Inflaatiosta, deflaatiosta

Inflaatiosta, deflaatiosta ja kulutuksen kasvusta    

Inflaatiosta, deflaatiosta ja kulutuksen kasvusta                                                      27.10.2016

 

Ihmisellä on osoitettu olevan portaittainen tarvehierarkia. Maslow on tehnyt tästä selkeän esityksen, jota voisi muutamilta osin päivittää nykyaikaisemmaksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia

Toinen (tuotanto)taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeä tekijä on rajahyödyn käsite. Länsimainen yhteiskunta on melko pitkälle edennyt tilaan, jossa kulutus on asettunut ylläpito- ja luksusvaiheeseen. Näin ollen voimakasta kasvua on enää turha odottaa. Turistimatkat Marsiin ovat vielä kaukana tulevaisuudessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rajahy%C3%B6ty

Hyvin toimeen tulevalla ihmisellä tai perheellä on usein oma asunto, auto, kenties mökki ja vene sekä vanhemmilta perittyä omaisuutta. Hänen kulutuspotentiaalinsa on ”tapissa”, toisin sanoen hän voisi milloin vain ostaa lisää, muttei kuluttaa enempää. Älykännykkää ei ole enää tarve vaihtaa puolen vuoden välein, kolmella autolla ei voi ajaa samanaikaisesti, kolmea pukua ei voi pitää päällekkäin, viiniä ei voi juoda kolmea pulloa päivässä (ainakaan vuosikausia … ), loma-aika on rajoitettu, joten 3 viikossa ei voi tehdä kolmea 3 viikon etelänmatkaa. Vuorokauden 24 tuntia on selkeä raja kaikelle kuluttamiselle, miljardöörillekin.

 

Köyhimmillä ja työttömillä, nykyään yhä useammin myös tulonsiirroista vähälle jäävälle raskaasti verotetulla keskiluokalla ongelmana on kädestä suuhun elämisen aiheuttama käytettävissä olevien varojen niukkuus. Kaikki kuluu jokapäiväiseen elämiseen, asumiseen ja liikkumiseen. Lisäkulutuksen potentiaali on nolla, vaikka tarve on kiistaton. Odottamaton menoerä, vaikkapa pesukoneen hajoaminen, voi suistaa taloustilanteen kaaokseen.

 

Kolmannessa maailmassa potentiaalia olisi suurellakin osalla väestöä, mutta infrastruktuurin heikkous tekee siitä mahdotonta. Esimerkiksi Nigeriassa ( asukkaita 177 miljoonaa) sähköä tuotetaan sama määrä minkä meillä kuluttaa Helsinki-Espoo-Vantaa. Vaikka öljyteollisuuden hyvin palkattu työntekijä haluaisi sähköistää kotinsa, se ei hyödytä häntä yhtä paljon kuin ’pizzakolmion’ väkeä. Hän voi toki ostaa kodinkoneita, mutta niistä ei saa täyttä hyötyä koska sähköä ja vettä ei tule luotettavasti eikä tarpeeksi: verkosta saatava teho ei riitä ja päivittäiset sähkö- ja vesikatkot ovat ongelma. Näissä oloissa elintarvikehygienia (jää- ja pakastekaapit, sähköliedet, pesukoneet) ja puhtaus (käyttövesi; tehokas viemäröinti) ovat kaukainen tavoittamaton haave. Hyvä, jos sähköä on valaistukseen pimeinä iltoina. Kulutuspotentiaalia ja -varaa olisi mutta sitä ei voi toteuttaa.

 

Yhteiskunnassa perustavaa laatua olevat parannukset tuottavat suurimman rajahyödyn: vesihuolto, varma sähköverkko, liikenneyhteydet, perusterveydenhuolto. Kun näihin lisätään kerroksia, hyötykäyrä loivenee kuten kuvaaja Y2=X. Ääriesimerkkinä voidaan mainita vähäisen laskennallisen vaaran vuoksi laaditut rikkidirektiivi ja puukiukaiden kieltäminen ”terveyden edistämiseksi” . Kieltojen valvominenkaan byrokratioineen ei anna lisäarvoa vaan kuluttaa sitä. Hyöty ei ole lähelläkään vesi- ja jätehuollon sairastuvuutta ehkäisevää vaikutusta, jotka ovat edellä esitetyn käyrän alussa, jyrkimmin nousevalla osalla.

 

Nykytilanteessa raha ei kierrä edes nollakoroilla. Ne, jotka sitä tarvitsisivat, eivät sitä saa. Toisilla on taas liikaa rahaa, mikä johtaa kasinopeliin: raha pitää laittaa ’kasvamaan’. Kehitetään monimutkaisia uhkapeliin verrattavia futuureita, johdannaisia, tappionvaravakuutuksia ym, joita myydään pörsseissä tietokonekauppana nanosekunneissa. Onko järkeä? Ei tietenkään, mutta koska suurin osa maista ja päättäjistä on tässä pelissä mukana tai ainakin sen hyväksynyt (korruptiostakin on viitteitä), peli saa jatkua. Lisäksi tulee huomata tähän liittyvä valtava kupla, eräänlainen pyramidihuijaus:

 

Koko maailman BKT on yhteensä noin 70.000 miljardia euroa. Erilaisissa rahasopimuksissa on kiinni 10 kertaa enemmän rahaa kuin maailman vuotuisen työn tulokset. Kun tuosta tulivuoren kokoisesta palavasta lautasta purkautuu osa, koko läntinen maailma hukkuu tuhkaan.

 

Liitetty kohteesta <http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/06/08/elama-on-ihanaa/>  ”

 

 

Tuo käsittämättömän suuri summa on kirjanpidollista, suurelta osin olematonta fiat-rahaa, osin eri yritysten ja valtioiden velkakirjoja ja spekulaatioita tyyliin: jos tapahtuu kurssimuutos Z, saan salkulleni 10% voiton. Ellei, otankin sen varalta kilpailevan firman johdannaisvakuutuksen tappiolleni, jolloin saan sentään 5% voiton.

 

Kuinka laajaa tämä uhkapeli on, selvisi Brexit-äänestyksen tuloksen aiheuttaman paniikin myötä. Ensimmäisinä päivinä arvioitiin, että jopa 3000 miljardia ( kolme biljoonaa: kolmonen ja 12 nollaa !! ) euroa katosi pörssinoteerattujen papereiden arvosta.

http://www.taloussanomat.fi/porssi/2016/06/28/porsseista-suli-kahdessa-paivassa-3-000-miljardia-suomi-pyorisi-samalla-summalla-noin-50-vuotta/20166917/170

Näin kävi, vaikka kaikki tehtaat käynnistyivät normaalisti, kaikki palveluyritykset toimivat normaalisti, kaupat olivat auki, kulkuvälineet kulkivat ja rahaa sai pankkiautomaateista jne. Himmelit siellä heiluivat kun pelureilla piti kiirettä järjestellä sijoitussalkkujaan.

 

Lisäksi tätä peliä on pelattu velkavivun avulla. Jopa suhteessa 1:100 otetaan riskejä luottaen tulevaan kurssikehitykseen ja omiin vakuutus-johdannais-futuurivirityksiin. Seuraava porras vivuttaa samassa suhteessa kuten sitä seuraava, jolloin alla oleva reaaliomaisuus alkaa olla mikroeuroja. Kertokaapa 5% itsellään 3-4 kertaa: desimaaleja on luvussa aika paljon.

 

Veroparatiisien omaisuudenhoitajat eivät tee työtään ilmaiseksi, vaan toimivat pääomasta otetulla maksulla ja prosenttipalkkiolla. Näin ollen heidän kannattaa kaikilla keinoilla nostaa laskennallisia arvoja ylöspäin ja kehitellä mitä mielikuvituksellisimpia ’pörssituotteita’ kuplaa kasvattamaan.

 

Kun kaikki tekevät tätä ristiin ja kerroksittain, ei ihme, että pullataikinan tavoin paisuva kuvitteellinen rahamäärä alkaa heiluttaa koko maapallon taloutta: häntä heiluttaa koiraa. Noilla papereilla, oikeammin tietokoneen kiintolevyllä olevilla biteillä ei ole takanaan juuri mitään kiinteää omaisuutta, enintään muutaman prosentin osalta yritysosakkeita tai maa- ja kaivosomaisuutta. Sik-sak-ristiin takaaminen tekee pommista pitkässä juoksussa äärimmäisen herkästi räjähtävän, mistä yllä oleva Pauli Vahteran teksti kertoo.

 

Uutinen 3.10.2016: Deutsche Bank horjuu Lehmann Brothers’in tavoin kuilun partaalla.

http://www.taloussanomat.fi/porssi/2016/10/02/deutsche-bank-voi-olla-paljon-isompi-pommi-kuin-lehman-kaynnistyyko-tuomiopaivan-mekanismi/201610132/170

” Lehmanin viimeiseksi jääneen tilinpäätöksen taseessa oli varoja ja velkoja pyörein luvuin 640 miljardia dollaria. Deutschen tuorein tase päätyy 1630 miljardiin euroon. Se on dollareina lähes kolme kertaa suurempi kuin Lehmanin tase. Lehmanin oman pääoman ja saatavien suhde muodosti 24-kertaisen velkavivun, kun Deutschen tase keikkuu liki 30-kertaisen velkavivun varassa. Deutschen oma pääoma on vähän yli kolme prosenttia kaikkien saatavien arvosta.

 

Pelin purkaminen on siksi ehdottoman välttämätöntä. Veroparatiisien kuriin saattaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi, johon nähden edellä kuvattu kasinotalous on kooltaan tuhatkertainen ongelma. Ristiin kiedottujen bittien ja kyseenalaisten kaupankäynti-instrumenttien vähitellen purkaminen ja nanosekunneissa käytävän pörssikaupan hidastaminen vaikkapa vuorokausijaksotukseen olisi jo hyvä alku.  Valtioiden väliset velkasopimukset aiheuttaisivat romahtaessaan herkästi kauppasodan, jopa todellisen sodan. Kenen etu se olisi?

 

Toistaiseksi seisomme tärisevän tulivuoren huipulla, selkä kraatteriin päin silmät kiinni, kädet korvilla hokien että maailmassa kaikki hyvin kun kulutus on alkanut vihdoin kasvaa, vaikka takapuoli savuaa.

 

Pelottaako? Niin pitäisikin!