Vieraskirjani

Vierailijani, tervetuloa!

7sireeni-kiitos

Voit jättää viestin vieraskirjaani. Mielelläni tapaan täällä tuttujani ja vähän vieraampiakin. Nykyisin en toimi aivan reaaliajassa kuitenkaan. Kaipaan aivan välipäiviä ja muuta elämää. Eli muutamankaan päivän odotus ei tarkoita, että olisin hylännyt viestisi. Kommenttiin kysytään kuluvaa vuotta. Nimimerkkiä saat käyttää, mutta minulle tulee näkyviin sähköpostisi. Linkkejä en julkaise. Vanhan vieraskirjan säilytän itselläni, mutta poistin sen näkyvistä. Siinä oli satoja viestejä. Ceta

Kiitos viestistäsi

   Paluu sivulle yleinen eli julkaistaviin artikkeleihin

44 kommenttia artikkeliin ”Vieraskirjani”

  1. Kiitos taas. Alitajunnasta tulee vauhdilla sanoja, joita joudun itsekin pohtimaan. Kiva, kun pidät fontista. Siihen toiseen asiaan. Olimme jo palaamassa saareen, kun koin että laitan vielä kortin. Siihen löytyi aikaa. On ihan postista kiinni se, onko kortti/kirje jo perillä vai vasta alkuviikosta. M-L on rukouksissani.

  2. Fontti kirjassasi on ihan hyvä, ja se on kaunis. Turhaan sitä murehdit. Ikään liittyvä runosi on puhutteleva. Olen lukenut sen nyt pariin kertaan. Se on niin syvällinen, että tarvitsee moneen kertaan keskittymistä:) Olen kohta täyttämässä taas vuosia, ja ajatuksesi ovat tarpeen. Ei numeroita, vaan uutta näköalaa eteen- ja taaksepäin. Niin eteenpäin!

  3. Liisa, kiitos! Tunsinkin itseni kovin yksinäiseksi, kun kukaan ei sano mitään kirjastani. Tuo käyttämäni fontti viistona leikkautuu hiukan pdf:ssä. Olisi ollut kova työ muuttaa sitä. Runotekstien ja kuvien asemointi iPadillani olisi mennyt uusiksi. Tuo e-kirjan teko oli pieni seikkailu. Samalla se osoitti sen, että minulle on yhä kovin tärkeää ilmaista itseäni runoin tai kiteytynein sanoin. Ceta

  4. Hei! En ollut kurkannut sivullesi muutaman päivään. Ulkoasu olikin muuttunut. On nyt ehkä helpompi selailla. Vähän aikaa meni, ennen kuin huomasin, että raamatunluku ja rukoushetki-sivu avautuukin tuolta ylhäältä:) Melkein pelästyin että mihin olivat kadonneet.

    Kirjasi on kaunis. Katsoin sen pdf:stä. Se on siellä hyvin esillä, Avautuu isossa koossa ja saa esiin myös sivu kerrallaan. Palaan siihen varmasti usein.

  5. Laitan tähän ihan julkisena pikku viestisi. Minulla on 45 sivua tehtynä, mutta useimmilla sivuilla on enin osa tyhjää valkoista. Ollaan oltu kivassa kunnossa. Varovaisia ollaan koronan suhteen vielä, eikä tee mieli ulkomaille. Kiitos, kun rukoilet. Siunaten Ceta

  6. Mitä kuuluu? Mukava oli lukea, että sinulla on uusi kirja mielessä 🙂 Joko olet päässyt alkuun?

    Toivottavasti olette kaikki terveinä, koko perheesi? Me olemme säästyneet taudeilta, mutta edelleen varovaisia, paljon puhutaan pandemian leviämisestä. Ollaan kuitenkin turvassa Isän huolenpidon kohteina, tapahtuu, mitä tahansa.

    Siunauksin, rukouksin
    Liisa

  7. Kiitos! Koen, että tämä aihe on nyt tärkeä. Annan sen olla vieraskirjassa ja muokkaan sen lähipäivinä artikkeliksi, jos sinulle sopii. Oikeastaan siitä tuli jo osa aamulla kirjoittamaani artikkeliin. Muistan asiaa, jonka mainitsit. Tuohon raamatunjae -kohtaan en oikein tahdo muuta. Näin ehkä kullekin lukijalle ohjautuu mieleen ihan omia ajatuksia. Nyt sinun sanasi koskettivat hyvällä tavalla.Ceta

  8. Juuri niin. Kun pääsemme siihen luottamukseen, että Herra hoitaa asiamme, sekä myös auttaa meitä ahdistuksessamme – tulee se sitten sisimmästämme tai ulkopuoleltamme, odottamiseen saamme rauhan. Vaikka vihollinen olisi jatkuvasti vastassa, kuten Daavidilla, vaikka sydän olisi ahdistusta täynnä, vaikka olisi koetusta ja kiusauksia, silti voimme kehottaa sydäntämme odottamaan Herran apua. Voimme olla hädässä vaikka omien ajatustemme ja pelkojemme kanssa, omaistemme takia, tai syyllisyyttä kokien.

    Jumala antaa apunsa, kun on sen aika. Koetukset ovat vahvistukseksi. Niissä voi tuntua liian helteiseltä, kipeältä, masentavalta. Mutta niiden läpi kuljettuamme, ja saatuamme Jumalan avun, ylitse ymmärryksen käyvän rauhan, ilo voi täyttää sydämen, vaikka varsinainen ahdistusta aiheuttava asia ei katoakaan elämästämme.

    Kirjoitat: – Odottaminen voi olla samalla Jumalan kasvojen edessä oloa erityisellä tavalla. – Kyllä, Jumala hoitaa meitä, sisintämme. Hän voi puhua meille synneistämme lempeällä tavalla, kirkastaa juuri siten armonsa suuruutta, Hän korjaa ajatuksiamme totuuden suuntaan. Myös Hän kasvattaa meissä Hengen hedelmää.

    Tämä ei ole mystiikkaa, tai meditointia esim. luonnon kauneuden edessä. Kyllä siinäkin saamme kokea Jumalan suuruutta, Hänen luomistöissään. Täällä on juuri tuomi puhkeamassa kukkaan ja satakieli lauloi metsikössä. Ihanaa, kun on taas kevät. Se muistuttaa taas ylösnousemuksesta.

    Jumalan odottamisen vaikeus on joskus kuitenkin hyvin realististesti totta. Kipu ei katoa, synnin seuraukset painavat mieltä, taistelu oman kapinansa ja jopa katkeruutensa kanssa jokapäiväistä. Herran apu on silloin sitä, että Hän itse tulee lähelle, saa uskoa itsensä kokonaan Hänen käteensä, ja armon nöyrtyä Hänen tahtoonsa. Usein se tapahtuu Jumalan Sanan kautta, joskus yllättäen Hän antaa rauhansa, ja turvallisuudentunteen ahdistuksen keskelle.

    Psalmissa 43 Daavid kokee jopa Jumalan hylänneen hänet, ja silti hän odottaa Jumalan apua. Ja hän on kokenut, että se tulee varmasti. Nyt hänestä vaan todella tuntuu, että Jumala on hylännyt hänet. Tämä on lohdutukseksi sellaiselle uskovalle ihmiselle, joka kokee juuri näin.

    Ps. 43:
    2 Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Miksi minun täytyy
    käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?
    3 Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi,
    4 että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni—

    5 Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

  9. Hei! Liisa, kiitos! Annan kommentin olla täällä vieraskirjassa. Odottaminen voi olla samalla Jumalan kasvojen edessä oloa erityisellä tavalla. Siinä voi ihan itsessään tapahtua Jumalan sallimuksessa meiltä salattuja asioita. Ehkä tulisikin odottaessa ajatella, että on Jumalan lapsena hänen armonsa, huolenpitonsa ja ajatustensa kohteena. Odottaminen on hyvää viipyilyä, sitä ettei kiirehdi mihinkään. Ceta

  10. Kiitos taas raamatunkohdista, joita olet laittanut. Niissä näkyy selvä loogisuus keskenään.

    Olen ollut monesti niiden raamatunkohtien äärellä, joissa kehotetaan: – Odota Herraa! Daavid kehottaa itseään, lohduttaa sydäntään, kyselee, miksi se on niin levoton. Vielä saan kiittää Jumalan avusta, kun odotan Häntä, Hänen aikaansa.

    On vaikeaa odottaa, mieli on kärsimätön. Haluaisi, että jokin toivomansa ja rukoilemansa asia tapahtuisi pian, selviäisi, ja pääsisi eteenpäin.

    Varmaan joskus Jumala viivyttää apuaan ehkä myös siksi, että kärsivällisyytemme kasvaisi, että luottaisimme Häneen, vaikka toivomamme asia ei tapahtuisikaan. Hänen viisautensa on suurempi kuin omamme, ja Hänen tahtonsa parempi kuin mitä osamme edes kuvitella. Kaikki on parhaaksemme.

    Nyt emme ymmärrä, mikä voisi olla Jumalan hyvä tahto tänä epidemia- ja karanteeniaikana, ja sen jälkeen. Mutta odotetaan Hänen vastaustaan. Se ainakin on varma, että Hän on kanssamme nytkin. Se on Hänen tahtonsa, että pysymme Hänessä. Ja että rukoilemme toistemme puolesta.

  11. Kiitos psalmista 91! Se on ollut lohduttajani usein viime aikoina, ehkä puolisen vuotta. Tästä Psalmista on myös tehty laulu, joka alkoi eräänä vaikeana yönä soida mielessäni. Se lohdutti, vapautti, antoi turvan. ja sain nukuttua, Varsinkin sen loppupuolella olevat sanat ovat lupaus, johon tartun:

    15 Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.

    Psalminkirjoittaja huutaa Herraa avukseen – minäkin saan tehdä niin – ja Herra lupaa vastata. Kun on ahdistus, Herra on vierelläni, vaikka en sitä aina tunne., en myöskään koe. Hän vapahtaa siitä, kun sen aika on. Tähän saan luottaa, ja se antaa toivon, jopa ilon sydämeen ahdistusten keskellä. Ei tarvitse pelätä. Ja vaikka pelkäisinkin, Hän on silti vierellä, ja vakuuttaa, että Hän on Vapahtajani, ja Johdattajani, kaiken läpi.

  12. Kiitos, liisa! Tämä tuntuu nyt äärettömän hyvältä. Laitan myös kohtaan runoja muilta. Kiitos!

  13. Hei, Ceta! Minua on puhutellut Jeesuksen yksi nimistä, Immanuel. Tänä vuonna tein siitä runon. Laitan sen sinulle joulutervehdykseksi:

    Immanuel – Jumala kanssamme –
    Matt. 1:23

    Öisellä niityllä
    nuotiotulen hehku
    ja tähdet taivaalla.

    Lampaat lepäävät,
    paimenet torkkuvat,

    sama uuvuttava työ
    päivästä toiseen,
    kylmästä yöstä toiseen.
    —-
    Jumala muistaa väsynyttä,
    työtä tekevää ja raskautettua,
    Hän muistaa, rakastaa luotujaan.

    ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme”

    Äkkiä yö on valoisa kuin päivä!
    Herran kirkkauden keskeltä
    kuulen taas enkelin sanat:

    – Älkää pelätkö, teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra!

    Uupumuksen voittava
    into ja riemastus täyttää
    paimenten sydämen,

    – nyt Betlehemiin!

    Minäkin juoksen
    heidän kanssaan lapsen luo,

    unohtuvat huoli ja murhe,
    vaiva ja rasitus,
    jää vain ilo ja ihmetys.

    Jeesus syntyi,
    ihmiseksi, luoksemme,

    pimeään ja kylmään maailmaan,
    avasi tien Isän luokse,
    valoisan tien.

    Hän kulkee edellä – tänä päivänä
    – minunkin Vapahtajani,

    Jeesus, Immanuel, Jumala kanssamme!

    – liisa – -19

  14. Kiitos, liisa, tervehdyksestäsi. Toivotaan, että niskasi tulisi vielä parempaankin kuntoon. Jätän vieraskirjaan näkyviin, sopinee? Mökkikausi rytmittää elämäämme. Mökkeily antaa paljon, mutta kyllä se tuo myös monenlaista huolehtimista. Käsityömessut merkitsivät minulle myös yhteyttä paikallisiin.

  15. Hei, pitkästä aikaa! Olen sairastellut niskaani edelleen. Olen ollut sen takia hitaampi, ja passiivisempi kuin tavallisesti. Kun on kipua, se vie voimia. On myös levättävä. Nyt alkaa taas tuntua siltä, että elämä voittaa ja myös jatkuu. Kaikella on tarkoituksensa, myös hiljentämisellä – ja siinä hiljentymisellä. On etsittävä Jumalan tahtoa, ja kuulosteltava johdatusta.

    Vasta nyt viikonloppuna kävimme laittamassa mökin talviteloille. Siellä oli mahtavan upea päivä maanantaina. Aurinko paistoi, oli tyyntä, ja hiljaista, lämpöasteita noin viisi. Kotimatkalla alkoi sataa vettä ja räntää, joten poutasää oli lähes vain Kaakonkulmassa.

    Olimme kiitollisia ja huojentuneita, kun vihdoin saatiin hommat tehtyä.

    Muuten – me ollaan syöty jo monta viikkoa puolukka- tai punaherukkavispipuuroa:) Se juolahti myös meillä vaan joku päivä mieleen, vanha ihana jälkiruoka.

    Kiva, kun osallistuit käsityömessuille.

  16. Hei, Ceta!
    …Joskus joutuu koetukselle, luotanko Jumalaan, jaksanko olla kärsivällinen odottaessani Hänen apuaan. Sitä todella odotan.

    Niin usein on sanottu Raamatussa: – Odota Herraa. Ja kuin lupauksena tässä Psalmin jakeessa: – ” Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” Ps.43:5

    Laitoin osan liisan tervehdyksestä. Ehkä tämä on jollekin tärkeä juuri tähän hetkeen. Kiitos, liisa. Muistetaan toisiamme. Kirjoittelen toisaalle kuulumisiani ehkä aamulla. Ceta

  17. Liisa, kiitos viesteistä, sain rohkaisua niistä. ”Ole minulle armollinen” on ollut vähän itseltäni unohduksissa. ”Armon hetkiä” -kirjasta menee jonkin verran eteenpäin, mutta enpä juuri ole saanut palautetta. Nämä ovat niitä Isän antamia askareita, joissa tahdon olla uskollinen. Kiitos!

  18. Todella hyvät raamatunkohdat! Niissä on kaikki – oikeastaan – mitä tarvitsemme tietää. Jumala lupaa olla kanssamme. Ja se tarkoittaa, että Hänen Sanansa ja Hänen Henkensä on kanssamme. Oikeastaan sekin on sama asia. Pyhä Henki kirkastaa Sanaa, ja samalla Kristuksen työtä. Hän on kanssamme ja siksi meidän ei tarvitse pelätä mitään, mikä eteen tulee ja mitä näemme ja kuulemme.

    Ei taistella maailman asein, vaan luotetaan, että Hänen Henkensä meissä on vahvempi kuin ne. Ei olla yksin, Hän itse on kanssamme, kun pidämme kiinni liiton sanasta, nyt uuden liiton muuttumattomasta sanasta.

  19. Liisa, kiitos! Tuntuu hyvältä, kun seuraat tätä kaikkea. Minulla on nyt menossa Eino Sormusen kirja ”Meidän edestämme”. Saatan kirjoittaa jotain jo tästä, tai luen sen joiltain osin uudelleen. Ja sitten minulla on kokonainen pino pikkukirjoja. Ja muistivihko ja lappuja Ja sitten pitää vaan ajatella tehden samalla ulkotöitä. Nyt raamatunjakeisiin liittyi viimeksi taustalla jossain ajatus siitä että sekä Raamattu (VT) että Jeesus itse osoittaa kohti ristiä. ”Antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä” ja ”rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi” olivat vaan mielessäni kuin muistutettuina. Sormusen kirja vaikuttaa myös taustalla.

  20. Sanoit: – ”On vain tunne, etten vielä saa itsekään kiinni, mistä tulen kirjoittamaan, mutta tulen kirjoittamaan kyllä.”

    Jumalan armo on aihe, josta ei voi liikaa kirjoittaa, se eri puolista, miten sitä sekä VT, että UT kuvaa. Jeesuksen risti ja veri on voimamme, sekä tätä elämää, että tulevaa iankaikkisuutta varten.

    Jeesus itse on tie, ja totuus ja elämä, kuten Hän itse itsestään sanoi. Olisiko näistä ehdotuksista hyötyä? Mutta tottakai harkitset itse, mitä kirjoitat, ja etsit Jumalan johdatusta kaikessa.

    Raamatunluku ja rukoushetki-sivu on hyvä. Olet saanut raamatunkohdat niveltymään, sekä myös kuin tulkitsemaan toisiaan, vahvistamaan niiden sanomaa. On ollut rohkaisevaa lukea, ja luulen, että niin on monen muunkin mielestä. Sivu on tavallaan kuin ”jatkokertomus” 🙂

  21. Hei! Mökkikausi on alkanut, mutta juuri nyt emme ole kesäkodissamme. Minulla on tämä tabletti aina mukanani. Todellakin on syytä muistaa omia äitejämme. Ja on hyvä muistaa armollisuus. Jotain pientä olen lueskelemassa. On vain tunne, etten vielä saa itsekään kiinni, mistä tulen kirjoittamaan, mutta tulen kirjoittamaan kyllä. http://cetalena.nettisivu.org/ sivustolleni olen lisäillyt kortteja.

  22. Varmaan olette jo saaressa? Tai olette olleet matkoilla?

    Kuitenkin haluan toivottaa sinulle hyvää ja siunattua Äitienpäivää! Luet sitten milloin tahansa, tänään muistetaan kaikkia äitejä, myös omia äitejämme, kauan sitten jo poisnukkuneita. Ollaan myös armollisia itsellemme, koska Jumala on Kristuksessa sovittanut syntimme, vajavuutemme ja virheemme.

    Iloitaan lapsistamme, lapsenlapsistamme, heistä rakkaista, ja rukoillaan heidän puolestaan.

  23. Pääsiäistervehdykseksi sinulle vanha runo, syntynyt vuonna 2010 (saa julkaista, jos haluat):

    Hiljaisella viikolla.

    Risti, kärsimys, kuolema,
    pimeimmän päivän pimein hetki,
    – Miksi, Isä, hylkäsit?

    Sovituksen salaisuus,
    – Se on täytetty!
    ———-
    Kirkkauden aamu, ihmetyksen aamu,
    taivaalliset sanansaattajat ja avoin hauta,
    – Hän ei ole täällä!
    – Hän on noussut ylös!

    Riemun aamu,
    – minun Herrani, minun Vapahtajani!

    Risti vaihtuu voitoksi,
    kärsimys siunaukseksi,
    kuolema elämäksi.

    Ei ylösnousemusta ilman ristiä.

    Ei vaellusta poluillasi ilman kärsimystä,
    ei elämää ilman kuolemaa,

    ei kukkaa ilman sipulin kätkemistä
    multaan ja pimeään.
    ————–
    Sovituksen salaisuus,
    – Se on täytetty!

    Jään hiljaa ristisi juurelle,
    – minun tähteni,
    minun syntieni tähden.

    Niin minua rakastit!
    Iankaikkinen on Sinun armosi!
    – liisa —

  24. Kiitos kovasti tästä. Tuon kirjoittamisesta on nyt 10 vuotta. Yhden kerran tein tässä välillä pieniä muutoksia. Olisi kyllä ihan mahdollista tehdä uusi, joiltain osin uudistettu ”painos”. Paperiversion pystyn tekemään toki taittoa myöten itse. Eli pelkkä painatus ei tule kovin kalliiksi. Toinen puoli asiassa on se, että minun täytyy tavallaan saada asia uudelleen vahvasti sydämelleni. Se onkin ollut minulle kaikkein ratkaisevin kysymys. Jospa rukoilisimme.

  25. Hei löysin aivan sattumalta sinun nettikirjasi. Kuinka tämän saisi paremmin muidenkin löydettäväksi. Laita vaikka YouTudeen mainos. Olen todella ilahtunut tuotoksestasi; muuten tosi iso urakka. Sitten ehdottaisin, että painattaisit tämän myös paperiseen muotoon, kun on niin paljon niitä, varsinkin vanhempia uskovia, jotka eivät hallitse nettiä. Tämä on niin tärkeä sisältö tässä sekavassa ajassa. Ihmisiä huijataan täysillä. On niin vähän enää niitä, jotka julistavat täyden evankeliumin. Ihmiset eivät saa tervettä opetusta eikä tietoa harhoista. Olen huomannut tilaisuuksissa, että kirjoja kuitenkin ostetaan ja niihin on helppo palata. Uskovat lukevat kirjoja enemmän kuin nettikirjoja. Sitten netissä lukeminen väsyttää silmiä. Mutta olen tosi kiitollinen tästä löydöstä ja sinulle kiitollinen tästä urakoinnistasi. Ole vahvasti siunattu. Terv. Maiju

  26. Kiitos taas teksteistä! On todella tärkeää tänä aikana tuoda esille Raamatun sanoja sellaisina kuin ne siinä ovat. Ja hyvä myös muistuttaa, miten tärkeää on itse lukea Raamattua rukoillen.

    Olet liittänyt kolme viimeistä jaksoa hyvin toisiinsa. Näissä kohdissa tulee selväksi, miten Jumalan Sana ei tyhjänä palaa, ja että Jeesus on Sana, joka tuli lihaksi. Ja Hän on elämän leipä. Ilman Häntä emme pelastu., emme tule ravituksi.

    Raamatun sanan korostaminen on vähentynyt, ja ihan liikaa korostetaan opetusta, jolloin on vaarana joutua väärään suuntaan eri tulkintojen ja opinsuuntien mukana. Pääasia saattaa jäädä sivuasiaksi tai jopa unohtua.

    Vain Sana pysyy, se ei muutu , koska Jumala ei muutu. Pelastus Jeesuksen ristin kautta on iankaikkinen.

    Olet rohkaisemassa lukijoita lukemaan Raamattua, ja samalla opastat sen lukemisessa. Hyvä ajatus laittaa esiin myös alaviittaukset. Saa vielä paremman kokonaiskuvan tekstistä.

  27. Kiitos tekstistä n:o 14, eli filippiläiskirjeen toisesta luvusta. Päällimmäiseksi asiaksi nousee nöyryys ja kuuliaisuus. Olemme Jeesuksen seuraajia tässäkin mielessä. Miten vähän tätä korostetaan tänä aikana.

    Myös ihmeellistä on se, että Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen. Saamme kulkea Hänen johdatuksessaan, turvassa ja kiitollisina, armon alla.

  28. Ihana ennustus Jeesuksesta Jesajan kirjassa, kiitos! Siinäkin taas toistuu sana ”valkeus”. Hän on Valkeutemme.

  29. Kiitos! Kaipasinkin tätä vahvistusta sinulta. Olisinkohan lisännyt nuo viimeiset jakeet tänään aamuyöllä. Tällä hetkellä luulen tietäväni seuraavat jakeet. Tästä on tullut lähes jännittävää.

  30. Olinkin laittanut melkein samat sanat jo vieraskirjaasi 🙂 Mutta tänään olen edelleen samaa mieltä, ja juuri tänään. Joten tulipa vielä korostettua asian tärkeys.

  31. Todella hyvä ajatus, laittaa lukemiasi raamatunkohtia esille. On hyvä lukea ne, ja myös jäädä, kuten sinä , niitä miettimään ja myös rukoilemaan. Jumalan Sana itsessään ruokkii meitä ja vahvistaa uskoamme.

    Luin tänään viimeisen tekstisi, en tiedä, milloin olet sen laittanut, mutta minulle jakeet olivat nyt tärkeät. Aiheena sinulla ”valkeus”. Sitä Raamatussa olevaa sanaa – totuutta – ei koskaan pidä unohtaa, Jeesus on maailman Valkeus.

  32. Kiitos, Liisa! Täällä taas olen sanan äärellä. On hyvä olla.

  33. Hyvä ajatus laittaa lukemiasi raamatunkohtia esille. Niistä voi joku löytää ravintoa itselle, kuin päivän Sanan. Todella hyvät jakeet olet löytänyt tähän mennessä. Niihin on hyvä pysähtyä ajatuksineen ja rukouksineen. Koivuniemein raamattuhaku on myös minun mielestäni hyvä ja helppokäyttöinen.

  34. Kiitos, kaunis pikku runo. Kirjoitat viimeisestä elämänvaiheesta. Olet vielä nuori minuun verrattuna. Sinulla voi olla vieläkin erilaisia elämänvaiheita. Ikääntyneenäkin voimme tehdä monenlaista, ottaen vaan huomioon ikääntymisen tuomat rajoitteet. Ja siihen on vaan suostuttava.

    Ymmärrän toki, mitä tarkoitat. Eräällä tavalla ollaan viimeisessä elämänvaiheessa, siis koko ajan tulee ikää lisää. Eikä yhtään tiedä, mitä ehtii, ja mitä jaksaa.

    Vesikin etsii uomaansa erilaisissa maisemissa, välillä se virtaa hitaammin. Niin koen. Jumala antaa meille tehtäviään sen mukaan, mihin meillä on voimia. Ja Hän itse antaa voimaansa. Voimme vielä uudistua kuin kotka. Hän lupaa yhä vaan voimattomalle voimaa.

    Pääasia on, että emme vaadi itseltämme enempää, mitä todella jaksamme. Luotetaan Häneen. Päivästä päivään saadaan rauhassa elää tehden pieniä tehtäviämme. Jumalan maailmassa pieni on monesti suurta, ja suuri pientä. Hänen siunauksensa on pääasia.

    Sitä paitsi, ison työn kyllä olet tehnyt tuon kirjan kanssa 🙂

  35. Hei! Laitoin tekstin leikekuvana. Tuo vasemmanpuoleinen kuva on uusia, viime syksyltä. Kiva, kun olet siellä jossain, ystäväni. Ceta

  36. Lisäys edelliseen: – Kuva on ihana! Se vasemmanpuoleinen, aivan uskomattoman kaunis!

  37. Mukava oli lukea kuulumisiasi, oletkin ollut työn touhussa taas ahkerana.

    Ikävää, että olet kaatuillut. Hiekoittavat aika huonosti nykyisin. Ole varovainen! Ja toivottavasti vaivasi paranevat pian.

    Myös kirja näyttää kauniilta. Valitettavasti en saanut jälkimmäistä kuvaa suurennettua niin, että olisin saanut selvää tekstistä oikealla puolella. Voisitko laittaa sen esille?

    Marja-Liisa iloitsee yhä uudelleen postista, jonka lähetit hänelle ennen joulua 🙂

    Siunauksin. L.

  38. Kiitos, kivalta tuntuu kysymyksesi. Laitoin uuden vimpaimen ”Kuulumisiani”. Oli teknisiä ongelmia sivun ”Ajankohtaisia ajatuksia” kanssa. Hyvää kuuluu!

  39. Kiitos joulukirjoituksestasi! Vanha kortti ja vanha kirjoitus – mutta edelleen puhuttelevat ja kuitenkin uudet! Sanoma ei muutu, vaikka aika kuluu. Se on joka päivä uusi, joka päivä on uusi armo, ja uudet voimat jokaiselle päivälle erikseen.

  40. Kiitos kortista, se ihana kuva! Laitan joulutervehdykseni nyt tänne runoni muodossa. Ei tarvitse julkaista, mutta jos haluat, sen saa julkaista.

    SAMA SANOMA

    Jouluyönä
    valo leikkaa pimeän,
    elämä kuoleman,

    hetkeksi verho avautuu
    arkisen nykyhetken taakse.

    Sama riemullinen,
    yllättävä sanoma
    herättää paimenet iloon
    yöllisellä nummella,

    ja tämän päivän
    vaivassa vaeltavan ihmisen.

    Kaikki saa merkityksensä
    Joulun tähdeksi
    kirkastuvassa ristissä,

    lupaus on täyttynyt.

    Jumalan rakkauden
    ajatukset virtaavat
    rauhaksi
    armosta riemuitsevaan sydämeen.

    ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja!”

    ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa!”

    Liisa

  41. Kiitos, kun kyselet kuulumisistani. Kaikki on ihan hyvin. Ei ole ollut kirjoittamisen aika nyt. Hyvää adventin aikaa sinullekin! Ceta

  42. Hyvää Itsenäisyyspäivää, ja myös siunattua Adventin aikaa! Olen kurkannut sivuillesi suht usein, ja miettinyt, missä olet. Ainakin jossain vaiheessa sanoit olevasi matkalla. Kerrohan vähän, mitä sinulle kuuluu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *