VIERASKIRJA

Vierailijani, tervetuloa!

7sireeni-kiitos

Voit jättää viestin vieraskirjaani myös uudistuneilla kotisivuillani. Mielelläni tapaan täällä tuttujani ja vähän vieraampiakin. Nykyisin en toimi aivan reaaliajassa kuitenkaan. Kaipaan aivan välipäiviä ja muuta elämää. Eli muutamankaan päivän odotus ei tarkoita, että olisin hylännyt viestisi. Kommenttiin kysytään kuluvaa vuotta. Nimimerkkiä saat käyttää, mutta minulle tulee näkyviin sähköpostisi. Ceta

Kiitos viestistäsi

   Paluu sivulle yleinen eli julkaistaviin artikkeleihin

385 kommenttia artikkeliin ”VIERASKIRJA”

  1. Liisa, kyllä näin. Lisäisin vielä, että Kristuksen työssä on perusta kaikkeen lopulliseen kohdalleen saattamiseen koskien myös luomakuntaa.

  2. Mietin vielä tuota ”ennalleen asettamista”. Ehkä sitä voisi käyttää siinä merkityksessä, että se yhteys mikä oli paratiisissa ennen syntiinlankeemusta Jumalan ja ihmisen välillä, palautuu Jeesuksessa ”ennalleen”? Mutta ei siinä merkityksessä, että se ja inhimillinen ”eheytyminen” liittyisivät toisiinsa.

    Näinkö?

  3. Liisa, hei! Olen täsmälleen kanssasi samaa mieltä. ”Kohdalleen asettaminen on eri asia kuin ennalleen asettaminen? Entinen katoaa, uusi tulee sijaan? Näin tuumailen.” Juuri tässä on suuri lohtu.
    Lisään vielä, että muistikuvani mukaan alkukielessä on kyllä myös ennalleen asettamista vastaavia ilmauksia, mutta suomalaisten raamatunkääntäjien valinta on ollut korvata ilmaus muilla sanoilla.

    https://www.youtube.com/playlist?list=PLMGZlIjGywfb10tl9t-h9go_LD3_0jssi
    Lukijoille selitän, että keskustelu lähti liisan kiitoksesta, kun hän oli kuunnellut lyhyen hartauteni soittolistastani, jonka olin laittanut kirjanmerkkeihin. Ja itse en muista mitä hartaudessani sanoin, mutta muistan sitä edeltäneet ajatukseni, tunteen mikä sai minut puhumaan spontaanisti sanelulaitteeseen. Ja tuohon itselläni liittyi mielestäni väärä opetus ajassa tapahtuvasta ”ennalleen asettamisesta”, joko seurakunnan tai yksilön. Hartaus on listassa ylinnä, koska se on eniten kuunneltu. Kirjanmerkkeihin en saanut kommentointikenttää.

  4. Kiitos, juuri noin sen ymmärrän minäkin. Kirjoita toki asiasta artikkeli. Sanoista ”asettaa ennalleen”, suhteessa yksityisen uskovaan ja liittyneenä eheytymiseen, saa sellaisen käsityksen, jota ei ole Raamatussa.

    Juuri näin ajattelen: – ”Siinä tulee aina mieleen jokin äkkinäinen muutos ihmisessä, mikä ei oikeasti toteudu elämässä. Hitaita muutoksia koemme, ja saamme lohdutusta sanasta ja Pyhän Hengen osallisuuden kautta.”

    Sanoja voi (ehkä?) käyttää siinä yhteydessä, jossa puhutaan lopullisesta pelastuksesta ja uusista taivaista ja maasta, ja jonka perusta ja alku on Jeesuksen sovitustyössä. Pietari puhuu Ap. teoissa (3:21) ”kohdallensa asettamisesta”. Sehän ei ole vielä kokonaan toteutunut, vaikka elämme jo siinä uskon ja toivon kautta.

    Kohdalleen asettaminen on eri asia kuin ennalleen asettaminen? Entinen katoaa, uusi tulee sijaan? Näin tuumailen.

    Edes uudessa käännöksessä ei ole sanaa ”ennalleen” koskien yksityistä ihmistä, ja ihmisen muuttumista uskon kautta. Ainoastaan siinä kohtaa, jossa Jeesus paransi erään miehen käden, käsi tuli ”ennalleen”, eli ollut joskus terve, välillä vammainen, ja taas terve.

    Oletko samoissa ajatuksissa?

    Ei tarvitse julkaista kaikkea, ellet halua, ja älä myöskään ota mitään paineita pohdinnoistani.

  5. Moni puhuja, myös arvostamani Pirkko Viherkoski käyttää usein sanaparia ”asettanut ennalleen”. Tämä häiritsee minua, koska en löydä Raamatusta vastaavaa sanaparia. Adamin kautta tuli synti ja ero Jumalan yhteydestä. Kristuksessa synti sovitettiin. Yhteys Jumalaan, elämä Jumalan lapsena lahjoitettiin meille. Kuitenkin jäimme perisynnin alaisuuteen, ja teemme yhä monin tavoin syntiä uskovinakin. Eheys on joskus perillä, ja silloin vasta voisimme ehkä puhua ennalleen asettamisesta, ihmisen eheästä ja synnittömästä olotilasta. Nyt meille on lahjoitettu elämä Jumalan yhteydessä ja syntien sovitus. Myös kirjassa ”Kaiken lohdutuksen Jumala” Pirkko Viherkoski käytti sanoja ”asettaa ennalleen” (varmaan ihan oikeassa merkityksessä), ja korvasin nuo sanat arviossani toisilla sanoilla. Olen myös ihan miettinyt pitäisikö minun kirjoittaa artikkeli aiheesta, tämä juuri vaivaa mieltäni. Ja arvelen, että myös hartauspuheeni yksi murhe oli juuri tämän sanaparin käyttö (asetettu ennalleen), kun puhutaan eheytymisestä. Siinä tulee aina mieleen jokin äkkinäinen muutos ihmisessä, mikä ei oikeasti toteudu elämässä. Hitaita muutoksia koemme, ja saamme lohdutusta sanasta ja Pyhän Hengen osallisuuden kautta.

  6. En ymmärtänyt lausetta: – ”– asemamme Jumalan lapsena on kuin asetettu ennalleen Kristuksen työssä.” Jos olemme Jumalan lapsia, olemme kerran syntyneet Jumalan lapsiksi Pyhän Hengen kautta. Emme voi syntyä monta kertaa. Eli mistä ja mihin asemamme on asetettu ennalleen?

    Tarkentaisitko? Jäi vaivaamaan. Tämä ei ole arvostelua, eikä korjaamista, en vaan ymmärtänyt lausetta.

  7. Kiitos, Liisa! Tärkein asia on se, että asemamme Jumalan lapsena on kuin asetettu ennalleen Kristuksen työssä. Meillä on rauha Jumalan kanssa. Täällä on silti kaikki keskeneräistä maallisen matkan aikana. Itse olen kuullut ja nähnyt sanojen ”asettanut ennalleen” ja eheytynyt” käyttöä, joka häiritsee minua. Kuitenkin sama teksti saattaa rohkaista jotakuta toista. Kyllä nimenomaan Jumalan sana on ollut lääkettä minulle.

  8. Kiitos hartaudesta. Nyt ihan henkilökohtaisesti tuli mieleeni jotain sanoa. (Ei tarvitse julkaista, ellet jotain siitä halua esille.) )Ymmärrän ajatuksesi. Eheytymisestä puhutaan paljon. Sekin on vaatimus, mitä ei oikeastaan saisi olla. Se on jotain, joka olisi tulevaisuudessa, jotain, johon pitäisi jopa pyrkiä. Ja se ajatus estää meitä elämästä Jumalaan luottaen vapaina ja rauhassa tätä päivää.

    Tiedämme, että emme ole eheitä. Koskaan tässä maailmassa emme ole valmiita. Aina joudumme myös taisteluun, aina on huolta ja murhetta. Monet asiat menneisyydessä ovat rikkoneet jotain sisimmässä. Jotain on säröillä edelleen. Mutta kun on suhde elävään Jumalaan, Hänen Henkensä hoitaa ja parantaa. Ja kuten sanot, vaikeissa tunteissa saamme kääntää katseemme Jeesukseen, joka eli myös ihmisen elämän ja tietää, mitä se on kaikkine kärsimyksineen, ja varmasti myös tunteineen.

    Me olemme joka hetki niin eheitä kuin voimme olla. Tässä ajatuksessa olen saanut levätä. Saa olla rauhassa, ilman mitään suorituksia tai vaatimuksia. Jumala luo uutta, myös meissä. Hän muovaa saviastiaansa, Hän sen tekee.

    Minua on monesti rohkaissut seuraavat Daavidin sanat: Ps. 31: 7 (31:8) ”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset—”

    Jokaisena hetkenä, ahdistuneena, murheellisena, syntisenä saa uskoa, että Herra katsoo puoleeni. Hän on siinä lähellä, mukana, Hän ei vaadi meiltä mitään, mihin meillä ei ole voimia. Hän antaa voimansa tarpeen mukaan.

    Jos meidän olisi tarkoitus olla ns. eheitä – mitä se sitten tarkoittaisikaan? – Raamatussa tuskin puhuttaisi niin paljon ahdistuksesta, koetuksista, kärsimyksestä, ja samalla niihin sieltä löytyy lohdutus Ja myös kehotusta katsoa eteenpäin.

    Vaikeat tunteet tulevat hyvin usein kokemuksesta, ettei kelpaa, olisi pitänyt elää toisin, kokee, että on hylätty, moitittu, yksin kaiken keskellä. Kaikessa tässä on lupa uskoa, että kelpaan Jumalalle Jeesuksen tähden, syntini saan anteeksi, Hän ei moiti, ei hylkää, ja Hän on aina kanssani.

  9. Liisa, voin pyynnöstä avata kommentoinnin vanhoihinkin artikkeleihin tai sivuille. On tarkoitettu, että keskustelu vie aihetta eteenpäin sitä syventäen tai se voi olla minulle kommenttia aiheeseen liittyen. Siinä voidaan ilmaista, jos kirjoitukseni oli puhutteleva tai hyödyllinen. Kommentit ovat yleensä pääasiassa lyhyitä. Itse olen sallinut usein myös varsin pitkiä kommentteja, kun ne ovat olleet rakentavia ja pysyneet aihepiirissä. Ja tärkeää on tietysti myös se, että itse olen jollain tavoin mukana, enkä ulkopuolella. Eri mieltä saa olla, tai ehdottaa virheiden korjauksia.

    Minulla on valtavasti sivuja ja artikkeleita. Vasta nyt olen sulkenut kommentointikenttiä ja miettinyt uutta tapaa toimia. Tiililän artikkelit ovat vaativat. Olen käyttänyt kirjaan paljon aikaa, ja siinä on ikään kuin lukuisia teemoja. Jätin siinä lyhyen ajan keskustelua varten. Nyt suljin sen uuden artikkelin myötä. Olen nyt itse kiinni uusissa ajatuksissa, enkä tahdo kommentointeihin keskusteluja, joissa en pysty olemaan itse mukana.

    Kiitos, että osallistut esirukouksiin niin hienosti ja rakentavasti. Ja muihin kommentointeihin osallistut tietysti aivan oman halusi mukaan. Käyn aina läpi jokaisen kommentin.

  10. Terveyteni suhteen kaikki on nyt kohdallaan. Nyt ei ole jostain syystä sellainen aika, että jaksaisin seurata kommentointeja. Toivon, että syvennymme nyt esirukouksiin, sekä sivuilla oleviin, että muutenkin. Tiedän ihmisten todellisen hädän heijastuvan myös teksteihini, auttavan sanoituksissani. Oma runokirjani kertoo minun tiestäni Jumalan lapsen luottamukseen. Tahtoisin kaikin tavoin luoda sivuilleni enemmän erehtymisen vapautta ja lapsen yksinkertaista iloa ja löytämisen mieltä. Tahtoisin sallia sitä itselleni ja muille. Tahtoisin olla kuulolla missä on hyvä mennä ja välttää asioiden rönsyilyä. Ceta

  11. Hyvä, että sanot rehellisesti, mitä jaksat tai et jaksa. Jos joku arvostelee sinua, sen voi rauhassa jättää omaan arvoonsa, ja arvostaa itse itseään. Omakohtaisten kokemusten kertominen on isoin todistus uskosta Herraan.

    Siihen sinun on luotettava, että jos kirjoitat Jumalan edessä ja rehellisesti, ihan varmasti kirjoituksesi herättävät ajatuksia, uusiakin, ja ihan varmasti ne myös auttavat jotakuta.

    Kerroit jostain terveyteesi liittyvästä. Toivottavasti ei mitään vakavaa.

  12. Liisa, kiitos! Kirjoittaminen merkitsee yhä paljon. Koen kuitenkin, etten jaksa keskustella, enkä tarkistella asioita. Elämä menee nyt näin. Kuitenkin julkinen kirjoittaminen tarkoittaa sitä, että kukin saa arvioida tahollaan, jos tykkää. Voi olla myös, että kirjoitukseni herättävät uusia ajatuksia tai auttavat jollakin tavalla jotakuta. Ceta

  13. Kirjoitukseesi. Kiitos siitä. Kun jaat jotain henkilökohtaista, ei kenelläkään ole asiaa arvostella sitä. Henkilökohtainen todistus siitä, miten Jumala on sinulle kirkastanut omaa Sanaansa, ei ole teologiaa, väärää tai oikeaa. Se on elämää Jumalan yhteydessä.

    Ihmisten arvioista ei pidä välittää. Pääasiahan on se, että olemme uskollisia siinä, mitä teemme, on se sitten mitä tahansa. Jumalan edessähän kaiken teemme. Hänellehän me elämme.

    Keskustelu teologiasta on sitten ihan toinen juttu, aivan toisella tasolla. Samoin ovat artikkelit.

  14. On ollut mielessä kyllä. Ja tosi kiva, kun ainakin yksi henkilö odottaa jatkoa 🙂

  15. Olen odotellut – ja ehkä joku muukin – seuraavaa osaa Tiililän kirjan arvioinnista. On tärkeä asia.

  16. Tiililän kirjan arviointi kuulostaa kiinnostavalta. Pääasia ei saisi jäädä sivuasiaksi, kuten se nykyisin usein jää. Siitä on puhuttava.

    Toivottavasti kirjoitat sen todella, ettei jää vaan aikomukseksi.

  17. Hei! Kuinka sattuikaan, että tein tuota ”Armon hetkiä” Ifolorissa. Löysin kuva-albumin irtomuististani etsiessäni kuvia muuhun tarkoitukseen. Tekstit olin kirjoittanut suoraan kirja-ohjelmaan, eli ne jouduin kirjoittamaan uudestaan. Kuvat, tekstit ja koko säilyivät ennallaan. Kannet vaihtuivat kierrekiinnitykseen. Tyhjät tilat täytin pienellä esipuheella, muutamalla ajatuksella rukouksesta, ja loppuun lisäsin ”Isä meidän -rukouksen. Kahta lausetta taisin muuttaa ja paria kuvaa trimmata. Kiitos rohkaisustasi. Nyt kirjaa taas on. Sen olen kuullut olevan joskus aamukahvipöydälläkin. Nyt kirjanen pysyy auki mistä kohtaa tahansa.

    Mökkikausi alkoi viime torstaina päiväreissulla. Seuraavan kerran olemme jo yötä. Ehdin varmaan hyvin kirjoittaa tänne ollessani mökillä. Se on vastapainoa ulkotöille. Kun olin keskittynyt noihin omiin kirjoihin ja etenkin tuon runokirjani viimeistelyyn, en pystynyt miettimään muuta kirjoitattavaa. Ajatuksissani oli vaan: ”Sopiiko tuo kuva tuohon runoon? Vaihdanko vielä kerran tuon aukeaman taustan?” Tarjoan ”Pieniä siemeniä erämaasta” Kirjapajalle ja Aurinkokustantamolle. En odota mitään, mutta koin, että näin oli hyvä tehdä. Ceta

  18. Hei Ceta! Oletteko jo saaressa? On ollutkin hyviä ilmoja. Ei ole näkynyt mitään uutta (en ole ainakaan huomannut) sivullasi, joten niin arvelen. tai sitten olet jossain matkalla. Laitahan pieni elonmerkki:)

    Kerron vielä, että pieni kirjasi ”Armon hetkiä” on lähdössä kirjekuoressa vanhalle ystävälle, joka täyttää 80 vuotta. Ilahduttakoon tämä sinua. Se kirjanen on ollut monelle rohkaisuksi ja vahvstukseksi. Minulla oli niitä varastossa vielä kaksi kappaletta, toisen jätän itselleni. On kaunis ja puhutteleva.

  19. Kiitos, Liisa!
    Saan ehkä jo tänään e-kirjan, ja ensi viikolla paperikirjan. Minulla on tunne siitä, että olen tehnyt sen ikään kuin itselleni. Kuvat ja muokkaukset runoihin liitettyinä eivät ehkä puhuttele välttämättä muita. Kuvavalinnat ja muokattu kokonaisuus on kyllä myös muistoa omilta matkoiltani. On Lappia, Fuerteventuraa, on Suomenlahden saaristoa ja on Lohjanjärveä. Itselleni kirjan läheisyys saattaa tulla juuri tätä kautta. Uskon, että tällä kirjalla voi olla merkitystä myös jälkipolville, ja jokuselle ystävälle. Esipuhetta ei kirjassa ole, mutta sen voin korvata kirjoittamalla jotain korttiin.

    Kuvissa on mukana melko keskinkertaisia kuvia, jopa vanhoista paperikuvista trimmattuja. Tämä kirja oli jostain syystä tärkeä tehdä, prosessi, enkä tiedä jaksanko sille enää tässä vaiheessa mitään tehdä. Jotenkin aion tätä juhlia kuitenkin. Olen onnellinen, kun pystyin keskittymään tähän tekemiseen.

  20. Onnea vaan valmistuneelle runokirjalle! Nopeasti saitkin sen valmiiksi, olet tehnyt todella pitkiä päiviä.

    Siunausta sille, ja löytäköön se ne ihmiset, jotka saavat siitä iloa ja lohdutusta.

  21. Kiitos! Hyvä toivotus. Olen välillä liian uppoutunut tekemiseen. Melkoisen ihana projekti. Ceta

  22. Hei, miten sujuu runokirjan kanssa? Toivottelen intoa ja voimia, ja viisautta, ynnä muuta, mitä siihen tarvitset – myös sopivasti lepoa, ja sopivasti aktiivisuutta!

  23. Oma kommenttini. Puheluonnokset ”tipahtivat” vaan alemmaksi, eivät hävinneet. Siellä oikealla ”sanan äärellä” -kohdassa ovat.

  24. Hei! Vastaan ja laitan kommenttisi esille. En pääse oikein kirjoittelemaan puhelimellani kotisivuilleni. On jotain yhteensopimattomuutta tai ongelmaa tallennusversioissa tms.

    Laitoin Marjalle viimeksi valokuviksi teettämiäni raamatunjaekortteja. Kiva saada rohkaisua uudelle tekemiselleni. Olen tehnyt facebookiin jaekortteja sekä tulostanut jotain paperikorteiksi. Yllätyin itsekin, miten kivoja nämä kortit olivat valokuvina, ja miten helposti saatoin tilata niitä puhelimeeni lataamallani ohjelmalla 🙂

  25. Suosittelin sivuasi eräälle tutulle ja samalla tulin katsomaan muistin virkistykseksi mitä täällä onkaan. aina ei kaikkea muista. Hyvää kesää.

  26. Tykkään erityisesti harhaympyrä-tyyppisistä yhteenvedoista, kun siitä voi hahmottaa isoja kokonaisuuksia yhdellä silmäyksellä. Keep it simple-periaatteella.

  27. Jumalan siunaamaa pääsiäistä kaikille, jotka käyvät tänään näillä sivuilla, – jos tämä ehtii tulla esille pyhien aikana. Ja jos luet vasta pääsiäisen jälkeen, saamme edelleen iloita ylösnousemuksesta, Jeesus voitti kuoleman, on noussut kuolleista ja elää, että mekin eläisimme Hänen kanssaan!

    Paavali kirjoitti::
    1.Kor:15
    3 Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
    4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan—.

    Mikään muu ei ole niin tärkeää kuin tämä. Syntimme on sovitettu, koko maailman synti. Kun saamme uskossa ottaa vastaan tämän riemullisen sanoman, pääsemme elävään yhteyteen iankaikkisen, rakastavan Jumalan kanssa, saamme oppia tuntemaan Jeesuksen, ja Hänen armonsa ympäröi meidät. Meidän onnemme on silloin olla Jumalaa lähellä. Mikään muu ei ole siihen verrattavaa.

    Rukoillaan, että Hänen valonsa näkyisi meissä, että julistaisimme Jeesuksen kuolemaa, ja ylösnousemusta, missä kuljemmekin, mitä teemmekin, mitä arkeemme kuuluukin. Meillä ei ole mitään ansiota mihinkään, kaikki tulee Jumalalta. Se on ihmeellistä, se on myös vapauttavaa. Saamme uskoa, että Jumala itse ohjaa meitä, ja antaa tehtävät, joihin Hän on jo antanut voimansa. Saamme elää levosta käsin, Hän tietää, mitä jaksamme.

    Vaikka eläisimme kärsimyksissä, koetuksissa, uupumuksessa, Jeesus on siinä vierellä, Hän kulki kärsimyksen ja kuoleman läpi ja tietää, mitä se on. Ilo Herrassa on voimamme. Jeesus elää Isän oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Hänen Pyhä Henkensä opastaa meitä tuntemaan Jumalan Sanaa, Häntä itseään, ja opettaa myös kuuliaisuuteen.

    Syntisiä olemme edelleen, loppuun asti. Mutta sellaisina Jumalan lapsia. Jeesus on voittanut synnin vallan ristinkuolemansa kautta. Saamme elää vapaina, mutta kuitenkin vastuullisina, rakastavina, ja totuutta noudattaen tässä maailmassa. Olemme Jeesuksen todistajia, joten
    vaelletaan valkeudessa Häntä kirkastaen tässä maailmassa.

    Pääsiäisen sanoma kuolleista nousseesta Jeesuksesta on lopulta yksinkertaisuudessaan: Jumalan rakkaus tuli konkreettiseksi Hänessä. Hän antoi henkensä puolestamme. Isä vetää ihmiset Jeesuksen luokse, parannukseen, ja saamaan syntinsä anteeksi. Me saamme olla siinä mukana, tavalla ja toisella.

    Rukoillaan, että itsessämme tapahtuisi yhä uudelleen tämä sama ihme, että pysyisimme todellisesti nöyrinä, ja Hänen armoaan joka päivä tarvitsevina, ja siitä iloitsevina.

    Jospa olisimme täynnä riemua, kuten opetuslapset olivat, kun näkivät kuolleista nousseen Jeesuksen, – Hän joka oli kuollut, – Hän elää!

  28. Kiitos, Tapani Räisä! Miten rohkaiseva ja tosi ja puhutteleva runo!

    Tämä on totta:
    Kyllä piskuinen joukko supistuu,
    ja kylmenee useiden mieli,
    vain jäännös uskovia pelastuu,
    pidä huolta, että kiittää sinun kieli.

    Ja tämä rohkaisee:
    Uudet luomukset Kristuksessa,
    pidetään me yhtä,
    Vaelletaan rakkaudessa,
    kohti uskon täyteyttä.

    Ja tämä puhutteli juuri minua:
    Nyt jätämme toisten vajavaisuuden,
    juurrumme Kristukseen,
    siunaten saamme siunauksen,
    Emme katsele menneeseen.

    Rukoillaan, että pysymme Paimenen laumassa, lähellä Häntä, valvovina, päivästä päivään, luottaen ja uskoen, että polku kirkastuu kirkastumistaan.

  29. Tapani, kiitos sinulle! Tämä on tavattoman arvokas tervehdys. Ceta

  30. Anna meidän juurtua sinuun,
    Laittaa lujemmin toivomme tulevaan,
    Mitä se koskee minuun,
    jos näen muiden kylmiä olevan.

    Eliakin purnasi kerran,
    Herra ei ole ketään muita kuin minä,
    Vaan olipa uskollisia satojen verran,
    Muista tämä aina sinä.

    Kyllä piskuinen joukko supistuu,
    ja kylmenee useiden mieli,
    vain jäännös uskovia pelastuu,
    pidä huolta, että kiittää sinun kieli.

    Ei toisilla ole öljyä antaa.
    lampuusi savuttavaan,
    oksa hedelmää kantaa,
    Kristukseen juurruttuaan.

    Kummutkoon kiitos Herran lasten,
    iloitaan pelastuksesta,
    Ei auta meitä viat toisten,
    Kiitetään armahduksesta.

    Hän kyyneleen pyyhkivi kerran,
    kertoo miks surus oli niin suuri,
    kestä vielä hetken verran,
    on ympärilläs Kristus muuri.

    joka suojamuuria purkaa ,
    kyy kavala puraisee,
    Jumalan mielen mukaan surkaa,
    älä huoli jos maailma panettelee.

    Uudet luomukset Kristuksessa,
    pidetään me yhtä,
    Vaelletaan rakkaudessa,
    kohti uskon täyteyttä.

    Siunaa vaikka kirvelee,
    sinä joukossa yksinäinen,
    meitä muitakin täällä elelee,
    takerru Häneen,siinä ole itsepäinen.

    Kun pasuuna kajahtaa,
    Hän kyllä huolehtii omistansa,
    ei auta Herra, Herra lausahtaa,
    jos nyt emme ole omiansa.

    Nyt jätämme toisten vajavaisuuden,
    juurrumme Kristukseen,
    siunaten saamme siunauksen,
    Emme katsele menneeseen.

    Tahdon päästä perille kerran myös minäkin,
    Voi niin toivoisin, että jaksaisit,
    ja olisit siellä sinäkin.

    Tapani Räisä Pieksämäki.

  31. Hei! Kiitos sinulle, näinhän se on tämän arkisen elämän kanssa. Pienet asiat, päivittäiset kohtaamiset, katseet ja sanat ovat tärkeitä. Ceta

  32. Kiitos, Liisa, niin paljosta. Muistetaan toisiamme rukouksin. Itse olen melkoisessa flunssassa. Muistetaan myös Marjutia, ja jokaista jo mainittua ja mainitsematonta.

  33. Hyvää Joulua, ja Joulunaikaa, Ceta! – Ja te jotka vierailette tällä sivulla, – Lea, Maria, Lilja, Keijo, —ja joiden nimimerkkiä en edes muista—-

    Ihmeellinen on Jeesuksen syntymä, ylistäkäämme Jumalaa enkelien kanssa!

    Gal. 4:
    4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
    5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
    6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”
    7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

    Kiitos Hänelle, olemme vapaita synnin ja kuoleman vallasta, ja kirkkauden perillisiä!

  34. Kommentit ovat luettavissa sivun tai artikkelin kohdalta. Mikään ei ole poissa. Ainoastaan vanhan kotisivun vieraskirjasta olen poistanut jotain ihan vähän, omia vastauksia pääasiassa.

    Neuvoisin katsomaan nimenomaan artikkelin tai sivun kautta. Sivupalkissa olen lisännyt kommenttien määrää aina sen mukaan kuin keskustelu on näyttänyt vaativan. Voin kyllä tilapäisesti lisätä kommenttien näkyvyyttä, ja rajoittaa taas hetken päästä.

  35. Hyvä kuulla tuo kaikki. Tietokonehommissa kyllä menee aikaa, ja varsinkin kuvien parissa, jos niitä kertyy paljon.

    Onko nyt niin, että artikkelisivuilta ei enää löydy ”vanhempia kommentteja”? Jotain oli niistä jäänyt mieleeni ja olisin jatkanut keskustelua.

  36. Hei! Kyllä kaikki ihan hyvin on. Karkun opiston jälkeen oli joitain hommia tietokoneella, ja nyt viikonlopulla ihan sukulaistapaaminen. Ja sitten on ollut tavallisia joulunalusajan menoja. Olen vähitellen käynyt läpi kuviani, oikeastaan vasta aloittanut. Se on nyt aivan välttämätön puuha. Jokunen YouTube varmaan syntyy samalla. Ihan päivittäin ihmettelemme tätä onnea, kun saadaan elellä yhdessä. Hankin myös uuden puhelimen. Taisi sen opetteluun hurahtaa yksi päivä 🙂 Ceta

  37. Olipa iloinen, keväinen video Google plussassa:) Niin se on, pimeimmän päivän jälkeen alkaa taas valo lisääntyä, ja kevättä odotellaan. Myös Jumalan kirkkautta odotamme adventin aikana.

    Olet ehkä ollut lomalla jossain? Tai ehkä muuten vaan pitänyt taukoa kotisivultasi? Mariakin on kadonnut? En halua olla utelias, mutta ihmettelen, ehkä huolekkaana.

    ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” (1 Joh. 4:9) Ja myös, että rakkaudessa ja valkeudessa vaeltaisimme. (Ef. 5:2, 8)

    Hyvää joulunodotusta!

  38. Kiitos onnitteluista, Ceta! Ne tulivat oikeaan aikaan, mutta kiitokset vähän myöhässä, – vasta äsken huomasin.

    Isän kädessä-artikkelissasi olit oivaltanut jotain tosi tärkeää! Kukaan tai mikään ei todellakaan ryöstä meitä Isän kädestä, ja samalla Jeesuksen kädestä. Hän myös kantaa meitä, jos me, Hänen lapsensa, väsymme.

  39. On aina yhtä mukava vierailla täällä sivuillasi Ceta! Kiitos! Käyn usein täällä. On niin paljon kaikkea hyvää!
    Myös muille ystäville, kuten Liisa, Maria jne. kiitos! En jaksa paljoa kommentoida, mutta tiedoksi tässä. 🙂
    Siunaten ja rukouksin, Lea

    ”Jes. 55:12
    Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. ”

  40. Hienot sivut sinulla ceta. Hyvin on linjassa tekstit ja tutkimiset. Siunausta!

  41. Kiitos viimeisimmistä ajatustesi jakamisesta. Siinä oli mietittävää. On se vaan niin erikoista, miten ne asiat lutviutuu kummasti, kuten tuo saarnakin selkeytti asiaa.

    Särkyminen sattuu. Varsinkin, jos joutuu jättämään isomman joukon ympäriltä ja siirtymään hetkeksi sivuun. Sitä joudun itsekin kysymään. Välillä mietin myös sitä, onko osa tästä joukosta heikoimmilla ja ei ole viisautta yms. keskustella asioista ilman että lyödään mielipiteet maahan kun niitä ääneen pohtii…

  42. Kiitos, Liisa! Kyllä kaikki meni varmaan ihan hyvin. Ei sitä itse oikein koskaan voi olla pelkästään tyytyväinen. Kotimatka meni kyllä todella hyvin, kuin hetkessä. Olin aivan virkeäkin 🙂 Ceta

  43. Ilta Hyvinkään kirkossa on äskettäin päättynyt. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin. Muistan rukouksin kotimatkaasi.

    Jumalan, Isän, siunausta elämääsi!

  44. Kiitos, Liisa! Minunkin oli oikeastaan nyt helppo kääntää kyselijöiden katse noihin muutamiin sanoihini vastauksessani. On niin hyvä rauha keskittyä omiin tekemisiin, puheisiin, materiaaleihin, ihmisten kanssa olemiseen. Kysymyksesi tuli hyvään aikaan. Laitoin vastaukseni tuonne ”Ajankohtaisia ajatuksiani” -osioonkin.

  45. Oikeastaan en tarkoittanut kirja-arviota, vaan mitä ajattelet yleensä tästä kirjasta. Sain vastauksen, kiitos. Olen paljolti samoissa ajatuksissa.

  46. Toki tiedän. Pari esittelyäkin olen lukenut ja keskustellut joidenkin ihmisten kanssa nyt, ja hyvin paljon vuosien varrella. Minulla on nyt valmistautumista muutamaan hengelliseen tilaisuuteen. Jätän myöhempään kirjan arvion. En osta sitä. Saan sen jossain vaiheessa lainaksi. Näissähän asioissa ei ole kyse pelkästä sielullisuudesta, vaan senkin arviosta, mikä on väärästä hengestä lähtöisin. Tosin juuri Jumalan sana erottaa viimeiseltään sen, missä ihmisen sielulliset ja sanan vastaiset liikkeet mahdollistavat väärän hengen tuoman eksytyksen myös seurakunnissa. Itse näen sekä ”juuriin” menevän arvion tarpeellisena, että myös jokaisen yksittäisen tilaisuuden arvion. Myös julistamaan tai musiikkiinkaan ei pidä kutsua sellaista henkilöä, jonka hengelliset taustat eivät ole tiedossa ja hengellisesti hyväksyttävät. Tuo ”juuriin” suuntautuva arvio kuuluu tähän sen vuoksi, että ”henkeä” välitetään, myös ”oppia”. Tämä liittyy myös uushenkisiin virtauksiin ja oppeihin. Eli olen sitä mieltä, että väärän hengenkin vaikutus voi olla jäljellä myös silloin kun ei ole noita kaikkien näkemiä äärimmäisiä ylilyöntejä. Mutta huhtikuun loppupuolella enemmän aiheesta.

  47. Hei! On ilmestynyt kirja: Koetelkaa kaikki. Esittely löytyy sivuilta Kirjat-Kuvan ja Sanan kauppa. Mitä ajattelet siitä? Ehkä olet jo tietoinen asiasta?

  48. Hei! Olisikohan tuossa kohdin voinut myös sanoa sanan ”sielu” paikalla ”elämä”. En oikeastaan juuri nyt jaksa tarkistaa mistään. Tulin illalla kotiin Hyvinkäältä. Oli oikein hyvä kokous. Ihmiskäsityksestä kenties jatkan vielä myöhemmin muiden kirjoittamien kirjojen pohjalta.

  49. Tuohon tekstiisi (Niilo Syvänne) Mikä minä olen?

    Olen juuri lukenut VT:stä profeetta Eliaan toiminnasta 1. Kuningasten kirja 17.luku, jakeet 21-22 ” Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ” Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin”. Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.”
    Mielenkiintoinen näkökulma tuo sielun tuleminen takaisin poikaan, joka oli jo kuollut.
    Ole siunattu Ceta

  50. Hei! Kiva, kun vierailet sivuillani 🙂 Onhan täällä monenlaista. Ceta

  51. Moi Ceta!

    Hienoa, että sulla on tälläiset sivut. Kävin vähän lukemassa, selaamassa näistä new age pohjaisista uskonnnoista.
    Siunausta sulle ja tapaillaan ainakin tuolla fb:n puolella,

    Siunattua joulun aikaa,

    Mirja Kolehmainen

  52. Pete, poistin www-sivustosi mainoksen, osoitteen jonka laitoit. Poistan kaikilta, jotka tarjoavat tänne internetsivustoja, joista ei selviä tekijän nimi kokonaisuudessaan. Tervehtimään ja keskustelemaan olet tervetullut kuten muutkin myös nimimerkin takaa.

  53. En ole kaikesta täysin samaa mieltä mistä olet kirjoittanut. Mutta kirjoitat silti paljon mielenkiintoista ja hyviä asioita. Herra kanssasi!

  54. Hups! Unohdin syntymäpäiväsi! Mutta ehkä onnentoivotukset tavoittavat sinut päivän myöhässäkin. Tuttu psalminkohta tervehdykseksi sinulle:

    Ps. 31:
    2 Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.
    3 Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat.

  55. Rauhaa !
    Kiitos nettikirjastasi. Latasin sen tablettiini. Olen Armo riittää ja Ajankohtainen teologia lehden tilaaja.Jälkimmäinenhän yhdistyy uuteen julkaisuun.Olen ilmoittanut Facebookissa P O Malkille, että tilaan uuden myös paperiversiona.
    Olen saanut elämässäni paljon hyvää varottavaa opetusta harhaopeista ja virtauksista jotka ovat tulleet myös Suomeen.
    Siunaavin terveisin Taisto Storbacka Kokkolasta !

  56. Hei, kiitos! Muistan sinut kyllä. Vapahtajan siunaamaa joulua sinulle, nuori ystäväni. Ceta

  57. Olen kiitollinen, että Jumala on antanut kauttasi lohdutusta vaikeaan aikaan. Tyylisi tuoda asioita esiin laidasta laitaan on niin samantapainen kuin minulla, vaikka täällä päässä olen niin nuori. Siunausta elämään Ceta! Levätään ja surraan, kun sen aika on. Ehkä näemme vielä, kun sen aika koittaa.

    T. Nuori nainen, jonka vedit sivuun Kristus-päivillä tullessani luoksesi

  58. Kiitos sinulle, tämä selventää ajatuksiani ja voin ohjata myös muita tässä oikeaan.

  59. Hei! Olen kuunnellut tuon ensimmäisen jakson. Tuossa on niin kovin paljon sellaista mistä olisi hyvä sanoa jotain ihan perustellen.

    Seurakuntakokous opetuksineen on ollut alusta lähtien olemassa. Se on erityisen tärkeää ajatellen lapsia ja kaikkein heikoimpia jäseniä Kristuksen ruumiissa. Apostolien teot eivät ole Raamatun keskuksessa, vaan Kristuksen uhrikuolema ja ylösnousemus, eli risti. Ja juuri kirjeissä apostolit selvittävät Kristuksen pelastustyön merkitystä.

    Samoin tämän miehen kokonaisopetus viimeisestä reformaatiosta on perusteiltaan väärä. Hän kuvaa Jumalan hyvin pieneksi sanoessaan, ettei Jeesus voi tulla takaisin ennen kuin tämä reformaatio on tapahtunut. Samoin hän ottaa esille viisitahoisen palvelutehtävän kuten kaikki äärikarismaattiset ryhmät. Hän painottaa myös opetuslapseksi valmentamista ”Jeesuksen tavalla”, samoin riivaajien karkoitusta ja parantamistoimintaa etenkin kaduilla. En voi yhtyä tällaiseen. Jumala voi parantaa jopa ehtoollisen yhteydessä jumalanpalveluksessa.

    Oikeastaan sitä hyvää mitä tahtoisin myös löytää, en voi oikein nyt tuoda tähän. Tuossa kuulemassani oli liian monta perustavaa virhettä ja väärää oletusta. Kyllä me tarvitsemme toki ravistelua ja välillä kaavamaisuudesta irrottautumista, mutta ei siitäkään pidä tehdä jotain oppirakennelmaa.

  60. Kiitos vaivannäöstäsi Ceta 🙂 Herra johdattakoon kaikella tavalla täyteen totuuteen.

  61. Kiitos sinulle. Laitan nyt hyväksynnän kommentillesi, ja esille tuon youtube-linkin, koska sehän on julkista puhetta. Käyn sen läpi varmaan tänään tai huomenna. Uskon voivani sanoa jotain julkisesti.

  62. Hei! Tervehdys täältä meiltä molemmilta!Nyt olin näin yksikseni, joskus toiste sitten yhdessä. Hyvää adventin ajan alkua. Etsin jostain kynttilän kotisivuilleni. Terveisin Ceta

  63. Imatra 26.11.2014

    Olipa mukava nähdä Sinua Olavinkulmassa 25.11.2014 ja kuulla ajatuksiasi. Anttiakin olisi ollut hyvä nähdä mutta laitetaan hänelle terveisiä täältä harmauden keskeltä. Aurinkoisempia säitä odotellessa hyvää vointia teille.

    Terveisin
    Yrjö Kuiri

  64. Marjo, jouduin vaihtamaan sähköpostiosoitteeni. Olen niin hirveän pahoillani siitä, etten nyt ainakaan lähiviikkoina uskalla vastata henkilökohtaisiin vieraisiin viesteihin (tuntematon nimimerkki tai kirjain/numeroyhdistelmä) uudella osoitteellani. Aloin saada vähitellen postia mitä en tahdo lukea. Tämä ei liity lainkaan sinuun. Ehkä näemme jossain, ja silloin voin itse antaa osoitteeni. Ja vielä parempi, jos voimme keskustella ja rukoilla. Muistetaan sinua rukouksin. Ceta

  65. Hei! Laitoin sulle sähköpostia, muttet ole vastannut 🙁 Oliko se liian raskasta ja vaikeaa tekstiä sulle?

  66. Hei Ceta ja muut

    Yksi ihanimmista kirjoista on David Wilkersonin : Herra, minuun koskee. Missä Jumala on, silloin, kun vanhurskas kärsii. Sillä erottelukyvyllä, mikä minulla on, pidän tätä kirjaa tosi syviä vesiä kulkeneen kristityn testamenttina meille vielä täällä oleville. Hyvä kirja siitä huolimatta, että Kuva ja Sana on sen kustantanut. Kärsimyksen syvällistä problematiikkaa hienosti analysoiva. Täysin amerikkalaisesta menestysevankeliumista poikkeava teos. Hinta Nettikirjakaupassa vain 22 euroa. Anteeksi mainos, mutta oli niin lohduttava, että pakko oli tuoda tämä esiin. Olkaa siunatut.

  67. Hei Jukka-Pekka! Kiva, kun löysit kotisivuilleni. Katson vielä ajan kanssa sinun sivujasi, hyvältä näyttävät kyllä. Sen verran ehdin jo vilkaista, että heräsi jälleen kerran halu lukea Hilja Aaltosen runoja. Ehkä käyn kirjastossa vielä tänään.
    Olet ahkera lukija. Sivuiltasi saa monenlaisia uusia virikkeitä.

  68. Hei Ceta
    Hienot kotisivut sinulla.
    Minäkin luen hengelllsiä kirjoja laidasta laitaan.
    Parhaillaan olen lukemassa Anita Grönqvistin Markus ja Pietarin kirjeet jossa selitetään Markuksen evankeliumia Ja Pietarin kirjeitä.

  69. Olipa mukava saada ensimmäinen tervehdys merenlahden toiselta puolelta. ”Elämän meren aalloilla armon purren suojassa”, näin on hyvä tehdä matkaa. Yritin saada videoihini pätkiä psalmeista 138 ja 139, mutta puhe jäi pois, laitan tekstinä. Luen joskus meren äärellä psalmeja, niihin tulee uutta syvyyttä. Kiitos sinulle tervehdyksestäsi. Ceta

  70. Tervehdys minultakin elämän meren aalloljla armon purren suojassa ja nähdä monet tuulet ja myrskytkin ja lämpöisen auringon lämmittävän kylmien vesien jäädessä taakseni, kiitos ja siunausta,keijo södertälje

  71. Hei Aino! Toki muistan sinut oikein hyvin. Kiva kun tulit sivuilleni. Jatketaan tästä, kun olet vähän lueskellut ja katsellut sivujani. Käy myös katsomassa mökkiympäristöämme -se on aika erityinen paikka. Kohta löytyy oikean reunan ”vimpaimista”. Ceta

  72. Hei Ceta! Kuin johdatettuna löysin sinut yhden uskovan ystävän linkkaamana. Hän ei tiennyt, että olet tuttu vuosien takaa. Ehkä Majakan ja pienen tyttösen muistatkin. Jään sivujasi selaamaan, täällä on niin paljon kaikenlaista..

  73. Hei Sype! Kiitos sinulle. Juuri näin -päivän matka kerrallaan. ”Isä hoitaa lasta armollaan”.

  74. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan.
    Miten ihana laulu! Puhui tänään minulle lohdutusta. Kiitos tästä esirukoilijasta. Ihanasta Cetasta!

    t. Sype

  75. Kiitos, Keijo! Tuo runo syntyi kyllä heikkouden keskellä, omiin kipuihini. On niin hyvä olla Jumalan oma kaikissa elämän vaiheissa, kaikella on sittenkin ollut tarkoituksensa. Ceta

  76. Hei, lueskelin tuon ”Hänen haavoissaan”- runon. Se oli todella puhutteleva runo ja hyvin lohdullinen ja myös erittäin ajankohtainen. Aikana jolloin Ristiinaulittu, kärsivä Kristus halutaan ohittaa, työntää syrjään. Miksi tarvitsemme ristiinaulittua, kärsivää Jumalaa? Kuinka muuten uskallan kohdata omat syntini ja heikkouteni? Ristihän kertoo sovituksesta ja anteeksiannosta. Keijo

  77. Kiitos sinulle, Eija!
    Kiva kun pidät runoistani, käytä vapaasti. Jos tulostat niitä, niin pidä niissä mukana tekijän nimi. On todella mukavaa, kun runoni leviävät eri tavoin eteenpäin.

  78. Hei Ceta!

    Olen iloinnut ja itkenyt kauniista, koskettavista runoistasi.
    Kysyisin voinko jakaa runojasi joidenkin luotettavien ystävien kesken
    nimelläsi suljetussa ryhmässä?
    Runoissa on paljon syvyyttä, koettua elämää ….

    Siunaten ja kiittäen

    Eija

  79. Kiitos, Liisa! Kyllä tämä vähitellen alkaa muistuttaa sitä mitä ajattelin. Kiitos esirukouksistasi.

  80. Hei, Ceta! Kiva lueskella ja selailla uudistuneita sivujasi! Rukoilen Isän siunausta tälle työllesi! Kaikki on taas kauniisti esillä, ja aika hyvin löytyy jo eri aiheet.

    Mielenkiinnolla odottelen jatkoa kirjoituksiisi ja arviointeihisi. Siunausta myös tulevaan Kristus-päivään, ja sen valmisteluihin!

  81. Hei! Otin vielä uuden vieraskirjaviestin sivuilleni. Kiitos sinulle Mari toivotuksestasi alkaneelle vuodelle.

  82. Hei… Eksyin ikäänkuin ”puolivahingossa” sivuillesi ja oli todella mukavaa lukea tekstejäsi, kiitos niistä. Ihastelin myös ”mökkikuviasi”, pidin niistä myös kovasti. Taivaallisen Isämme siunausta ja johdatusta Sinun ja läheistesi uuteen alkaneeseen vuoteen 2014. Terveisin Mari

  83. nettisivu.org. uusiutuminen
    Nyt jäämme odottamaan tietoa nettisivu.org uusiutumisesta. Tämä jääköön nyt tässä vaiheessa viimeiseksi viestiksi tänne.

    Sivustolla on ollut joitain vaikeuksia, ainakin minulla. En ole saanut laitetuksi hyperlinkkejä artikkelien otsakkeisiin, vaan ne ovat menneet navigaatiossa merkitylle sivulle nettiosoitteen mukaan. Eli halutun artikkelin haku on ollut ehkä hankalaa. Tahtoisin rakentaa sivuston, jossa olisi helppo pääsy pääotsakkeisiin ja myös alaotsakkeisiin, vähän samoin kuin suurta vaivaa nähden rakensin sähköiseen kirjaanikin hyperlinkit.

    Lisäksi haaveilen siitä, että voisin kirjoittaa joitain hengellisiä asia-artikkeleja, ja saada niihin kommentteja vastaajan koko nimellä. Tahtoisin keskittyä vahvuuksiini. Minulla on toista kymmentä erilaista vanhaa Lutherin selitysteosta, suunnilleen sama määrä Fredrik Wislöffin kirjoja; on Sormusen, Tarvaisen ym. teoksia. Jo n. 20v. sitten aloin kerätä vanhoja kirjoja, ja olen myös lukenut niitä pitäen Raamattua siinä rinnalla.

    Tavallinen ihmisten arki, luonto, taide ja vanha hyvä hengellinen kirjallisuus: tässä on se tuleva kotisivujeni ydin. Tähän yhteyteen toki liittyy myös arviointi, ja olen kiitollinen siitä, että juuri tuota puolta on arvostettu ja tarvittu. Juuri hengellisyyttä arvioivat kirjoitukseni tahtoisin viimein järjestää järkevällä tavalla esille. Nämä nykyiset sivut eivät toimineet niin hyvin kuin toivoin.

    Luulen, etten laita vieraskirjaa uusiutuneille kotisivuilleni. Tämä vieraskirjakin vie minut liiaksi puhelimeni äärelle lukemaan viestejä (ja usein samalla uutisia). Minulle ei ole kovin helppoa hypähtää jollekin aivan toiselle alueelle, jos olen syventynyt muuhun. Olen välillä kuin tutkija laboratoriossaan tai taiteilija työnsä äärellä. Ja jollakin tavalla väsyn helposti, jos tulee kovin monenlaista.

    Kiitän tässä aivan erityisesti jokaista tänne kirjoittanutta henkilöä. Kaikki on ollut arvokasta tukea minulle. Kiitos teille! Tämä on ollut sitä, mitä olen tarvinnut juuri tähän elämäni vaiheeseen.
    Kuvia olen tallettanut itselleni kansioihin. Ne ovat lähinnä tilapäisesti poistetut sivuiltani. Tahtoisin myös esteettisesti parantaa sivustoni laatua jatkossa.
    Siunausta! Ceta

  84. Kiitos Kaija, että otit tämän asian esiin. Laitan aiheen esirukouksiin. Ceta

  85. Kiitos vastauksestasi Ceta. Omasta puolestani ei ainakaan ole tarvettakaan jatkaa enää keskustelua tästä aiheesta.Itse voin vaan sanoa, että on ollut äärimmäisen vapauttavaa saada tätä Kristus-keskeistä opetusta ja olen todella iloinen, että nyt erotan paremmin, mikä on eksytystä.

  86. Hei Kaija! Minusta näyttää siltä, että piirien hajoamisia ei voi välttää. Sitä tapahtuu paljon. Nämä ovat herkkiä ja vaikeita asioita. Mielestäni usein on kyse juuri näistä eksytysasioista, ja kaikesta huolimatta tavallaan molemmin puolin saattaa olla inhimillisesti hyvä tahto toimia oikein. Eksytys ei olisi eksytystä, jos se ei olisi juuri näin salakavalaa. Huomaan, että on kyse jopa niin vaikeista asioista, etten ole valmis jatkamaan vieraskirjassani aiheesta ainakaan ennen rukousta ja harkintaa.

  87. Viesti@ Kaija
    Hei Cetalena! Olet paljon tekemisissä ih misten kanssa ja olet oaljon tutkinut nykypäivän kristillisyyttä. Minulla olisi eräs kysymys sinulle. Meidän pienessä kaupungissamme on jo vuosikausia kokoontunut viikottain raamattupiiri, jossa käy n.10.12ihmistä/ilta. Olen jo jonkin aikaaahdistuneena huomannut, miten monet ovat niin kiinnostuneita juuri niistä monista eksytysasioista, joista olet varoittanut.Meillä on ollutkin ristiriitaisia näkemyksiä ed.mainituista näkemyksistä ja aika kovaa vastaväitettä saa osakseen, kun tuo niitä asioita, joista kirjoitat. Tänä syksynä on nyt käynyt sitten niin, että n.puolet osallistujista on jäänyt pois, en tiedä mihin he ovat menneet.Tuntuu vaan niin pahalta, että vuosikausia toiminut ryhmä hajoaa.Koen, että tässä on kysymys siitä henkien taistelusta, mistä olet varoittanut.Voitko sanoa,ovatko tälläiset hajoamiset yleisiä muuallakin? terv.Kaija

  88. Hyvä oli kuulla lauantain Kristus-päivästä, ja että sait apua kaikkeen.

    Tulen mukaan rukoilemaan sekä ”Toiveikkaan”, että nimimerkin ”Keijo Ruotsista” puolesta. Aiheet ovat tärkeitä. Läheistemme ja sukulaistemme puolesta kannamme huolta, kun heillä on surua ja muuta vaikeaa kestettävänään.

    Myös hengellinen työ on vaativaa. Rukoillaan, että Jumala saisi kirkastaa Ruotsissakin monelle Hänen armonsa Kristuksessa Pyhän Hengen kautta, sekä suomalaisten että ruotsalaisten keskuudessa. Työtä tekeville myös rauhaa, lepoa ja iloa, sekä voimia kaikkeen.

    Itse pyydän rukousta erään ystäväni puolesta. Olen ollut hänen kanssaan kontaktissa pitkään, viime aikoina melko tiiviistikin. Hän asuu toisella paikkakunnalla. Nyt en ole saanut viikkoihin häneen yhteyttä. Hänellä ei ole omaisia. Sairautta on myös. Huoleen on syytä.

  89. Hei, ja tervehdys kaimalle sinne Ruotsiin. Luulen, että jotain ymmärrän ruotsin-suomalaisten tunnoista kun itsekin siellä 10 vuotta (vuosina -1977-1987) sain mahdollisuuden asua. Itselleni oli tuolloin ainakin sellainen kokemus, että kaipasi kovasti kuulla Jumalan Sanan opetusta omalla äidinkielellä, vaikka kohtuullisen hyvän ruotsinkielen taidon siellä aikanaan omaksuinkin.Siunauksin Keijo

  90. Hei Keijo Ruotsista! Olen usein ajatellut teitä suomalaisia ulkomailla ja etenkin Ruotsissa. Nyt tahdon myös rukoilla teidän puolestanne. Toivotaan, että jotain konkreettista voisi syntyä naapurimaiden samaan tapaan uskovien välille. Joskus 1700- ja 1800-luvulla hyvää hengellistä kirjallisuutta tuli Ruotsista Suomeen. Jopa minulla on tallessa joitain ruotsinkielisiä Tukholmassa painettuja hengellisiä vihkosia. Voisipa nyt olla edes pienessä määrin liikettä toiseen suuntaan. Siunausta sinulle Keijo! Ceta

  91. Muistakaa rukoiksin meitä Suomalaisia täällä Ruotsissa ja meidän hengellistä työtä ja voittoja hengen maaailmoissa sielujen pelastukseksi ja terveydeksi,kiitos ja siuanusta,keijo

  92. Kiitos sinulle Toiveikas, laitan esirukouksiin tämän kokonaan. Näin saamme kantaa läheisiämme Jumalan eteen. Ceta

  93. Esirukouspyyntö
    Pyydän rukousta veljeni puolesta, että hänen perheensä palaisi takasin tai Herra antaisi uuden puolison. Surua ja raskasta aikaa jatkunut jo pitkään.
    Rukousta myös isäni ja äitini puolesta. Isän terveys alkanut horjumaan..hänelle apua ja äidille voimia ja viisautta.
    Rukousta tätini ja hänen lapsen perheen puolesta. Tädille eheytymistä vanhoista raskaista asioista ja apua fyysisiin kipuihin.
    Oman perheen puolesta myös rukousta. Kiitos Herra!!
    Siunausta sinulle Ceta!

  94. Tuo olikin hyvä huomio ja kysymys, miksi tämä järjestys: – armo ja totuus. Muutamissa Psalmeissa on myös tämä sama järjestys. (Ps. 25, 61, 85, 89.) Totuus liittyy Jumalan sanaan, ja ihmisen kohdalla siihen, että hän ottaa sen todesta. Pyhän Jumalan ja Hänen sanansa edessä olemme totuuden edessä koskien itseämme.

    Tuli mieleen tätä ajatellessa, että Jumalan olemus on lopulta pelkkää armoa ja rakkautta luomaansa ihmistä kohtaan. Hän vihaa syntiä, joka tuhoaa ihmistä, ja jonka Hänen valonsa meille paljastaa. Mutta Hän ei olisi valmistanut meille syntisille pelastusta, ellei kaiken perustana olisi armo.

    Psalmista 89, jae 2, löysin tämän lauseen: ”Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin.”

    Armo-sanallakaan ei ole merkitystä, ellei ensin ole tuomio, eli totuuden paljastuminen. Ei me tarvita armoa, ellei nähdä itseämme tuomituiksi Jumalan sanan perusteella ja valossa. Vain tuomittu voidaan armahtaa.

    Eli armoa(rakkautta)ja totuutta ei voi erottaa toisistaan, kuten nykyisin helposti tehdään. Eli todella otetaan esille vain Jumalan rakkaus, Isän sydän jne. Armosta puhutaan myös helposti ilman lakia.

    Mutta kaiken taustalla on armo. Siihen myös laki ja ihmisen syntisyys heijastuvat. 1. Joh.1:9: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”

    Ehkä se todellakin siksi juuri on näissä lauseissa ensin, että me uskaltaisimme nähdä itsemme niin totuudenmukaisesti kuin mitä todella olemme. Onneksi emme yhdellä kertaa! – vaan vähitellen ja tilanteesta toiseen. Jeesus oli armollinen ihmisiä kohtaan, ja he uskalsivat tulla Hänen luokseen, vaikka tiesivät olevansa syntisiä.

    Synti kohdistuu toiseen ihmiseen, ja rakkaus on tullut täydelliseksi Kristuksessa. Kun ”noudatamme totuutta rakkaudessa”, täytämme sitä lakia, joka on annettu sydämiimme, rakkauden lakia. Tässä Ef.4. luvussa se liitetään uskovien yhteyteen. Jokaisella on tehtävänsä Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Paavali korostaa rakkautta uskovien kesken, armahtavaisuutta, ja myös totuutta.

    Keijo: ”—ristillä ilmeni Jumalan totuus ja rakkaus kirkkaimmin.–Siispä kun etsin Jeesusta Kristusta tai kun Hän saa etsiä ja löytää minut, pysyn silloin rakkaudessa ja totuudessa.”

    Kyllä näin ajattelen minäkin. Eli evankeliumi on totuus. Minä olen syntinen, Jumala on pyhä, synti sovitettiin ristillä, tässä on totuus. Vain tässä pysyen pelastumme.

    Tässä on rakkaus, samalla kertaa, – ei ainoastaan se, että sain ja saan syntini anteeksi, vaan kaiken lisäksi olen Jumalan lapsi ja perillinen. Elän Jumalan yhteydessä, uudessa elämässä, vapaana tuomiosta ja vihollisen vallasta. Se on rakkaus, jonka olen saanut osakseni. Ja sen tulee kauttani kohdistua myös toisiin.

    Luther kirjoittaa, että lakia pitää saarnata lihalle, mutta syntiensä tai koko syntisyytensä takia säikähtäneelle omalletunnolla pelkkää evankeliumia. Me emme pelastu lain noudattamisen kautta, vaan armosta uskon kautta.

    Sendstad sanoo asian myös hyvin.

  95. Hei,”totuutta noudattaen rakkaudessa”. Näin juuri. Ja Psalmi 51 taitaa jossakin kohtaa todeta; ”..totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka…”. Kuinka vaikea tämä sitten onkin meille ihmisinä. Jo Dostojevski aikoinaan, hieman tähän liittyen totesi; ”kuinka itsensä tiedostava ihminen voi kunnioittaa itseään”.
    Eikö juuri Jeesuksessa ja Jumalassa yhdisty nämä molemmat; rakkaus ja totuus? Kyseinen separaatio,erityminen totuuden/lain ja rakkauden/evankeliumin välillä ihmisessä, kaiketi tapahtui syntiinlankeemuksen seurauksena? Jumalassa ja Jeesuksessahan nämä läpäisevät toisensa? Mutta ihmiselle taitaa olla luontaisempaa poimia vain toinen, ”rakkaus”.
    Missäpä muualla kuin ristillä ilmeni Jumalan totuus ja rakkaus kirkkaimmin? Siispä kun etsin Jeesusta Kristusta tai kun Hän saa etsiä ja löytää minut, pysyn silloin rakkaudessa ja totuudessa. Mietin vielä sitä, että miksiköhän Johanneksen evankeliumin alussa todetaan; ..”armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta”. Miksi tämä järjestys? Sattumaltako? Vaiko siksi, että vasta armo mahdollistaa totuuden kohtaamisen? Laki, evankeliumin hengessä, kuten Sendstad kuvaa.

  96. Kuuntelin Santalan puheen. Hyvä, että hän on tutkinut alkukieltä, saa uusia näkökulmia.

    Tänään luin Ef.4. luvun. Kun sen lukee kokonaan, saa ymmärtää, miten Jumala Kristuksen kautta rakentaa ruumistaan. Hän, Kristus tekee kaiken. Myös sen, ettemme ajelehdi erilaisissa opintuulissa, – vaan ”me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus—-”. Jokaisella ruummin osalla on oma tehtävänsä tässä rakentumisessa.

    Minua puhutteli tuo ”totuutta noudattaen, rakkaudessa”. Jos pysymme totuudessa ja rakkaudessa, emme ajelehdi, koska totuus on Jeesuksen työssä, ja rakkaus on vuodatettu meihin Pyhän Hengen kautta.

    Tämä on se, jota meidän pitää varoa, totuudesta ja rakkaudesta poikkeamista.

    En tarkoita, että sinä, Ceta, välttämättä vastaisit, koska olet valmistautumassa lauantaihin. Tätä vaan ajattelin, kun olin Raamatun ääressä. Mutta jos jollekin muulle lukijalle tulee tästä ajatuksia, luen mielelläni. On tarkoitus, että oppisimme toisiltamme. Omat ajatukset ja tulkinnat ovat aina epätäydellisiä.

  97. Itsekin ehdin vasta viikonlopun 12.10. jälkeen paneutumaan Niemen esseeseen. Epäilen, ettei tiedekuntaveikkauksesi ollut oikea, mutta en tutki asiaa nyt. Ehkä on niin, että sisäänpäin kääntyminen, jumalallistumispyrkimykset ja sovitusuhrin syrjäyttävä Kuningaskunta-ajattelu, ovat tämän ajan suuria harhoja. Näyttää ehkä vähän mutkikkaalta, kun joku tahollaan näihin perehtyy. Itsekään en tunne kovin vaativia sivistyssanoja, mutta tuen tahdon antaa myös tällä tavoin. Mutta en nyt sano muuta.

  98. Vierailemassa vaan—(ehkä se sopii?). Kiinnostava kyllä tuo Valehtelijan päiväkirja. Eilen on tullut näköjään jatkoakin. Vaatii kyllä keskittymistä, varsinkin teologisten ym. sivistyssanojen runsaan viljelyn takia. Perusteellisesti hän on kyllä perehtynyt asiaan.

    Kristityn foorumissa olevat Markus O. Niemen kirjoitukset ovat myös varmaan lukemisen arvoisia. Tutustun, kun ehdin. Ilmeisesti hän on teologi.

    Yhteys Jumalaan ei todellakaan löydy sisäänpäin kääntymällä. Pitää seurailla, miten hän asian lopulta selvittää. Hyvä, että karismaattisuus esiin.

  99. Ceta, tulen nyt vierailijana parilla sanalla. Anteeksi, että haksahdin taas pitkiin kirjoituksiin. On tärkeää, että keskityt nyt Kristus-päivään, ja kuuntelet Isän ääntä. Eli toki jätetään keskustelu tuonnemmaksi. Pääasia on, että jaksat, ja voit hyvin.

    Muistan sinua rukouksin. Samoin rukoilen tilaisuuden, ja sekä kaikkien vastuunkantajien että siihen osallistuvien puolesta. Toivotaan, että tulee paljon ihmisiä koolle.

    Siunauksin. L.

  100. Jumala neuvoo kutakin yksilöllisesti. Irrottaudun vieraskirjakeskustelusta joksikin aikaa kokonaan. Keskityn edessä olevaan tilaisuuteen. Samoin eräiden artikkeleiden luku ja arviointi on kesken. Niistäkin keskustelen muualla. Kohtaan myös päivittäin erilaisia ihmisiä. Liisa, en voi jatkaa keskusteluamme.

    Vierailijat ovat edelleen tervetulleita!

  101. On hyvä, että olet varoittanut okkultismista, ja edelleen varoitat. On vaarallista edes kokeilla niitä asioita. ”Kristuksen suojassa” on tässä väärä ajatus, eli niin ei voi tehdä. Jos pysymme totuudessa, ei voi ajatella näin.

    On todella olemassa eksyttävät voimat, ja niiden valhe. Valitutkin voivat eksyä, sanoo Jeesus. Pysytään Hänessä, ja Hänen sanassaan. Mutta Jumala itse lähettää eksytyksen. Kysymys ei ole siitä, että olemme alttiita eksytykselle ja ajaudumme siihen, vaan siitä, rakastammeko totuutta.

    Varottaja varsinkin, ja myös jokainen uskova, joka on oppinut aistimaan hyvän pahasta, totuuden ja valheen, joutuu hyökkäysten kohteeksi. Ja viisasta on todella pysytellä väärän opetuksen ulkopuolella.

    Kaikki opetus on syytä arvioida, myös kaikki mitä itse sanomme ja kirjoitamme. Juuri tänä aikana on syytä tehdä niin. Eksytyksen eri muodot tulevat vastaan lähes joka paikassa. On kyllä mietittävä, mihin voi mennä ja mihin ei. Ja on tutkittava paljon Raamattua, pyydettävä Jumalaa avaamaan sanaansa.

    Kyllä tämä on sitä aikuisuutta, josta Raamattu puhuu, eli totta on tuo, mitä sanot.

    Jumala voi kuitenkin johdattaa tiellemme ihmisiä, jotka tarvitsevat meitä, rinnalla oloa, kuuntelemista. Ihmisillä voi olla inhimillisesti todella rankkoja vaiheita elämässään.

    Tähän tukemiseen tarvitsemme viisautta, ja uskoa siihen, että Jeesus on voittanut kaikki henkivallat.
    Vaikka ne hyökkäävät, Jeesus on niiden vallan jo murtanut.

    Jumala itse antaa levon, ilon ja rauhan. Toisinaan se on tavallisesta arjesta nauttimista, luonnon ja kauneuden aistimista, lepoa koko ihmiselle, hengellisesti, sekä ruumiin ja mielen alueelle.

    Mutta toisinaan Hän antaa sen myös ahdistuksen keskelle, myös hengellisten ahdistusten ja uskon koetusten keskelle. Elämä on joskus aika karua.

  102. Olen varoittanut lähinnä okkultismiin liittyvistä seikoista sekä henkilökohtaisella tasolla, että julkisesti. Jo aikoinaan eräät henkilöt sanoivat, että he voivat, he saavat mennä mukaan siihen ja tuohon. Osa kokeili reikiä, joku kävi jopa meedioistunnossa (helluntaiseurakunnan jäsen), joku jatkoi piirissä, missä oli harhaopettaja. Olen kuullut lukuisia kertoja, että ’Kristuksen suojassa’ voi näin tehdä. Näin ei voi toimia. Tällä alueella on syytä olla aikuinen. Jos Jumala aivan erityisesti osoittaa tällaisen paikan, niin Hän antaa suojansa sen mukaan mikä on Hänen tahtonsa, tai vetää sen pois näyttääkseen mistä on kysymys. Moni tuttuni joutui hengellisen myrskyn silmään tai omaksui hiljalleen itsekin tuota väärää hengellisyyttä.

    Kun varoittaa julkisesti, asettuu samalla erityisesti alttiiksi hyökkäyksille. Jumala opettaa minulle sitä, mikä antaa minulle näihin tehtäviini levon, ilon ja rauhan.

    Jumalan lapseus on asemamme Kristuksen työn tähden. Ja tässä on meille samalla opittavaa. Saamme löytää oikeaa lepoa ja luottamusta. Silti saamme pyytää myös aikuisen viisautta.

  103. Tässä onkin hiukan miettimistä.

    Minä ajattelen, että joka hetki olemme huolettomia lapsia. Jotenkin en osaa erottaa mitään tilannetta toisesta. Saamme leikkiä, unohtuakin siihen, niinhän lapset tekevät. Leikki on lapsen työtä.

    Mutta vaikka olisimme kuumimmassa taistelussa, suhde Isään on sama, olemme Hänen suhteensa avuttomia ja tarvitsevia. Kun käsi on tiukasti Isän kädessä ja kuuntelemme Hänen ääntään, uskallamme kuitenkin, vaikka pelottaa ja ahdistaa, vaikka emme ymmärräkään kaikkea. Huolettomuus on luottamusta siihen, että aivan varmasti Isä tietää ja kuljettaa eteenpäin.

    Toki se on sitäkin, että saamme elää kaikesta kauniista nauttien ja iloiten, omasta luovuudestakin jne. Jumala antaa meille kaikkea mahdollista hyvää, ja myös lepopaikkoja, jossa saamme kokea Hänen rauhaansa ja lohdutustaan.

    Ajattelen niin, että lapsen kaltaisuus liittyy lähinnä asemaamme suhteessa Jumalaan. Emmehän voi ottaa vastaan Jumalan valtakuntaa, ellemme ota sitä vastaan kuin lapsi. Kaikki ”aikuisuus”, tietäminen, osaaminen, ansio on esteenä.

    Lapsi ottaa vastaan kaiken elämäänsä tarvitsevan kyselemättä. Lapsen asema, Jumalan lapseus, on myös sitä, että olemme Kristuksen kanssaperillisiä. Olemme päässeet lapsen asemaan, ja pysymme siinä. Sitä ei meiltä voi kukaan riistää, koska olemme uskon kautta syntyneet siihen.

    Hengellinen alaikäisyys tarkoittaa minusta ehkä muuta. Lasten tulee kasvaa vanhempiensa hoivissa, ymmärrys kasvaa, tulee kyetä omiin ratkaisuihin ja päättelyyn. Kun on todellinen lapsen suhde Isään Kristuksen kautta, on koko ajan Hänen opetettavanaan, eikä silloin ole helposti viskeltävissä kaikenlaisissa opintuulissa. Kysymys on totuudesta ja rakkaudesta. Ellemme pysy totuudessa, Kristuksessa, olemme kyllä alttiita vaaroihin.

    Uskoon tultuamme tarvitsemme/tarvitsisimme hengellisiä isiä ja äitejä. Ja tarvitsemme ruokaa, eli Raamatun sanaa. Se juuri kasvattaa meitä kasvamaan hengellisestä alaikäisyydestä kohti aikuisuutta. Ef. 4: 11-16. Kysymys on Kristuksessa – ja Kristukseen – kasvamisesta, sekä Kristuksen ruumin rakentamisesta.

    Lapsi turvautuu joka päivä Isän apuun, ja kuuntelee Hänen ääntään. Jeesuksen omat kuulevat Hänen äänensä, ja seuraavat Häntä. Kukkia nuuhkimassa, leikkimässä ja tehtävissämme olemme tässä asemassa. Ja Jumala itse kasvattaa meitä viisaasti kaikessa.

  104. Voimme varmaan opiskella lapsen kaltaisuutta ja samalla sitä ettemme ole hengellisesti alaikäisiä ja kaikenlaisissa opintuulissa viskeltäviä.

    On joitain vaikeita hengellisiä alueita, joilla ymmärrys ilmeisesti jää kovin vajaaksi. Ainakin itse olen joutunut tähän tyytymään. Hyvin vähän pieni ihminen lopulta voi. Katsahdan silloin mielelläni johonkin, mistä olen tottunut löytämään iloa ja kauneutta. Hyvä Paimen löytää lampaansa kyllä vaikka kukkia nuuhkimasta.

    Tarkoitan vähän sitäkin, että Isä kutsuu ja hakee meitä kyllä omiin tehtäviinsä, vaikka välillä unohdumme johonkin ikään kuin leikkimään ja olemaan huolettomia lapsia.

  105. Tuli muutama ajatus lapsen kaltaisuudesta Keijon kuvauksesta. Ehkä tuo turvattomuus ja avuttomuus nousi päällimmäiseksi. Jeesus sanoi, että ilman Häntä emme voi mitään tehdä. Koko elämämme on Hänen varassaan.

    Kaksi muistoa myös pulpahti mieleen. Kun oma lapseni, – nyt aikuinen – oli n. parivuotias, hän kiipesi isän tai äidin syliin, painautui siihen, ja sanoi: Hoida mua! Ja se tarkoitti halaamista, pään silittämistä, huomiota juuri häntä varten. Siihen ei ollut aina mitään syytäkään, turvan hakemiseen, hän saattoi vaan kesken leikkien tarvita syliä. Joskus ”hoitamiseen” kuului kirjan kuvien katseleminen yhdessä.

    Tällä lapsellani on jo omia lapsia. Kun ensimmäinen heistä oli myös n. parivuotias, hän pyysi isoäidin huomiota sanalla ”autaa-a!”. Se oli sitten milloin mitäkin auttamista, usein osallistumista esim. palapelin tekemiseen, jonka hän osasi tehdä itsekin. Tai: ”mummi hakee!”, kun hän oli vierittänyt pallon kaapin alle. Ja mummi haki.

    Tarvitsemme Jumalan läheisyyttä, hoitoa, apua. Vaikka osaamme paljon kaikkea, on ihanaa tietää, että Herra on lähellä kaikessa. Ja jos jotain menee hullusti, Hän auttaa. Huudamme Hänen puoleensa. Joskus hädässä ja pelossa, joskus epätietoisuudessa ja hämmennyksessä. Joskus ihan vaan siksi, että on turvaton olo, ja haluaa kuin varmistua, että Isä on lähellä. Ja Hän on.

    Omalla kohdallani juuri nyt on tärkeää, että tiedän Hänen varjelevan minua, sekä antamansa uskon. Jeesus on voittanut kaiken pahan, sekä minussa, että ulkopuolellani. Eksytysten keskelläkin Hän varjelee omansa. Kukaan ei voi minua tästä luottamuksesta horjuttaa. Jos Hän johdattaa minut johonkin, Hän antaa myös suojansa. Hän itse on kilpi kaikkea pahaa vastaan.

    Me aikuisina varjelemme lapsiamme vaaroilta, estämme koskemasta ja menemästä sellaiseen, joka vahingoittaa häntä. Vaikka hän kapinoisi, me sen teemme. Ja myös rohkaisemme häntä oppimaan jotain, mikä on tarpeen, ja siinä kaikessa tuemme ja lohdutamme ja kannustamme.

    Tuo huutaminen olikin hyvä huomio! Sen osaamme opettamatta. Ja saamme huutaa Herran puoleen. Ja tuntuu, että joskus tämä huuto nousee sisimmästä, sen kivusta ja ahdistuksesta käsin aivan itsestään, äänettömästikin. Ja lupaus on, että se huuto kuullaan. Isä näkee ja auttaa. Hän on todellinen iankaikkinen rakastava Isämme Jeesuksen Kristuksen kautta.

  106. Kiitos, Keijo. Sanoit viisaita ja ihania asioita. On ehkä helpompi opetella lapsen kaltaisuutta isovanhempana kuin vanhempana. Tuntuu, että leikkiminenkin kuuluu nykyajan isovanhemmuuteen aivan toisin kuin sukupolvi tai kaksi sitten. Itse toivoisin, ettei tehtäisi liian vaikeaksi varhaista työelämän jättämistä. On ikävä, kun kaikki mitataan rahassa.

    Jos saa lapsena tehdä puutöitä isoisän kanssa tai pelata vanhoja lautapelejä kolme sukupolvea yhdessä, niin sillä on kyllä oma arvonsa kaikille. Tämä antaa pohjaa jatkoa ajatellen. Jumalan käsissä ovat päivämme, mutta olkaamme kiitollisia kaikesta pienestä hyvästä, mitä meille annetaan.

  107. Hei, lapsen kaltaisuus, mitä Jeesus peräänkuulutti on itseänikin puhutellut. Asia on erityisen hyvin konkretioitunut saadessani läheltä seurata vajaan parin vuoden ikäisen lapsen lapseni touhuja. Se on kovin puhuttelevaa; luottamus, ilo, avoimuus, kiintymys, turvautuminen ja monet muut lukemattomat seikat hänen toimissaan ”saarnaavat” omalla vahvalla tavalla.
    Yksi asia vielä lapsen kaltaisuudesta nousi mieleen jonkun kirjan äärellä. Huutaminen. Sehän on tyypillistä lapselle. Huutaminenhan on aivan niitä ensimmäisiä asioita joita vauva tekee kun syntyy maailmaa. Sitä ei siis tarvitse opettaa. Hän osaa sen automaattisesti. Eli se on jokaisella ihmisellä aivan myötäsyntyistä. Tässä oli mielestäni jotain hyvin syvällistä. Ja kuinka monessa kohtaa Raamatussa tämä nousee esiin: ..”siihen aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä..””avuksesi huudan minua hädän päivänä.”, ”kaikki jotka avuksensa huutavat Herran nimeä pelastuvat”, ”syvyydestä minä huudan sinua Herra..”, jne. Keijo

  108. Niinpä, pitää mikkelinpäivä toki kirjoittaa pienellä kirjaimella. Ei me siis vietetty tänään Mikkeli-nimisen kaupungin päivää, vaan tietty enkeli Miikaelin mukaan nimitettyä lasten ja enkelien päivää. Miikael taisteli pahaa vastaan Danielin kirjan, sekä Ilmestyskirjan mukaan. Hänestä sanotaan, että hän on ”yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista”.

    Valitettavasti hän on myös yksi enkeleistä New Age´n enkelitarinoissa. Menee kyllä täysin harhaan.

    Enkeleistä ei kai ole hyvä puhua kovin paljon. Osa jää salaisuudeksi, ja niin pitää ollakin. Meille on tärkeintä se, että olemme saaneet uskon Jeesukseen, joka on syntiemme sovittaja.

  109. En muistanut, että on Mikkelin päivä, vai mikkelinpäivä. Arkkienkeli Mikaelista on tietysti alkuaan kyse. Hyvä, kun kuitenkin lapset ja lasten kaltaisuus ovat pääasiana päivän teksteissä. Opitaan lapsista ja rukoillaan heidän puolestaan.

  110. Hyvää Mikkelin päivää! Juuri kirjoitit lasten kaltaisuudesta. Jeesus puhui siitä, miten Jumalan valtakunnan asiat on ilmoitettu lapsenmielisille, ei viisaille ja ymmärtäväisille. Lapsi turvautuu isään, tai äitiin joka tilanteessa ja olossa, ja silloin, kun on loukannut itsensä, ja näyttää Hänelle myös iloiten omia tekemisiään.

    Isän turvissa ei tarvitse myöskään pelätä mitään pahaa. Isää tulee pelätä oikealla tavalla, Isän viisautta kunnioittaa. Lapsi ei tiedä, mikä on hyväksi, mutta Isä tietää, ja ohjaa oikeaa tietä, vaikka ei siltä aina tuntuisikaan.

    Kuuntelin SEKL:n raamattuohjelmaa keskipäivällä. Siinä keskustelivat myös enkeleistä. Muistutettiin, että enkeleistä ei puhuta paljonkaan Raamatussa. Ja varottivat tekemästä heistä jotain muuta, mitä ovat, -jota nykyisin paljon tehdään, ja josta sinäkin kirjoitit – ja myöskin palvomasta heitä.

    Ilmestyskirjassa Jumalan enkeli varottaa Johannesta kumartamasta häntä, ja sanoo olevansa hänen kanssapalvelijansa.

    Myös tutussa raamatunlauseessa mainitaan enkelit: Room. 8:
    38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
    39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    En ole tullut koskaan ihan ajatelleeksikaan, että tässä mainitaan enkelit, ja erikseen henkivallat. Vähän katsoin eri käännöksistä. Ehkä ”enkelit” ovat tässä konkreettisia pahan henkiolentoja, ja tuo ”henkivallat” tarkoittaa lähinnä niiden voimavaikutuksia, hallintaa jne.?

    Mutta ne eivät voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Se on pääasia ja tärkeintä. Ja juuri tuo, – rakkaudesta, joka on Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Ei ilman Häntä.

  111. Jumalan oman huolettomuutta ja vapautta murennetaan kovin monin tavoin nykyisin, ja toki tietysti jokaisen ihmisen. Kuitenkin vilpitön kristitty pyrkii usein olemaan kaikin tavoin tunnollinen ja ahdistuu helposti. Tästä tulee yksi vallankäytön väline niin valtiolle, medialle kuin kirkollekin. Kirkko muuttuu väärällä tavoin poliittiseksi.

    Lepo ja vapaus ovat todella tärkeitä asioita, samoin aito leikkimieli. Opitaan lapsilta, ja ei tahdä lapsistakaan liian varhain kuin pikku-aikuisia. En oikein pidä siitä miten jo lapsille sälytetään murheita koko maailman asioista. Näin sen vuoksi, etten itsekään sitä kestä.

  112. Pienet asiat antavat usein iloa ja voimaa. Eilen näin merikotkan poikkeuksellisen läheltä, tuli tunne vapaudesta. Jumalakin tahtoisi, että kasvaisimme luottamukseen. Juuri käydessäni ulkona, näin harvinaisen ison tähdenlennon. Ja tähtitaivas oli muutenkin upea. Nämä elämykset ovat tärkeitä. Jumala on suuri, Hänen luomakuntansa on käsittämätön.

    Mökissä on lämpöä, kamina raksuttaa. On kiitollinen mieli. Joitain valokuvia otin joutsenperheestä, ja kauriskuvia myös. Aikuisen niin kuin lapsenkin on hyvä olla välillä huolettomana ja levossa. Uskon yksi puoli on juuri siinä, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää, osata tai jaksaa.

  113. Kiitokset myös ilmastonmuutosjutusta. Kyllä pitkin matkaa on tullut mieleen, mitä motiivia on jatkuvasti selittää jotain ilmaston lämpenemisestä. Se tuskin edes siis pitää paikkansa.

    Miksi pelotella ihmisiä turhaan? Ja syyllistää? Emmehän enää mahda mitään tilanteelle, jossa elämme.

    Ja jos jotain todellista hiilidioksidin lisääntymistä tapahtuu jossain, yksi syy lienee ehkä (?) sademetsien tuhoaminen. Jokainen puu tuottaa happea ihmiselle, ja ihminen vastaavasti hiilidioksidia kasveille. Tuntuu tyhmältä myös nykyinen kaupunkisuunnittelu, jossa kaadetaan isoja puita, ja tilalle istutetaan uusia taimia.

    Raamatun mukaan tämä maailma on katoavainen. Kyllä siihen osasyynä on itsekäs ja vallanhaluinen ihminen, joka pystyisi tuhoamaan koko maapallon ydinaseilla. Eihän ole kysymys pelkästään hiiidioksidipäästöistä.

    Ihmisen pahuus on kammottavaa. Ja sama pahuus, itsekkyys ja vallanhalu asuu omassa sydämessämme. Kiitos Jumalalle Jeesuksen sovitustyöstä ristillä! Pahan valta on murrettu.

    Ajan lopussa Jumala luo uuden maan ja taivaat. Sitä me odotamme. Ja näkökulma tulee olla siihen, mitä me uskovat teemme tässä maailmassa eläessämme lähimmäisillemme, niille, jotka tarvitsevat meitä kaiken tämän epävarmuuden ja lisääntyvän pahuuden keskellä.

    Tuetaanko, vai kartetaanko jostain syystä, ollaanko rinnalla, pidetään esillä Jumalan armoa Kristuksessa, vaikka kärsien ja vaivaa nähden, vai vetäydytäänkö oman hyvinvointimme vaalimiseen?

    Masentuneita on paljon tänä aikana. Jokainen heistä on arvokas ihminen. Helposti puhutaan ”heikkojen hoivaamisesta”, kuin nämä heikot olisivat toisen luokan uskovia. He ovat juuri niitä Jeesuksen lampaita, joita Hän erikoisesti rakastaa.

    Pidetään huolta siitä, että olemme Isän edessä nöyriä. Meillä ei ole mitään ansioita tehtäviemme, ammattimme, tekemistemme jne. perusteella. Saati sitten siinä, että oletamme olevamme kaikessa oikeassa. Missään emme ole parempia kuin joku toinen.

    Tätä olen joutunut ajattelemaan. Jokainen Jeesukseen uskova on henkilökohtaisesti Jumalan edessä vastuussa elämästään. Jokaisella on oma paikkansa Kristuksen ruumiissa, joskus hyvinkin erilainen. Uskollisuus vähässä, ihan pienessäkin, on suuriarvoista.

    Tämän vuodatuksen päätteeksi vielä, – haluan muistaa sinua, kun valmistelet puhettasi Kristus-päivään. Rukoillaan Jumalan johdatusta ja Hänen tahtonsa tapahtumista kaikkeen.

    Sinulle voimia, ja Jumalan ääntä kuuntelevaa sydäntä! Jumalan Sanan armoa, rohkaisua ja vahvistusta!

  114. Hyvä, että laitoit energiahoidoista ja enkeliterapiasta tietoja. Syytä on karttaa niitä. Huolestuttavaa on, että samantapaista on näkyvissä myös hengellisissä yhteyksissä, jopa seurakunnan nimellä kulkevissa yhteisöissä.

    Todellisen totuudellisen opetuksen tunnistaa kyllä. Se julistaa pelastuksen perustaksi yksinomaan Jeesuksen ristinkuolemaa, ja ylösnousemusta, sekä täydellistä voittoa vihollisen vallasta.

    Tätä haluaisin korostaa.

    Olemme siirtyneet pimeyden vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan. Meitä ei sido vihollisen voimat, eikä meidän kauttamme siirry mitään pahaa, tai sen vaikutuksia toiseen uskovaan, kun turvaamme Häneen. Paha on meissä, olemme itse siitä vastuussa. Jumala on Pyhä, mutta samalla Hänen armonsa on loppumaton.

    Se julistaa myös sitä, että vain Jeeuksessa on pelastus, eli ei ohi Hänen ristinkuolemansa, Hänen uhrinsa puolestamme.

    Okkulttisia voimia ja yhteyksiä ja opetusta tulee karttaa tästäkin syystä. Voimme joutua sidoksiin sekä okkultismiin itseensä, eli uskomaan valheen, että mahdollisesti myös pelkäämään henkivaltoja sillä tavalla kuin ei meidän tarvitsisi. Silloinkin joudumme sidoksiin.

    Vihollisen vallasta tulee mielessämme liian voimakas. Se on sitä kyllä, voimakas, mutta sen valta on murrettu. Se saa mellastaa maailmassa, mutta Jeesus on sen voittanut. Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta Häneen turvautuvalle.

    Olemme kokonaan Jeesuksen työn tähden vihollisen vallan ulkopuolella. Meillä on sota-asu, eli Jeesuksessa oleva vanhurskaus, totuus, pelastus ja lahjaksi saatu usko. Ja myös Jumalan rauha.

    Tähän saamme uskoa, silloinkin, jos tietämättämme olemme olleet yhteydessä sellaiseen, jossa on jotain meille vahingollista.

  115. Eräs äiti! Suosittelen sinulle Cetan runo-, sekä hartauskirjoja. Ehkä jo tiedät niistä?

    Olen edelleen kanssasi rukoilemassa. Juuri eilen sain kuulla rukousvastauksista aivan käytännön asioissa. Kyllä Jumala näkee hätämme, ja Hän vastaa ajallaan. Jeesus on kantanut kaikki syntimme, jos niitä, ja syntisyyttämme murehdimme. Saamme olla turvassa kaikin tavoin. Hän mittaa myös voimamme. Jaksamista sinulle.

  116. Kiitos rukouspalveluista.
    Onko näistä runoista kirjaa? Ostaisin jos on myynnissä.
    Haluan että muistatte minua edelleen, on niin paljon helpompaa, kun saa olla luottavaisella mielellä, eikä tarvitse tuskissaan olla yksin.
    Jumalalle kunnia ja ylistys nyt, aina ja iankaikkisesti!

  117. Toivon näkeväni teitä runsain joukoin Helsingin Kristus-päivillä 12.10.2013. Helsingin alueelle ja lähiseuduille lähtee kutsukirjeet Armo riittää -lehden tilaajille. Muuten mainostaminen saattaa jäädä melko vähiin. Kuitenkin tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.

    Katson voisinko tehdä joitain kortteja ja CD:tä. Joka tapauksessa Evankeliumin opintoyhdistyksen puolesta on kirjoja ja opetuspuheita saatavilla.

    Minä ja etenkin Juhani Aitomaa olemme kirjoittaneet arvioivia kirjoituksia lähinnä Kristityn Foorumille. Ehkä joku tahtoo tavata meitä. Joku on eri käsityksessä asioista, toinen kaipaa lisää tietoa.

    Rovasti Per-Olof Malk on Evankeliumin opintoyhdistyksen toiminnanjohtaja. Hän pitää raamattuluennon siitä, mitä evankeliumi Paavalin opetuksessa on.
    Tervetuloa!

    http://ceta.nettisivu.org/ilmoitus-tai-mainos/
    Ilmoitus avattavissa myös pdf-muodossa:
    http://ceta.nettisivu.org/files/2013/03/Helsingin-Kristus.pv_.pdf

  118. Haluan rukoilla sekä nimimerkin ”Eräs äiti”, sekä Marian puolesta. Homeongelma on perheessäni tuttu. Samoin eräs ystäväni on työpaikalla, joka on homeessa. Vakavasta asiasta on kysymys. Rukoillaan, että lapset, sekä työntekijät pääsevät pikaisesti homeettomiin olosuhteisiin.

    ”Eräs äiti”, asiasi on Jumalan tiedossa. Hän näkee sinut ja poikasi tilanteen. Ahdistus on sinulla varmasti jokapäiväinen, enemmän tai vähemmän. Se on ymmärrettävää. Mutta samalla sinulle on Jeesus luvannut rauhansa, ja Hän sanoo, että voit olla turvallisella mielellä. Rukoillaan sinulle luottamusta Jumalan apuun, tuli se miten ja milloin tahansa. Tänään saat olla itse armon varassa. Rukoillaan sinulle myös viisautta, kun olet yhteydessä poikaasi.

    Sanot, että voimasi ovat niin pienet. Silloin juuri Jumala tulee suureksi. Hän antaa voimattomalle voimaa. Uskotaan yhdessä niin.

  119. Risto Santala nostaa kirjassaan Särkymisen siunaus esille Vanhan testamentin peitenimiä Kristuksesta. Ne ovat muun kirjoituksen lomassa luettavissa. Sivulla 16 hän kertoo, että Valitusvirsien ensimmäisessä luvussa toistuu viisi kertaa käsite ”Menahem” eli ”Lohduttaja”. Jae 16 kuuluu: ”Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä.”

    Jeesuksessa Kristuksessa Lohduttaja on tullut meitä lähelle. Meitä lohduttaa Hänen sanansa ja Hänen sovitustyönsä ristillä. Hän on kuolemallaan voittanut Valitusvirsienkin mainitseman ”väkevän vihamiehen”, sekä lahjoittanut syntien anteeksiantamuksen. Samoin Hän itse lohduttaa meitä Henkensä kautta. Heikkoja olemme jokainen, mutta saamme olla Kristukseen kätketyt maailman ahdistuksissa ja kiusoissa.

    Jeesus sanoi: ”Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä; minä olen voittanut maailman!” 2 Kor.1:3-4 kuuluu: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” Lohduttaminen ja rohkaisu ovat mielestäni aivan keskeisellä sijalla kristinuskossa.

  120. Voi kuinka olen onnellinen, kun saan täältä lohtua. Saan lukea sivuilta valtavan ihania asioita Jumalasta ja hänen hoidoistaan. Tuntuu niin turvalliselta päättää päivä tähän iltahetkeen, kun vierailen täällä. Saan luottaa, että vaikeita asioitani viedään Jumalan eteen. Vielä edelleenkin tarvitsen rukousta poikani puolesta, alkoholi on olevinaan suuri kuningas, mutta luotan ja uskon että Taivaallinen Isä kukistaa sen kuninkuuden. Jotakin liikkuu poikani ympärillä, hänen käytöksensä paljastaa sen. Haluan uskoa ja luottaa, että saan vielä nähdä päivän jolloin saan iloita poikani puolesta, että hän omistaa Jumalan ja Jeesuksen elämäänsä. Ellei niin ole tarkoitettu, pyydän Jumalalta voimia omaan uskooni.
    Nyt käyn jälleen rukoukseen ja luotan että Jumala kuulee.
    Kauneimmat kiitokset teille jotka edelleen olette kanssani rukouksin, Jumala teitä palkitkoon.

  121. Hätärukouspyyntö:

    Eräässä päiväkodissa paha homeongelma. Lapset ja henkilökunta kärsii ja oireilee.Kunta viivyttää ratkaisua. Aikomus siirtää uuteen homepaikkaan ”evakkoon”. Herra auta ja armahda. Anna päättäjille taidollisuutta ja vastuullisuutta. Varjele ihmisten terveys.
    Laitoin tuonne: http://ceta.nettisivu.org/esirukous/ Ceta

  122. eräs äiti kirjoitti:
    Kirjoitettu 20.9.2013 klo 23.51

    Kävin useammilla sivuillasi. Kiitos kauniista ja lohduttavista runoista, joissa löytyy usko ja luottamus. Nyt hiljennyn rukoukseen ja päätän tämän päivän. Huominen tulee jos Herra suo.

    On ihanan hyvä asia, kun tulit mukaan tähän keskustelevaan ja rukoilevaan joukkoomme. Iloitsen sinusta, ollaan yhdessä luottavaisella mielellä ja kannetaan taakkojamme Jumalalle tiettäväksi. Näin saamme tehdä Kristuksen ristin työhön turvaten. Fil.4:6-7 .Tuo kohta, missä kysytään nimeä on nyt eri tavoin kuin sinun viestissäsi. Koska on kyse herkistä asioista, varmistan näin, ettei nimen esille tulo aiheuta kenellekään ylimääräistä murhetta. Jumalakin unohtaa pahat tekomme antaessaan ne anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Laitoin esirukousosioon myös nimimerkin ”eräs äiti”.

    Nimen kohdalle saa siis laittaa halutessaan nimimerkin tai esim. etunimen. Koko nimi on erinomaisen hieno asia silloin, kun vierailija tahtoo näin ilmasta tukensa minulle. Kaikki käy, mutta valvon hiukan ja ajattelen sitä miten olisi hyväksi.

  123. eräs äiti kirjoitti:
    Kirjoitettu 20.9.2013 klo 23.35

    Kiitos Jumalalle, Jeesukselle Kristukselle!
    Kiitos teille ystävät jotka rukoilette hädässä olevien puolesta!
    On turvallista käydä rukoilemaan, kun tietää ettei ole yksin, koska useamman rukous on aina vahvempi pyyntö Jumalalle.
    Hätähuutooni sain jo osittaista apua,vieläkin on tarvetta poikani puolesta, että hän omaksuisi Jumalan rakkauden ja viina jäisi pois ja samalla kaikki muu parantuisi. Uskon niin. Vain Jumala voi armahtaa.
    Kiitoksen lähetän jokaiselle joka huokaa hätäni puolesta ylös. Sydämeni itkee, kun voimani ovat niin pienet. Jumalaan luottavainen äiti.

  124. Haluan rukoilla pyynnön lähettäneen ihmisen kanssa hänen poikansa puolesta. Huoli on varmasti raskas. Paljon hyvin vaikeaa on takana. Pyydetään apua kaikkeen, ja luottamusta Jumalan rakkauteen Jeesuksessa Kristuksessa.

  125. Kyllä ymmärrän, että huolehdit, ja rukoilet. Minäkin haluan muistaa. Uskotaan, että Helsingin kokouksesta seuraa jotain uutta yhteyttä ja jatkuvuutta.

    Jumalan työhän se on. Hän vaikuttaa tahtonsa mukaan.

    Kyllä Kristus-päiviä voisi olla useastikin. Tai ainakin jotain useammin ja säännöllisesti kokoontuvaa toimintaa, vaikka aivan pienimuotoisesti. Jatkuvuus ja säännöllisyyys on hyvä asia. Siinä sitten ihmiset tutustuisivat toisiinsa. Eihän tärkeintä ole toiminta sinänsä, vaan uskon kasvaminen ja yhdessä rakentuminen.

    No, minä katson asiaa ulkopuolelta, en näe varmaan ihan oikein tilannetta. Kysymys on niin monesta käytännönkin asiasta. Mutta haluan rukoilla, että kukin tässä työssä oleva jaksaa sen, mitä on tarkoitus, ja saa myös tukea.

  126. Liisa, juuri noin kuin kuvaat. Silti jokainen kokoontuminen ja jokainen lehti ovat sekä Jumalan armoa, että myös suuren työn takana. Suuriin määriin ei ole syytäkään tähdätä, mutta Kristuksen sovitustyötä esillä pitävä hengellisyys on hidasta ja hiljaista rakennustyötä. Siinä kokee helposti olonsa myös yksinäiseksi. Samoin koko työ kärsii, jos joku omalla paikallaan ei jaksa, jää ehkä ilman tukea.

    Saisin olla huolehtimatta näistä laajemmista yhteyksistä, mutta kuitenkin huolehdin ja rukoilen. Ja samalla toivon, että pääkaupunkiseudulla syntyisi pientä yhteyttä. Se olisi avuksi.

    Toivon myös, että Turun ystävät saivat virvoitusta ja rohkaisua. Puoli vuotta sitten aloimme suunnitella Kristus-päiviä mielestäni kovin lähelle toisiaan. Emme tienneet toistemme suunnitelmista. Siellä missä on valmista pohjaa, saa helpommin tilat, musiikin ja kahvituksen ym.

    Muistetaan työtä rukouksin.

  127. Edetkää pienesti vaan, rukoillen, Jumalaa kuunnellen, johdatusta kysellen. Kukaan ei ole edellä, eikä kukaan jäljessä. Jumala kokoaa omiaan, niitä, jotka pysyvät Jeesuksessa.

    Evank. org:n piirissä ja vaikutuksesta varmasti syntyy ja kasvaa elämää, eri paikkakunnilla. Ja onhan kasvanutkin. Hyvää työtä teette. Mutta pienestä laumasta Jeesus puhui. Ja siitä, löytäneeko Hän uskoa maan päältä tullessaan takaisin.

    Ja siitä, että tulee valvoa, katsoa, ettei kukaan eksytä. Ja että Hänen käskynsä on, että rakastamme toisiamme. Ruohonjuuritasolla elämä syntyy, ja kasvaa ensin.

    Kyse on elävästä suhteesta Herraan, henkilökohtaisesti, ja yhdessä, Sanan kautta. Elämää on siellä täällä, Isä tekee työtä, ja huolehtii omistaan.

    Vihollinen on voitettu, sitä ei tarvitse pelätä. Olemme suojassa Jeesuksen, Paimenen hoivissa.

  128. Hyvä, kun Turussa on päästy nyt alkuun, vaikka tilaisuus ei aivan Kristus-päivä ollutkaan. Helsingissä ei ole ollut mitään yhteisiä tilaisuuksia. Puuttuu jopa henkilöitä, jotka voisivat palvella keittämällä kahvia. Eihän Suomessa voi olla mitään tilaisuuksia ilman kahvi- tai teetaukoa. Tässä ainakin menivät Turussa meidän edelle.

    Eli olemme kaikki vähän kuin tutustumisasteella. Jonkin muotoista Kristukseen keskittyvää kokoontumista saisi olla myös Kristus-päivän lisäksi. Ehkä vähitellen tämä toteutuu.

  129. Varkauden tilaisuus näyttääkin tavallaan jatkolta noille -08 ja -10 Kristus-päiville, koska siinäkin on Kristus-marssi, ja lipunkantajien esiintulo heti alussa.

    Järjestävä taho on siis Kristus yhdistää ry.”Itä-Suomi rukoilee” on alaotsikko. Sen puheenjohtaja Esa Kosonen (KRS) oli mukana vuoden 2008 Kristus-päivillä Turussa ja aloitti rukoustapahtumat lähes heti Savo-Karjalassa. (Kitee, Oronmylly jne.) Varkauden kokous on liikuntatalolla, joten odotetaan melko runsasta osanottoa.

    On hyvä, että Evank. org. pitää otsikot ja aiheet edelleen pääasiassa, eli Kristuksen sovitustyössä. Sen korostaminen alkaa yhä vaan vähetä, ja keskitytään sen sijaan muuhun. Ja silloin on vaarana, että Raamatun totuus unohtuu vähitellen kokonaan. Rukoillaan Helsingin kokouksen puolesta.

    Niinpä, Ceta, – oikein oli Kuopion puheesi aihe: “Jumalan lapsen rukous ei ole mutkikas asia”! Eihän me maallisen isämmekään puhuttelemiseen tarvita koulutusta. Tämä koskee myös yhteistä rukousta, ja esirukousta myös. Yhdessä rukoillessa toisten kanssa, samalla tavalla luottavaisina, tuomme pyyntömme Jumalalle kiitoksen kanssa tiettäviksi. Hän kuulee, Kristuksen tähden.

  130. Hei Liisa! Anteeksi. kun vastaamiseni on jäänyt. Tuo Apt.10:38 kohta ansaitsee kyllä lähempää tarkastelua, tosi hyvää tekstiä. Kirjoitit: ”Katsoin sanakirjasta KJV:n sanoissa “-all, that were oppressed of the devil”, oppressed-sanan merkityksen. Se on “masentaa, alistaa, sortaa, ahdistaa, riistää”. “Parantaminen – healing” tässä tarkoittaa vapauttamista vihollisen vallasta paljon laajemmin ja syvemmin kuin jos kyse olisi vain sairauksista/eheytymisestä.”

    Kristus-päivä VARKAUS on tosiaan toisen tahon järjestämä tilaisuus. Siinä on mielestäni samaa pohjaa kuin oli v.2008 ja 2010 Kristus-päivillä Turussa ja Tampereella. Järjestävä taho on toisen niminen kyllä. Arveluni perustuu lähinnä siihen, että seurasin netin kautta rukoustapahtumia ja -koulutuksia, jotka liittyivät noihin jättikokoontumisiin. Sekaantumisten välttämiseksi Evankeliumin opintoyhdistys on jo toimintansa alussa nimennyt termin ”Kristus-päivä” omaksi toimintamuodokseen, ja saanut sille jonkin nimikesuojan (en tiedä tuliko tämä nyt oikein). Sitä ei pitäisi muiden käyttää. Tätä eivät kaikki ole joko tienneet tai tahtoneet huomioida.

    Evankeliumikoulun Kristus-päivien ja muun toiminnan ilmoittelu on takunnut jostain syystä juuri nyt, ja kyllähän sen huomaa. Minä sain kuitenkin ajoissa selvyyden siitä, ettei minun edellytetty puhuvan Turussa lauantaina eli eilen. Ei minulle mitään henkilökohtaista harmia ole koitunut heikosta ilmoittamisesta. Ehkä on hyvä, että me pidämme juuri omien Kristus-päiviemme pääotsakkeen ja raamattuluentojen aiheet hyvin keskeisesti Kristuksen sovitustyössä. Samoin varmistamme vähän, että Kristus-päivä on laajempi kokonaisuus kuin pelkästään pari luentoa, ja Turun tapahtuma kutistui nyt tällä kertaa aiottua pienemmäksi. Esirukouksia tarvitsemme. Paremmalta tuntuisi toki, kun kaikki sujuisi. Mutta nyt harjoittelemme kärsivällisyyttä ja armollisuutta.

    Tarvitsemmeko rukouskoulutusta? Valmistin muutamalle ystävälle aamupäivällä Kuopion puheestani CD:t, aiheena siis ”Jumalan lapsen rukous ei ole mutkikas asia”.

  131. Hei! Kirjoitin jo pitkän jutun Kristus-päivistä. En saanut lähetettyä, kaikki katosi saman tien. Yritän uudelleen.

    Turussa on ollut eilen ”Mini”Kristus-päivä, järjestäjänä Evank. org. Ja 12.10 Helsingissä, on Kristus-päivä, järjestäjänä samoin Evank. org.

    Varkaudessa on 5.10 myös Kristus-päivä, joka on yhteiskristillinen, ja aiheena ”Rukous kannattaa”. Tämä ei siis ole missään tekemisissä Evank. org:n kanssa.

    Vaikka tästä on kai tälläkin sivustolla jo sanottu, halusin vielä tässä huomauttaa, että kyse on aivan erilaisesta Kristus-päivästä, – jos joku seuraa tätä vieraskirjaa, ja haluaa tutustua asiaan.

    Varkauden päivien osoite on: http://www.kristusyhdistaa.fi/ Tästä voi vertailla näiden eri päivien ohjelmia. Helsingin Kristus-päivien (Evank. org) ohjelmahan on Cetan kotisivujen etusivulla.

    Varkauden tapahtumaan osallistuu lähes kaikki kirkkokunnat, ja useat kirkon herätysliikkeet (eli niiden edustajat). Kiinnostavaa on katsoa, mitkä yhteisöt ja kirkkokunnat eivät ole menneet mukaan.

    Tämä nyt tiedoksi. Tällainen linja etenee. Mitä ajattelet/ajattelette tästä? Tarvitaanko esim. rukouskoulutusta?

    Nyt tallennan varmuuden vuoksi, ennenkuin lähetän. Mahtaako onnistua—

  132. Hei! Ihania valokuvia! Tosi upeita. Muurahainen ja sadepisarat on varsinkin hieno. Jumalan luoma maailma on ihmeellinen kaikkine yksityiskohtineen ja pienine eläimineen.

    Oikeastaan tulin vieraskirjaan syystä, että luin Ap. t. 10:38 jakeen Päivän Tunnussanasta. Siinä se oli vain osittain, sekä v. -92 käännöksellä. Tapani mukaan katsoin sen -38 käännöksestä ja asiayhteydestä, sekä myös KJV:sta. Kyse on asiasta ”parantaminen – healing”. Laitan kaikki tähän, myös 36.jakeen:

    -38
    36 Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra,—-
    38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.

    -92
    36 Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut — hän, joka on kaikkien Herra. [1. Kor. 8:6; Ef. 2:14; Kol. 1:20] —-
    38 Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan.

    KJV
    36 The word which God sent unto the children of Israel, preaching peace by Jesus Christ: (he is Lord of all:) —-
    38 How God anointed Jesus of Nazareth with the Holy Ghost and with power: who went about doing good, and healing all that were oppressed of the devil; for God was with him.

    Suomalaisesta käännöksestä voisi vetää johtopäätöksen, että kun Jeesus paransi, Hän paransi sairaat, eli sairaudet ovat vihollisen aikaansaamia. Vivahtaa nykyiseen opetukseen, jossa ajetaan sairauksia ulos, tai ainakin väitetään, että sairaudesta paraneminen kuuluu Jumalan omalle. Eli sana ”healing” tarkoittaisi vain sairauksia, tai eheytymistä, tms.

    Katsoin sanakirjasta KJV:n sanoissa ”-all, that were oppressed of the devil”, oppressed-sanan merkityksen. Se on ”masentaa, alistaa, sortaa, ahdistaa, riistää”. ”Parantaminen – healing” tässä tarkoittaa vapauttamista vihollisen vallasta paljon laajemmin ja syvemmin kuin jos kyse olisi vain sairauksista/eheytymisestä.

    Tämän vihollisen aiheuttaman masentamisen, riiston, alistamisen olemme varmasti kaikki kokeneet, me, jotka olemme saaneet kokea myös rauhan Jeesuksessa Kristuksessa. Kyse ei ole siis edes ”eheytymisestä”, josta myös paljon puhutaan nykyisin, ja sillä käsitetään eheytymistä maallisessa psykologisessa mielessä. Kyse on paljon suuremmasta asiasta, vapaudesta synnistä, ja siirtymisestä pimeyden vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan, eli vapaudesta iankaikkisuuteen asti.

    Mitäs ajattelet tästä? Olenko väärässä?

  133. Lueskelin 8.9 kirjoittamaasi tekstiä. Noin asian ymmärrän minäkin. Uudessa liitossa, myös jo Jeesuksen sanoissa Joh. 14. liitetään rakkaus ja käskyjen pitäminen toisiinsa. Jeesus puhuu uudesta käskystä, toinen toisensa rakastamisesta. Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä (13.luku) siitä, että rakkaus on lain täyttämys. Rakkauteen sisältyvät kaikki Mooseksen välittämät Jumalan lain käskyt.

    Meissä ei rakkautta ole luonnostamme, vain itsekeskeisyyttä hyvänkin tekemisessä. Jumala rakasti ensin, antaessaan Poikansa syntiemme sovitukseksi. Johanneksen mukaan se, joka rakastaa Jumalaa, täyttää myös Hänen käskynsä. Ja ellei rakasta veljeään, ei rakasta Jumalaakaan. Jeesus puhuu myös käskyjensä täyttämisestä. Ne eivät ole raskaat, sanoo Johannes.

    Jeesus puhuu ikeestä, joka on sovelias, omasta ikeestään. Rakastaminen ei ole helppo asia, se vaatii joskus luopumista omista oikeuksistaan toisen hyväksi. Mutta se on sovelias ies, kun Jumala saa meidät siihen suostumaan. Eli silloin se ei ole kuitenkaan liian vaativa. Mutta lihalle ei kovin mieleen.

    Ajattelen, että todellinen rakkaus, pienet teot ja varsinkin asenteet, eivät oikestaan näy ulospäin. Ne ovat jotenkin alhaalla, huomaamattomia. Silti ne saavat aikaan isoja hyviä asioita henkilökohtaisella tasolla. Ja niiden puute voi saada aikaan isoa vahinkoa.

    Hengen hedelmään kuuluu monta osaa. Pitkämielisyys, sävyisyys ja itsensähillitseminen itselläni nousevat usein kipupisteiksi. Jaksanko antaa anteeksi, vaikka ei edes pyydetä, puhunko säyisästi, en sanokaan, tai kirjoitakaan ihan heti, mitä mielestä nousee tunteiden sävyttämänä vastaukseksi toiselle. Odotan, maltan mieleni, otan selvää asioista, ennenkuin teen hätiköityjä johtopäätöksiä.

    Usein tulkitsemme ihmisten käytöstä ennakkoluuloisesti, omien käsitysten kautta. Ja syyllistymme vääriin arvioihin ja jopa tuomioihin.

    On tässä miettimistä ja itsensä tutkimista, – ainakin minulla.

  134. Liisa, mukavaa mökkeilyä jos vielä olet koneella! Kirjoitan nykyisin suoraan kotisivuilleni, jos vain voin. Tekstin muokkaaminen on muuten liian työlästä, ja toisekseen unohdan herkästi mihin olen laittanut kirjoituksen pätkiä. Hukkaan oikeasti asioita omalle tietokoneelleni enemmän kuin mihinkään muualle, tai omille tietokoneilleni, jos olen oikein tarkka. Eli palaan jossain vaiheessa aiheeseen; nyt en itse edes lue kirjoitustani. Ei olla niin kauhean tarkkoja. Isä pitää huolen, ja asiat luistavat ajallaan 🙂 Ceta

  135. Luin kirjoituksesi. Ihan hyvää. Virheet tietty korjaat, ja jotkut hyvään suomenkieleen liittyvät asiat.

    Varsinaisessaa artikkelissa on monia nykyajan sanoja, Isän sydän, varustaminen, joukkojen kokoaminen, jne. Kaikki tähtää maanpäälliseen elämään. Päämäärää ei edes sanota. Mutta toivo kohdistuu Raamatussa ja myös Hebr. kirjeen mukaan siihen perintöön, mikä meillä on iankaikkisuudessa Jeesuksen työn tähden.

    Minusta se ei liity mitenkään Jumalan läsnäoloon. Tai siihen, että herätys saadaan tällä tavalla kuin sitä kuvataan. Toivo on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja. Ankkuri on se, joka on varma ja luja, kiinni Kristuksen työssä, armossa, uudessa elämässä.

    Tuo ”läsnäolon varmuus” on aika käsittämätön sanonta Kai on han varmasti selvää, että Jumala on taivaassa, ja Jeesus Hänen oikealla puolellaan?

    Hyvä, että arvioit. Turhaa se ei ole.

    Me valmistaudumme mökille lähtöön. Muistan rukouksin.

  136. Kiitos Eija, tarvitsin nyt rohkaisua. Oikeastaan mietin kesken jääneen kirjoitukseni jatkamista herättyäni, ja juuri näissä hetkissä tuo vihollisen ääni sanoo: ”Turhaa, turhaa…” Ja sitten taistelee toinen tunne tai ajatus siitä, että hyvä olisi taas selventää joitain asioita.
    Liisa, käynpä lukusalissa lukemassa RV:n, ja muutakin. Muistelen, että lehti löytyy sieltä, mutta en ole varma. Kyllä minusta on hyvä ja ihan luonnollista, että ihmiset ovat jotain mieltä ihan omalla nimellään. Hienoa, että RV on näinkin avoin mielipideosastossaan. Oikeastaan aamuiset ajatukseni liittyivät myös näihin ”New Age -saarnaajiin”, erääseen heistä.

  137. Kiitos Ceta!

    Olen kiitollinen sinusta Isälle <3
    Kiitos nettikirjasta.
    Jakamistasi asioista on monelle.
    Kiitos Jeesus, Ylistys ja Kunnia <3

  138. Varmaan oppisinkin soittimen käytön. En vaan ole oikein tottunut kuulokkeisiin. Vierastan pianonkin kuulokkeita, mutta kerrostalossa niitä on pakko pitää, jos haluaisi soittaa komeesti vaikka virren ”Kiitos nyt Herran, Hän korkein on—”. Tuntuu ihan hullulta kuulla se vain itse kuulokkeista, kun se ei saa kaikua oikeasti.

    Eipä silti, olisi kiva nähdä, reagoisiko joku tuohon virteen positiivisesti, vai saisinko heti valituksia. Joskus harvoin olen kyllä soittanut jonkun hengellisen laulun ilman kuulokkeita, mutta aika hiljaisesti.

    Oli muuten kiva kuvitella sinut puhumassa sanelimeen mökkipoluilla:) DVD-hartauskirja kuulostaa kyllä tosi hyvältä.

    Olen samaa mieltä, VT on ratkaisevasti parempi kuin TV. Meillä kun ei ole pitkään aikaan ollut teeveetä, ei tule katsottua edes netistä oikein mitään. Tulisihan sieltä jo monet ohjelmat.

    TV7:aa vältän myös. Tietty on hyvä tietää jotain tämän hengellisen sekavuuden etenemisestä eri muodoissaan. Eli seurailen kriittisesti. Jotain en pysty katsomaan ollenkaan.

    Seukauntalainen-sivustoa seuraan myös, samoin joitain hengellisiä lehtiä. RV-lehden mielipideosastolla oli tänään hyvä kirjoitus Hertzogin kokousten kultahampaista. Oli muuten hammaslääkärin kirjoittama. Suosittelen luettavaksi. Tosin oli myös positiivinen kirjoitus hänestä. Ja kirjoitus, jossa on kysely siitä, miksi RV ei ota etäisyyttä näihin New Age-saarnaajiin.

    Eli napakkaa kritiikkiä löytyy, ja ihan nimellä.

    Eipä taidakaan Suomessa olla kirjavia vuohia ja lampaita. Mustia ja ruskeita sentään.

    Jaakob, Laaban ja kirjavat ja pilkukkaat lampaat ja vuohet löytyy 1. Moos:30-31, luvuista, jos jotakuta alkoi kiinnostaa:)

  139. Liisa hei! On muuten hyödyllisempää katsellakin VT:a kuin TV:a.
    Olen yrittänyt katsoa, löytäisinkö pilkullisia tai kirjavia lampaita syömässä ruohoa. Lampaiden pito on yleistynyt rannikolla, missä ajelemme, mutta ne ovat luonnonvaaleita, lähes mustia tai ruskeita.

  140. Hei Liisa! Ei mp3-soittimen käyttö tuottaisi siulle pienintäkään ongelmaa. Itse olin vain unohtanut sen olemassaolon. Ostin sen matkakäyttöön vuosia sitten ja löysin sen viime syksynä, kun tahdoin puhua ja opetella audio-ohjelman käyttöä. Nyt minulla on hyvä sanelin erikseen. Tein muuten äänikirjeen saaristosta, samoin puhuin ’Ole minulle armollinen’ minihartauskirjasen. Seuraava vaihe on, että tekisin DVD:n hartauskirjan kuvien ja puhutun tekstin kanssa.

    Minulle tämä tekeminen on niin innostavaa, että puhuin sanelimeen jo kulkiessani ja kiivetessäni saaressa. Minun olisi ollut viisasta istua ensin pari minuuttia paikoillaan, olisin puhallellut vähemmän. Voisin oikeastaan yhdistää kuntoilun puheiden puhumiseen. Ja kun sitten joku kuuntelee puhettani lenkillä, niin puheessani on sopiva huohotus mukana 🙂

  141. Hei! Tämä mummo, eli mummi oli tänään ukin kanssa hölkkälenkillä urheilukenttää muutaman kerran ympäri, ei siis kovin pitkä lenkki. Siinä tulee samalla ajateltua monenlaista. Voisihan siinä ehkä kuunnellakin jotain.

    Selvästi näkee, että meikäläinen on teikäläisiä vanhempi:) En pysy näiden kuunteluvempaimien perässä. Pitää oikeasti miettiä, jaksaisiko paneutua käytön opettelemiseen.

    Radio, tietokone ja puhelin, ne riittävät toistaiseksi. Ja puhelimessakin se yksinkertaisin malli. Kaikki kunnia silti uudelle tekniikalle. Onhan siinä puolensa. Ja ehkä jotain uutta vielä minäkin suostun, tai joudun, opettelemaan.

    Luin tänään VT:sta Jaakobista ja hänen vaiheistaan Laabanin ja Esaun suhteen. Jumalan apu ja johdatus on ihmeellinen, oli silloin, ja on nyt, niiden elämässä, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä.

  142. Hei, suosittelen mp3:n kautta raamattutuntien ja liikunnan yhdistämistä. Siinä mukavasti liikuntatuokio soljuu. Erityisesti nautin tästä yhdiselmästä kun on talvi jolloin on mahdollista hiihdellä. Aivan upea, että nykytekniikka mahdollistaa tällaisen ja soittimet ovat tosiaan kooltaan niin pieniä, että pystyy sujauttamaan vaikka lenkkipaidan rintataskuun

  143. Kulmakivi on nyt näkyvissä sekä täällä, että myös Raamatun opetuspuheissa.
    http://rovasti.fi/puheet/018_Jeesus_kulmakivi.mp3

    Voisi ollakin hyödyllistä mennä kuntosalille mp3-soitin mukana, napit korvilla, ja kuunnella raamattutunteja (ipodia ei minulla ole). Samalla voisin miettiä vähän nuorekkaampia vaatteita päälleni 🙂 Tai ainakin joutuisin miettimään mihin nuo vempaimet kiinnittäisin. Mp3 soittimessani olikin kiinnike, eli se vaan puseron kaula-aukkoon ja napit korviin, ja mummo kuntoilemaan!

  144. Kiitos tuosta! Välillä ajattelen, miten ihmeellistä on se, että Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, mutta sen Hän sai elettyään ihmisen elämän, kuoltuaan ristillä, saatuaan voiton vihollisesta, suostuttuaan ”ottamaan orjan muodon”. Ceta, kirjoitit jossain vaiheessa tästä, luettuasi, miten Jeesus pesi opetuslastensa jalat.

    Jeesuksesta otetaan helposti esiin vain tuo valta. Kaikenlisäksi väitetään ja opetetaankin, että meillä on sama valta ja auktoriteetti.

    Lopulta kukaan ei oikealla tavalla käsitä Jeesuksen valtasuuruutta Isän oikealla puolella, ellei ensin ole nähnyt Häntä ristiinnaulittuna omien syntiensä tähden. Vain Pyhä Henki Sanan kautta sen kirkastaa.

    Jeesuksesta tulee rakas Vapahtaja, Hyvä Paimen, jolla on valta kaiken sen pahan yli, joka meitä tässä elämässä kohtaa.

  145. Hei, tätäkään Olan luentoa en malta olla suosittelematta kuunnellessani sen ipodistani kuntosalilla (toivottavasti näitä nyt ei tule häiriöksi saakka). ”Jeesus kulmakivi”, pidetty melko kauan sitten v. 1983. Äänen laatu ei enää kovin hyvä, mutta saa selvän. Käsittelee Matt. 21- luvun alkujakeita. Laitoin tämän siksi, koska tietyllä tavalla liittyy näihin edellisiin. Keskittyy ”vastenmieliseen Jeesukseen”, torjuttuun Jeesukseen, hiljaiseen Jeesukseen. Miksi torjumme hänet? Hän ei vastannutkaan odotuksiamme, ei tuolloin, eikä tänäänkään. Luennon äärellä nousi mieleen myös Karl Heimin kirjan äärellä olleet valtakysymykset ja se kuinka Jeesus kieltäytyi käyttämästä valtaansa. Hän suostui vapaaehtoisesti toisten mielivallan kohteeksi. Ja tässä Hänen suuruutensa. Jeesushan myönsi häneltä kysyville, että on kuningas. Mutta häneltä vihan vimmalla vaadittuihin konkreettisiin, ihmisen omaa ajattelua ja järkeä hiveleviin näyttöihin kuninkuudestaan hän vastasi vaikenemalla. Korkeintaan todeten; muuta merkkiä teille ei anneta kuin Joonaan merkki.

  146. Ihana kuulla. Kyllä, onhan lepokin kokemus, – tavallaan. Kuuluu niille, jotka ovat tulleet Jeesuksen tykö, työn tekemisen ja raskaiden asioiden keskeltä. Oikeastaan se on olotila, kaikki huoli ja pelko jne. on poissa. On tyyntä, samalla tavalla kuin luonto rauhoittuu tuulisen päivän jälkeen. Rauha kuuluu Hengen hedelmään.

    Sitä ei voi sanoa Jumalan läsnäoloksi mitenkään erityisemmin, Hän on luonamme ja vierellämme aina. Pikemminkin niinpäin, että pahan läsnäolo on kauempana, koetuksen myrsky tyyntynyt, ja tässä on lepopaikka. Olemme suojassa.

  147. Oikeastaan olen ollut jo pitkään ihan levossa. Ystävä soitti, ja sain kuunnella häntä ja rukoilla sitten hänen kanssaan. Sitten toinen ystävä soitti kertoakseen Jumalan lahjoittamasta ihmeellisestä levosta ja rauhasta. Samoin eräs henkilö soitti kysyäkseen vaan, olinko soittanut. Vihollisen juonet, peloittelut ja höpötykset unohtuivat. On meillä ihan ihmeellisen hyvä Jumala! Kyllä muuten tätä lepoa nimenomaan voi kutsua hengelliseksi kokemukseksi.

  148. Kiitos Liisa! Hyvä kun laitoit viestin, todella hyvä. Vihollinen nimittäin ihan oikeasti hyökkää. Käytännön työt auttavat, ja rukous samalla.

  149. Luin tuon artikkelin. Jeesuksen risti mainitaan siinä yhden kerran, ja ihan lopussa. Ja todella kaikki muu on sitten Pyhän Hengen toiminnan ja kokemusten korostamista.

    Siinä jätetään kokonaan pois Pyhän Hengen varsinainen tehtävä (Jeesuksen sanat: Joh.16:8-15) Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Hän on Kristuksen Henki. Hän on Jeesukseen uskovissa. Meillä ei olisi uskon hiventäkään ilman Häntä.

    Kyllähän arvioida saa, ja aivan julkisestikin. Mmonelaista muutakin on avoimesti esillä. Hyvä alku on kirjoituksellasi.

    Kun rukoillaan, ja jos sinulle selviää, että se on lähetettävä eteenpäin, Jumala on kanssasi, jolloin sinulla ei ole mitään pelättävää. Vihollinen on voitettu Jeesuksen ristin kautta, vaikka se voimakas, ja juonikas onkin. Sen valta on kuitenkin rajattu, ja Jumalan hallinnassa uskovien elämässä.

    Siis rukoillaan.

  150. Hei! Lähdin arvioimaan tuota mainitsemaani kirjoitusta, vaikka en juuri ole omalla kotikoneellani. Helppo on sitä stilisoida ja jatkaa ehkä jo hyvinkin pian. Kirkonrakentajien Foorumin kirjoituksen arviointi julkisesti on kyllä melkoinen riski. Ehkä lyön nyt päätäni seinään? Laitoin tuon ylimmäksi sivupalkkiin. Kun saan sen valmiiksi, niin lähetän joillekin piispoille ja muille asioista ymmärtäville. Ceta

  151. Hei, kyllä se taitaa todella olla niin kuten Jesajan kirjassa todetaan, että ”ei ollut Hänellä muotoa johon me olisimme mielistyneet”, mistä johtuen halutaan niin kiihkeästi mennä suoraan, ilman tätä uhria kaikkein pyhimpään. Taitaa sitä ”juutalaistuutta” olla meissä pakanoissakin, koska haluamme nähdä Messiaan välittömästi, suoraan kunniassa, loistossa ja majesteettisuudessa. Juutalaisethan kaipasivat ihmetekoja. Mutta on sitä osa varmaan ”kreikkalaisuuttakin”, joka haluaa järkeillä, filosofioida. Ja evankeliumihan pysyy salattuna näille molemmille.

    Juuri näinhän se on, että kaikkeinpyhimpään tie käy vain Jeesuksen veren kautta. Jesajan kokemus Pyhän Jumalan häntä lähestyessä oli ainakin se, että hän meinasi hukkua ja varmaan niin olisi käynytkin jos serafi ei olisi rientänyt väliin. Tuli väkevä synnintunto. Ilmeisesti on niin, että ainakin yksi varma merkki Pyhän Hengen toiminnasta ja läsnäolosta on synnintunto, jolloin tulee hätä ja tarve kätkeytyä Jeesuksen veren suojaan.

  152. Laitoin esirukouksiin erään herkän ja kipeän rukouspyynnön. Se on esirukous 6. ”Esirukouspyyntö:perhesuhteiden eheytymisen puolesta-jotta minä ja ex-mieheni asuisimme taas yhdessä.”

  153. Keijo, oli oikeastaan hyvä kun tuo Olavi Peltolan vanha puhe ’Oletko Hengellä kastettu’ tuli nyt esiin. Se inspiroi minua lukemaan joitain artikkeleja, joissa oikeastaan jätetään Jeesuksen osuus pois. Aletaan vain puhua Pyhän Hengen läsnäolosta ja kosketuksesta, ja siitä miten Hän jakaa lahjoja. Ja sitten lahjojen käyttöä aletaan harjoitella. Kätten päällepano kuului tietysti tähän opetukseen.

    Aika korkealta taholta löysin tällaista opetusta. Unohdetaan Jeesus Hengellä kastajana. Samoin unohdetaan, että Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään. Lukemassani artikkelissa tuohon kaikkeinpyhimpään, ’läsnäoloon’ tai ’Isän läsnäoloon’, päästiin Pyhän Hengen kautta.

    Minun on ehkä otettava jossain vaiheessa tuo löytämäni artikkeli arvioitavaksi, ja samoin tarkistettava joitain sanoja alkukielellä. Nyt en voi tehdä tämän enempää.

  154. Hei Sylvi! Tässä on Peltolan puhe:
    http://rovasti.fi/puheet/010_Hengella_kastettu.mp3 Jyväskylä 1994, kesto 44:03
    On parempi kärsiä pilkan kohteeksi joutuvien mukana kuin itse liittyä pilkkaajiin. Media, työmaailma ja koululaitos loittonevat koko ajan kristillisestä perinnöstämme, ja ne eivät ymmärrä mihin uskomme perustuu.

  155. Mistä saan käsiini Olavi Peltolan saarnan Pyhällä Hengellä täyttymisestä? Muistutan vielä kaikkia rakkaita, että olemme tulleet vainojen aikaan. Päivi Räsänen kantoi kunnialla Kristuksen pilkkaa ja Herra käski meitä iloitsemaan sellaisesta. Iloitaan saamastamme pilkasta niin täytämme Kristuksen sanan.
    Tule Herra!Jumalan pilkkaaminen koululaitoksessa on saanut melkoiset mittasuhteet.

  156. Hei, satuin jonkun videonpätkän katsomaan tuosta Hertzogista, hänen opettaessaan mm. kirkkaudesta. Minusta se oli aivan järkyttävää kuultavaa. Mieleeni jäi, että jotain hän puhui tietyistä tasoista joille ihminen voi päästä. Joku ajatus oli myös sen kaltainen, että mitä suurempi jano ja kaipaus ihmisellä on Jumalan puoleen, se laittaa Jumalan toimimaan ja vastaamaan. Tämän logiikan mukaan Jumalan toiminta on siis ihmisessä olevan kaipauksen ehdollistamaa. Itse kyllä haluan ajatella, että ihmisessä ei ole mitään perustetta eikä syytä Jumalan toiminnalle hänen suhteen. Syy ja perusta Jumalan toiminnalle ihmistä kohtaan on täysin Jumalassa itsessään. Jumala on toimija ja ihminen hänen toimintansa kohde, joka kaiken lisäksi olemuksensa puolesta on vastustavassa suhteessa häneen. Miten se olikaan Roomalaiskirjeessä; ”koko ajan minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta kansaa kohden”. Keijo

  157. Näen, että olet, Liisa, juuri kirjoittanut Hertzogista. Hyvä asia.
    Tuo Naabot, Ahab ja Iisebel kiinnostaa. Paneudun siihen nyt, minulla on aikaa. Naabot nimenä tarkoittaa hedelmää. Ehkä oli jo hyvin monessa polvessa kasvatettu viinirypälettä. Isien perintömaa oli kyseessä, ja tämän Ahab ehkä vain halusi pois silmistään. Viinipuutkin piti saada raivattua pois, ja jotain vaan kasvimaata tilalle. Oikeastaan on varmaan hirveän vaikea ymmärtää meitäkin, jotka tahdomme vaalia ja pitää aarteena hengellistä perintöämme. Ja luotamme, että hedelmä kypsyy ajallaan Jeesus viinipuussa kiinni pysymällä. Kyllähän tilalle ollaan ehdottamassa muuta ’järkevämpää’ vaalittavaa.

    Viinitarhat oikeastaan ovat myös kiinnostavia. Bileamkin pysäytettiin enkelin toimesta matkalla Baalin kukkuloille juuri viinitarhojen väliin.
    Katsotaan mitä löydän, kun vauhtiin pääsen. Bileam muuten johdatteli israelilaisia Baalin uhrikukkuloille, ja samalla ’iisebelien’ yhteyteen.
    Nooa taisi perustaa ihan ensimmäisen viinitarhan. Hmm…

  158. Minäkin aloitan lähes aina rukouksen, esim. yhteisessä rukoushetkessä, kiittämällä Jeesuksen sovitustyöstä. Se on kaiken perusta. Jos se unohtuu, perustaksi tulee jotain muuta, vähintään pelastuksen perustan rinnalle jotain omaa, siis Jeesuksen ristin työn lisäksi. Armo ei olekaan enää silloin armo.

    (En nyt tarkoita, jos sen korostaminen unohtuu jossain yksittäisessä tilanteessa, vaan yleisesti.)

    Ehkä tämä juuri olisi ”testi” siihen, onko esim. Hertzogin julistus tervettä. Jos ihmeet korostuvat sen kustannuksella, että Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen ja osallisuuteen Jumalan valtakunnasta, pelastus kadotuksesta, ollaan väärässä suunnassa.

    En muistaakseni kuullut Hertzogin puhuvan tästä juuri mitään. Raamattukaan ei tainnut olla esillä, kuin ehkä jossain yksittäisessä lausessa. Olin siis vähintään epäluuloinen. Katsoin hänen haastattelunsa, sekä yhden puheen jo ennen kuin hän oli Suomessa. Kokouksia en seurannut.

    Me emme pelastu ensisijaisesti elämään ihmeissä ja merkeissä, ja kokemaan Jumalan kirkkautta sillä tavalla, miten tällaisessa opetuksessa julistetaan. Me pelastumme synnin, kuoleman ja vihollisen vallasta, ja myös rauhaan Jumalan kanssa, iloon, ja vapauteen.

    Tämän vihollinen haluaisi turhentaa, ja kiinnittää katseen vain tässä maailmassa elämiseen, ja epärealistiseen uskoon. Elämme kristittyinä, mutta se ei ole uskonto, eikä elämäntapa, ei myöskään jatkuvissa hengellisissä kokemuksissa elämistä.

    Jumalan kirkkaus on täällä vasta toivo, ja Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Mutta mielemme on silti taivaallisissa. Me emme kestäisi Jumalan kirkkautta kuolevaisina olentoina. Mutta perillä taivaassa saamme sen nähdä. Täällä elämme vasta uskossa ja toivossa, ja Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikessa, tavallista arkea myöten.

    Jumala toki tekee myös ihmeitä. Usein ne tapahtuvat hiljaisesti. Ei tarvita suuria kokouksia, ei kultapölyä, ei kokemuksia. Isä on vierellämme kaikissa vaiheissamme, joka hetki, ja tietää kaiken.

    Monia pieniä ihmeitä tapahtuu kyllä elämässämme. Ja suuriakin. Suurin ihme on aina se, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen. Usko on lahja. Joskus myös sairaus paranee, joskus ihmissuhde korjaantuu, tapaamme ihmisen, jota voimme tukea jne. Se ei riipu siitä, missä käymme, mitä kuuntelemme, ei suorituksistamme. Tärkeää on, että rukoilemme ja luemme Raamattua.

    Näitä näkökulmista katsoen tällaiset ihmekokoukset tuntuvat sellaisilta, että itse en mene mukaan.

    Paavali sanoo, että suurin on rakkaus. Profetoiminen jne. katoaa, mutta rakkaus pysyy iankaikkisesti. Rakkaus kohdistuu Jumalan taholta meihin, ja meidän kauttamme toisiin ihmisiin.

    Tärkeintä ja suurinta ei siis ole se, että näemme ihmeitä ja merkkejä, vaan se, että olemme Jumalan, kaikkivaltiaan Isän rakkaita lapsia, Jeesuksen sovitustyön tähden.

  159. Liisa, on hyvä kun kirjoitat. Sanot asiat usein hyvin selkeästi ja syvällisesti.
    Minulla on ollut mahdollisuus puhua erilaisissa hengellisissä kokoontumisissa. Jo lähes 20v sitten aloitin tavan rukoilla lyhyesti ennen puhettani, ja aina kiitän Jeesuksen sovitustyöstä ja syntien anteeksisaamisesta. Jos rukous on jäänyt pois, niin aina minulle ollaan tultu siitä sanomaan: ”Ceta, miksi et rukoillut aluksi?” Jopa ollessani juontajana vuosi sitten Laukaalla, ystävä tuli minulle sanomaan rukouksen puuttumisesta. Meillä on erilaisia tehtäviä ja erilaisia mahdollisuuksia, Jumala itse armossaan näin vaikuttaa.
    On todellakin vapauttavaa, kun saa olla pieni ja avuton, usein heikkokin. Kristus on aina tärkein.

  160. Hei Keijo! Tässä tämä puhe http://rovasti.fi/puheet/007_Evankeliumin_voima.mp3
    Olen muistaakseni kuunnellut tämän aiheen sekä Olavi Peltolalta, että Jouko Niemiseltä. Tämä on niin keskeistä ydinasiaa, että sen tulisi yhä vaan olla näkyvillä ja esillä. Keijo: ”…ja taas jälleen kerran havaitsi sen, kuinka täysin päinvastainen on Jumalan ajatus voimasta ja mitä ihminen siitä ajattelee ja ihmisjärki”. Kiitos tästä sinulle!

  161. Hei LiisaP!
    Jostain syystä on mennyt näin kauan ennen kuin saamme Helsinkiin Evankeliumin opintoyhdistyksen tilaisuuden. Rukousvastaus tämä on, mutta jatketaan yhä esirukouksin. Itse en ole katsonut enkä kuunnellut David Herzogia, ja muutenkaan en katso kovin paljon TV:tä. Olen törmännyt kultapölyasioihin muutamia kertoja, ja aina ne ovat liittyneet hengellisesti väärään ja nimenomaan äärikarismaattisuuteen jotain kautta. Ihan kiva, jos muut kommentoivat tähän asiaan vieraskirjassani.
    On sitten kiva nähdä 12.10. Tulethan heti esittäytymään 🙂 Ceta

  162. Tulenpa taas hiukan mukaan. Tuo raamatunjae on 1.Kor.1:25. Samassa luvussa on jakeet 28-29:”–sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.”

    Juuri tuo on ihmeellistä, heikkoudessa on voima, kuolemassa elämä jne. Ja juuri siksi, että Kristus tulisi suureksi, me pieniksi. On hyvä olla pieni, ei mitään, avuton ilman Jeesusta. Se on vapauttavaa.

    Niin on, voima on salattu ja kätketty, mutta silti se on todellinen voima syntiä ja vihollista vastaan. Vihollinen on täydellisesti voitettu.

    Meitä tämän ymmärtäviä on ehkä enemmän kuin arvaammekaan, olemme vain hajallaan, eri yhteyksissä, ja ehkä jotkut myös yksin. Kyllä Jumala pitää huolen siitä, että Hänen evankeliuminsa pysyy raittiina. Näin uskon.

    Opetus on mennyt hyvin sekavaksi. Jospa voisimme tehdä eräänlaista myyräntyötä, ja puhua tärkeimmästä, missä voimme, ja kenelle voimme.

    Ehkä voimme myös rukoilla itsellemme yhteyksiä, joissa voimme olla vapaita tästä sekavuudesta. Missä kaksi tai kolme kokoontuu, siellä on jo seurakunta tavallaan, ainakin on luvattu, että rukoukset kuullaan.

    Ehkä jossain seurakunnassa voi kuitenkin pysyä ja olla suolana. Jumala varjelee omiaan. Ja Hän johdattaa varmasti jokaista henkilökohtaisesti näissä asioissa.

  163. Hei, mielenkiintoisia keskusteluja tässä jälleen noussut esille. Olen sitä mieltä kun noita Olavin useita luentoja olen kuunnellut, että takuulla herättävät keskustelua ja ehkä eriyisesti näiden parin luentojen sisällöt, joita olen tässä suositellut. Ainakin niissä tilanteissa ja srk-yhteyksissä, missä itse toimin se uskonäkemys, raamatun tulkinnan painotukset, suhde kärsimykseen, sairauksiin, ahdinkoihin, evankeliumiin, uskon vanhurskauteen, lahjoihin, voimatekoihin, Hengen täyteyteen jne., jne., mikä näistä Olavin luennoista minulle henkii joutuu usein hyvinkin vahvalle törmäyskurssille. Ja vaikuttaa siltä, että aika yksin näiden asioiden kanssa taitaa jäädä.

    Kuuntelin tänään yhden luennon; ”Evankeliumin voima”. En tiedä, mutta kyllä sen sanoma omaa sieluani ravitsi ja taas jälleen kerran havaitsi sen, kuinka täysin päinvastainen on Jumalan ajatus voimasta ja mitä ihminen siitä ajattelee ja ihmisjärki. Tuli mieleen raamatun jae tuota luentoa kuunnellessani (ilmeisesti Korittolaiskirjeessä) Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihminen (ja missä Jumala oli heikoimmillaan? Eikö ristillä ja kuitenkin siihen verhoutui kaikkein suurin voima, mitä ei mikään maailman mahti ole kyennyt tukahduttamaan). Ja jae taitaa jatkua; ”Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihminen”. Jotenkin tämä on asia, mitä joutuu aina vaan uudelleen kertaamaan. Heikkous ja voimattomuus koetaan ja nähdään. Voima on salattu, kätketty. Keijo

  164. Hei Ceta!
    On todella hyvä asia, että Kristuspäivä on myös Helsingissä. Ensimmäinen minulle.
    Tänä päivänä kuulee paljon julistusta ihmeistä. Kuuntelin äsken jonkun aikaa TV7 Veijo Piipposen ja Aulikki Hartikaisen esirukousohjelmaa. He kehuivat amerikkalaista David Herzogia ja kuinka hänen tilaisuuksissa kultapölyt ja ihmeet oli esillä. Hänhän oli Hgissä muutamana päivänä vaimonsa kanssa. Jumalan kirkkaus oli aiheena.
    Katsoitko Ceta yhtään TV7 tulleita suoria lähetyksiä tilaisuuksista? Katsoiko kukaan? Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette. Oliko niissä Jumalan siunaus, vai vihollisen juoni?

    Terveisin, LiisaP 🙂

  165. Luin tänään 1. Kun. 21. luvun. Puhuu siitä, että ei pidä antaa kenenkään ottaa vääryydellä ja juonilla perintöosaamme, tai vaihtaa sitä rahaan, tai toisenlaiseen viinitarhaan. Perintöosa meille on pelastus Jeesuksen veren kautta, Jumalan valtakunta ja iankaikkinen elämä.

    Iisebel kirjoitti kirjeen kuninkaan nimissä ja lähetti kirjeen kuninkaan sinetillä varustettuna. Muutenkin puhutteli luvut tätä ennen, sekä jälkeen, Iisebelin ja Ahabin suhteen, koskien valhetta ja totuutta, sekä epäjumalanpalvelusta.

    Mitä tulee mieleesi?

  166. Muutama sana, vaikka en ole ehtinytkään kuunnella Peltolan puhetta. Saa oikaista ja arvioida.

    Me emme voi ollenkaan uskoa Kristukseen ilman Pyhää Henkeä. Hän näyttää synnin, tuomion ja vanhurskauden, ja kirkastaa Kristuksen työn. Pyhä Henki on Kristuksen Henki ja Jumalan Henki, emme voi erottaa Pyhää Henkeä erilleen Isästä ja Pojasta. En siis ehkä taitaisi puhua edes yhteistyöstä.

    Jumala on jo sovittanut maailman itsensä kanssa Pojassaan. Kaikki on tehty, ja valmiina. Pyhä Henki on meissä uskovissa. Paavali sanoo sen myös niin, että Kristus on meissä. Rukoilemme Pyhässä Hengessä Jeesuksen Kristuksen nimessä Isää. Meillä on Pyhän Hengen kautta henkilökohtainen suhde Vapahtajaan, ja Hänen kauttaan Isään.

    Usko sinänsä on todistus siitä, että Pyhä Henki on ihmisessä, usko on Jumalan lahja. Ei tarvita välttämättä mitään muita ”merkkejä” Hengen saamisesta. Ajattelen, että esim. kielilläpuhumista korostetaan liikaa. Uskovista tulee silloin eriarvoisia. Se on lahja muiden armolahjojen rinnalla.

    Jos jollakulla on kielilläpuhumisen lahja, on se hyvä. Mutta jos jollakulla ei ole, ei hänen uskossaan ole sen takia jotain ”vikaa”.

    Pääasia on se, että olemme Jeesuksen työn tähden sovitettuja ja pelastettuja kadotuksesta, ja vihollisen vallasta meihin. Opetuksen tulisi olla pääasiassa tätä. Evankeliumiin Jeesuksen rististä ei pidä sekoittaa mitään ihmisen omaa, ei ainakaan kokemuksia ja henkilahjojen tärkeyttä. Niin ei tee Paavali, eikä muutkaan UT:n kirjeiden kirjoittajat.

    Eli juuri näin on monesti, kuin sanot, Ceta: ”Samoin opetuksen osuus on ollut seurakunnassa ehkä niin vähäistä, että olisi syytä aloittaa hitaasti ihan uskon perusasioista.” Ehkä ei hitaastikaan – vaan selvästi osoittaen Sanan kautta Jeesuksen sovitustyötä, yhä uudelleen, ja vakuuttaa, että se riittää. Ahdistuneelle se on vapauttavaa.

  167. Tästä puheesta on kysymys tuossa Keijon viestissä. Laitan sen tänne näkyviin.
    http://rovasti.fi/puheet/010_Hengella_kastettu.mp3 Jyväskylä 1994, kesto 44:03.
    Täällähän on mahdollisuus myös keskustella. Hyvä kommentti Keijolta: ”Tässä tulee vahvasti esiin sen tärkeys kuinka Kristuksen persoonan ja Pyhän Hengen yhteistyö on niin sidoksissa toisiinsa.”

    Puhe on minustakin monin tavoin hyvä. Siinä on kyllä myös vähän hankalia kohtia. Esimerkiksi kasteelle mennään usein aivan muista syistä kuin lain alla ollen tai ”henkikastetta” etsien, eli sen mainitseminen oli jossain määrin turhaa. Samoin puheen sinänsä ihana Kristukseen keskittyminen sulkee keskustelusta pois joitain tärkeitä kysymyksiä. Se tuli selväksi, että jokainen aito yksittäinen kristitty on Hengellä kastettu, ja kastettu Kristuksen ruumiiseen. Se kyllä riittää, ja riittää perille asti. Hyvä on keskittyä Kristukseen, syntien anteeksisaamiseen, uskonvanhurskauteen ja sanaan.

    Kuitenkin seurakunnan, eli uskovien yhdessä, tulisi voida auttaa nyt kovin vaikeissa tilanteissa olevia kristittyjä. Ja siihen puoleen en tästä puheesta löydä juurikaan rakennusaineksia. Ja ehkä puhetta ei oltu ajateltukaan kovin käytännönläheiseksi. Moni etsii aidosti seurakuntayhteyttä uskonsa ja elämänsä tueksi, ja tulee sotkeutuneeksi erilaisiin kokemuksiin. Arvioinnin ja opetuksen puute sittenkin on se suurin vaaratekijä minun mielestäni. Samoin se on valitettavaa, kun ei arvioida nimenomaan hengellisesti erottaen mikä on henkivaltojen vaikutusta, mikä muuta. Kenties on niin, että uskovista tulee yksinäisiä vaeltajia.

  168. Kiitos Keijo! Tuon kuuntelen tänään vielä. Täällä maalla meillä on vanha tietokone ilman ääntä. Eli joidenkin tuntien päästä sitten pääsen kuuntelemaan.

    Tämä aihe on yllättävän akuutti siinäkin mielessä, että ihmiset puhuvat eri sanoin ja eri käsittein. Syntyy myös sielunhoidollisia ongelmia. Laitan luultavasti puheen kuunneltaviin esille, mutta kommenttien kera.

    Ihminen voi joutua epätoivoon silloin, jos ymmärtää jonkun henkilön sanat niin, että häneltä puuttuukin Pyhä Henki, ja ehkä samalla koko usko. Ja tämä väärinkäsitys voi syntyä aidolla uskovalla myös niin päin, että hänen kielilläpuhumisensa mitätöidään yllättäen jollakin tavoin ylemmältä tasolta tai jopa tuomitaan.

    Joku joutuu hämmennyksiin niinkin vähästä, jos sanotaan, että vain yksi tuhannesta kielilläpuhumisesta on aitoa. Ja näinhän sanoo Kurt Koch hyvissä kirjoissaan ja Olavi Peltola joskus ainakin kuin ohimennen. Eli myöskin kielilläpuhujat voivat hämmentyä, ja usko voi olla haurasta ja haparoivaa. Samoin opetuksen osuus on ollut seurakunnassa ehkä niin vähäistä, että olisi syytä aloittaa hitaasti ihan uskon perusasioista.

    Moni saa suurta apua Olavi Peltolan kirjoituksista ja puheista, ehkä useimmat. Kuitenkin viimeksi eilen ymmärsin, että aina ei mene näin päin, vaan joku voikin ahdistua voimakkaasti.

    Eli tuo Olavi Peltolan puhe on varmasti ajankohtainen. Siitä on kuitenkin syytä keskustella. Kiitos, Keijo, sinulle jälleen.

  169. Hei, en voi olla suosittelematta Olavi Peltolan puhetta: ”oletko Hengellä kastettu”? Tämäkin v. 1994 pidetty. Siis taisi olla aikaa, jolloin ns. Torontolaisuus löi vahvoja laineita meidän seurakuntiemme keskelle. On kyllä kuulemisen arvoinen ja ajankohtainen. Hyvin vapauttava ja lohdullinen ja toisaalta myös vakava puheenvuoro. Vastaa mm. kysymyksiin; miten Pyhä Henki saadaan, mitkä on Pyhän Hengen saamisen ehdot? Mistä tunnistaa Pyhän Hengen merkit tai työn? Tässä tulee vahvasti esiin sen tärkeys kuinka Kristuksen persoonan ja Pyhän Hengen yhteistyö on niin sidoksissa toisiina. Ei ole toista ilman toista. Molemmilla sama arvo, mutta eri tehtävä. Jäi mieleeni myös kysymys (mikä kuulostaa ehkä absurdilta, ainakin teoriassa, mutta ei useinkaan käytännössä), jossakin kohtaa luentoa; Kuinka on mahdollista, että Kristus/evankeliumi saadaan lahjana, mutta Pyhän Hengen saamiseen tarvitaan, jotain ihmisenkin ponnistelua? Kysymykseen on olemassa hyvä vastaus. Kannattaa kuunnella. t. Keijo

  170. Ei ole mikään sivuasia se, miten sinulla tai sydämellesi lasketuilla ihmisillä menee. Kaikki olemme yhtä Kristuksessa. Muistetaan toisiamme rukouksin ja ollaan kiitolliset siitä hyvästä, mitä Isä valmistaa ja lahjoittaa. Muistetaan rukouksin myös Annelia, joka on pyytänyt esirukouksia.

  171. Kuulostaa hyvältä. Varsinkin Armon hetkiä-kirjanen puhuttuna on tosi hyvä ajatus, ja kyllä kaikki muukin.

    Ja varmasti rukoilen puolestasi ja kaiken tämän toteutumisen puolesta. Laitan myös eteenpäin toivomuksesi saada rukoustukea. Ja uskon, että moni muistaakin sinua jatkuvasti rukouksissaan.

    Me edelleen kaupungissa. Paljon kaikenlaista täällä tehtävää ja hoidettavaa. Jotkut ”ihmiseni” ovat saaneet apua elämäänsä, olen kiitollinen Jumalalle siitä.

    Erämaa alkaa jo versoa uutta elämää. Näin nyt koen omalla kohdallani. Jumala, Isä, Jeesuksessa on ollut vierelläni koko ajan. Tämä nyt vaan sivuasiana itsestäni.

  172. Kiitos Liisa! Saattaa syntyäkin kirjoitus, siinä tapauksessa Armo riittää -lehteä varten. Puhe myös valmistuu Helsingin Kristus-päiville 12.10. Se on ’Jumalan armo ja laupeus Kristuksessa’. Siihen tulee jälleen kuin pitkittäisviipaleita Raamatusta. Sen loppukolmannekseen sopisivat nuo eiliset Joh. 13 kautta nousseet ajatukset.

    Äsken valokuvasin aamukohmeisen sisiliskon. Kohta siirryn ulkotöihin.

    Jossain vaiheessa puhun sanelimeeni äänikirjeen ystävälle. Kun voi itse polttaa ja myös printata CD:tä, saa tehdyksi ihan kivoja juttuja. Jossain vaiheessa tahtoisin tehdä myös heikkonäköisille puhutun pienen ääni/kuvakirjan, tai sitten puhun minihartauskirjani ’Armon hetkiä’ CD:lle siten, että pyrin kuvailemaan tekstiin liittyvän kuvan.

    Samoin olen miettinyt, jos puhuisin CD:lle Armo riittää -lehden, tai pari numeroa vuodessa. Siitä toki neuvottelisin Per-Olof Malkin kanssa. Mutta muutakin toki mielessäni pyörii, se varoitus-CD-sarja etenkin.

    Esirukouksia kaipaan kyllä kovastikin.

  173. Kiitos! Ihanaa kaikki, ja uskon kautta totta. Tätä me juuri tarvitsemme, puhdistusta synneistä, ja vanhurskauden vaatteen. Kiitos Jumalalle, että se on meille lahjoitettu Jeesuksessa!

    Tästä saat hyvän kirjoituksen:)

  174. Ihanaa tuo mitä kirjoitit, kiitos.
    Itse juutuin Joh.13. lukuun. Ennen muuta aloin ajatella sitä miten Jeesus kesken pääsiäisaterian riisui vaipan ja pesi opetuslastensa jalat. Ja sitten hän puki jälleen vaipan. Tätä sitten jäin ihmettelemään. Tarkistin, että jalkojen pesu on orjan tehtävä ja se kuuluu esim. juhla-aterialle menoon. Tässä on mielestäni kuva siitä miten Jeesus seuraavana vuorokautena kärsi ristinkuoleman, alastomana, riisuttuna, orjan muodossa. Kuolleista noustessaan Jeesus oli puettu taivaalliseen vaippaan, koska käärinliinatkin jäivät hautaan.

    Jeesuksen koko ihmiseksi tulo on taivaallisen olemuksen riisumista, ja jälleen ristin sovitustyön jälkeen taivaalliseen pukeutumista. Olen tätä ajatellut ’orjan muodon ottamisena’. Nyt näin jotenkin jälleen tuon orjan muodon ottamisen vaipan riisumisen ja siihen pukeutumisen kautta.

    Sitten minua jäi askarruttamaan tuo jalkojen pesun ajankohtakin kesken aterian. Alkoi puhutella Jeesuksen lupaus siitä miten hän aterioitsee omiensa kanssa. Ajattelin Jeesusta taivaallisena Ylipappinamme Isän oikealla puolella. Ja ajattelin miten hän Henkensä kautta on meissä. Oli luonnollista, että Jeesus istui jalkojen pesun jälkeen aterioimaan opetuslastensa keskelle.

    Ja sitten ajattelin myös taivaallista hääateriaa ja pääsiäisaterian maljaa perillä. On luonnollista, että myös Jeesuksen omat puetaan taivaalliseen, puhtaaseen liinavaatteeseen. Kaikki maallinen jää tänne. Jopa Jeesus sai taivaallisen kirkkauden päällysvaipan, jossa hän ilmestyi jo opetuslapsilleen ennen taivaaseen astumistaan.

    Kyllä me tarvitaan sitä, että Jeesus pesee meidät synneistä ja lahjoittaa vanhurskauden vaatteet. Eli lukemiseni pysähtyi, kun aloin miettiä Jeesuksen vaipan riisumista ja jälleen pukemista.

  175. Minulla menossa nyt Joh. 7. Puhutteli etenkin jakeet 37-38, Jeesuksen sanat:
    — ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
    38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”

    –ja sen alaviitteet Jesajasta, joihin ilmeisesti Jeesus viittaa:
    Jes. 12:3 Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
    Jes. 44:3 Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle–
    Jes. 58:11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

    Ajattele, miten ihmeellistä. Nämä lupaukset ovat annettu meille, jotka uskomme. Erämaassakin tulemme ravituiksi.

    Sinulle siunausta laitteiden maailmassa:) Ihan hienoa, että luet tekstejä sanelimeesi. Saat niitä jaettua sitten eteenpäin.

  176. Hei! Itsekin aloin lukea Johanneksen evankeliumia. Syvennyn lukuihin 12-17. Luin myös jotain pätkissä taas sanelimeeni ihan harjoitusmielessä. Kun saan jonkin laitteen käsiini, opin sitä jollakin tavoin käyttämään nopeasti, mutta unohdan kun olen muutaman kuukauden käyttämättä. Opettelua riittää nykyaikana. Puheiden editointikin on ihan oma maailmansa. Mutta vähitellen oppii uusia asioita, ja onhan sitä aikaa pitää yllä jo oppimaansa.

  177. Täällä naputtelen meikäläisen tapaan yöllä. Ihan hyvä vinkki tuo kiisseli. En olisi osannut arvatakaan, että sen voi pakastaa. Pitää kokeilla.

    Ollaan siis edelleen kaupungissa. Ensi viikko olisi aikaa mökkeillä. Kaipaan taas jo sinne. Kiva olisi päästä kalaankin. Kaikenlaiset pihapuuhat tosin myös odottavat. Kukkapenkkiä mm. ajattelin kohentaa.

    Johanneksen evankeliumi menossa. Tuntuu taas todella hyvältä. Jeesuksen omia sanoja.

  178. Täällä maalla merillä ollaan, vaan ei ihan kahdestaan. Söimme pannulla paistettua haukea. Jälkiruuaksi oli raparperimansikkakiisseliä. Vasta nyt olen hoksannut pakastaa raparperikiisselin tähteet. Kun sen sulattaa ja kiehauttaa, se on kuin juuri poimituista alkukesän raparpereista tehty. Ja jos on heittää joukkoon vähän pakastemansikoita, niin aina parempi. Kokeilu kävi kerran kuin vahingossa, mutta todella toimii. Ateriamme porkkanat olivat myös omasta maasta.

  179. Hei! Tosi mukavaa oli katsella kuvia mökiltä! Satoakin jo kypsyy. Ja onpa mahtava tuo hauki! Seitsenkiloinen on jo aikamoinen saalis. Kiva, että sinulla on kuva siitä.

  180. Juuri noin on. Eteeni tuli Sananlaskujen toinen luku viisaudesta. Jätetään silti asia hautumaan, eli niinkuin sanoit, luovutetaan Jumalalle. Kaikki tapahtuu ajallaan, ja oikeaan aikaan.

    Hyvä, että sanoit, en siis ihmettele, jos et kirjoita. Saa nähdä, kuinka kauan maltat:) Vietät aikaa mökillä. Se on hyvä. Mekin saimme viimeksi mökillä ollessamme noin kilon painoisen hauen. Oltiin päätetty jo lähteä mereltä rannallemme, – viimeinen heitto, ei mitään näkynyt eikä tuntunut – ja sitten aivan veneen vieresä hauki ponkaisi kiinni uistimeen!

    Me lähdetään kohta lenkille. Ja mietitään, milloin taas mökille.

    Siunausta päiviisi!

  181. Liisa, pidän esillä ihan ’mökkiläisminäni’. Juuri söimme täytettyjä kesäkurpitsoja. Ja perkasin aamupäivällä hauen. Valmistaudun näin ’pidemmän kaavan’ kautta Helsingin Kristus-päiviin. Uushekisyydessä viihtyvät ihmiset eivät ymmärrä olevansa okkultismissa, eivätkä monet karismaatikotkaan näe mistä mediumistisesta lähteestä heidän kykynsä kumpuavat.

    Sen sijaan ihmiset ehkä tahtovat kuulla mitä taiteilevalla ’Myrskyluodon Maijalla’ on sanottavaa. Tai sitten eivät tahdo. Kyllä Jumala hoitaa asiat, ja antaa lapselleen tämän tarvitseman hengellisen siemenen kylvettäväksi ajallaan. Jätetään pohdiskelut, luovutetaan vain Jumalalle. Älä ihmettele, mutta nyt en ehkä vähään aikaan kirjoita.

  182. Hei, ystäväni! Olen pyöritellyt mielessäni eilistä kirjoitustasi.(korjaahan päivämäärä)En kaikkea ihan ymmärtänyt. Saat oikaista, jos olen mielestäsi väärässä. Ehkä tarkoitit kuitenkin samaa, mitä ajattelen? Siitä saattoi saada myös toisenlaisen käsityksen.

    Kristus itse on Jumalan salaisuus, eli juuri Hänen sovitustyönsä. Meille on jo annettu kaikki, mitä tarvitsemme.

    Myös Paavali sanoo salaisuudeksi: ”Kristus meissä, kirkkauden toivo”. Tästä näemme tässä elämässä vain heijastuksia. Nämä salaisuudet ovat meille uskoville kuitenkin avoimia. Mitä muuta viisautta tarvitsemme? Tämä on Jumalan viisaus, mutta maailmalle tämä on hullutus.

    Isä ei ilmaise salaisuuttaan viisaille ja ymmärtäväisille, vaan lapsenmielisille. Suhde Jeesukseen Kristukseen Isän oikealla puolella on avoin, ja henkilökohtainen. Hänen yhteydessään saamme viisautta jokaiseen päivään, mutta tarpeen mukaan. Minä olen tällä tavalla arkinen ja lapsenmielinen. On kehoitettu anomaan viisautta, ja anon sitä esim. suhteessa ihmisiin, ja myös arjen asioissa. Siinähän me päivittäin elämme, ja niin on tarkoituskin.

    Eikö viisaus ole myös Jumalan Sanassa, tai oikeastaan juuri siinä, Jeesuksen omissa sanoissa, ja Raamatussa kokonaisuudessaan? Jumala avaa Sanaansa Pyhän Hengen kautta, eli lisää meille ymmärrystä Hänen tahdostaan, totuudesta, synnistä ja armosta, eli yhä uudelleen kirkastaa Kristuksen, Jumalan salaisuuden, sovituksen Hänessä, ja voiton kaikesta vihollisen vallasta.

    Ihminen on aina halunnut tietää okkulttisesti salaperäisiä asioita. Jos me uskovina puhumme Jumalan viisaudesta, jota Hän joillekin antaa, sekin tuntuu hiukan salaperäiseltä.

    Paavali puhui siis salattua Jumalan viisautta. Kyllä hän puhui ja kirjoitti vain Kristuksesta, ja uskosta Häneen, vapaudesta Hänessä, voitosta Hänessä, elämästä Hänen yhteydessään. Tämä on salattua niille, jotka eivät usko. Mutta uskon kautta omistettuna totta ja ihanaa evankeliumia. Elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa iankaikkisuuteen asti.

    Nyt myös uuskarismaattisuussa korostetaan Jumalan kirkkautta, eli maan päällä koettavaa. Tämä hätkähdyttää ja huolestuttaa myös.

  183. Hei! Kiitos eilisestä pikkutekstistä. Nollapiste on hyvä paikka, pysähtyminen Jumalan eteen. Hän saa puhua, ja antaa voimansa.

    Raamatunkohta on 5. Moos. 32:36. Korjaat varmaan.

    Tässä luvussa Israel saa Jumalalta nuhteita epäjumalanpalveluksesta. Kuitenkin ne jotka Hänen turvaavat, Hän armahtaa, koska heidän voimansa on lopussa. Nollapiste voi olla siis myös paranuksenteon paikka.

  184. Hei Liisa! Kaikki on siis tosi hyvin täällä. Minusta on suuremmoisen ihanaa, kun saan ja voin olla hiljaisuudessa.

  185. Kiitos luottamuksesta omasta puolestani. Hyvä kuulla, että nyt saat levätä, ja suuntautua esille tulleisiin aiheisiin rauhassa.

    Arvostelun vastaanottainen ei ole helppo asia, mutta terveellistä se on. Hyvä onkin Jumalan edessä tutkia, onko siihen todellista aihetta. Ja jos on, ei voi muuta kuin mennä itseensä ja ottaa opikseen. Kasvun paikkahan se on.

    Kovin mielelläni en käytä sanaa ”epäonnistuminen” hengellisen elämän ja työn kohdalla. Vastakohta on onnistuminen, eikä meidän tarvitse ”onnistua”. Olemme vajavaisia, olemme saviastioita. Ja Jumala käyttää juuri meitä, vajavaisia ihmisiä.

    Me emme näe paljonkaan siitä, mitä Jumala salassa tekee. On vaan pyrittävä olemaan uskollinen, ja elämään rakkauden mukaan ja totuudellisesti. Joitain virheitä ei pitäisi sattua, mutta niitäkin sattuu. On pakko luottaa, että Jumala armossaan hoitaa asiaa eteenpäin.

    Arvostelu tuntuu kipeältä ehkä myös sen takia, että olemme mielestämme valmistautuneet hyvin, rukoilleetkin, ja silti jotain menee toisin kuin olisi toivonut. Arvostelluksi joutuminen raapaisee myös käsitystämme itsestämme. – On omaa kokemusta.- Mutta kaikessa saa olla Jumalan kasvojen edessä, armon alla, ja ehkä myös parannusta tekemässä.

    Kipua tuottaa todella erikoisesti se, että vajavaisuutemme takia tulemme satuttaneeksi toista ihmistä tai jättäneeksi toisen huomiotta. Muuta ei voi, kuin jättää asian täysin Jumalan käsiin. Voi myös tehdä sen, mitä jälkeenpäin ehkä voi tehdä. Joskus ei voi. Mutta Jumala voi.

    Esirukouspalvelusta olisi kyllä ajatuksia. Itse olen ollut myös hyvin erilaisissa kokoontumisissa, tosin useimmiten rukousaiheen antajan paikalla. Palataan ehkä asiaan? Ehkä ei kuitenkaan vieraskirjassa?

  186. Liisa, jatkan itse keskusteluamme. Saan nyt oikeasti levätä. Minulla on paljon muistoja erilaisista kristillisistä tilaisuuksista, ja kokemusta myös arvostelusta. Joskus järjestettiin myös jälkitilaisuus, missä käytiin läpi asiat yhdessä. Kun vastuuhenkilöt ovat eri puolilta, niin silloin joutuu käymään asiat läpi yksin Jumalan edessä. Toki palautelaatikkoon voi tulla myös jotain henkilökohtaista. Samoin itse tietää epäonnistuneensa useassa konkreettisessa kohdassa. Lähinnä tämän kaltaisia asioita tarkoitan.

    Kyse on kasvusta, missä voi ottaa rauhallisesti vastaan arvostelua. Jumala hoitaa kaiken aina parhaaksemme. On suureksi avuksi, kun on käynyt tavallaan valmiiksi asti läpi mielessään vanhat asiat. Ne nousevat mieleen kyllä, mutta erilaisina kuin joskus reaaliajassa.

    Samoin omista reaktioista arvosteluun voi itsekin päätellä jotain siitä, onko asia laskettu todella sydämelle. Kivun koin suurena, kun arvostelu koski esirukousta. Jos edelleen saan tämän alueen tehtäväkseni (saan kyllä), teen valmiiksi selkeän rungon itselleni. Nyt jouduin sen yllättämäksi ja syvästi koskettamaksi, että jätettyjä esirukouspyyntöjä oli yli 40, ja niissä oli lähes kaikissa useita asioita. Nyt tein myös rungon liian pienelle paperille. En onnistunut lainkaan rukouksen yhteen kokoamisessa siten kuin olisin toivonut. Ja näitä suruja ei voi käydä kuin Jumalan edessä. Voin tämän tässä julkisesti toki kertoa, mutta ei se edellytä kommentteja.

    Kuitenkin olin hyvin kosketettu joidenkin aiheiden kohdalla. Nämä vaikuttavat ja ovat jo vaikuttaneet siihen mitä luen tai kirjoitan. Uushenkiset terapiat nousivat sekä lauantaina että sunnuntaina tässä mielessä esille. Mutta myös tilanteet, missä omainen on lähestyvät kuoleman edessä, nostettiin sydämelle. Tämän aiheen unohdin kokonaan rukouksessa, mutta kyllä se Jumalan tietoon meni.

    Se, että ihminen on instrumenttina, on se vaativa puoli. Ja oma valmistautumiseni ja myös jälkivalmistumiseni kysyy hiljaisuutta Jumalan edessä. Mutta laitan tämän tänne vieraskirjaani. Joku voi tästäkin hyötyä.

  187. Olet siis taas saaristossa. Mukavia loppukesän päiviä teille sinne! Pian alkaa sadonkorjuukin.

    Ymmärrän, mitä tarkoitat kivulla, ja sillä, että on parempi joskus puhua vain Jumalalle. Hän vie eteenpäin, ja johdattaa selkeästi myös ihmiskontakteissa.

    Tuota juuri tarkoitin. Karismaattinen liikehdintä ja sen ominaispiirteet. Ne kyllä muuntuvatkin koko ajan.

    Nyt en rönsyile enempää. Jätän sinut viettämään mukavaa aikaa luonnon keskellä, ja ehkä rakkaittesi kanssa 🙂

    Siunauksin, Liisa

  188. Liisalle! Kännyllä taas. Kirjoituksesta on oma aikansa, eli en ehkä itsekään oikein tiedä, mistä mikin sana on tullut. Sanan kohta ja sen hetken tilanne vaikuttivat. Silti koen myös kipua, joka motivoi eteenpäin. Ja myös ymmärrän, että usein on parempi puhua Jumalalle kuin ihmisille. Tavallaan pitkätkään selostukset eivät hyödyttäisi. Ne vain sotkisivat.

    Hyvät kommentit laitoit karismaattisuuteen. Ehkä pitäisi puhua karismaattisesta liikehdinnästä, jolle löytyy useita ominaispiirteitä.

  189. Kiitos selvennyksestä. Eli huolet, ja murehtimiset, senkin, ettei voi, osaa tai ehdi tehdä, mitä sydämessään haluaisi, voi viedä avoimesti Jumalalle. Ja kaikki hoituu hiljalleen. Kyllä, se on armoa, jonka varassa saa elää.

    Mutta miksi sanot, että tämä avoimuus eli rehellisyys on äärettömän vaikeaa? Siksikö, ettei halua suostua Jumalan tahtoon, jos se onkin joku muu kuin oma tahtoni? Ettei halua nöyrtyä siihen, että koetuksetkin ovat Jumalalta? Tätä olen joutunut miettimään.

    Meidän ei tarvitse tehdä kaikkea. Jumala on se, joka tekee. Meidän ei tarvitse auttaa kaikkia, vain heitä, jotka ovat osaksemme tulleet. Mutta heitä ei pidä jättää, jos he meitä tarvitsevat, jos Jumala itse on heidät meille antanut. Tämäkin selviää aikanaan. Rinnalla pysyminen tuottaa aina jotain hyvää.

    Minä ajattelin, tai tulkitsin kirjoituksesi hiukan toisin. Laitan nyt ne lauseet peräkkäin, jotka tulkitsin toisiinsa liittyväksi:

    – Silti jollekin on käännettävä selkä tai jostakin on luovuttava. Jumala on oikeasti pyhä Jumala. Ihmisen sydän voi vähitellen myös paatua. —-
    Kiitos nousee silloin, kun huomaa itsessään yhä halun viedä kaikki Kristuksen kautta Jumalalle. Avoimuus on äärettömän vaikeaa.

    Ajattelin sinun tarkoittavan tässä mielessä avoimuutta Jumalan edessä. Se on vaikeaa siksi, ettemme halua nähdä todellista totuutta itsestämme. Ja toisaalta, voimme olla vain siinä määrin avoimia, kuin Pyhä Henki vähitellen valaisee sydäntämme, ja meissä olevaa syntiä. Jumala haluaa totuutta salatuimpaan saakka.

    Minua on helpottanut ajatus, että koska Jumala rakastaa minua Jeesuksen uhrin kautta, ei minun tarvitse salata Häneltä yhtään mitään. Sitäpaitsi Hän jo näkee, ja on nähnyt, ajatukseni, tekoni, sanani, motiivini, asenteeni, rakkaudettomuuteni, itsekeskeisyyteni—-. Ja Hän on armollinen.

    Hänen käskynsä on ensisijaisesti rakastaa lähimmäisiämme, ei niinkään se kaikki, mitä olemme tekemässä. Painopiste on siinä. Siitä käsin sitten vaellamme niissä valmistetuissa teoissa.

    Mutta kiva kuulla kaikki tuo, mitä olet suunnitellut tekeväsi. Kaikki on todella hyvää. Ja oikeastaan sähköisen kirjasi rinnalle onkin syytä saada myös puhetta. Rukoillaan kaikelle Jumalan siunausta.

    Täällä muuten juuri jyrähti ukkonen. Huh. Se tuli aivan huomaamatta—.

    Vielä tuosta karismaattisuudesta. Sen piirissä sekoittuvat kokemusten korostaminen, sekä uuden aikakauden luomat psykologiset opit. Kun lukee esim. eri yhteisöjen lehtiä, sen näkee selvästi. Kun kritisoi uuskarismaattisuutta, siihen ehkä tulisi liittää myös tämä puoli.

    Eksytyksen leviämistä emme voi estää. Se on Jumalan lähettämä. Pääasia on se, että itse valvomme, ja pidämme todella huolta siitä, että puheissamme, (ja kirjoituksissamme), ja teoissamme näkyy raitis, totuudellinen ja elävä usko Kristukseen.

  190. Liisa, etusivun kuva+sana+ajatus blogini hebrealaiskirjeen 7 ja 8 luvusta on minulle itsellenikin. Meillä on Ylimmäinen Pappi ylhäällä. Tätä kautta kaikki hoituu hiljalleen. Tänään sain jo upeita valokuvia CD-sarjani kanteen (printable-levyjä). Puhun siis vähitellen sanelimeen sitä mitä sydämelläni on harhoista. Sanelimenkin otin mukaani. Eli sähköinen kirjani saa rinnalle puhutun version, ehkä 3 osaa.

    Samoin RISTI peittymässä -kirjaani olen laittanut eteenpäin 3€ kappale. Oikeastaan painatin ihan hyvän painosmäärän. Jätän kuitenkin kirjoja itselleni melko runsaasti. Tämäkin asia on turhaan minua murehduttanut.

    Sydämelläni on myös ajatus toteuttaa HARHAYMPYRÄ jonkinlaisena monisteena. Tai sitten dokumentin voi lähettää sähköpostitse.

    Samoin teen pienin muutoksin uuden Ole minulle armollinen -kirjan. Siihen minun on otettava isbn-luku, koska tahtoisin antaa sitä hoitolaitoksiin ym. paikkoihin. Kirjaa en ole myynyt juuri lainkaan. Nyt haluan silti toteuttaa alkuperäistä ajatustani uskollisesti. Jumalan hyvyyden edessä kasvaa sitkeyttä.

  191. Liisalle! Nuo kaksi virkettä, mitkä nostit, kuuluvat yhteen. ’Avoimuus’ tai ehkä rehellisyys, mitä siis tarkoitan?

    Törmään jatkuvasti erilaisiin asioihin, joita on hyvä jättää Jumalalle joko etukäteen, jälkikäteen, tai sekä että. Juuri tällä hetkellä kyse voisi olla siitäkin, että koen, ettei minulla ole riittävää tilaisuutta varoittaa esim. uushenkisistä terapioista ja uuden aikakauden luomista psykologisista opeista. Silti voin todeta, että haluni puhua Kristuksesta ja sovituksesta toteutuu. Kuitenkaan minulla ei ole ollut juurikaan mahdollisuutta tukea harhoista vapautuvia.

    Tahtoisin, ettei keskityttäisi lähes yksinomaan karismaattisuuteen, vaikka ymmärrän sen tärkeyden, ja itsekin siitä puhun ja kirjoitan. Koen, että törmäämme liikaa väärinkäsityksiin liittyen Pyhän Hengen merkityksen arvostamiseen.

    Lisäksi minun on vaikea naisena saada ajatuksiani näkyviin ja kuulluksi. Ja siinäkään en voi toimia kuin naisena juuri.

    Samoin annan jonkun keskusteluyhteyden (sähköpostissa) katketa, kun sen aika näyttää olevan. En siis jää kiinni, enkä tuputtamaan omia ajatuksiani. Myös saan jostain arvostelua ja mielipahaa. Tai minulle kerrotaan jotain raskasta.

    Eli näitä pyrin jättämään huolella ja avoimena Jumalalle. Nyt siis kerroin myös teille. Tämän niputin kahteen lauseeseen.

  192. Kiitos Keijo! On varmaan hyvä, että tuo Olavi Peltolan puhe on nyt tuossa muodossa esillä ja esiteltynä täällä vieraskirjassani. Kuuntelen sen jossain vaiheessa kotitietokoneeltani. Raamatun opetuspuheisiin kotisivuilleni laitan hyvin harvoja puheita, vain aivan keskeisiksi kokemiani.

  193. Hei,tosiaan olen Olavi Peltolan luentoja kunnellut tässä viimeisen parin vuoden aikana useita ja joitakin useammankin kerran. Kaikki ovat olleet erittäin hyviä ja puhuttelevia. Nyt minulla on ollut meneillään vanhaa testamenttia koskeva luentosarja, mikä hyvin tukee hän kirjoittamaansa kirjaa, missä hän käy koko vanhan testamentin läpi. Totean vain, että todella rukiista julistusta. Myös uuden testamentin selitysteos häneltä löytyy. Jos jonkun puheen nostan tässä esiin niin esim. Usko, hurmos ja armolahjat, pidetty J-kylässä v.1994. Tämän taisin kuunnella parikin kertaa, sen kiinnostavuuden vuoksi. Hyvin ajankohtainen varmaan tuolloin, mutta ei yhtään vähemmän ajankohtainen tänäänkin. Minusta tämä oli hyvin vakuuttava raamatullinen perustelu, miksi näihin erilaisiin ilmiöihin on syytä arvioivalla mielellä paneutua. Mielenkiintoisella tavalla tuli esiin myös, että mikä on ihmisen toimintaa ja mikä Jumalan toimintaa. Hurmos on ihmisen toimintaa, mitä Jumala voi toki käyttää. Jotenkin tämän luennon jälkeen nämä kyseiset ilmiöt asettuivat laajempiin Jumalan Sanan kehyksiin. Luento jätti ainakin omaan sieluuni hyvin levollisen ja vapauttavan vaikutelman. Jeesuksen sovitustyö riittää ja on pelastuksen kannalta oleellisin. Keijo

  194. Hyvä, että laitoit harhaympyrään tuon tekstin. Monet uskoviksi tunnustautuvat ihmiset eivät pidä reikiterapiaa vaarallisena, eivät myöskään joogaa, jos se on ”vain neutraalia jumppaa”. Jotkut lukevat myös esim. Voi Hyvin-lehteä terveystietojen takia, vaikka se sisältää runsaasti uushenkisyyttä. Eksytys voi olla hyvin salakavalassa muodossa, vaikuttaen ajatteluun. Terveys on ihmiselle tärkeä, ja erilaisia tietoja etsitään joka puolelta.

    Kirjoitit 2.8 seuraavaa: – Kiitos nousee silloin, kun huomaa itsessään yhä halun viedä kaikki Kristuksen kautta Jumalalle. Avoimuus on äärettömän vaikeaa.

    Tästä kysyisin, tarkoitatko avoimuutta Jumalan edessä, vai ihmisten kesken?

  195. Hei Keijo! Oli kiva tavata Laukaalla. Tuo kuva kolmesta hahmosta menossa ristiinnaulitun Kristuksen luokse, on muuten jokaisessa Armo riittää -lehdessä. Sen sain Per-Olof Malkilta. Taiteilija on tuntematon. Hyvä kuulla miten koit luentoni. Lauantai-ilta oli kyllä vaativa. Lisäksi on toki huomioitava, että kovin moni meistä oli ollut liikkeellä jo aamuvarhaisesta. Me lähdimme kotoa klo 05.45. Pidin kyllä hotellilla lepohetken ennen illan tilaisuutta.

    Uushenkisyys on jäänyt hyvin vähälle huomiolle, niin myös lauantaina. Kuitenkin se on yhtä tärkeä alue kuin uuskarismaattisuus tai esim. Nokia Missio. Kaksi naista sivusi tätä aluetta kommenteissaan (reiki, enkelihoidot). Nuo puheenvuorot nostivat minussa kysymyksiä siitä miten voisin auttaa. Samoin esirukouksissa oli näitä aiheita. Olen paneutunut asiaan n. 18v ajan, mutta kuitenkin vain harva on löytänyt kirjoituksiani. Samoin lauantai-illassa ei ollut tilaa tälle alueelle. Minulla oli pyynnöstä mukanani CD:nä sähköistä kirjaani (tietokoneella luettava). Nyt ei ollut ilmeisesti oikea aika kertoa miten sieltä olisi ollut löydettävissä aika paljon uushenkisistä hoidoista ja terapioista. Sen sijaan tapasin kuin sattumalta myöhemmin kolmannen henkilön, joka kertoi törmäämisestään uushenkisiin terapioihin ”kristillisessä” koulutuksessa ulkomailla. Hän sai tuon CD:n. En tiedä avautuuko Helsingin Kristus-päivässä mahdollisuus puhua lyhyesti aiheesta. Saatan puhua joskus kotona energiahoidoista, reikistä ja enkelihoidoista sanelimeen ja polttaa CD:n.

    Mitä tulee Olavi Peltolan kuunneltaviin raamattutunteihin, voisit ihan hyvin kertoa täällä mikä on erityisesti puhutellut sinua ja miksi. Niitä on aivan valtava määrä. Tämä auttaisi kyllä paljon. Linkitän niitä sitten joitain omille sivuilleni.

  196. Laukaan päivät olivat kyllä antoisat. Hyvin syvälle luotaavia raamattuluentoja. Oma kokemukseni kyllä jäi, että päivät vastasivat sisällöltään päiville annettua otsikkoa; ”kehällisistä Kristus-keskukseen”. Harvemmin on tullut osallistuttua raamattuluennolle, missä kuvia on käytetty apuna noin paljon, mikä Cetan luennolla oli esillä. Minusta se oli varsin onnistunut kokonaisuus ja siinä kyllä hyvin myöskin visuaalisesti sai nähdä, joitakin välähdyksiä ihmisen pienuudesta ja avuttomuudesta Suuren Jumalan edessä. Itse pidin paljon siitä ensimmäisestä kuvasta ja mikä taisi olla vielä myös lopussa esillä, missä oli ne kolme hahmoa ja Jeesus ristillä. Lauantai-illan keskustelufoorumikin oli kyllä mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Ja tulin ajatelleeksi keskustelun tiimellyksessä, että ei ole niitä helpoimpia aihealueita käsitellä. Keijo

  197. Hei! Laitoin HARHAYMPYRÄN loppuun New Agen energiaväittämistä, reikihoidosta ja enkeliterapiasta. Lähteenä minulla on oma sähköinen kirjani ”Sovituksen syrjäytymisestä sivuraiteelle” vuodelta 2009. Noihin kirjoituksiini lähteet löytyvät sähköisen kirjani lopusta. Ajattele, jo neljä vuotta on kulunut tuostakin kirjoittamistyöstä.

  198. Kiva lukea risumajan avajaisista! 🙂 Oikeastaan samantapaista täällä, askartelua, luontoa, piirtämistä, – mutta kirjoittamisessa ei runoja, vaan tarinoita -, jo pikkutytöstä alkaen. Runot tulivat noin 17-vuotiaana mukaan. Päiväkirjaa aloin myös kirjoittaa säännöllisesti niihin aikoihin. Silloin oli minulla eräänlainen hengellinen murroskausi.

    Nyt oltuani eläkkeellä n. puolitoista vuotta, myös yhä useammin alkaa mieleen tulla taas runot ja kuvat.

    Kärsimystä on harhoihin liittyen. Kun on ollut pitkään esim. new agen vaikutuksessa, ja sen jälkeen äärikarismaattisuudessa, on vaikea levätä täysin armossa, vaikea uskoa, että usko on lahja, ettei tarvitse suorittaa, tai olla esim. pyhittyneempi. Tätä olen saanut läheltä seurata.

    Kirjoita reikihoidosta ja myös enkeliterapiasta. Se olisi kyllä tarpeen.

  199. Liisa! Tuo mitä kirjoitit, oli ihanan lohdullista ja totta. Juuri näin asia on. Minä olen ihan pienestä lähtien rakastanut askartelua, kuvia ja luontoa. Sain myös kokeilla valokuvien ottoa laatikkokameralla. Ensimmäiset runoni kirjoitin pieneen ruutuvihkoon pikkutyttönä. Niiden nimet olivat ’Majajuhlan marssi’ ja ’Pieni toukan pää’. Meillä oli serkun kanssa risumajan ohjelmalliset avajaiset, mihin ne kirjoitin.

    Nyt saan hengellisissä yhteyksissä ja tehtävissä olla edelleen oma itseni. Lapsen teot ovat vain vaihtuneet eläkeläisen teoiksi. Mutta Isä on ennalta nähnyt ja valmistanut kaiken. Kuvien käyttö julistuksessa merkitsee minulle paljon. Samoin olin mielelläni ’emäntänä’ lauantai-illassa. Myös esirukouksessa olin tosi mielelläni.

    Kuitenkin oli paljon sellaista mikä kosketti Laukaalla hyvin syvältä, erityisesti harhoihin liittyvät kärsimykset lähimmäisilläni. Samoin muut hengelliset kipeät asiat. Oikeastaan koen, että voisin kirjoittaa reikihoidosta ja enkeliterapiasta kotisivuilleni.

  200. Vielä mietin tuota ”valmistetuissa teoissa”. Nuo Ef.2: 1-10 jakeet on kyllä ihanaa luettavaa. Se kuvaa Jumalan mittaamatonta armoa meitä kohtaan. Myös nuo teot ovat armoa. Koko elämämme on Kristuksessa, myös valmistetut hyvät teot. Ei ole siis kysymys laista, eikä omista teoista, kuten ei pelastuskaan ole riippuvainen itsestämme. Me itse olemme Hänen tekonsa, ja luodut Kristuksessa juuri hyviä töitä varten. Armon alla elämme elämäämme, ja Jumala johdattaa päivittäin, kun kuljemme rukoillen.

  201. Hei! Taas kaupunkioloissa mökkeilyn jälkeen. Tuntui oudolta avata tietokone, ja laittaa hella päälle ilman tulitikkua. Pankkikortin käyttöä piti hiukan miettiä lähikaupassa. En ollut tarvinnut sitä yli viikkoon. Ihanaa oli olla rauhassa meren äärellä lintujen, siilien, oravien, sekä kaislan ja metsän tuoksujen keskellä.

    Hienoa, että kaikki meni hyvin Laukaalla. Nyt olit laittanut monta runoa esille. Hiljaisuudessa on välillä hyvä olla. Juuri luin Ef. 2. lukua, siitä jae 10: Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

    Hiljaisuudessa varmistuu ehkä tehtävä, mutta myös ne pienet teot, jotka arkisina ihmisinä huomaammekin Jumalan antamiksi.

  202. Kiitos Irma! Voimia sinulle myös kaikkeen ja iloa Isän sydämeltä. Ceta

  203. Ceta, hei!

    Kiitos vaivannäöstäsi, että jaksat tutkia ja kirjoittaa eri asioista ja niihin liittyvistä harhoista!

    Herramme antakoon Sinulle kärsivällisyyttä ja uskollisuutta jatkaa!

    Kesälomaterveisin: Irma

  204. Hei! Pari lausetta Raamatusta. Ne nousivat mieleeni tänään kuin sinua varten (ja toki myös itseäni):

    Joh. 4:48 – Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko”. ja:

    Ps. 119: 105 – Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

    Yksin usko Kristuksen työhön puolestamme, – yksin Sana. Vain usko, VAIN Sana.
    ——-
    Huomasin myös erään asian. Raamatussa ei ole verbiä ”palvoa”. Kun kyse on Jumalan edessä olemisesta, puhutaan palvelemisesta, kunnioittamisesta, kiittämisestä, ylistämisestä. Kaikki viittaa aktiivisuuteen, ei passiiviseen olotilaan, eli esim. meditointiin, tai mystiikkaan, tai uuskarismaattisuuden ilmiöihin.

    Myös ”ylistää”-sana tarkoittaa lähinnä ”kiittää, antaa kunnia” siinä mielessä, että puhuu Jumalan teoista ja suuruudesta, sekä Hänen edessään, että ihmisten edessä.

    Tämä piti nyt sanoa sinulle.

  205. Olimme lenkillä, ja piti sen jälkeen vielä jotain jatkaa. Mutta tehdään nyt, kuten toivot.

    Ehkä, ystäväni, kuitenkin sen saan sanoa, että olen samaa mieltä kanssasi kaiken arvioinnin suhteen, ja omaa kokemusta kiusoista on myös. Ymmärrän sinua edelleen hyvin tässä suhteessa. Puhuttiin ehkä hiukan eri näkökulmista käsin. Tämä tähän vielä sen takia, ettei sinulle tule mitään väärää käsitystä ajatuksistani. Ne eivät ole muuttuneet.

    Ja osa viesteistäni oli todella kommenteiksi Keijon pohdiskeluun.

    Itse kartan myös harhoja ja harhaopettajia, suunnilleen samasta syystä kuin sinä. En toimi julkisesti, mutta ehkä ”maan alla”.

    Kunnioitan työtäsi, ja rukoilen edelleen puolestasi, ja myös puheeseesi valmistautumisen puolesta. Ja seuraan kotisivujasi.

    Kiitos Isälle, että nyt on taas kaikki hyvin. Sitä rukoilen sinulle edelleen. Jätä kaikki entinen taaksesi, Jumala luo uutta.

    Sanoit: Kristukseen myös kätkeydymme, suoja on todellinen. – Juuri näin.

    Siunaten L.

  206. Kiitos teille osallistujille ja rukoillen mukana kulkijoille. Nyt kaikki on tosi hyvin taas ja kiitollinen olo.
    Jatketaan normaalina vieraskirjana tästä eteenpäin.

  207. Liisa, hyvä. Itse kartan harhoja ja harhaopettajia, koska varoitan julkisesti näistä asioista. On aivan luonnollista, että olen myös herkemmin kiusattu itse.

    Samoin ’katoan’ johonkin ennen sellaista tilaisuutta, missä minulla on vastuuta. Jätän myös nykyisin pois kaiken ’ylimääräisen’ viestittelyn. Sen sijaan pidän itse tilaisuuteen liittyvät yhteydet auki. Jokaisen tilaisuuden takana on monenlaista työtä.

    Luulen, että voin jättää viestityksemme tänne esille. Nämä ovat asioita, joissa emme ole liian viisaita tai ymmärtäväisiä koskaan. Kuitenkin nyt on aika rauhoittua ja nostaa katse Kristukseen, jonka armon varaan jäämme. Kristukseen myös kätkeydymme, suoja on todellinen.

  208. Liisa, hengellistä arviointia tarvitaan juuri kristillisissä tilaisuuksissa. Eli on oikeasti syytäkin arvioida milloin liikutaan Pyhän Hengen ja milloin muiden voimien ja vaikutusten alueella. Usein tuntuu kovin tasaiselta kaikki, mutta näin ei aina ole hengelliseltä kannalta. Itseään ei voi pitää muita parempana. Esim. levottomuutta voi saada aikaan paha tai väärä henki jonkun ihmisen kautta, esim. puheen kuuntelijan kautta. Kyseessä ei suinkaan ole demonin vallassa oleminen. Itse olen puhujana yleensä melko huomaamattomasti ohittanut tällaisen, saanut aikaan rauhoittumisen. Jos olen kuulijan paikalla menen joskus levottoman vierelle. Puheeni jälkeen saatan istahtaa hetkeksi levottoman vierelle, jos tämä tahtoisi sanoa jotain.

    Tiedän joutuneeni vastaavan levottomuuden valtaan myös itse. Jos on ollut hengellisesti poikkeuksellisen kiusattu, ehkä pitkään matkustanut, syömättä ja juomatta, väsynyt, niin silloin voi hetkeksi herpaantua. Minulle kävi noin, sanoin puhujan puheen päälle sinänsä aivan oikean kommentin. Se oli väärässä hengessä sanottu.

    Saatana vietteli Kristusta, mutta ilman, että Herramme olisi langennut syntiin. Minä lankesin tuossa tilanteessa. Jokainen meistä lankeaa perkeleen tai saatanan vietellessä edes joskus. Minä pyysin välittömästi anteeksi puhujan puheen jälkeen. Olin siis pienen herpaantumiseni hetkellä sanonut sanani ’perkeleen hengessä’ puhujan kannalta ja myös todellisesti näin jälkikäteen arvioiden. Oma kriisini tähän liittyen oli järkyttymiseni tätä seuranneen tapahtumaketjun vuoksi. Samoin olin kriisissä, koska luulin ettei minun puheitani, sielunhoitoani tai minua itseäni enää hyväksytä.

    Nyt siis näen kaikessa tuossa toteutuneen Jumalan tahdon. Sen lisäksi osaan entistä paremmin ymmärtää sellaista henkilöä, joka on todella kiusattu, henkivallan kiusaama tai sitoma.

  209. Noniin—lisäyksenä vielä, koska tätä ei pidä jättää koskaan sanomatta: Aina juuri inhmillisyyksissämme olemme Jumalan armon varassa, heikkoina, armahdusta tarvitsevina, – levätään siinä, tapahtui, mitä tapahtui. Isä opastaa, opettaa, nuhtelee, ja parantaa.

    Mutta vihollinen on voitettu.

    Siunaten L.

  210. Enpä huomannut, että olit jatkanut vielä.

    Kyllä Jumala käyttää perkelettä ”kahlekoirana”, mutta en ole löytänyt Raamatusta mitään sellaista, joka antaisi ymmärtää, että se toimisi uskovan ihmisen kautta.

    Vihollisen päätarkoitus on sysätä uskovat syrjään Kristus-perustalta, sekä rakkaudesta. Tässäkin kohtaa kaikki koetus on Jumalalta tullutta, ja se on uskon koetusta Hänen sallimanaan. Vihollinen ei toimi meidän kauttamme, koska se ei ole meissä!

    Jos konflikteja tapahtuu, kyse on aina kummallakin puolella toimimiseta ”omassa lihassa”. Me eletään tässä maailmassa, tässä lihassa, inhimillisinä ihmisinä. Ja sehän ei ole missään tapauksessa ”lievempää”. Pahempaa se on, koska yleensä sitten ei nähdä omaa osuutta asiassa, vaan saatetaan paeta hengellistämisen taakse.

    Eri asia on sitten, jos me kärsimme Kristuksen nimen tähden. Silloin meidän vastustajamme ovat antaneet jo periksi totuudesta.
    —-
    Olin jo taas kirjoittanut: Edellinen Ef.1. lause jatkuu vielä:

    21 – korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

    Vihollinen on jo voitettu Jeesuksen ristintyössä.

  211. Olenpas minä taas rönsyillyt 🙂

    Oikeastaan vastailin Keijon mietteisiin, kun hän otti tuon valkeus-kohdan 1 Joh. kirjeestä esiin. Hän pohti yhteyden ehtoja, ja armon merkitystä siinä.

    Totta tuo, mitä sinä sanot: ”- vaellan Jumalan kasvojen edessä ja sanan valkeudessa eteen päin. Olen Kristuksessa Jeesuksessa, elämän valkeudessa.

    Kaikki liittyy toisiinsa, näin ajattelen. Kun vaellamme valkeudessa, eli elämme rehellisinä ja avoimina Jumalan edessä, annamme Sanan valaista itseämme, seurauksena on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä, sekä rakkaus ja yhteys toisiin uskoviin, Jumalan omiin, Kristuksen ruumiissa. Ja vapaus. Ja iankaikkinen elämä.

    Eli niin juuri, olemme Kristuksessa, elämämme on kätkettynä Hänen kanssaan Jumalassa. Olemme siirtyneet pimeyden vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan. Eli vaelletaan tässä valkeudessa.

    Nämä ihananihmeelliset jakeet tulivat nyt eteeni: Ef.1:
    17 —anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
    18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
    19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme-sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan
    20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa—– jne.

    Taisit muuten kirjoittaa tästä. Sanat nousivat nyt vaan uudelleen esiin.

    Näitä sanoja pitää nyt ihan hitaasti lukea, ja saada niistä uutta uskoa ja voimaa ja rohkeutta. Tämä aika on hyvin vaikea. Varotaan, ettei kukaan eikä mikään eksytä tästä totuudesta sivuun.

  212. Jos joutuu lähtemään pois yhteisöstä, seurakunnasta tai yleensä paikasta, jonka ihmisistä pitää, heitä arvostaa ja kunnioittaa, niin onhan se lähteminen aina vaikeampaa. Kun lähtö on Jumalan kutsuun perustuva, niin ehkä nämä uudelle tienpätkälle ohjaavat toimet ovat vähän järeämmät, eli perkelettäkin käytetään Jumalan ’kahlekoirana’ ja juuri itseni kautta. Toiset sitten toimivat ’omassa lihassaan’, mikä on jo tietysti lievempää?. Tällaisia ulosheittäjiä joskus tarvitaan.

    Olen todella kiitollinen kaikesta. Juuri tätä kokemusta ja läpi käymistä tarvitsen. Syvimmiltään näen Jumalan käden kaikessa, ja ei siinä juuri muita mahdollisuuksia olisi ehkä ollut. Olen nimittäin kuin sitkeä saaristokataja, en olisi tuosta seurakunnasta pois lähtenyt mitenkään, tai sitten minun olisi täytynyt tehdä jotain oikeasti kamalaa. Inhimillistä ikäväähän tämä ei poista. Rakas seurakuntayhteys on Isän ihanimpia lahjoja. Mutta rakkautta kaipaavat kaikki seurakunnistaan eri syistä pois joutuneetkin. Herra on onneksi luvannut olla jokaisen omana Hyvänä Paimenena.

    .

  213. Kiitos Markus-tiedoista.
    Ymmärrän valkeudessa vaeltamisen myös siten omassa tilanteessani, että vaellan Jumalan kasvojen edessä ja sanan valkeudessa eteen päin. Olen Kristuksessa Jeesuksessa, elämän valkeudessa. Mikään keskinäinen yhteys ei ole katkennut, meillä on keskinäinen yhteys hengellisessä mielessä.

    Tiemme erkanivat. En ole oma-aloitteisesti yhteydessä. On vaan sellaista, mihin ei kenenkään kantokyky riitä, ainoastaan Kristuksen. Ilolla varmaan tapaan jokaista, mutta en välttämättä keskustelisi seurakunnan asioista, mutta en ehkä myöskään Ev.opin asioista. Nämä aiheet nostaisivat välille ymmärtämättömyyttä. Yksityisinä Kristuksen omina on kiva tavata ilman painolasteja.

  214. Ihan uteliaisuudesta tutkin vielä tuota Markusta. Ollaan sitä mieltä, että hän juuri kirjoitti Markuksen evankeliumin. Ja ainakin Paavalin ja Markuksen välit korjaantuivat myöhemmin.

    Ehkä kyse ei ollutkaan epäluotettavuudesta kaikenkaikkiaan, vaan tilapäisestä vaiheesta? Eli ei ihan moititakaan Markusta. Paavali lähettää häneltä (työtoveriltaan, palvelijaltaan) terveisiä kolossalaisille. Todennäköisesti sovinto syntyi myös hänen ja Barnabaan välillä. Markus mainitaan myös Pietarin kirjeessä.

    Joten vaikka tiet eroavatkin, saattaa olla, että jossain vaiheessa myöhemmin syntyy sovinto, kunnioitus, jopa uusi yhteistyö. Mehän emme tiedä Jumalan ajatuksia.

    Ja lopulta, todella on niin, että eri ihmisillä on eri tehtävät. Ja joskus on pakko jättää jotain taakseen, että uudelle tulee tilaa. Kuin Jumala itse irrottaisi vanhasta juuri tämän takia. Luotetaan vaan Hänen hyvään johdatukseensa.

  215. Muistan sinua, Ceta, rukouksin. Muutokset ja erot ovat vaikeita. Kaikki tunteet joutuu käymään läpi. Kaikissa niissäkin hetkissä, jotka ovat tuntuneet olevan liikaa, Isä on varmasti ollut kanssasi. Anna alakulon olla, se menee ohi, Isä hoitaa lastaan. Pääasia, että tunnet olevasi oikealla paikalla.

    Jännärin lukeminen on ihan virkistävä asia. Itse luen tosipohjaista romaania Kiinan kristityistä niinä aikoina, kun kommunismi tuli maahan. Tapahtumat eivät ole kaikki ilahduttavia, päinvastoin, mutta kirja on mukaansa tenpaava. Jännäri tavallaan sekin. Jumalan apu on ollut ihmeellinen.

    Keijon viestistä: ”1. Joh. 7: ´Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, on meillä yhteys keskenämme..´ Havahduin jotenkin siihen jos- sanaan. Onko niin, että todellinen yhteys on ehdollinen ja ehdoissaan varsin ehdoton?”

    Lause jatkuu: — ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

    Ajattelen asian näin. Kaikki tulee Jumalalta. Hän ei vaadi mitään, mikä ei olisi mahdollista Hänen lapsilleen. Hän on antanut jo aivan kaiken Jeesuksessa. Hänen rakkaudessaan ei ole ehtoja, kun olemme saaneet uskon Kristukseen. Raamatun asiat eivät voi olla liian monimutkaisia. Me teemme niistä sellaisia, ja kovin helposti suorituksia.

    Valkeudessa vaeltamisen ymmärrän niin, että meidän tulee kunkin vaeltaa Jumalan edessä rehellisinä, avoimina, eikä syntiämme puolustaen. Tähän liittyy nuo monet kohdat, joissa sanotaan pyrkikää, pankaa pois, pukeutukaa jne. Ja synnin tilalle tulee Hengen hedelmää.

    Pysytymme näkemään syntisyyttämme sen verran, mitä Jumalan Henki sitä meille näyttää, ja valaisee. Onneksi ei kaikkea yhtäaikaa. Mutta tätä tapahtuu koko elämämme ajan tässä lihassa, kun siihen suostumme. Eikä oikeastaan muuta voikaan, – minä olen syntinen ja Jumala on Pyhä. Se on fakta. Totuus tekee vapaaksi.

    Saamme luottaa Jeesuksen tähden Jumalan loppumattomaan armoon, saamme syntimme anteeksi. Se asia on todella ehdoton. Tämän seurauksena – näin ajattelen – meillä, Jumalan lapsilla on yhteys keskenämme. Se on olemassa, koska meillä on yhteinen Isä. Se ei ole ehdollista sillä tavalla, että meidän pitäisi jotain suorittaa. Se on siis seuraus Jumalan lapseudesta.

    Yhteyden lisäksi on niin, että kun olemme syntisinä Jumalan edessä, Jeesuksen veri puhdistaa meidät synnistä. Huomataan tuo ”me” tässä jakeessa. Olemme yhdessä Jumalan armon alla. Jos tulee lähisuhteissa anteeksiannettavaa ja pyydettävää, sitten teemme niin. 1 Joh. 1.luku on kyllä jämäkkää tekstiä. Rakkaus on se, josta Jumalan omat tunnetaan.

    Kun tässä armossa elämme, kun olemme saaneet kokea vapautta synnin tuomiosta, alkaa omassa sydämessäkin syntyä rakkautta ja armollisuutta toisia kohtaan. Olemmehan me siirtyneet pimeydestä valkeuteen, Jumalan Pojan valtakuntaan. Valkeudessa on omat lakinsa, rakkauden laki, armon laki, kärsivällisyyden, kärsimisen jne.

    Mutta taistelu lihan ja Hengen välillä on edelleen olemassa. Sisällä valkeudessa, Jeesuksen työn tähden, mutta jatkuvaa puhdistusta tarviten, joka päivä.

    Tällaista pohdin.
    ———-
    Niin, ei lähdettykään vielä mökille. Meillä suunnitelmat muuttuvat usein.

  216. Kiitos syvällisistä kirjoituksistanne, Keijo ja Liisa. Itselläni lienee vähän mielialaongelmia. Olen lukenut varsin syvällisiä kirjoja ja ollut kovin yksin. Tänään sain tehdä kotitietokoneella kortteja ja äänitteitä. Tuollainen puuha on minulle tärkeää, aivan kuin soittelu muusikolle. Ja tämä kaikki vuorovaikutus auttaa. Silti liikaa on ollut hetkiä, jolloin on tuntunut pahalta, ja niistä ei vain ole voinut puhua. Nyt aion lukea ihan jännärin vaihteeksi.

  217. Mielenkiintoista dialogia, mihin vielä joku lisä-ääni ”soppaan”, jos sopii. Raamattu on siitä kyllä upea kirja, että se kuvaa avoimesti ja rehellisesti näitä ihmisten välisiä kiistoja, jotka voivat mennä niinkin pitkälle, että erkanevat toisistaan. Olkoonkin, että ovat jokainen evankeliumin asialla. Mietin tässä kerran, luultavasti jonkun Peltolan raamattutunnin yhteydessä raamatun tekstiä, mikä löytyy Johanneksen 1. kirjeestä; ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme,niinkuin hän on valkeudessa, on meillä yhteys keskenämme..” Havahduin jotenkin siihen jos- sanaan. Onko niin, että todellinen yhteys on ehdollinen ja ehdoissaan varsin ehdoton? Tässä kun rinnallan olen uudelleen tutkimassa J. Budziszewskin (tätä emme voi olla tietämättä. suom. Tapio Puolimatka) kirjaa, missä hän toteaa s.110 mm. ..”emmekö valehtele itsellemme tavallisesta oikeasta ja väärästä? Halu tietää totuus on kiihkeä, mutta se ei ole ainoa meissä oleva vaikuttava halu. Halu olla tietämättä kilpailee sen kanssa epätoivoisesti, sillä tieto on pelottava asia”…Nämä jotenkin pysäytti jälleen uudelleen kyselemään. Miten voin, rohkenen, uskallan tulla valoon ja totuuteen jos siinä ei ikäään kuin saman aikaisesti ole läsnä ehdoton armo ja anteeksianto? Ja näitä jälkimmäisiä joutuu etsimään Jumalan Sanasta.

    Armo Jumalan sydämellä ja armo minun sydämelläni (luultavasti mieleen jäänyt upea ajatus Roseniuksen teksteistä). Toivoisi, että tuo jälkimmäinenkin edes pikkuriikkisen toteutuisi tällä matkalla, mutta kyllä mielestäni ovat syy-seuraus-suhteessa toisiinsa. Keijo

  218. Tämä jäi kirjoituksessasi ajatteluttamaan:
    – Kyse saattaa olla myös vapaudestamme, miten pystymme ja jaksamme vastustaa voimia, mitkä eivät ole harmittomia.

    Ajattelen niin, että mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta, jos pysymme Hänessä ja raittiissa evankeliumissa. Hänen johdatuksensa on aina mukana. Me emme itsessämme todellakaan pysty, emmekä jaksa vastustaa näitä voimia. Mutta jos Jumala johdattaa niiden vaikutukseen, jonkun ihmisen takia, Hän meissä pystyy, ja antaa myös viisauden ja voiman, jolloin ”kaikki suoritettuamme pysymme pystyssä”.

    Vihollinen on todella voitettu Jeesuksen ristinkuolemassa. Jumala sai Hänen kauttaan kaikista valloista ja hallituksista voiton riemun. Pahaan paikkaan ei kuitenkaan pidä mennä omassa voimassa, se on kyllä todella totta, sitä pitää varoa.

    Mutta jos Jumalan johdatus on selvä, esimerkiksi jonkun ihmisen takia, Hän on silloin puolellamme, eikä kukaan voi olla meitä vastaan. Jossain voi olla pieni eksynyt lammas, joka pitää sieltä hakea turvaan.

    Mutta se on ehdottomasti totta, että Jumalan johdatus on eri ihmisillä erilainen. Tehtävät ovat erilaisia, yksilöllisesti mitoitettuja. Ja ne kaikki ovat yhtä tärkeitä.

    Isä todella mittaa voimamme, antaa niitä tarpeen mukaan. Mitään täysin ylivoimaista ei meille anneta. Uskon, että sinä olet juuri nyt oikeassa paikassa, oikeissa tehtävissä. Niissä voit nyt olla uskollinen, ja siten rauhassa, ja ilossa.

  219. Niinpä olitkin kirjoittanut, en vaan heti huomannut, kun oli eri paikassa kuin muut viimeaikaiset kirjoituksesi. Olipa siellä ote vieraskirjastakin:)

    Katsoin taas, kuka oli Johannes, eli Markus. Tausta alkoi hahmottua. Hän oli Barnabaan serkku, jonka Paavali ja hän ottivat mukaansa Jerusalemista Antiokiaan. Kun nämä julistivat evankeliumia, Johannes toimi palvelijana, ja päättikin sitten palata Jerusalemiin. Ehkä hän ei pitänyt tilanteesta. Paavali piti häntä ilmeisesti epäluotettavana.

    Paavalin mukaan Barnabas lankesi Galatiassa ulkokultaisuuten. Siihen asti ainakin he olivat tehneet yhteistyötä, Jumalan Hengen tahdosta erotettuna evankeliumin julistamiseen pakanoille. Jotain siis tapahtui. Tilanne kärjistyi sitten tuohon, suoranaiseen riitaan, josta kertovat lainaamasi Ap. tekojen jakeet. Barnabas varmaan halusi Johanneksen mukaan sukulaisuussyistä, eikä nähnyt pintaa syvemmälle.

    Eron jälkeen Paavalin työtoveriksi tuli Silas, ja hän löysi myös Timoteuksen, josta tuli hänelle tärkeä, luotettava ja rakas työtoveri.

    On hyvä, että asiat selkiintyvät. Ja niin taitaa olla, että jos jotain jättää taakseen, saa tilalle jotain todella hyvää. Jos on vaikeaa olla jossain yhteydessä, ei ole hyvä ikään kuin jakaa itseään monelle taholle. Kyse on todella varmasti jaksamisesta, sekä ilmeisesti lopulta Jumalan viisaudesta ja tahdosta.

    Ystäväni, mikä on ”perkeleen henki”? Miten sellaista voisi olla Kristukseen uskovan kohdalla? Kristusta ei puolusteta minkään sellaisen vallassa. Jos puolustetaan ”väärällä” tavalla, kyse on ihan muusta, eli inhimillisyydestä, joka tulee saada anteeksi.

    Jos vastustus ilmenee puhumalla ”perkeleen hengestä”, on taustalla jo jotain, joka ei ole kohdallaan. Hengellistetään asia, joka on helposti sovittavissa, jos tahtoa on.

    Uhriksi ei ole hyvä myöskään jäädä. Se kalvaa omia voimia. Jos olet tehnyt oikein, voit jättää asian omaan arvoonsa. Jos olet halunnut selvittää asiaa, olet tehnyt tarpeeksi. Jos olet kokenut tehneesi väärin, ja pyytänyt anteeksi, olet vapaa. Jumalan edessähän saat anteeksi, eikä asia silloin enää ole sinun asiasi. Jos toinen on tehnyt väärin, se on hänen asiansa. Jumala itse hoitaa hänetkin. Jos olet antanut anteeksi, voitkin jättää kaiken taaksesi.

    Hedelmästään puu tunnetaan. 1 Joh:10 – kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä(/sisartansa)rakasta.

    Seurakunnissa ja yhteisöissä on kyse kai siitä, onko todellista yhteyttä Kristuksessa, ja onko avoimuutta keskinäisissä väleissä. Kyllä Jumalan lapset tunnistavat sisarensa ja veljensä.

    Vaikka olisi eri taustoja tai jopa näkökulmia, jos niistä voi avoimesti puhua, ja kunnioitetaan toisen elämää, eletään silloin Jumalan perheessä. Armolahjojen toimiminen ei todista mitään aitoudesta. Jännitteitä voi tulla ihan kateudesta, vertailusta, vaatimuksista toisten suhteen. Silloin ei olla enää aitoja.

    Kyse on kuitenkin aina rakkaudesta. Sivutielle joutunutta voi ohjata oikeaan, uskossaan heikkoa voi tukea, ja aivan inhimillisesti myös jakaa asioita. Voidaan kokoontua yhteen ihmisinä, uskovina, ollaan toistemme kanssa jakamassa asioita ja rukoilemassa Jumalan edessä yhdessä toistemme ja asioittemme puolesta.

  220. Ihan hyviä ajatuksia, kiitos. Jotain olin kirjoittanut eilen myös navigaation osaan ”Hengellisiä kirjoituksiani”.

    Apt. 15: 37-40: Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle.

    Joskus on hyvä myöntää, että tiet ovat eronneet ja jättää toiset Herran armon haltuun ja jäädä samoin siihen itse. Tavallaan iloitsen toisten puolesta myös siinä mielessä, ettei enää ole kenenkään murheena tai kipuna se missä hengessä olen toiminut milloinkin. Jos perkeleen hengessä puolustin omasta mielestäni Kristusta, niin näin on käynyt muillekin Jumalan omille. Hänen armonsa varaan saa jäädä juuri väärä, rakkaudeton ja syntinen. Minä koen nimenomaan rakkauden mukaisena viimein vetäytyä pois ja keskittyä minulle annettuihin tehtäviin ja matkakumppaneihin. En ole sanonut edes yhtään kiivasta sanaa, vaan myöntynyt siihen, että väärässä olen ollut. Näin ainakin itse vältän tekemästä enemmän syntiä.

  221. Joitain ajatuksia tuli mieleeni kun luin viestejäsi. Olen pyöritellyt niitä päässäni valmistautuessani huomiseen mökille lähtöön (siis – ehkä huomenna–?)

    Ihan ensin tuli mieleeni Room. 12:
    18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
    Ja Hepr. kirjeen lause: – pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa—.

    Tuo ”mikäli se teistä riippuu” on oleellista. Joskus rauha ehkä vaatii juuri sen, että itse vetäytyy. Ellei asiat etene omasta hyvästä tahdosta huolimatta, on vaan annettava olla, ja annettava Jumalan hoitaa ne omalla tavallaan, ja ajallaan.

    Arvioinnin kohdalla on syytä tutkia itseään, ettei lankea ”oikeassa olemisen” ansaan. Ylhäältä tuleva viisaus on rauhaisa, lempeä jne. (Jaak.3) Mutta raittiista evankeliumista on kuitenkin pidettävä kiinni, eli siinä kohtaa ei voi tehdä myönnytyksiä. Tässä on kyllä tasapainottelemista.

    Raittiin evankeliumin julistajat joutuvat aina ahtaalle. Niin lähellä on oman vanhurskauden pystyttäminen, että ”yksin uskosta, yksin armosta”-totuus saattaa saada vastustusta uskovienkin kesken.

    Luther pysyy tässä kohtaa järkähtämättä Raamatun totuudessa. Minulle hänen tekstinsä on yhä vaan yhtä raikasta ja vapauttavaa. Minä olen syntinen, Jumala on Pyhä, Jeesus on täyttänyt lain puolestani, olen vapaa, olen Jumalan lapsi, jota Hän rakastaa.

    Yhteys yli seurakuntarajojen on kyllä mahdollista, jos pysymme tällä oikealla ja ainoalla perustalla. Jumalan valtakunnan ja Kristuksen ruumiin rajat eivät kulje seurakuntarajojen mukaan.

    Kaikissa yksittäisissä seurakunnissa taitaa olla jännitteitä, johtuen ihan vaan siitä, että ollaan inhimillisiä, ja esim. käytännön asioissa on eri näkökulmia.

    Ja myös hengellisissä asioissa katsotaan eri puolilta asioita, ja kiistellään sellaisesta, josta ei ollenkaan tarvitsisi, tai pitäisi, tai saisikaan, kiistellä.

    Henkivallat mielellään pyrkivät vaikuttamaan ihmisten väleihin tavalla jos toisella. Mutta on muistettava, että ne on täydellisesti voitettu. Ne eivät voi vaikuttaa Jumalan lapseen enempää, eikä pitempää aikaa kuin Jumala sallii.

    Hän itse on kilpemme pahaa vastaan. Kyllä me olemme Hänen silmäteränsä. Hän näkee heikkoutemme, haurautemme, sen, mitä jaksamme, mitä tarvitsemme.

    Kyllä monesti olen minäkin pahalla mielellä tässä ajassa. Tarvitsemme paljon rukousta, sekä itsemme, että rakkaittemme ja monien ihmisten puolesta.

    Pysytään lähellä Jeesusta, kuunnellaan, mitä Hän sanoo Sanassaan, opitaan hiljaisuutta ja nöyryyttä Häneltä, ja sitten taas tehdään rauhassa niitä pikkutehtäviämme.

    Isä sinua siunatkoon!

  222. Meillä useimmilla on tämä rikas kokemus yli seurakuntarajojen: yhteys Kristuksessa on. Se on yksin Hänen ansionsa perustalla, Pyhässä Hengessä. Monen kohdalla on kuitenkin kovin paljon selvittämätöntä liittyen ihmissuhteisiin ja vaikka erilaisiin hengellisiin keskusteluihin internetissä. On syntynyt kiistoja, ja perusteluja omalle ajattelulle. Ja tämä kaikki pulpahtelee jännityksinä ja kuin ’eri henkenä’ uusissakin tilanteissa. Kukin joutuu varmaan näitä käymään mielessään läpi. Silti myös henkivallat ovat totta, mutta ne toimivat monin eri tavoin. Joskus on otettava täysi rauha, ja annettava se myös toisille. Kyllä Kristus ottaa vastaan ja ymmärtää aivan kaiken.

  223. Minä uskon, että olen itsekin herkkä ja on turha aiheuttaa jännityksiä. Ne voivat olla aivan sielullisia, mutta saavat hengellisen tulkinnan. Esim. rakkauttani vanhoihin kirjoihin, esim. Lutheriin ajatellaan väärin. Otan opin ja rakkauden Kristukseen ja sanaan. Myös kasteen hengellisen sisällön Room. 6:n mukaan Luther kuvaa syvällisesti. Nämä aiheuttavat jännitteitä ymmärrettävästi. Minun on oltava uskollinen sille miten minun hengellinen perustani on kasvanut, ja rajoitettava yhteyteni tämän mukaan. Näin on joskus parempi. Itse kaipaisin joskus yhteyksiä, missä armolahjat toimivat selkeästi ja näkyvästi yhteisössä tai seurakunnassa, mutta kaikkea ei voi saada.

  224. Pari sanaa vain. Sanot: ”Hyvä Jumala vie itse työtään eteenpäin siellä ja täällä”. Näin on, näin saamme uskoa. Hänen johdatuksensa on hyvä. Muistan rukouksin.

  225. Kiitos sinulle. Jouduin lähtemään kuin kokonaan uuteen alkuun jälleen. En pystynyt säilyttämään yhteyksiä taaksepäin entisen seurakuntani ihmisiin, yritin kyllä parhaani edes jollain tasolla. Todella tahdoin parhaani tämän lähes puolentoista vuoden jakson. Nyt tiedän, että tämä epävarmuus päättyi. Älä turhaan kommentoi. Hyvä Jumala vie itse työtään eteenpäin siellä ja täällä.

  226. Ystäväni, lepopäivänä ei tarvitsekaan ehtiä mihinkään. Lepopäivänä on lupa levätä, olla, silittää kissaa. Eli juuri noin, hiljaisuuteen häviää tunne tehokkuuden välttämättömyydestä ja jaksamisen vähyydestä.

    Annetaan Jumalan Sanan ruokkia väsynyttä. Ies on todella sopiva. Taakat annetaan siihen ajallaan, arkena, jolloin tehdään työtä. Pyydetään, että ne ovat todella Jumalan antamia, monesti toisten ihmisten, myös uskonsisartenja -veljien kuormien kantamista. Oma taakka on siinä myös. Senkin jaksaa kantaa, kun on opittu Jeesuksesta. Hän on hiljainen ja nöyrä sydämeltä.

    Hyvää sunnuntaita sinulle, Ceta! Isän rakkaus olkoon kanssasi, ja Hän itse kilpenä suojanasi!

  227. Päivä on pitkällä ja minä vain istun kissa sylissä keittiötuvan pienellä puusohvalla. Kisut saivat keitettyä haukea aamupalaksi. Jotenkin tunne, että pitäisi ehtiä, tehdä tai jaksaa, häviää tähän hiljaisuuteen. Tämäkin on harmaa kissa kuten meidän lapsuutemme ’Grållan’. Seinän punttikello naksuttaa kuten jo lapsuudessani. Isän antamaa aikaa tämäkin. Aina olen ollut kesäni täällä. Tämä heijastuu minulle annettuihin tehtäviin, joista olen kiitollinen. Jumala ei anna vieraita asioita, eikä vääränlaista iestä, Jeesuksen ies on hyvä ja sopiva.
    Tulinkin tietokoneelle ja laitoin kisun mökkikuviin, eli otin kuvan kädessäni olleella puhelimella.

  228. Ihana kuva! Näin Jumala opastaa, rohkaisee ja puhuu, vahvistaa ajatuksiamme. Ja Hän tekee sen juuri siten, että juuri me henkilökohtaisesti ymmärrämme Hänen puheensa.

    Ja miten ihmeellisesti kaislat olivatkaan asettuneet ristin muotoon, ja juuri tuohon kohtaan, taustanaan sopivasti kivi, jolloin se näkyy selvästi. Ihan sopivasti myös kuvaamista varten!

  229. Hei! Olen teistä tosi kiitollinen. Immanuel on Herra kanssamme. Trimmasin juuri puhelimella ottamani kaislaristivalokuvan. Laitoin sen navigaatioon ”valokuvauksesta vähän” -kohtaan. Olin kirjoittanut eräälle henkilölle Jeesuksen ristin juurelle menemisen tärkeydestä joku päivä sitten. Ja oikeastaan tätä menin miettimään rantapenkille puhelin kädessäni. Kirjoitinko edes oikein? Vastaus oli maassa jalkojeni juuressa. Lähetin puhelimella ottamani kuvan heti Per-Olofille. Tiesin hänen näkevän sen mitä minä näin.

  230. Kyllä sinun pitääkin nyt keskittyä Laukaan tilaisuuteen. Jatkat, kun on oikeasti sen aika. Muistamme rukouksin sinua ja teitä kaikkia, myös AR-lehteä.

    Mukavaa, että hyväksyt kirjoitteluni tänne vieraskirjaan, eli kiitos myös kiitoksista!

    Rohkaistaan toisiamme uskollisuuteen niissä tehtävissä, jotka Jumala meille eteen tuo. Joskus ovat kovin pieniäkin inhimillisen mittapuun mukaan, mutta tärkeitä, jos ne ovat Hänen antamiaan.

    Hän antaa niihin kaiken, mitä tarvitsemme, kun me olemme uskollisia.

  231. Hei, Ceta!

    Iloitsen suuresti monipuolisesta ja Kristus-keskeisestä sivustostasi. Kiitos Sinulle kaikesta vaivannäöstäsi. Olet tehnyt paljon työtä Kristuksen kirkastmiseksi ihmisille, mutta olet myös ottanut rohkeasti kantaa moniin ajan ilmiöihin kristittyjen keskuudessa. Olet syvällisesti ja huolellisesti perehtynyt kumpaankin. Olet tässä mielessä aika erikoinen taiteilija. Uskon, että saat olla apuna ja rohkaisuna monille.

    Teillä on viehättävä kesäpaikka. En yhtään ihmettele, että viihdytte siellä.

    Olet toiminut myös Per-Olofin tukena. Silläkin on suuri merkitys. Laukaan ohjelma on aivan erinomainen.

    Hänen nimensä on Immanuel

    Terveisin Liisi

  232. Hei Liisa! Hyvä on, kun kirjoitat ajatuksiasi. Joskus ihan joku pieni konkreettinen palvelu tai anteeksipyyntö voi laukaista jotain erittäin hyvää ihmisessä, jos hän kokee Isän näin kehottaneen. Jokin ajatus saattaa nousta yhdestäkin sanasta, juuri sinun viestistäsi. Kaikki on niin kerroksellista. Sen vuoksi kiitänkin sinua osallistumisestasi. Tämän tapaisiin aiheisiin ja pohdintoihin liittyy yhteys Kristuksen omien välillä.

    Harhaympyrää jatkan luullakseni Laukaan Kristus-juhlan jälkeen. Nyt ei ole sen aika. Olen nyt kurinalainen tekemisissäni, siis tavallistakin kurinalaisempi.
    Olisi hyvä muistaa rukouksin meitä, jotka nyt valmistaudumme Laukaan Kristus-juhlille, tai kokoamme Armo riittää -lehteä painoon.

  233. Kas vain! Meni ihan ristiin, eli lähetimme suurin piirtein samaan aikaan viestimme. Juu, katson sivujasi joka päivä, kun olen täällä koneen äärellä, ja mielenkiinnolla juuri näitä kirjoituksiasi. Suorastaan odotan niitä. Toivottavasti et pahastu minun vähän suorasukaisista kommenteistani? Tunnet minut kuitenkin. Ajatus pörrää päässä ja tekstiä tulisi vaikka kuinka.

    Ehkä on tarkoituksena hiukan sekin, että jospa joku vieraskirjaan kurkkaavakin saisi ajatuksen aihetta, kun heitän väliin jotain mieleeni tullutta.

    Ja arvaan kyllä, että sinullakin on ideoita paljon. Harhaympyrä olisi yksi, jota voisit jatkaa entisistä. Mutta todella, vähitellen, ja jaksamisesi ja ehtimisesi mukaan.

    Jotain olen käynyt tutkimassa netin kautta. Jotain uutta on taas ilmassa ns. erikoisissa opetuksissa, ja yhä kauemmas mennään Raamatun ilmoituksesta. Se on huolestuttavaa.

  234. Olen toki huomannut tuon ”Cetan blogi”-otsikon. Mutta tähän asti siellä on ollut vain osa kirjoituksistasi. Ymmärrän toki nyt tuon kenttäongelman, ja sen, että et ehkä voi kirjoittaa sinne suoraan. Eli laitat vähitellen, hyvä niin.

    Et ole ”liian” monien heikkojen, pelokkaiden ja syntinsä tuntevien kanssa tekemisissä. Sinun tulee olla uskollisesti jokaisen rinnalla. – Sitähän parannuksen teko todella on, että palaamme ristin luo. Siinä kirkastuu syntien anteeksisaaminen. Sinne tulee yhä uudelleen viedä ystävämme. Ja mennä itse. Ja vakuuttaa, ja vakuuttautua, että Jumalan rakkaus ei ole riippuvaista mistään meissä olevasta.

    Pelko siitä, että Jumala ei pidä omanaan, on varmasti kaikille uskoville joskus tuttua, minulle ainakin. Tähän koetukseen joutuu varmasti. Joku synti pulpahtaa yhä uudelleen mieleen ja näkee sen seurauksetkin.

    Ja se pitää vaan viedä yhä uudelleen ristin luokse. Ja jos on jotain sovittavaa lähimmäisen kanssa, se on tehtävä. Ja taas saa uskoa, ja kiittää Jumalaa, että vanhurskaus on ainoastaan Jeesuksessa, ei missään omassa. Rukoillaan, että ystävillesi tämä myös kirkastuisi.

    Saamme myös osaksemme kuritusta ja koetuksia. Israelilaiset ymmärsivät, että käärmeet olivat rangaistus napinasta, he eivät enää siinä vaiheessa napisseet. Ilmestyskirjassa ihmiset pilkkaavat Jumalaa vitsausten tähden, eivätkä tee parannusta.

    Ja erämaassahan käärmeet olivat Jumalan lähettämiä, eivät vihollisen. Vihollinen on voitettu, eikä se voi kiusata Jumalan omia Hänen sallimattaan.

  235. Niin, Liisa! Jatkan vielä. Tosi kiva, kun seuraat blogiani. Kiitos sinulle! Tämä on vähän kuin olisi näyteikkunan somistaja. Muutamia ihmisiä kulkee ohi, mutta somistaja ei tiedä mitä he näkevät tai ajattelevat 🙂 Ideoita minulla olisi vaikka kuinka, mutta vähitellen sitten.

  236. Hei vaan! Olen jo kauan sitten tehnyt navigaatioon Cetan blogin. Ja järjestin sen ylimmäksi. Tarkoitukseni on kirjoittaa aloitussivulle, ja siirtää siitä sitten. Siirrän vain ollessani kotikoneella, koska täällä merellä kenttä on epävarma, ja myös jostain syystä minulla ei sivu näy kokonaan tehdessäni muutoksia tai päivityksiä.

    Tuota vaskikäärmekohtaa saatan kyllä muuttaa myöhemmin. Synnin kirous on aina myös eroa Jumalasta. Tämä puoli oli minulla mielessä tuota kirjoittaessani. Tunnustamme syntimme ja turvaamme Kristukseen, joka kuoli tähtemme. Näin vaellamme valkeudessa ja Hänen yhteydessään, joka on Elämä, ja jossa on lahjoitettuna meille iankaikkinen elämä. Mooseksen aika oli lain aikakautta, jossa Kristuksen täytetty työ on esikuvina ja meille opetukseksi.

    Olen ehkä liian monien heikkojen, pelokkaiden ja syntinsä tuntevien kanssa tekemisissä. Koen, että parannuksen teko on yhä vaan Kristuksen tykö tulemista, ristin luo palaamista.

    Moni pelkää, että Jumala ei pidä omanaan. Tähän väliin, Jumalan lapseuteen, ei pääse vihollisen käärmeenmyrkky, jos turvaamme Kristukseen. Ihmissuhteiden kariutumisia ja muita kiusoja on meillä varmaan lähes jokaisella syntiemme vaikutuksesta.

  237. Olitkin jo siirtänyt tekstejäsi ”Cetan blogi”-otsikon alle. Olin jo aikeissa ehdottaa. Olisi hyvä että olisivat kaikki yhdessä paikassa, vaikka heti synnyttyään.

    Aika erikoista oli, että olin juuri tänään lukenut tuon Johanneksen evankeliumin kohdan ja ajatellut sitä tiiviisti. Paljonkin olisi ajatuksia, mutta en nyt tänne vieraskirjaan niitä kuitenkaan laita.

    Mutta kuitenkin yksi ajatus, joka juolahti mieleen, kun luin Vanhasta Testamentista tuon vaskikäärmeestä kertovan luvun. –

    Vaskikäärmeeseen katsovat israelilaiset jäivät siis eloon, kun käärme oli purrut. Käärmeitä ei kuitenkaan poistettu heti kansan kimpusta. Synnin seuraus, eli kuritus kapinasta, ei poistunut, ei siis ehkä myrkyn vaikutuskaan, mutta he eivät kuolleet.

    Israelilaiset tekivät todellisen parannuksen, tunnustivat syntinsä. He eivät alkaneet syyttää Mooosesta (toista ihmistä) käärmeistä (Jumalan kurituksesta).

    Tulee mieleen Hepr. 12. luku.

    Kuitenkin, he saivat armon, – Jeesus tuli, ettei kukaan hukkuisi. Hän on Jumalan Poika, Uhrikaritsa. Hänen työnsä koskee koko syntisyyttämme, myös sitä maaperää, josta rakkaudettomuutemme ja kovuutemme versoo. Totuus tekee vapaaksi. Syntisiä me olemme, mutta meidän tulee, ja saamme vaeltaa valkeudessa.

  238. Näin on. Ja ihan viisasta on jättää kaikki arviointi. Tulee helposti vaan lisää vaatimuksia, ja pelkojakin. Usko Kristukseen on aivan eri tasolla. Se on yksin Jumalan teko. Kadotustuomiota ei ole niille, jotka ovat Jeesuksessa. Jo aikojen alusta asti on Jeesuksen sovitustyö ollut valmiina Jumalan ajatuksissa.

    Jeesus kuoli syntiemme tähden, kun vielä olimme synneissämme. Ei Jumalan rakkaus ole riippuvainen siitä, että olemme osanneet ”tulla uskooon” oikealla tavalla, tai ”tehneet ratkaisun” silloin ja silloin. Tämä menee hiukan omien tekojen linjalle. Jumala rakasti ja rakastaa lastaan itsensä tähden. Hän kirkastaa Pyhän Hengen kautta meille Kristuksen työn puolestamme.

    Toivottomat tapaukset saavat levätä tässä luottamuksessa. Kuka ei olisi lopulta toivoton tapaus? Omin keinoinhan ei kukaan meistä pelastu.

    Tunnetilat ja usko ovat mielestäni eri tasolla. Tunteet liittyvät tähän maailmaan, inhimilliseen elämään, usko on tunteista riippumaton. Ne tulisi käsitelläkin eri tasoilla, vaikka toisiinsa vaikuttavatkin. Mutta jokaisessa tunnetilassa olisi lupa kertoa tunteistaan ilman pelkoa uusista vaatimuksista. Kuuntelijat tarvitsevat tässä kyllä viisautta.

    Tällaisia ajatuksia tuli nyt mieleen. Saa arvioida ja kommentoida. Voin olla jossain kohtaa väärässä.

    Mutta iloitaan siitä, että olemme Jumalan lapsia. Ja saammehan me elää silloin lapsen tavoin. Taistelu ja se eivät sulje pois toisiaan.

  239. Tuota ajattelin. Myös ihan sitä, että jätämme välillä kokonaan sen arvioinnin, kuinka pitkälle olemme päässeet, olemmeko uskossakaan. Iankaikkisen kadotuksen pelot ovat hirveitä taakkoja. Joskus on hyvä tehdä matkaa lapsen tavoin. Lepo ja taistelut vaihtelevat joka tapauksessa, kukin päivä tuo tullessaan murheensa ja ilonsa. Kristuksen ruumis on yksi, ja siihen kuuluu myös jokainen mielestään toivoton tapaus. Ja monen kohdalla juuri tunnetilat heittelevät niin kovasti. Kaikki on kohdallaan, mutta se hyvä, kaunis ja tosi jää huomaamatta.

  240. Niin teemme kyllä. Tarkoitit siis sitä. Ihmisessä vaikuttaa niin moni asia, menneisyys, tunteet, opetustausta, ja myös lihallisuus. Silti jossain määrin voimme nähdä vihollisen vaikutuksen, myös omassa elämässämme.

    Yksi vihollisen vaikutuksista lienee juuri tuo, saada ihminen kokemaan, että Jumalan pelastustyö Kristuksessa ei riitä. Tarvitaan jotain kuin lisää. Ja se, että tänä aikana korostetaan hyviä tunteita Jumalan läsnäolossa, kokemuksia Hengessä, mystiikkaa, rukousmietiskelyä, paranemista, menestystä, toimintaa.

    Ne, jotka eivät tätä itsessään ja elämässään koe, ja jaksaminen on tiukoilla, joutuvat ahtaalle näiden opetusten keskellä. Kaikki nousee vaatimukseksi. Kyllä he rinnalla oloa tarvitsevat, ja sitä, että yhä uudelleen vakuutamme, että usko on lahja, ja armossa saa levätä. Ja uskomme sen myös omalle kohdallemme.

    Kunpa ymmärtäisimme, että uskovinakin joudumme ahdistuksiin ja kärsimyksiin. Helposti pyristelemme niistä pois. Emme suinkaan aina koe ”hengellistä hyvinvointia”, ja saamme osaksemme myös vihollisen painostusta uskomme ja evankeliumin tähden. Jeesuksen omina emme välty siltä, mitä Hän koki tässä maailmassa.

    Ja oikeastaan, – juuri siihen meidät Sanan mukaan on kutsuttu, usko koetellaan kaikessa ahdistuksessa. Se on parhaaksemme. Olemme siihen jopa arvolliset.

    Se, mitä kai halusin sanoa, on, että vihollinen on täydellisesti voitettu. Ja voimme tässä uskossa, Jumalan sota-asussa, ”tehdä vastarintaa”. Jotain on syytä tietää sen juonista, esim. ihmissuhteissa.

    Ja jos joudumme keskusteluihin ja tukemaan ihmisiä, eihän kyse ole osaamisesta niinkään. Jumala itse antaa voimat ja sanat, kärsivällisyyden ja rakkauden. Kuunnellaan, ja ollaan olemassa, välitetään, ei jätetä yksin. Ei katsota omiin heiveröisiin voimiimme ja osaamattomuuteen, vaan siihen, mitä Jumala tekee.

  241. Kiitos! Täydennyksesi on tietysti oikein, koska se on Raamatusta. Rukoillaan ja taistellaan kuitenkin niiden puolesta ja rinnalla, jotka ovat tehneet uskonratkaisun, mutta näkevät tilanteensa ainoastaan synkässä valossa, ja arvelevat olevansa sen vuoksi uskosta osattomat. Jumala olkoon heidän apunaan, kun me ihmiset emme osaa.

  242. Lisäys edelliseen: Sen verran ymmärrämme, että Jaakob voi sanoa: Jaak.4.7: Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Ja Pietari: 1, Piet. 5: 9 Vastustakaa häntä (vihollista) lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.

    Vihollisen vaikutuksia ei ole vaikea nähdä.

  243. Kirjoitit tänään: Vaikka Raamattu puhuu selkeästi “ilmavallan hallitsijasta” ja Jumalan armorikkaasta hallinnasta, emme pysty ymmärtämään oikein näitä rajaviivoja vajavaisina ihmisinä.

    Siinä olet oikeassa, että emme kaikkea ymmärrä, mutta Paavali sanoo kuitenkin: ”–hänen (vihollisen) juonensa eivät ole meille tuntemattomat”. ?

  244. Laitoitkohan kauniin kirkasvärisen kukan tekstin yhteyteen siksi, että Jumalan lupaukset ovat kuin kukat, jotka ovat ensin nupulla, ja sitten avautuvat meille? Uskon ja toivon kautta elämme todeksi tuon ”parhaaksi”, eli jopa tiedämme sen. Mielialan vaihtelutkin ovat sitä.

    Kun mieli on hiukan maassa, juuri silloin on hyvä vain olla siinä tiedossa, että elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa. Hän pitää kiinni meistä, Hän ei jätä. Ja Hän tietää kaiken. Meidän ei tarvitse tietää, eikä selvittää, mitä tai miten Henki rukoilee. Hän rukoilee sanomattomin huokauksin. Ei sanoja, vain huokaus puolestamme. Kaikki tulee Häneltä, Jumalalta, Kristuksen työn tähden. Levätään siinä, meillä ei tarvitse olla mitään. Ei tarvitse onnistua, ei jaksaa. Kaikki ajallaan.

  245. Hei! Kyllä se ”rampa” leinikki johonkin tulee näkyviin. Nyt laitoin loistokukan esille ”blogiini”. En vain oikein muista, miksi laitoin kauniin kukan tuon raamatunlauseen yhteyteen, enkä jotain ihan vaatimatonta. Kai halusin siihen jotain mielialalle vastakkaista. Ceta

  246. Joskus ”olot” liittyvät myös syyllisyyteen, turhaan tai todelliseen, näin ajattelen. Eli rampuuden ja erilaisten tunteiden aiheuttaman outouden lisäksi olemme edelleen syntisiä. Taistelu lihan ja Hengen välillä myös todella tuntuu.

    Voin kuvitella tuon leinikin jo nyt. Varren mutkasta ja kukan vaurioitumisesta huolimatta se on kuitenkin avannut juuri sen kirkkaankeltaisen kukkansa aurinkoa kohti. Ihanaa! Ehkä pian näen oikeastikin tuon kuvan:)

  247. Usein on vaikea ilmaista mitenkään näitä tunteita. Valokuvasin eilen mutkavartisen ja kukastaankin aavistuksen vaurioituneen leinikin. Sen yksin otin terävänä esiin nurmen kukkakirjavuudesta. Taustaan sain myös pioonien hempeitä sävyjä. Tässä on jotain sitä sisäistä outoutta ja rampuutta ajan keskellä. Lopullinen apu tähän tulee sitten joskus. Minulta puuttuu vielä teksti kuvaan. Alku voi olla: ’Minä olen teidän kanssanne…’Ceta

  248. Vasta nyt huomasin Blogisi. Mukava lukea ajatuksiasi. Pikkukirjoituksissasi on tiivistä, ajateltua ja itse koettua, asiaa. Kiitos!

    Oudot olot ovat tuttuja minullekin. Olen ajatellut, että ne ovat osittain myös muukalaisuuden kokemista. Olen edelleen vasta matkalla kotiin. Tämä elämä kaikkineen on niin vastakohtainen sille kirkkaudelle, joka on Jumalan luona, ja meille uskon kautta totta. Tämän olon tullessa lopulta koen useimmiten olevani nälkäinen ja janoinen. Riennän Raamatun ääreen, ja saan uutta voimaa ja ravintoa sen sanoista.

    Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudommaksi maisema muuttuu. Outoja polkuja, pimeitä laaksoja, mutta sitten taas välillä kukkulan tai vuoren laelta näkymä hetkeksi Jumalan maailmaan. Ja taas on jatkettava matkaa ihan tavallisessa arjessa. Mutta nuo hetket täyttävät mielen taas toivolla ja ilolla.

    Helteessä olemme, koetuksissa ja kiusoissa. Ahdistuksesta emme pääse tämän elämän aikana. Kaikki koemme sitä. Yhä uudelleen joudun samaan kysymykseen: Herra, olenko ollenkaan Sinun omasi, kun tuntuu tältä ja tuolta? Ja aina saan saman vastauksen: Olen kanssasi kaikessa, älä pelkää, usko ainoastaan.

  249. Hei! Varsinaisen teologian ja raamatunselityksen rinnalla olisikin hyvä lukea ja referoida hoitavia hengellisiä kirjoja. Tässä mielessä poimin hyllystäni esille Risto Santalan Särkymisen siunaus ja Pirkko Viherkosken Murtunutta käytät. Eräs uupunut ystäväni lainaakin nyt kirjastosta Viherkosken ja Santalan sielunhoidollisia kirjoja.

    Santala kertoo mainitsemani kirjan luvussa ”Parantava Burn out” seuraavaa sivulla 61: ”Raamattu lupaa, että ”ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman”. Heprean sanonta merkitsee tarkkaan ottaen sitä, että ”Herraan toivonsa asettavat vaihtavat voimaa”. Toivominen on käytännössä odottamista. Auton akkua ladattaessa se liitetään voimapiiriin. Siinä se kehrää uutta energiaa. Samoin hiljainen rukous voi tehdä ihmeitä. Sitä Jeesus suositteli. Voimalähteen ”vaihtaminen” on käytännössä sitä, ettei luota enää omaan voimaansa.” Ceta

  250. Pääkapunkiseudun alueella on niin monta kirjastoa, myös iso Pasilan kirjasto, joten aika monia etsimiäni kirjoja, vanhojakin, on löytynyt. Tulee tähän lähikirjastoon parissa päivässä tilaamalla. Netin kautta sen voi tehdä, ja myös varata, jos on van yksi kappale hyllyssä, tai kaikki on lainassa. Omassa kirjastossa alkaa olla samassa hyllyssä sekaisin elämäntaitoa, uskontoa, ja uskontoja, sekä newageen päin olevaa ”kristillistä” kirjallisuutta. Eli samaa sekavuutta kuin muutenkin. Hiljaisuuden liike varsinkin on hyvin edustettuna.

    Ollaan käyty nyt kahdessa kierrätyskeskuksessa, ja löydetty aarteita. Eilen löysin mm. Martta Kaukomaan kirjan ”Aamusta iltaan” vuodelta -84, sekä Bo Giertzin kirjoittaman romaanin vuodelta -45, ”Usko yksin”. Se on kaunisselkäinenkin, kellastunut ja tuoksuu Wanhalle Kirjalle, tiedäthän:)

  251. Kiitos todellakin, Liisa! Hienoa tuo mitä kirjoitit Aksel Valen-Sendstadin kirjan ”Jäähyväiset uskonnolle” pohjalta. Samoin pohdit myös muita tärkeitä asioita. Annan kaiken olla nyt täällä vieraskirjassa, mutta siirrän jotain myöhemmin tuonne, missä on muutenkin hyvistä kirjoista tekstiä. Täällä meillä on hyvä kirjasto lähellä (etenkin lukusali mainio), mutta todella niukasti on omasta mielestäni hyvää hengellistä kirjallisuutta alueen kirjastoissa; eli itse joudun turvautumaan kaukolainaukseen silloin tällöin. Kuopion varastokirjastosta tuli tämä kuten joku kirja jo aiemmin. Ekumeenisia ja hiljaisuuden liikkeen kirjoja on täällä runsaasti. Edellisellä asuinpaikkakunnalla näytti olevan kirjastossa paljon karismaattisia ja moderneja eskatologisia kirjoja. Ceta

  252. Heimin kirjan saan HELMETistä varaamalla omaan kirjastoon. Jää nyt loppukesään. – Kirjasta ”Jäähyväiset uskonnolle” jää päällimmäiseksi vaikutelmaksi uskonnon ja Raamatun ilmoituksen ero. Kyse on pimeydestä ja valkeudesta. Uskonto, omatekoinen kuva tai mielipiteet Jumalasta, ovat syntiinlankeemuksen seuraus. Kaikissa meissä on se sisäisesti. Uskonnollisuus, halu etsiä Jumalaa on vääristynyt. Ihminen etsii Häntä oikestaan itsestään, ja muodostaa oman jumalansa. Jumalaksi voi tulla mikä tahansa, sellainenkin asia, tai aate, mikä ei siltä näytä. – Myös hengellisyydestä, tai Jeesuksen palvomisesta, ylistyksestä, mystiikasta voi tulla asia, joka on pelkkää meissä olevaa uskonnollista tarvetta. Tässä on minusta vaarana tänä aikana, myös itsellä. (Tämä on nyt minun ajatukseni)

    Jumalaksi tuleekin silloin palvonta, tai hyvä olo ”Jumalan läsnäolossa”, meditoinnin sisäänpäin kääntyminen, mystiikan salaperäisyys, jne. eli ihmisen kokemukset hengellisyydestä, joka ei ole sama asia kuin yksinkertainen vapauttava usko, joka läpäisee myös arkielämän.

    Aina olen lukenut kirjoja ajatuksella ”mitä tästä opin”. Ei ole kyse vaan ”hyvästä kirjasta”, vaan parhaimmillaan Jumalan puheesta omalle sydämelle hyvän opettajan kautta. Aina on kyse Kristuksessa kasvamisesta ja suunnan tarkistamisesta.

    Pääajatus kirjassa on se, että Jeesus Kristus tulee uskonnollisuutemme sijaan. Tämä on Jumalan ihme. Meissä on vain pimeyttä. Vanha luonto ja uskonnollisuus jäävät jäljelle, mutta eivät hallitse, koska Jeesuksen valo peittää ne, valo tukahduttaa pimeyden.

    Kirja on helppolukuinen, mutta kaikki sanotaan moneen kertaan. Ja se on oikeastaan hyvä asia. Niin tekee Paavalikin, pyörittää asiat esille joka puolelta. Raamattua on syytä myös lukea päivittäin. Tämäkin sanottiin kirjassa.

    Hyvin suoraan, jopa terävästi ja jyrkästi A. Valen-Sendstad kohdistaa katseen ihmisen mahdottomuuteen päästä omin avuin Jumalan yhteyteen. Suunta on vastakkainen, eli poispäin Jumalasta. Ja yhtä suoraan ja selkeästi hän kohdistaa katseen Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut ihmiseksi,sovittanut syntimme, ja on ainoa tosi Jumala.

    Nyt oma ajatukseni vielä: Tänä aikana sekoittuu usein uskonnollisuus terveeseen oppiin siitä, että usko on pelkästään Jumalan lahja. Kyselenkin, eikö kaiken sekavuuden joukossa kirkas evankeliumikin samennu, vaikka se esillä olisikin? Vai onko niin, että meidän tulee mennä kaiken sekavuuden keskelle viemään valoa, jotta sumu hälvenisi edes jonkun kohdalla? Jospa vielä olisi niitä, joiden kohdalla siemen putoaa hyvään maahan?

    Jumala tekee yhä työtä, Kristus tekee yhä työtä, Hän etsii edelleen kadonneita ja eksyneitä.

  253. Hei! Sain Heimin kirjan Kuopion keskusvarastosta. Siellä oli kirjan välissä olleen tekstin mukaan saatavana yksi nide. Saatan tarvita jatkoaikaa voidakseni tehdä muistiinpanoja, ja skannaisin siitä myös joitain sivuja. Aksel Valen-Sendstadin kirja on todella mielenkiintoinen. Voisit kertoa vaikutelmiasi siitä. Joskus lainasin häneltä kirjastosta dogmatiikan kirjan (tai kirjat), en muista enää oliko yhdessä osassa. Hänen kirjoitustapansa oli minulle helppolukuinen. Heimin kirjan ensimmäiset 60 sivua olivat hankalat, mutta sitten itse aihe alkoi imaista mennessään. Silti Karl Heimin kirja etenee käsissäni hitaasti ja pystyn lukemaan sitä vain vähän kerrallaan. Minun on ikään kuin pakko pysähtyä ajattelemaan aihetta. Eli, jos Liisa saat ostettua kirjan ”Jeesus ja maailmanhistoria”, niin osta. Kaukolainan maksu on suunnilleen sama kuin kirjan hinta antikvariaatissa. Ceta

  254. Ainakin Antikvaari-nimisestä se löytyy. Ehkä itse lainaan sen ensin kirjastosta. Alkaa jo houkutella lukemaan, kun niin sitä mainostatte. Itse olen edelleen kiinni Aksel Valen-Sendstadin kirjassa. Armo riittää-lehti on myös taas lukemisen arvoinen.

    Valen-Sendstad tekee eron uskonnon ja todellisen Raamatun ilmoittaman kristinuskon välille hyvin mustavalkoisesti. Terveellistä luettavaa.

  255. Katsoin ensin nettiantikvariaateista, ei löytynyt. Kirja on minulle todella tärkeä. Nämä ovat ihania aikoja, kun saan lukea ja hiljentyä itsekseni. En ehkä nuorempana olisi ymmärtänyt tämänkään kirjan arvoa. Silloin ostin itsekin kristillisiä muotikirjoja. Kiitos, kun annoit vinkin. Ceta

  256. Hei, mukava, että Heimin kirja löytyi. Itse sain bongattua sen jostakin nettiantikvariaatista. On tosiaan kirja, mikä tarvii keskittymistä. Itsekin kahlaan sitä jo toista kertaa poimien siitä itseäni puhuttelevia helmiä kirjasitaattikokoelmaani. Olen ollut havaitsevani, että jostain syystä monesti vanhemmissa hengellisissä kirjoissa/teoksissa on syvällisempää annettavaa kuin monissa uusissa. Aika paljon (tämä ainakin minun kokemukseni) on tarjolla hengellistä kirjallisuutta, joissa kovin helposti mutkia oiotaan ja tulee jotenkin olo niiden äärellä, että ovat ikäänkuin onnenoppaita sisältäen menetelmiä ja ohjeita, joita noudattamalla hengenelämäsi nousee uuteen kukoistukseen. Siis hieman Jesajaa mukaillen; ”läksy läksyn päälle, käsky käskyn päälle, milloin siellä, milloin täällä”..Keijo

  257. Hei! Olen saanut kirjaston kaukolainana Karl Heimin kirjan Jeesus ja maailmanhistoria. Sitähän Keijo suositteli. Kirjaa luen hitaasti muistiinpanoja tehden. Erittäin paljon antava kirja, mutta vaatii keskittymistä. Toivon, että jaksaisin koota jotain tästä teoksesta myös kotisivuilleni. Ceta

  258. Hei! Mukava kuulla luontokuulumisia, ja muutakin. Mainitsemasi kirja on minullakin, se on todella hyvä. Kirjoitin jotain sen aiheesta Callamari -nimimerkillä uskojarukousfoorumilla. En muista minkä otsakkeen laitoin, mutta ensin vähän jotenkin pelästyivät. Lainasin kyllä tuota Aksel Valen-Sendstadin kirjaa, sen sentään muistan. Etsin vanhan runoni ”Jeesuksen läheisyydessä” eräältä toiselta foorumilta ja laitoin sen runoihin. Kiitos, kun muistat rukouksin. Ceta

  259. Mökiltä tultu taas kaupunkioloihin. Oli ihanaa olla luonnon keskellä, ja rauhassa ja levossa. Joutsenkin kävi näyttämässä perheensä, ensin ui emo, sitten kuusi poikasta, ihan pieniä vielä, ja perässä tuttu koirasjoutsen. Asettuivat rantaveteen, olivat siinä pitkään, kun juttelin niille laiturilta. Ja sitten lähtivät taas jonossa eteenpäin.

    Rukoillaan todella Kristus-juhlan lauantain keskusteluillan puolesta. Ja toki myös sinun puheesi puolesta.

    Löysin kierrätyskeskuksesta Aksel Valen-Sendstadin kirjan Jäähyväiset uskonnolle. Kannattaa lukea.

  260. Hei! Aika vähän taitaa tapahtua kotisivuillani. Hyvä, että sain joku päivä sitten Laukaan mainoksen esille. Muistetaan esirukouksin myös Kristus-juhlan lauantai-iltaa. Siinä on niin paljon sellaista, mikä on lähellä omaa sydäntäni. Ja kuitenkin sitä tuntee olevansa aivan osaamaton.
    Nautitaan kesästä, lämmöntä ja uimavesistä! Ceta

  261. Kirjoituksesi etusivulla on nyt hyvin selkeä ja havainnollinen. Eilen lueskelin 2.Kor: 4. lukua, jossa sama kirkkausteema jatkuu. Ihmeellistä kaikki on. Kiitos Isälle Jeesuksessa Kristuksessa!

    Olen lähdössä mökille. Ihania päiviä myös sinulle siellä saaressa! Mukava taas sitten ajallaan tulla katsomaan, mitä sivuillasi tapahtuu.

  262. Ei mitään hätää. Joku voi hyötyä keskustelustamme enemmän kuin pelkästä kirjoituksesta. Kirjoitukseni tästä teemasta kypsyy. Evankeliumin kirkkaus on ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella.

    Pari vuosikymmentä sitten seurasin erään ystäväni, syöpäsairaan, viimeisiä vaiheita. Hän oli sairauden uuvuttama, morfiinin vaikutuksen alla, vain melko vähän aikaa uskossa ollut; ja kuitenkin siinä sairaalavuoteen äärellä koin Taivaan valtakunnan kirkkautta, Kristuksen armoa ja evankeliumin ihmettä. Sitä ei voinut häivyttää edes se, että ystäväni nukahteli kesken keskustelumme ja puhui vähän mitä sattui. Hän vain oli niin lähellä kotia, että sen ymmärsi ymmärtämätönkin. Jumala laittoi minut hänen rinnalleen oppimaan. Ceta

  263. Etusivun epäselvä tekstini, jonka poistin ja siihen liittyvät tekstikohdat: 2 Kor. 3:(9-11)(15-18) ja Ef.1:18
    Hieman asian viereen johdatteleva kuva ei siirtynyt, ja jätin kuvatekstinkin pois. ”Tekstini oli nyt hyvin pitkä. Yleensä ajatukset viipyvät peilissä, kuvastimessa, ja ajattelemme tarkkuutta, jolla voimme katsoa kuvaamme. Mielestäni pääasiaksi nousee se, että sydämen päällä ei ole peitettä. Sydän ilmaisee Raamatussa ihmisen tärkeintä keskusta, jolla kiinnytään Jumalaan tai sitten johonkin muuhun. Valaistuilla sydämen silmillä katsotaan Herran kirkkautta kuin kuvastimesta. Tämä katselu vahvistaa kutsumme ja antaa toivon. Tämä on aivan muuta kuin lain alla oloa. Kristuksen ristin työn tunteminen on pääasia. Siinä on oikeastaan kaikki hengellisesti tärkeä, eli siihen katsovat sydämemme silmät.”

    Nyt on teksti kuitenkin samassa paikassa kuin siitä virinnyt keskustelu. Eli alla on keskusteluamme. Ceta

  264. Älä turhaan poista yhtään mitään sivuiltasi. Anna olla vaan! Et epäonnistunut mitenkäään ”pahasti”.

    Kaikessa olemme epätäydellisiä, minä myös. Tavallaan et johtanut väärinkäsitykseen, tulin vaan mukaan ”keskustelemaan” tai ”miettimään” asiaa. Kaikessa Raamatun sanassa löytyy kerroksellisuuttakin. Ei sinun pidä olla liian kriittinen. Sivuillasi näkyy muualla monessa paikassa raitis ja selkeä evankeliumi.

    Ole nyt vaan rauhassa, ja vietä juhannuspäivää, ja nauti kesästä, levosta ja luonnosta. Mekin olemme lähdössä mökille tänään.

  265. Joskus, kun minulla on aikaa ja löytyy kenttää, poistan väärinkäsityksiin johtaneen jutun etusivulta, mutta jätän tämän keskustelun. Ja merkitsen tänne raamatunpaikat. Yksinkertaiseen pyrkimiseni ei onnistunut. Ceta

  266. Juuri noin. Ovatkin kaksi eri asiaa. Evankeliumi on kirkas ja selkeä, kun peite otetaan pois. Näissä jakeissa Paavali siirtyy tästä sitten Herran kirkkauteen myös siinä tarkoituksessa, että mekin ristin työn tähden olemme kerran kirkkaudessa, jossa ei ole enää syntiä ja vajavuutta.

    Nyt on ajatuksesi kyllä ihan täydellisen selkeä 🙂

    Hyvin vajavaisesti kuitenkin ayntisinä ihmisinä ymmärrämme, kuinka valtava lahja meille on annettu, kuinka täydellinen vapaus on, ja kuinka turvassa olemme Isän lapsina. Mutta ymmärrämme tarpeeksi iloitaksemme siitä joka päivä.

    Kuljemme uskovina ihmisinä maailman läpi, ja se vie välillä ahdistuksiin, ja murheeseen. Mutta silläkin on tarkoituksensa, koetukset vahvistavat uskoamme. Ilo on kuitenkin aina olemassa, ilo pelastuksesta.

  267. Hei! Varmaan epäonnistuin pahasti sanoissani. Tarkoitukseni oli sanoa se, että niin kauan kuin Israelin kansalla tai kenellä tahansa ihmisyksilöllä on peite sydämen päällä, ei voi nähdä Kristuksen ristintyön merkitystä, Jumalan lahjavanhurskautta. Laki jo heijastaa Jumalan pyhyyttä ja kirkkautta, evankeliumi vielä paljon suuremmassa määrin, mutta sen omistaminen on Jumalan armoa ja lahjaa Kristuksessa. Jakeet olin merkinnyt väärin, kiitos oikaisustasi.

    Jättäisin kuin kokonaan eri asiaksi sen, että ajassa me pienet ihmiset näemme ja ymmärrämme aivan kaiken niin vajavaisesti ja ainoastaan kuin kuvastimesta. Tätä osoittaa myös se miten tavattoman hämärästi toin evankeliumin esille pikku kirjoituksessani, ja kuitenkin ainoastaan juuri sen tahdoin sanoa. Halusin sanoa, että itse evankeliumi on kirkas ja selkeä. Se lunastaa meidät lain orjuudesta Herran Hengen lahjoittamaan vapauteen ja Jumalan lapseuteen, ja vie meidät kerran perille kirkkauteen. Olemme saaneet arvokkaan lahjan Kristuksen ristin työn kautta, vaikka näemme kaiken hämärästi kuin kuvastimesta.

  268. Ymmärsin kyllä tarkoituksesi, eli asian tämän puolen. Jo tuomion virka oli kirkkautta, mutta vanhurskauden virka vielä määrättömästi enemmän kirkkautta, ylenpalttista kirkkautta. Lainaan raamatunkohtaa: – Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

    Kristuksessa peite katoaa (puuttuu tekstistäsi, vahingossa varmaan), ja ymmärrämme Jeesuksen työn puolestamme. Mutta emme saa, tai voi, vielä katsella Hänen täyttä kirkkauttaan, näillä silmillämme. Tässä kohtaa painopiste siirtyy iankaikkisuuteen, näin käsittäisin (?),eli meissä jo oleva tämänhetkinen vajavainen kirkkaus (Kristus meissä) muuttuu silloin ylösnousemusruumiin kirkkaudeksi. Jotain siitä ehkä opetuslapset näkivät kirkastusvuorella.

    Me saamme ”nähdä” nyt Jeesuksen puolestamme ristiinnaulittuna, uskon kautta, mutta vain välähdyksiä Hänen kirkkaudestaan taivaassa, ylösnousseena Jumalan Karitsana – kuin kuvastimesta, heijastuksena, rajattuna, vain Sanan kautta—-. En tiedä, olenko oikeassa tulkintoineni, saa toki oikaista 🙂

  269. Hyvää juhannusta! Koen tuon 1 Kor. 13 kohdan kertovan ennen muuta sen, miten vajavaiseksi täällä ajassa jää tietomme, rakkautemme, tekomme ja ymmärryksemme. Tässä mielessä emme näe asioita ehkä edes sillä tarkkuudella kuin metallipalasta voisimme aavistaa oikeaa kuvaa.

    Kuitenkin Kristuksen ristin työ on sitä kirkkautta, mitä laki ei voinut antaa. Vanhurskauden viran kirkkaus on siinä, että se ei kysy ihmisen hyvyyttä tai tekoja. Mikään ihmisestä lähtöisin oleva ei kanna perille, Kristus yksin sen tekee.

  270. Hyvää Juhannusta! Muistamme Johannes Kastajaa, joka osoitti Jeesusta sanoen: – Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

    Muistetaan tämä joka päivä. Ilo on siinä, että Jumala, Isä, on kanssamme kaikkeen elämäämme kuuluvassa, Jeesuksen uhrin tähden. Olemme täydellisesti vapaat synnin, kuoleman ja vihollisen vallasta.

    Uskon kautta saamme tässä levätä, oli elämässämme mitä tahansa, tuntuu, miltä tuntuu, tuli, mitä tuli, olemme, mitä olemme.

    Katsomme Jumalan kirkkautta vasta vain ”kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin” (1.Kor.13) Kirkkaus on vasta toivo – Kristus teissä kirkkauden toivo. (Kol. 1: 27) Kiitos Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen kautta!

  271. Siirsin annelin esirukouspyynnön navigaation kohtaan ESIRUKOUS. Muistetaan häntä rukouksin. Kuljetaan hänen rinnallaan näin. Ceta

  272. Kiitos Keijo! Pyrin saamaan kirjan luettavakseni, kirjaston kaukolainana kenties. Ceta

  273. Mielenkiintoinen teema Cetan luennon aiheena; ”ihmisen vajavaisuus ja Kristuksen täydellisyys”. Jos Herra suo niin pääsen sitä ja muita luentoja livenä kuulemaan. Todella odotan noita Laukaan päiviä.
    Ps. Lukemisen arvoinen kirja: ”Jeesus ja maailman historia” Karl Heimin käsialaa, suomentanut Osmo Tiililä. Esim. Syyllisyyskysymys ja valtakysymys- teeman sisällöissa itselleni jotenkin uudella tavalla avautui kysymys miksi tiettyyn valta- ja kunnianteolgoiseen raamatuntulkintaan on meissä ihmisissä niin vahva vetovoima ja kuinka Jeesuksen majesteettisuus ja suuruus näkyi juuri siinä pidättyvyydessä käyttää valtaansa ja suostua ristin häpeään ja alennukseen

  274. Mukava kuulla, että tunnet olevasi juuri omalla paikallasi. Oman tehtävän löytäminen on tärkeää, ja siinä uskollisuus varsinkin. Siunausta sinulle puheesi valmistamiseen. Kovin mielelläni sitten kuulisin sen. Kai ne äänitetään taas?

    Ihmisen vajavaisuudesta ja Kristuksen täydellisyydestä tulee juuri nyt mieleeni se, miten vähän me oikeastaan pystymme ymmärtämään siitä valtavasta asiasta, että Jumala tuli ihmiseksi, ja myös Hänen kirkkaudestaan tällä hetkellä. Vain pieniä välähdyksiä saamme nähdä.

    Mutta uskon kautta ymärrämme, että Hän antoi itsensä hirvittäviin kärsimyksiin meidän takiamme. Meillä on Sanassa kaikki, mitä tarvitsemme ymmärtääksemme, että Jumala rakastaa meitä syntiin langenneita. Hän rakastaa ja armahtaa ihmistä itsensä tähden, ei meidän kelvollisuutemme tähden.

    Sen ymmärtäminen riitää pelastukseen.

  275. Kiitos Liisa, että kirjoitit kaiken tuon. Se on syvällistä, rakasta ja totta. Nyt olen puhelimella täällä vieraskirjassani. Olen hyvin onnellinen. Se tunne tulee siitäkin, kun koen olevani omalla paikallani, omissa palvelutehtävissäni. Ennen muuta olen hyvän Jumalan varassa ja hänen rakastamansa. Saan keskittyä hengellisissä asioissa Kristukseen, ja tämähän on ollut toiveeni vaikka kuinka kauan. Laukaan puheeni aihe on ’Ihmisen vajavaisuus ja Kristuksen täydellisyys’. Ceta

  276. Joitain ajatuksia siitä, mitä olen ymmärtänyt: Jumalan valtakunnan ulkopuolella on laki, synti, tuomio ja kuolema. Jumalan valtakunnassa on armo, anteeksisaaminen ja elämä, eli Jumalan, Isän, rakkaus Jeesuksen sovitustyön kautta. Jeesuksen sanojen mukaan Jumalan valtakunta on sisällisesti Häneen uskovissa. Jumala on ”pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan”.

    Laki on kasvattaja Kristukseen, sanoo Paavali. Se tuomitsee meidät täysin syntisiksi. Emme tarvitse Jeesuksen sovitusta ristillä, ellemme näe itseämme mahdottomiksi täyttämään Jumalan lakia. Jeesus täytti lain puolestamme. Me emme edelleenkään, uskon saatuammekaan, voi täyttää Jumalan lakia. Mutta kun elämme Kristuksessa, laki on annettu sydämiimme. Ja koko laki on täytetty yhdessä käskyssä: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi.

    Emme ole enää lain, ja sitä kautta synnin orjia, vaan elämme armon alla Jumalan lapsina. Mutta liha ja Henki ovat toisiaan vastaan. Se on jokapäiväinen tosiasia. Jos me tunnustamme syntimme – ja vielä enemmän: koko syntisyytemme – saamme syntimme anteeksi, Jeesuksen veri puhdistaa meidät, ja pääsemme tuomiosta vapaaksi. Ja tässä vapaudessa saamme elää, kun uskossa elämme, ja valkeudessa vaellamme.

    Kivuliastahan se on välillä, – mutta elämme vielä tässä synnin ja kuoleman alaisessa maailmassa, ja tässä lihassa. Synti on jo kokonaan sovitettu, mutta vasta taivaassa se on kokonaan poissa. Mutta jo se, että synti on sovitettu, vapauttaa meidät nyt, tänään, elämään pelotta Jumalan kasvojen edessä. Kaikki on valmiina, Jeesus on avannut meille tien Isän luokse.

    Uskon niin yksinkertaisesti, että ojennan käteni Jumalan puoleen, ja Hän, Isä, tarttuu siihen. Joskus en jaksaisi edes yhtään enempää. Usko Isän rakkauteen Jeesuksessa on lahjoitettu minulle. Sen seurauksena katson Kristukseen, vaikka en joskus edes itse tiedä katsovani. Olen Hänen, eikä kukaan, eikä mikään riistä minua Hänen kädestään.

  277. Hei! Kyllä saa rönsyillä. Juuri nämä uskonelämän kysymykset ovat niitä, joista voin jättää teidät keskustelemaan vaikka keskenänne. Tilaa riittää. Laitoin nuo opetuspuheet, kun asia tuli mieleeni Keijon viestistä. Jutustelu on tosi ihanaa. Varsinaiseen moderointiin en nyt pysty, siis siihen mikä olisi välttämätöntä, jos keskustelisimme vaikka islamista,
    ekumeniasta, katolisuudesta, synkretismista ym. Tähän muuhun keskusteluun varaan toisen ajan ja paikan.

    Olisin voinut avata kommentointimahdollisuuden myös artikkeleihini, mutta koin tämän ajan annetun muuhun. Nyt oikeastaan käyn huolella läpi Evankeliumin opintoyhdistyksen työtä kymmenen vuoden ajalta. En ole netissä juuri muilla kuin evank.org sivuilla. Toki jotain silmäilen silloin tällöin, ristikotkaan eivät muuten ratkea. Ceta

  278. Minä taas täällä. Ceta tietää, että kun innostun kirjoittamaan, alkaa heloposti tulla sitten tekstiä, joka rönsyilee aivan hulvattomasti. En siis laita mitään nyt tähän ilman sinun lupaasi, Ceta. Vieraskirja on todella vieraskirja. Ainakin yritän lyhentää ajatuksiani 🙂

    Ehkä nuo Peltolan luennot ovat kuitenkin nyt parasta. Minä olen vain maallikko, joka pyörittelen ajatuksia omassa päässäni ymmärrykseni mukaan, oman kokemuksen kautta kuitenkin. Ko. Valen-Sendstadin kirjan olen lukenut, eli minuakin kiinnostaa nämä luennot.

  279. Kiitos todella hyvästä keskustelusta. Laitan linkin Olavi Peltolan raamattutunteihin, mitä en ole itsekään vielä kuunnellut. Valen- Sendstadin kirjan olen lukenut. Sivupalkkia joutuu liu’uttamaan lähes alas.

    http://www.evank.org/sivu16.php
    Olav Valen-Sendstad – Pistin lihassa -kirjan äärellä

    • Vapaa tahto, s. 33-63, Helsinki 1975, kesto 53:00.
    • Tienhaarassa, s. 63-79, Helsinki 1975, kesto 49:51.
    • Mikä on Jumalan armo? s. 79-89 , Helsinki 1976, kesto 45:42.
    • Juurru uskolla Jeesuksen sovitustyöhön, s. 89-105, Helsinki 1976, kesto 49:22.
    • Lain ja evankeliumin erottaminen, s. 105-115, Helsinki 1976, kesto 53:50.
    • Voima heikkoudessa, s. 116-126, Helsinki 1976, kesto 52:45.
    • Kaikki on sovitettu, s.136-161, Helsinki 1976, kesto 58:26.
    • Tyhjänä ja kiitollisena. s. 162-174, Helsinki 1976, kesto 50:01.

  280. Jos sopii niin pieni kommentti tähän. Itselleni on jäänyt mieleen eräs ajatus (luultavasti jostakin Senstadin tuotannosta)”laki annettiin, että armoa etsittäsiin. Armo annettiin, että laki täytettäisiin”. Onko tämä jotenkin niin, että lakia evankeliumin hengessä? Teoriassa kaiketi helppoa, mutta käytännössä kovin kivuliasta. Kristinuskon paradoksisuutta.

  281. Jatkankin sitten hiukan keskustelua. Olet oikeassa. Paavali ottaa itsensä esimerkiksi Jumalan mittaamattomasta armosta. Hänkin sai laupeuden, vaikka vainosi Jumalan seurakuntaa. Hän sai sen lisäksi vielä tehtävän viedä tämä sanoma eteenpäin.

    Jumalan armoa suhteessa lakiin ei tule koskaan unohtaa. Emme ole lain alla, vaan armon alla,
    ”Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen”.

    Jos mennään lain alle, mennään kyllä harhaan. Yksittäinen lause voi silti nousta mieleen vahvasti, itselläni välillä kuin tienviitaksi. Koen lohdutusta, Isän nuhtelua tai huomautusta akuutissa tilanteessa. Yleensä sitten luen myös asiayhteyden.

    Riittämättömiä olemme aina. Sekin liittyy uskonelämään, nähdä itsensä täysin mahdottomaksi toteuttamaan Jumalan tahtoa. Silloin Jumalan armo Jeesuksen ristintyön kautta tulee avuksi ja vapaudeksi, ja korostuu yhä suuremmaksi. Tienviitat osoittavat päämäärän suuntaan. Sitä ei tule unohtaa myöskään.

    Tässä luvussa Paavali ottaa lopussa uudelleen esiin hyvän omantunnon. Harhaan menneet olivat hyljänneet uskon ja hyvän omantunnon. Kun tuo lause nousi mieleeni, korostui siinä myös ”vilpitön usko”, KJV:ssä ”teeskentelemätön”. Liitin sen tämän ajan eksytys- ja harhavirtauksiin. Niissä synti jää näkemättä synniksi, vapaus Kristuksessa julistamatta, vapaus on lihan vapautta, syntiä ei ole, vaan korostuu suvaitsevaisuus, ja/tai kokemukset. Todellinen rakkaus katoaa, ja vähitellen muuttuu kovuudeksi, suorittamiskeskeiseksi
    vaativuudeksi, ja ehkä myös ihmis- ja yleisuskonnollisuudeksi.

    Käskyn päämäärä on rakkaus. Sitä ei oikeasti ole, ellei ole rehellinen Jumalan edessä, ellei ole halua olla puhdassydäminen, ellei ole nöyryyttä tutkia oman uskonsa vilpittömyyttä. Kaikki tulee kuitenkin Jumalalta. Häneltä saamme ”voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen”. Hän on loppumattoman armollinen.

  282. Hei! Oikeastaan kaipaan keskustelua näistä keskeisistä uskonelämän asioista. 1 Tim. 1:16: ”Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.” Tuo lause on ollut minun mielessäni. Eli hyvin samaa kohtaa olen ajatellut. Jos ottaa vain yksittäisen lauseen, on vaarana ymmärtää se lakihenkisesti, ja silloin katsoo ainoastaan omaa riittämättömyyttään. Paavali korosti mielestäni tässäkin Jumalan laupeutta Jeesuksessa Kristuksessa ja evankeliumin vapautta lain orjuudesta. Näin hän teki myös ilmaistessaan lain aidon hyvän sisällön ja rakkauden sanoman. Ceta

  283. Niinpä on. Näyttää siltä, että Paavali terottaa tässä luvussa näitä kolmea asiaa juuri siksi, ettei lipsahdettaisi sivuun terveestä opista, jonka perustus on Jeesus Kristus, syntisten Vapahtaja, pelkästään Hän itse. Hyvä omatunto näyttää olevan lähes pääasia Paavalin ajatuksissa. Hyvä luku ja hyvä kirje kaikenkaikkiaan.

    En malttanut olla kommentoimatta 🙂 Ei ollut tarkoitus jatkaa keskustelua välttämättä.

  284. Kiitos Liisa! Oikeastaan tuo 1 Tim.1:n koko alku on hyvää sanaa ja kuuluu yhteen. Kyse on ehkä laajemminkin Jumalan armotaloudesta ja sen toteutumisesta. Palaan varmaan aiheeseen. Mukava, kun joutsen selvisi 🙂 Ceta

  285. Hei! Kiva on ollut lukea puuhailuistasi, eläimistä ja luonnosta. Mekin olimme viikon mökillä. Joutsen lentää taas:)Se kävi myös katsomassa, miten selviämme ison veneemme laskusta, ja saammeko moottorin käyntiin. Siinä se uiskenteli rantavedessä kurotellen kaulaansa uteilaan näköisenä. Kaikki onnistui, tosin vaivoin.

    Tämä raamatunkohta on pyörinyt mielessä, jaan sen kanssasi: 1.Tim 1:5 – Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.

    Tämä on vakava asia, uskon ydin. Rakkaus on pelkäämätön, ja se on laupias heikkoja ja syrjittyjä ja myös eksyksiin joutuneita kohtaan. Viedään lohdutusta sinne, missä he ovat, alas louhikkoihin, erämaahankin. Mikään ei meitä vahingoita, kun elämme valkeudessa, ja anteeksiantamisessa. Isä on kanssamme Jeesuksessa Kristuksessa.

  286. Hei Maarit! Tuo on paras mahdollinen vastaus. Itse voin olla jossain määrin auttamassa eteenpäin, kun tuntuu siltä että se on Jumalan tahto. Myös kotisivuilleni voin ottaa jonkun pienen tekstin nimimerkillä tai nimellä, kun alan jatkaa ”HARHAYMPYRÄÄ” liittyen esim. uushenkisyyteen ja siinä käsityksiin ”energiasta, ”Pyhästä Hengestä” jne. Tai voit jossain yhteydessä sanoa pari sanaa, kun minä olen jollain tavoin osallisena tilaisuuden järjestelyissä tai ”emäntänä” ym. Kuitenkin on hyvä rukoillen kysellä asiaa. Ceta

  287. Kiitos vastauksesta,

    olen uskossani siinä vaiheessa, että olen kovasti Jumalalta kysellyt omaa paikkaani Hänen valtakuntansa työssä. Olen juuri jalkautunut kadulle yhden naisen pienimuotoiseen evankeliointityöhön.

    Olen Hänelle kuitenkin myös tästä New Age -taustastani puhunut ja kysellyt, että onko sillä mahdollisesti mitään käyttöarvoa. Rukoilen Jumalan tahtoa asiassa.

    Siunausta sinulle!

  288. Hei Maarit! Kiitos kun tulit sivuilleni. New Age on jäänyt kyllä hyvin vähiin keskusteluissa, tai sitten se vain ohitetaan hyvin pinnallisesti. Olen järjestämässä 12.10. Helsinkiin Kristus-päivää samaan aikaan Hengen ja Tiedon messujen (Rajatiedon tapahtuma) kanssa. Tuossa Evankeliumin opintoyhdistyksen tilaisuudessa saisi olla opetusta myös New Agesta. Kyseessä on myös minun suuri huoleni eksyksiin kulkevista ihmisistä. Joudun vain vielä rukoillen kyselemään paikkaa, koska löytämässäni edullisessa ja sopivassa paikassa (Balderin sali) on aivan kaikkea. Toisaalta se voisi olla juuri tarkoituskin, kyse voi olla yksistäisestä ihmisestä.

    Laukaan Kristus-juhlan lauantain illassa pyritään huomioimaan näitä kysymyksiä sielunhoidollisesta näkökulmasta käsin. Samoin on suunnitteilla seminaari, johon voisivat osallistua julistajat ja teologit. Eipä juuri kovin helposti löydy niitä seurakuntia, joihin voisi täysillä sitoutua. Muistetaan kuitenkin, että Suomikin on laaja maa, ja monin paikoin on raitista toimintaa. Jos tahdot, voimme keskustella sähköpostitsekin, mutta aivan sen mukaan kuin koet. ceta.lehtniemi(at)fimnet.fi

  289. Hei Ceta, olen ollut mukana New Agessä kauan ennen uskoontuloani. Kiitos, kun olet perehtynyt asioihin!

    Minua ihmetyttää, miksi näitä New Age’stä ja karismaattisista ilmiöistä tietäviä uskovia on niin vähän Suomen seurakunnissa? Tuntuu kuin jokainen olisi vakuuttunut siitä, ettei oma seurakunta ainakaan voi harhautua opeissaan.

    Itse käyn seurakunnassa, joka on mukana ekumeniassa, järjestää Alfa-kursseja ja nyt ilmoitettiin vielä Healing Rooms -toiminnan alkamisestakin. En ole ko. srk:ssa jäsenenä, ja nyt jo, vasta 8 kk seurakunnassa käyneenä, olen varma, etten halua siihen koskaan liittyäkään!

    Mihin uskova muutenkaan tarvitsee jäsenkirjoja? Kehoittiko Jeesus opetuslapsiaan allekirjoittamaan jäsenanomuksen? Kysyykö Jeesus taivaan portilla, että missähän se sinun seurakunnan jäsenkorttisi on, ilman sitä ei ole tulemista taivaaseen!

    Yhteys uskoviin ja kotiutuminen johonkin seurakuntaan on mielestäni riittävää.

    Sitoutumalla jäsenyydellä johonkin srk:aan tai kirkkoon, jossa ilmenee myös vääriä oppeja, allekirjoittaa mielestäni myös sen harhaopit.

  290. Hei! Aivan ihanaa tuo mitä kerroit. Meille on nyt viritetty vanha tietokone mökin yläkertaan. Täällä nyt istun linnunlaulua kuunnellen. Nautin elämästä. Puuhaan paljon puutarhassa. Iloitsen myös siitä, että saan pitää puheenvuoron Laukaan Kristus-juhlassa. Aiheekseni valitsin ”Ihmisen vajavaisuus -Kristuksen täydellisyys”. Kyllä minulla selvä kutsu on, ja myös jokin uskomaton ilo sisimmässäni. Ehkä saamme syksyksi myös Helsinkiin Kristus-päivän. Ceta

  291. Kiitos! Terveisiä mökiltä! Sää suosi, ja linnut lauloivat. Jalkansa loukannut joutsen viihtyi rannallamme, kuin etsien myötätuntoa. Se yritti tänään lentoon, ei ihan vielä päässyt, ja tuli taas rantaamme. Muistui mieleen Psalmin sanat: Ihmistä ja eläintä sinä autat– Ps. 36:6. Joutsen pystyi sentään hyvin uimaan, ja jo kävelemään, eli todennäköisesti toipuu lentokykyiseksi. Sunnuntaina pääsemme pojantyttären syntymäpäiville. Lapaet kasvavat, me ikäännymme. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti, Hänen Sanansa myös.

  292. Kiitos sinullekin. Juuri näistä asioista jatkan ilmeisesti harhaympyrään, joka tapauksessa vähemmän yleiseen osioon navigaatiossa. Ja tulen puhumaan ja laittamaan kauniisti esiin Jumalan sanaa. Ceta

  293. Kiitos Psalmista ja Johanneksen evankeliumin sanoista. On hyvä olla Jumalan sanan äärellä, ja antaa sen tutkia itseämme.

    Kirkkokunnissa ja uskonnoissa on kyse joko totuudesta tai valheesta, pimeydestä tai valkeudesta. Enkeli Gabriel puhui Marialle Jumalan Pojasta, joka syntyy. Gabriel ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa. Joka ei tunnusta Jeesusta lihaan tulleeksi Jumalan Pojaksi, ei ole totuudesta.

    Pysykäämme siis totuudessa joka asiassa. Jumalan lapseus Kristuksen ristintyön kautta, ja siitä seuraava rakkaus on pääasia.

  294. Hei! Olemme mökillä. Täälläkin on nyt tietokone, mutta kaikki toimii hitaasti netissä, tai ei edes niin. Minulla on ennen harhaympyrän jatkoa toinen aihe, mutta en saanut sitä eilen lähtemään. Kirjoitan sen uudestaan kotona joku päivä. Hyvinkäällä meni kaikki hyvin. Olen kiitollinen, kun sain olla mukana. Siellä on ollut noin 30 henkeä seuraamassa Per-Olof Malkin raamattuluentoja. Tilaisuudet jatkuvat syksyllä samassa paikassa jHs. Ceta

  295. Hei! Ehkä olet mökillä? Odottelen mielenkiinnolla jatkoa harhaympyrään, kunhan taas olet koneesi äärellä. Hyvinkään tilaisuus lienee mennyt hyvin.

    Mukavia kevätpäiviä, kylmästä ja sateisesta säästä huolimatta!

    Terv. Liisa

  296. Kiitos Liisa! Selkeää yksinkertaista evankeliumia tulee pitää aina esillä. Olen lähdössä taas liikenteeseen pois kotikoneeltani. Laitan Katrin kotisivun osoitteen tänne, vaikka en nyt itse ehdi siihen paneutumaan, kesken se näyttäisi olevan. Siinä on myös yhteystiedot ihan nimellä ja palautemahdollisuus. Tuli vaan mieleen ihan sekin, jos vaikka Katri olisikin halukas jakamaan jotain teidän muiden kanssa, niin voisin siinä mielessä välittää sivun osoitteen. Se on http://roadtruthandlife.nettisivu.org/
    Evankeliumin esilläpito on aina yhteistyötä, näin sen itse ymmärrän. Ceta

  297. Hei! Kurkkasin taas vieraskirjaasi. Olen samaa mieltä Katrin kanssa:)Ihan mielelläni minäkin näkisin hänen kotisivunsa. En löytänyt?

    Näyttely kuulostaa tosi hyvältä. Ja mukavaa, että syntyy CD:itä. Niitä monet kuuntelevat rakennuksekseen, ja rohkaisukseen.

    Ilman Kristusta emme voi mitään tehdä. Pidetään esillä selvää yksinkertaista evankeliumia, ihmisten rinnalla kulkemista unohtamatta. Arjessa ja ihmissuhteissa usko ja rakkaus koetellaan. Evankeliumi Jeesuksesta, Hänen sovintoverestään, on vapauttava, mutta usein joudumme silti ahdistukseen ja koetelluksi juuri tavallisessa elämässämme. Tarvitsemme joka päivä sanomaa puolestamme kuolleesta Vapahtajasta. Kaikki on valmiina, ja armo riittää. Hän kaiken lisäksi rukoilee puolestamme Isän oikealla puolella. Olemme turvassa, Isän rakkaita lapsia.

  298. Kiitos Katri! Kiitos Keijo!
    Evankeliumin opintoyhdistyksen eli SUOMEN EVANKELIUMIKOULUN alkuun voi tutustua tuosta http://www.evank.org/pdf/evank_2003-1.pdf Luen vanhoja evank.org -sivuja ja mietin toteutanko pienen näyttelyn tai kuvakertomuksen yhdistyksestä ja Armo riittää -lehtien kansista Laukaan Kristus-juhlaan. Nyt tein kaksois-CD:n Hyvän paimenen äänen kuulemisesta, editoin hieman ja poltin sitten CD:t.

    Näyttääpä, Katri, sinullakin olevan kotisivut. Käyn vielä tutustumassa niihin. Sinullekin Kristus merkitsee paljon jo etusivusta päätellen; enhän malttanut olla edes hieman kurkistamatta sivuillesi. Ceta 🙂

  299. Hei! Itse ainakin olen tullut hyvin vakuuttuneeksi, että todella tarvitaan Kristus-keskeistä sanomaa. Olen itse osallistunut vajaa vuosi sitten Laukaan Kristus-päiville ja täällä Pohjois-Karjalassa keväällä toteutuneeseen Kristus-päivään. Opetukset niissä ovat olleet todella hyvin syvästi ravitsevia. Sitä vain kyselee, että miten tällaista kuulee niin vähän? Monissa hengellisissä tilaisuuksissa itsekin mukana olleena on havainnut, kuinka opetusten fokus niin helposti on ihmisessä, hänen toiminnassaan, siinä mitä minussa tapahtuu tai pitäisi tapahtua, ihmissuhteissa, sosiaalisessa elämässä, eettisessä toiminnassa, uskon sovelluksissa, menetelmissä jne., jne, eli tavalla ja toisella ihmisen suuntautumissa kohti Jumalaa vs. Jumalan kohti ihmistä. Jos niiden tavoite on pitää yllä riittämättömyyttä ja syyllisyyttä, niin siinä ne ovat onnistuneet kyllä kiitettävästi. Kyllä ainakin itse kaipaa kuulla myös evankeliumia, edelleenkin. Jeesuksen esittely vain esikuvana kyllä murksaa ja kuinka tärkeää onkin kuulla silloin, että Jeesus esitellään myös vapahtajana ja sovittajana. Ja se vähäinen minkä itse olen saanut nyt tutustua mm. evankeliumin opintoyhdistyksen toimintaan, julkaisuihin, opetuksiin jne. on vahvasti ja syvästi pitänyt kiinni Jeesuksen ”esittelyn” juuri tuossa jälkimmäisessä/evankeliumissa. Keijo

  300. Hei! On ilahduttavaa, että tieto tilaisuuksista leviää. Rovaniemelläkin ovat varmasti tehneet pitkään työtä Kristus-päivän eteen, ja puhujat matkustavat pitkän matkan. Hyvinkäälle taas jotenkin toivon levollista ja nöyrää pienimuotoista kiitosjuhlaa. On kyllä ihan hienoa, kun saan olla mukana sanomassa jonkun sanan. Olen ollut 8v tekemisissä Evankeliumin opintoyhdistyksen kanssa. Työn laajenemisella tarkoitan oikeastaan sitä, että kristityt Suomessa yhä enemmän keskittyisivät Kristus-keskeiseen sanomaan. Pääpaino ei ole tällöin yhdistyksessä, vaan siinä että voisimme laittaa liikkeelle ja kannustaa muitakin jättämään vähemmälle kehälliset asiat ja syventymään itse keskukseen -Kristukseen. Ceta

  301. On hyvä, että Evankeliumin opintoyhdistyksen ilmoituksia on esillä kristillisissä lehdissä. Ainakin SEKL:n Uusi tie-lehdessä on ilmoitus sekä Lapin Kristus-päivästä, että maanantain tilaisuudesta Hyvinkään seurakuntakeskuksessa. Uusi tie-lehdellä on laaja lukijakunta. Raitista julistusta tarvitaan. Ehkä toiminta laajenee tätäkin kautta.

  302. Rukoilemme tilaisuuden puolesta. Myös sinun puolestasi, että saat sanoja, viisautta ja voimia puhettasi varten.

    Evankeliumin opintoyhdistys on ehtinyt tehdä jo paljon hyvää työtä, ja rukoillaan sille siunausta ja johdatusta edelleen.

    Ainahan on niin, että ei pidä halveksia pienten alkujen päivää. Sak. 4:10. Siemenestä kasvaa vähitellen hedelmää kantava puu, kun Herra antaa kasvun.

  303. Hei! Evankeliumin opintoyhdistys on perustettu jokseenkin tasan 10v. sitten. Per-Olof Malk pitää luennon Hyvinkään seurakuntakeskuksessa maanantaina 20.5. klo 18.30. Sen jälkeen on kakkukahvitilaisuus. Itsekin sanon tuossa eräänlaisessa pienessä juhla- ja kiitoshetkessä muutaman sanan. Saamme olla Jumalalle kiitolliset tästä vaatimattomasta Kristus-keskeisestä työstä. Itse toivon, että Jumala antaisi terveyttä, rakkautta ja ymmärrystä niin, että työ voisi hiljalleen laajeta erilaisiin seurakuntiin ja tavoittaa aivan syrjässäkin olevia ihmisiä. Varmaan muistatte esirukouksin myös maanantaita. Tule rohkeasti mukaan tilaisuuteen, tervetuloa! http://ceta.nettisivu.org/ilmoitus-tai-mainos/ Ceta

  304. Kiitos viestistäsi Keijo! Hyvä jos ihan hiukankin voin olla avuksi. Välillä tuntuu, ettei juuri mitään voi. Kristukseen juurtuminen on varmaan se tärkein asia.
    Sumuisesta saaristosta. Ceta

  305. Hei, muutamia kirjoituksiasi, arvioitasi ja puheitasi olen kuunnellut. Olen niistä paljon rohkaistunut ja ne ovat osaltaan auttaneet kaiken sen hämmennyksen keskellä missä tänä päivänä mennään hengellisellä rintamalla. Uskonnäkemystäni on hyvin syvästi vakuuttanut myös Olavi Peltolan ja Evankeliumin opintoyhdistyksen kotisivuita saatavissa oleva runsas opetus. Helluntai- vapaakirkollisessa hengellisessä traditiossa n. 30 vuotta eläneenä tuo edellämainittu on ollut minulle suuri löytö viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Olen ollut näistä todella kiitollinen ja siitä, että Hyvä Paimen kyllä jokaista lastaan ohjaa niille oikeille laitumille kun hädässämme huudamme Häntä avuksemme.

  306. Kauniita kevätpäiviä sinulle siellä maalla! Iloitse luonnosta, levosta ja puutarhapuuhista. Odotellaan mielenkiinnolla jatkoa kotisivuillesi, kun taas olet välillä koneen ääressä. Terv. siun. Liisa

  307. Tulin vierailemaan omille kotisivuilleni. En tosiaan täydennä sivujani täältä maalta, koska täällä ei ole kenttää ja tiedostonikin ovat kotikoneellani. HARHAYMPYRÄ on alku. Sen rinnalla on jo olemassa toinen kaavio kuvaamassa pelastusta Kristuksessa, josta käsin syntyy turvallinen elämä maailmassa ja lähimmäisen kohtaaminen

  308. Kiitokset kirjotuksesta, sekä harhaympyrästä. Todellinen pelastus Jeesuksessa on siis kokonaan ympyrän ulkopuolella. Tuntuu siltä, että harhassa suunta on tämänpuoleiseen, ja sisäänpäin ihmisessä olevaan oletettuun jumaluuteen, kun taas Raamatun ilmoituksen mukaan suunta on iankaikkisuuteen, ja syntiinlangenneen ihmisen taholta ulos-, ja ylöspäin Taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Isän oikealla puolella. Ja tästä näkökulmasta käsin suunta on lähimmäisen rakastamiseen,ja rinnalla kulkemiseen myös tässä maailmassa. Ehkä harhassa kyse on myös aina kehittymisestä johonkin, terveessä ja realistisessa uskonelämässä kaikki on jo Jeesuksessa valmiina. Harha vie sidonnaisuuteen, raitis evankeliumi vapauteen.

  309. Kiitos, Ceta, hengellisistä kirjoituksistasi. Viimeinen niistä, 2. 5. kirjoittamasi on todella hyvää ja asiantuntevaa asiaa, ajankohtainen, ja varmasti monelle avuksi. Siunaten sinua, Liisa

  310. Hei! Kiitos sinulle. Toivon, että voisin olla luottamuksen arvoinen. Hyvä olisikin, että Jumala ensin puhuisi asioista sanansa kautta, ja minä olisin vain kuin rinnallakulkijana vahvistamassa. ”Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?” (Jes. 43:19) Tämä nousi mieleeni. Laitankin tästä jotain, kun satun olemaan nyt tietokoneellani. Ceta

  311. Niemisen Jouko antoi osoitteen näille sinun sivuillesi ja olen ollut todella iloinen saadessani tiotoa näistä nykyajan hengellisistä ilmiöistä. Olen ollut usein ahdistunut tämän kaiken keskellä. Nyt olen saanut tietoa ja vahvistusta itselleni, että ne omat ajatukseni ovatkin oikeita. Kiitos ennenkaikkea Jumalalle, mutta kiitos myös sinulle, kun olet näitä tärkeitä asioita ottanut esille.

  312. Kiitos, Ceta, kirjoituksestasi koskien Rohrin kirjaa. Kontemplatiivisuus yhdistää kokemustasolla uskontoja, ja kristillisiä kirkkoja. Jollain tavalla myös äärikarismaattisuus on yhteydessä siihen. Monella eri tasolla tapahtuu yhdistymistä maailmalaajuisesti, näin olisin näkevinäni. Nokiamissiossakin oli jonain vuonna puhumassa katolinen julistaja. Emerging church on eräällä tasolla. Uskot-foorumilla ollaan uskontoina ja myös kirkkoina pyrkimässä dialogiin, tavallaan pelkästään maallisella ja inhimillisellä tasolla keskustellen, eli kuulutaan johonkin valtakirkkoon, ja -uskontoon, juutalaiset, muslimit, kristityt.

    Joka taholla kuitenkin Kristuksen risti ja sovitusuhri jää sivuun, ja korostetaan jotain muuta, kuin sitä. Hengellisessä mielessä kyse lienee paljolti sielullisuudesta, joka sitoo lopulta ihmisen. Mutta Jumalan Sana on voimallinen kuin kaksiteräinen miekka, ja erottaa sielun ja hengen. Tämä on syytä pitää mielessä myös henkilökohtaisesti, ja tutkia Raamattua myös itse, silti väheksymättä raittiita opettajia.

  313. Huomenta. Tämä yhdistyminen uskontojen tasolla on juuri sitä ”emerging church” eli suomeksi ”esiintulevan kirkon” hedelmää ja tavoitetta. Ollaan kavereita kaikkien kanssa opista riippumatta, tuntuu jotenkin että kun kokemukset yhdistää, se on merkki aitoudesta.
    Olen Selkomaasta sen verran perillä, että katsoin erään hänen kokouksensa netistä, se oli epäraamatullinen monelta osin sanomaltaan, siinä askarreltiin voiman ja kokemusten kanssa – juuret ovat Todd Bentleyssä ja torontolaisuudessa. Lisäksi olen törmännyt muutamiin artikkeleihin, jotka vakuuttavat epäraamatullisista juurista. Olin kotikaupunkini helluntaipastoreihin yhteydessä Selkomaan toiminnasta ja meillä oli erilainen näkemys hänestä. Minusta me emme voi Selkomaan kohdalla mennä raamatun sanan ”voimavaikutukset ovat moninaiset” taakse sen raittiissa merkityksessä. Olen vakuuttunut, että tässä on toiminnassa vieras henki.

  314. Hei, Ceta! Uskot-foorumia onkin hyvä seurata. Kurkkasin sivuille. Suomen uskonnollinen kenttä näyttää olevan muotoutumassa uudelleen, ja ihmisten ajattelua muovataan siihen suuntaan. Uskontojen tasolla tapahtuu yhdistymistä. Näyttää ehkä hyvältä, mutta se ei ole Raamatun mukaista. Emme voi sekoittaa kristinuskoon näitä muita valtauskontoja, emmekä pitää niitä kuin samanarvoisina. Pysytään lujalla pohjallamme, Jeesus Kristus on ainoa totuus ja perustus, Hänen verensä kautta on ainoa pelastus. Sanoma rististä on Jumalan voima. Sitä ihmiset tarvitsevat. Me emme rakenna Jumalan valtakuntaa tämän maan päälle, vaan se on jo olemassa taivaassa ja sisällisesti Jeesukseen uskovissa. – Retriiteistä pysyn erossa. Silti kiinnostaisi, miltä kannalta niitä ajattelet. Ehkä saadaan lukea jotain siitä sivuiltasi? Ehkä myös Uskot-foorumista? – Selkomaasta pysyn myös erossa, en siis mene kokouksiin. Mutta ehkä seurailen uutisia. Kyllä näyttää siltä, että hänen juurensa ovat ns. torontolaisuudessa.

  315. Hei! Täältä nousseet aiheet saivat työotsakkeet. 1. Uskontojen uhrit -hengellinen näkökulma, 2. Raamattupiirit -hengelliset sidokset, 3. Puhummeko ilmiöistä vai hengestä?
    ”Omat aiheeni” pääsivät samalla jostain puristuksesta vapauteen. Ne ovat 1. Uskot-foorumi, sen alku ja toiminta-alueet ja 2. Retriittien vaikeat alueet. Selkomaata en tutki ja en pysty nyt ottamaan kantaa. Tuntumani liittyy uskonsanalaisuuden ja ”torontolaisuuden” juuriin. Yleensäkin minun on helpointa, jos voin olla kirjallisten lähteiden parissa. Ceta

  316. Hei vaan kaikille! Olin vähän reissussa, ja en tullut kännyllä kirjoittamaan. Luin kyllä. Keskustelu on oikein rakentavaa, ja olen sen itse asiassa hyväksynytkin. Itselleni on noussut pari teemaa, joita ehkä kypsyttelen. Kirjoitan toiseen osioon. Eli olen täällä mieluiten seurailemassa, ja näkemässä mitkä aiheet nousevat esiin. Jossain vaiheessa kenties yhdistän sivustooni blogin kommentointimahdollisuuksineen tai foorumin. Eli tämä on oikein hyvää opiskelua meille kaikille. Ceta

  317. Selkomaa piti H:gin Saalemissa kokouksia pääsiäisenä, eli maalis-huhtikuun vaihteessa. Kokoussarjan nimi taisi olla Kirkkauden aika. Hänen julistustaan voi kuunnella ja katsoa Netmissionin streamaus-arkistosta, ja arvioida. Lopputilanteet, eli rukouspalvelu ei näy videoissa, vain puheet. Mutta niissä oli tavanomaiset rukousjonot ja kaatujien vastaanottajat. En halunnut mennä paikalle, mutta halusin ottaa selvää, mistä on kysymys.

  318. Hei! Anteeksi Ceta, jos tämä sinun vieraskirjasi muodostuu keskustelufoorumiksi, mikä ei liene tarkoitus?
    Kysyn kuitenkin teidän kokemuksianne ja kommenttejanne Marko Selkomaan toiminnasta, hän kiertää lähinnä helluntaisseurakuntia ja uuskarismaattisia yhteisöjä. Itselläni on selkeä käsitys, että hän on väärän tulen levittäjä ja jossain määrin eksyttäjä, mutta hlökohtaista kokemusta hänestä minulla ei ole. Jos tulee Joensuuhun, menen kyllä takapenkkiin arvioimaan.

  319. Katsoin myös tuon ohjelman eilen illalla. Totta, olemme tilanteessa, jossa uskoa parjataan julkisesti. Samalla saa huomiota toisaalla mediassa myös harhaan mennyt kristillisyys. Pääasia meillä, jotka sen näemme, on kuitenkin, että itse pysymme siinä ainoassa todellisessa evankeliumissa, joka on meille Jeesuksen ristin kautta lahjoitettu. Usko on lahja. Pääasia on syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veren kautta, ja iankaikkinen elämä Hänessä. Pidetään sitä esillä. Kiitetään siitä.

    Ja voimme rukoilla ihmisten puolesta, että he sen saisivat. Voimme myös luottaa Jumalan johdatukseen kohdallamme suhteessa toisiin ihmisiin.

  320. Minusta tuntuu jotenkin, että uuskarismaattisuus on tehnyt suurta hallaa raittiille armolahjojen käytölle. Itse en enää muista milloin viimeksi olin (esim. kotikokouksessa) läsnä, kun kielien kautta otimme vastaan sen selityksen – taisi olla 80-luvun loppupuolta. Profetian lahjasta olen kuullut selityksen, että se on Jumalan sanan erittelyä uskon analogian pohjalta. Toisin sanoen Jumalan sanassa on itsessään profetian henki, rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Muistan pieniä pätkiä Nokia Mission tilaisuuksista, jossa joku srk-lainen puhui kielillä ja Markku selitti lavalla. Tai hän opetti srk-laisia selittämään. Se oli kyllä täyttä potaskaa, Markkukin selitti mitä mieleen tuli. Ei siinä ollut mitään Jumalan Hengestä vaan ihmistekoista kaikki.
    Oma kokemukseni helluntaiyhteisöstä on sellainen, että siellä kyllä varsin kovaäänisesti puhutaan kielillä rukoushetkissä ja en pidä sitä kovin hyvänä. Jos kovaan ääneen puhutaan, se tuo sekamelskaa vaan. Ja sitten jos puhutaan kielillä hengen innoituksessa, selitys pitäisi saada Herralta. Korintton srk syyllistyi tähän sekameteliin ja Paavali heitä nuhteli siitä. Järjestys pitää olla ja minusta syvällinen raamatunopetus on aina rakentavampaa kuin hengen lahjojen ylikorostuminen.

  321. Hei Ceta

    Katselin tämän aamun Aamusydämellä -ohjelman, jossa Terho Miettinen -niminen mies kritisoi aika paljon kielillä puhumista ja profetoimista. Hän oli hylännyt helluntaiseurakuntayhteisönsä ja oli kutsuttu uskontojen uhrit -teemaan televisioon. Kova oli hänen kritiikkinsä sanoen, että kielilläpuhuminen ja sen tulkkaaminen on kaikkea muuta kuin Jumalasta – meikäläisen käsitti vapaasti hänen viestinsä näin. Vaikkakin hänen näkemyksissään oli paljon oikeaakin, esim. äärikarismaattisuuteen hurahtaneista, esim. Niilo Yli-Vainiosta ja Markku Koivistosta, hän käytti sanaa ”manasivat”, kun uskovat rukoilivat kuolleiden puolesta. Profetioita hän ei enää uskonut vaan julisti, että kielilläpuhumisen tulkkaus asettaa niin tekevän jotenkin väärään asemaan, kun tämä kuvittelee olevansa jumalan käytössä.
    Uskalsin katsoa ohjelman, ja tämä on merkki ehkä jonkinlaisesta kasvusta Jumalassa ja rauhasta, mikä minulla on Jeesuksessa. Nyt on hetki, jolloin meitä kristittyjä parjataan televisiossa ja siihen ovat syyllisiä nämä äärikarismaattiset johtajat (mm. Pirkko Jalovaara. Kuinka tällekin Terho Miettiselle voisin rauhan evankeliumin julistaa?
    Siunaten Sype

  322. Uskoisin, että tärkeintä kodeissa kokoontumisessa on tutkia Raamattua. Myös Luther puhui kotikokoontumisista, ja niissä Sanan lukemisesta, jumalanpalveluksessa käymisen, eli ”Sanan saarnan” kuuntelemisen ohessa. Toki kaikkien kohdalla se ei ole aina mahdollista. Jumala on luvannut olla myöskin yksinäisten, sairaiden ja muuten heikkojen omiensa kanssa päivittäin, ja avaa itse omaa Sanaansa lohdutukseksi ja voimaksi.

    Huolestuttavaa on se, että uskovia ei enää kiinnosta tutkia Raamattua itse, tai toisten kanssa yhdessä. Opetusta otetaan milloin mistäkin. Pääasia kuitenkin, joka paikassa, ja tilanteessa on todella muistaa, että Herran armo riittää, ja että korostetaan Jeesuksen ristintyötä pääasiana, sekä opetuksessa, että kotikeskusteluissa. Ehtoollisasiasta en uskalla sanoa mitään. Itse en ole tottunut ajatukseen, että nauttisin sitä kotona, mutta Jumala johdattakoon tässäkin asiassa.

  323. Hei! Tuo ehtoollisasia on arka asia, koska kuitenkin juuri uskostaan ja kelvollisuudestaan epävarman soisi sentään rohkenevan nauttia ehtoollista. Ja pastorikin voi joutua epäilyksiin. Silti olen itse nauttinut ehtoollisen hyvinkin erilaisissa puitteissa, ja rohkenen sen näin sanoakin. Kun tilaisuus tai tilanne on hengellisesti kohdallaan, se riittää minulle. Meihin ihmisiin jää puutteemme, mutta armo Kristuksessa riittää peittämään vikamme. Ja tämän vahvistukseksihan usein kaipaamme ehtoollisen nauttimista. Ceta

  324. Hei! Keskustella voi ihan vapaasti täällä vieraskirjassani, tilaa riittää ja sitä saa lisää jos loppuu. Ja Herran armo riittää myös. Siunaten Ceta

  325. Liisa, olen sitä mieltä raamatun opetuksen pohjalta, että me voimme ottaa ehtoollista kotonamme siinä alkuseurakunnallisessa merkityksessä, kuin siitä on opetettu. Silloin se on todellinen uskovien ateria. On hyvin mahdollista, että esim lutelilaisen kirkon ehtoollispöydässä käy myös uskosta osattomia ja muotojumalisia ja se ei ole raamatun ilmoituksen mukaista toimintaa. Ehtoollisessa aina pitäisi korostaa asettaessa sitä, että se on Jeesuksen omille tarkoitettu. Tilit pitää laittaa ensin kuntoon Vapahtajan kanssa, sitten olet kelvollinen ja oikeutettu leipään ja viiniin.

    Kirkossa on töissä paljon ”uhrikukkulapappeja” jotka eivät sinne kuulu. Silloin on myös minulle erittäin vaikeaa kokea oikeaa ehtoollisyhteyttä. Mutta ystävien kesken, vaimon kanssa, silloin siinä on rauha ja Herra läsnä Rauhan Henkenä.

  326. Hyvä Yrjö Kuiri! Tämäpä oli miellyttävä yllätys! Kiitos terveisistä. Olemme nyt Lohjalla, ja Antti laittaa myös lämpimät terveiset. Kun jäät lähtevät, olemme kesäasukkaita Tammisaaren saaristossa. Lapset ja lapsenlapset voivat myös hyvin. Perhepiirissä harrastetaan monenlaista, kuvataiteita ja musiikkia ennen muuta. Ja minulla tämä hengellinen puoli runoineen on aika tavalla jatkoa sille, mitä oli jo Imatralla. Ceta

  327. Imatra 18.04.2013

    Ceta Lehtniemi

    Tervehdys Sinulle ja perheellesi keväiseltä Imatralta. Tuli mieleen voisinko löytää Sinut netin välityksellä, näköjään onnistuin. ’Kuin pieni lähde’- kirjasi jonka signeerasit 2.5.2003 minulle, on ollut välillä iltalukemisenani yöpöydällä, toi Sinut mieleeni. Kotisivusi kertookin toiminnastasi kattavasti ja olen iloinen siitä.

    Toivotan teille lämmintä ja aurinkoista kevättä sekä Sinulle siunausta työssäsi.

    Yrjö Kuiri
    Imatra

  328. Hei! Evankeliumin selkeys ja yksinkertaisuus, siinä on tärkein. Näin janoiset löytävät uskon, ja samoin tapahtuu kasvua sanan äärellä. Jumalan edessä kysellen kukin löytää ne yhteyden muodot, mitkä sopivat hänelle. Tuon sanoin ehkä aivan turhaan, ettei kriittisiä henkilöitä otettaisi puhujiksi kirkon tiloihin. Moni hyvä Raamatun opettaja on terveesti kriittinen.

    Tietyn erityisleiman ”kriittinen” saamme me, jotka sen ansaitsemmekin. Itsekään en oikeastaan välitä puhua kuin harvakseltaan, ja teen sen mieluiten siellä, missä pystyn olemaan vapaasti sitä mitä olen. Ja vapaa ilmapiiri sallii myös minun sanomani arvioinnin. Harvoin kaipaamani ehtoollisyhteys löytyy tuntemattomuuden turvin; autolla on helppo liikkua. Ceta

  329. Hei, tämä kiinnostaa, ja on mietityttänyt. Itse olen tottunut jo vuosikymmenten ajan siihen, että kokoonnutaan pieninä ryhminä kodeissa, pääasiana Raamatun tutkiminen, ja yksinkertainen rukoileminen esiin tulleiden aiheiden puolesta. Mutta ehtoollisella on kuitenkin käyty aina jossain kirkossa tai seurakunnassa. Vaikka olen muuttanut useasti paikkakuntaa, on lähes aina löytynyt muutama ihminen, joiden kanssa olemme alkaneet kokoontua säännöllisesti.

    Muroman aikaan kirkot täyttyivät, silloin ihmiset halusivat kuulla sekä lakia, että evankeliumia. Myös Yli-Vainion toiminnan aikana ihmiset eivät edes mahtuneet kokousaleihin. Osa etsi todella apua, osa varmaan tuli vain uteliaisuudesta, tai kokemaan jotakin erikoista. Nykyisin joku mainostettu puhuja tai evankelista vetää kyllä kirkonkin täyteen, vaikka opetus olisi jopa harhautunutta. Jeesuksen ympärillä parveili ihmisiä. Silti hänet tuomittiin ristiinnaulittavaksi, ja myös kansa yllytettiin mukaan.

    Tärkeintä todella on se, että evankeliumi ei muutu, ei se, että saadaan paljon ihmisiä koolle. Jeesus puhui pienestä laumasta, Daavidin kanssa oli todella tuo ”kaikenlainen ahdingossa oleva väki”. Heille kelpaa evankeliumi, se, että Jeesus on syntisten Vapahtaja ja Hyvä Paimen.

    Vaikka kirkot täyttyisivät, vaikka muuttumatonta evankeliumia julistetaankin, ehkä on niin, että kuitenkin vain osa jää Kristuksen laumaan, he, jotka Häntä todella kipeästi tarvitsevat. Tämä lauma näyttäisi olevan tällä hetkellä hajallaan, jotkut todella myös yksin. Osa pysyy seurakuntien yhteydessä niin kauan kun siellä vielä on Jumalan Sana esillä, ja siellä voi toimia. Todella ikävää tuo, että kriittistä henkilöä ei oteta puhujaksi kirkon tiloihin. Arviointia ja kritiikkiä tarvitaan joka suhteessa.

  330. Hei Jarmo! Kiva kun tulit kirjoittamaan. Oikeastaan tärkeintä on, ettei evankeliumi muutu. Aikoinaan, mm. 1822 Nummen kirkon valmistuessa, oli voimassa konventikkeliplakaatti. Näin tahdottiin valvoa, ettei kodeissa kokoonnuttaisi levittäen kirkon mielestä väärää oppia. Ja kuitenkin mikä rikkaus muodostuikaan juuri herätysliikkeistämme.

    Nykyisin moni hakee hengellisen annin muualta kuin tämän hetken kirkosta, sehän on niin helppoa. Kuitenkin opetuksen arviointi jää todella vähäiseksi tänä aikana. Se on ongelma sekä kirkossa, että kotikokouksissa. Ja arvelen, että osa uskovista on hyvin yksin. Kirkolliset uutiset hämmentävät, ja keskustelu liikkuu epäolennaisissa asioissa. Ja on myös niin, että kriittistä henkilöä ei oteta puhumaan kirkon tiloihin. Kaikki tämä osaltaan ohjaa meidän uskovien käyttäytymistä. Ceta

  331. Shalom! Urho Muroma näki aikoinaan näyn, jossa hän oli menossa kirkkoon jumalanpalvelukseen. Kirkkoa lähestyessään porukkaa virtasi sieltä poispäin johon Muroma sanoi, että ”tuollahan on jumalanpalvelus”. Ihmiset, jotka tulivat kirkosta poispäin sanoivat ”eikun tuolla, srk kokoontuu kodeissa”.
    Olemmeko tulossa pian aikaan, jolloin tämä näky totetuu? Kokoontuuko jäännös kodeissa ”murtamaan leipää” ja palaamaan alkuseurakunnan mallin mukaiseen jumalanpalvelusmuotoon? Monissa kodeissa näin varmasti jo tapahtuu. On ”hengellisen alian” aika. Näin puhuvat monet mm. messiaaniset juutalaiset.

  332. Hei Liisa! Joskus oli puhetta kahdesta voidellusta kuninkaasta. Laitoin hartauskirjoituksiini nyt tuon viime kesänä syntyneen pienen kirjoitukseni lähes sellaisenaan. Silloin ehkä jouduin tarkistamaan jotain Raamatustani, nyt en sitä enää tee. ”Kaikenlaista ahdingossa olevaa väkeä”, ehkä tämä on totta myös viimeisinä aikoina, en tiedä? Kirkkojen ja rukoushuoneiden täyttymistä en uskalla edes pyytää. Ilman todella suuria ahdistuksia sitä ei voine tapahtua. Ceta

  333. Terveisiä Epelille! Tulee se kevät, tulee se, mustarastas jo laulaa! Itsekin alan olla jo malttamaton. Käyn katsomassa lähilammella, joko sorsat ovat tulleet. Vasta yksi pari on pienen kosken alajuoksulla.

    Joka päivälle saamme tarpeellisen voiman. Teemme juuri sen, mitä Jumala on meille täksi päiväksi tehtävää varannut, kun elämme Hänen johdossaan, luottavaisina, armossa leväten. Näin uskon.

    Katsoin kuvia Nummen kirkosta. On kyllä todella mahtava rakennus. Kunpa Jumala vielä herättäisi kansamme samaan yhteenkuuluvuuteen, samaan yksinkertaiseen uskoon, mikä oli, kun näitä kirkkoja haluttiin rakentaa keskelle kylää suurella vaivalla. Jospa kirkot vielä täyttyisivät. Tämänkin kirkon valmistumiseen on uhrattu uskomaton määrä työtä, voi vain kuvitella, kun katsoo sen seiniä ja suurta kokoa.

  334. Hei! Kiitos Liisa! Lisäsin juuri kolmannen ”Epelin” taidekuviini. Olen kirjannut suunnitelmia paperille, yritän nähdä kauaksi. Ja loppujen lopuksi tahdon vain olla Isän hoidossa ja suunnitelmissa mitä se tarkoittaakaan. Eilen olimme Nummen kirkossa messussa. Kauniiseen kivikirkkoon mahtuu 850 henkeä, meitä oli 18 + pappi + kanttori + lauluryhmä. Olen netistä tutkinut kirkkojemme historiaa. Tämä ”peruspylväs-ajatus” on taustalla, vaikka meidän temppeleissä ei juuri pylväitä ole. Jotain merkittävää on Suomen kansa nyt menettämässä, jotain mitä aistin vielä juuri vanhojen kirkkojemme kautta. Näiden kauniiden ja mahtavien rakennusten nouseminen pieneen kylään puutteen aikana kertoo jotain kansasta, sen yhteenkuuluvuudesta ja uskosta. Alttaritaulu kuvasi Jeesusta ristillä, koskettava maalaus. Kirkko valmistui v.1822, jolloin mm. Rosenius oli pikkupoika (kesken hänen kirjansa Isä meidän rukouksesta). Ceta

  335. Hei! Ei kirjoituksesi ole vain ”jonkinlainen”, se on oikein hyvä ja taas armollinen ja Kristus-keskeinen. Kiitokset siitä. Niin se on, rakkaus peittää syntien paljouden. Haam ei toiminut rakkauden mukaan. Hän olisi voinut itse peittää isänsä alastomuuden, eikä kertoa veljilleen välttämättä mitään asiasta. Sille, että hän sattui näkemään isänsä tässä tilassa, hän ei mitään mahtanut. Lueskelin hiukan sukuluetteloa Nooasta eteenpäin, vaikka Paavali hiukan sellaisesta varottaakin:)Haamin jälkeläiset rakensivat mm. Baabelin,ja kaupunkiluettelossa oli myös Niinive ja Sodoma ja Gomorra. Seem on Abrahamin kantaisä.Tästä tulikin paljonkin mietittävää.

    Michelangelon maalaus on kyllä kiinnostava. Paljas pylväs varmaa kuvaa juuri tuota, mitä arvelet. Ainakin jotain ihmistekoista, joka nostetaan Kristuksen ristin yläpuolelle.

  336. Hei! Kirjoitin jonkinlaisen hartauskirjoituksen ”Nooan juopumuskertomuksen” innoittamana -”Syntien peittämisestä”. Michelangelon ”Viimeisestä tuomiosta” en ole oikein pitänyt. Kuitenkin siinä on kuvan vasen puoli ihmisineen kertomassa iankaikkiseen kirkkauteen pääsystä, ja kuvan oikea puoli kertoo kadotetuista. Tuomariin nähden oikea ja vasen on päinvastoin. Maalauksen vasemmassa yläkulmassa Kristus kantaa ristiä. Oikeassa yläkulmassa ”enkelit kantavat pylvästä”. Noin luki selostuksessa. Oma käsitykseni on, että tuo kuvaa kapinaan noussutta Lusiferiä enkelijoukkoineen. He ovat murtaneet irti temppelin ”peruspilarin”, joka tarkoittaa Kristusta ja Hänen pelastustyötään. Ja paljasta pylvästä he todellakin kannattavat ikäänkuin siinä olisi pelastus. Näin minulle aukeni tuon maalauksen symboliikka tuolta osin. Ceta

  337. Hei! Korkea Veisu on yksi monelle rakkaaksi tullut kirja; Lutherille, Hedbergille ym. Minulla on kesken Lutherin ”Saarnoja”, joka ilmestyi ensimmäisen kerran kirjana Wittenbergissä v. 1527. Se käsittelee Ensimmäistä Mooseksen kirjaa.

    Michelangelon maalaaman Sikstuksen kappelin kattofreskon aiheet (maalattu 1508-1512) ovat Ensimmäisen Mooseksen kirjan yhdeksästä ensimmäisestä luvusta. Ne ovat Valon ja pimeyden erotus, Auringon ja kuun luominen, Taivaan ja veden erotus, Aadamin luominen ja Eevan luominen, Syntiinlankeemus ja Karkotus paratiisista, Nooan uhri, Vedenpaisumus sekä viimeisenä Nooan juopumus. Nooan juopumusta myös Luther käsitteli kirjassa ”Saarnoja” usean sivun verran.

    Oikeastaan Michelangelon koko aihepiiri käsitteli Jumalan eri puolia, ja ihmisen suhdetta Jumalaan. Viimeisen tuomion Michelangelo maalasi parikymmentä vuotta myöhemmin kuin katon. Luulen palaavani aiheeseen jossain muualla, kotisivuillani kuitenkin. Ceta

  338. No, jopas olikin mielenkiintoista! Onpa tuossa todella ihmettelemistä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja menee myös lomittain. Itse kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa Agricolasta, ja sen yhteydessä myös uskonpuhdistuksesta. Siinä luettiin pätkä Korkeasta Veisusta silloisesta hänen suomentamastaan Raamatusta. Historiaa on kyllä hyvä hiukan tutkia. Siinäkin näkee Jumalan suuria tekoja ja johdatusta. Innostavaa ja kiinnostavaa—-.

  339. Hei Liisa! Kävin toistamiseen Sinebrychoffin museossa katsomassa Michelangelon töitä (piirrosluonnoksia Sikstuksen kappeliin ym). Huomasin, että taiteilija oli Lutherin aikalaisia. Sitten muistin, että on Mikael Agricolan päivä. Ja hän eli myös tuolloin. 1536-39 Agricola opiskeli Wittenbergissä, jossa myös Luther vaikutti. Michelangelo maalasi samaan aikaan Sikstuksen kappelin päätyseinän freskoa ”Viimeinen tuomio”. Uutta Pietarinkirkkoa oli myös alettu rakentaa entisen tilalle, mutta uskonpuhdistuksen vuoksi vero- ja anetulot olivat vähentyneet, ja muutenkin työ oli edennyt hitaasti. Aneilla piti saada rahoitusta tuohon valtavaan projektiin, ja anekauppa taas puolestaan antoi lisävauhtia uskonpuhdistukselle. Michelangelo nimettiin Pietarinkirkon pääarkkitehdiksi 1546, ja sama vuosi on Lutherin kuolinvuosi. Ja näitä nyt olen ihmetellyt internetin äärellä. Ceta

  340. Kiva nähdä, mitä vielä löydät ”laatikoita” penkoessasi! Kaikella talletetulla on merkityksensä. Elämästä muodostuu kokonaisuus, kun saa muistaa ajatuksiaan jostain menneeltä ajalta. Ja nyt aarteitasi saa nähdä myös toiset. Se on hyvä!

    Kun luin ajatuksiasi koskien Lutherin 1. Joh. kirjeen selitystä, tuo ”munkinkaapu” jäi ajatteluttamaan. Lutherilla itselläänkin oli luostarimenneisyys. Minullakin on oma ”kaapuni”. Mutta usko Kristukseen on lahja, vanhurskaus Hänessä on lahja. Se on ihmettä. Joka päivä uudelleen, ja joskus jopa joka hetki, on elämä tas uudelleen pelkästään armon varassa. Mihinkään ”omaan” emme voi todellakaan vedota, kun ajattelemme suhdettamme pyhään Jumalaan.

  341. Hei! Kiitos monipuolisista kotisivuistasi!On paljon kaunista, hyvää, rakentavaa ja kiinnostavaa katseltavaa, kuunneltavaa, luettavaa. Erityisen merkittävää on, että näiltä sivuiltasi löytyy yksinkertainen evankeliumi syntisten Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Myös kriittiset kannanottosi ovat hyvin tärkeitä. Runosi rohkaisevat ja lohduttavat. Tulen seuraamaan jatkuvasti, mitä uutta taas löydän sivuiltasi, ja palaan myös moneen jo esillä olevaan asiaan ja tekstiin.

  342. Kiitos Jarmo! Hyvä kuulla tuo. Kiitos myös ystävälle, joka kirjeessä mainitsi sivujen kauneudesta jotain. Kaksi ystävää on nyt talven tai kevään aikana ehdottanut, että voisin kirjoittaa blogia. Katsotaan miten käy; meren jää sulaa ja kostea multa tuoksuu kohta kutsuvana :). Terv. Ceta

  343. Ceta, kriittiset kirjoitukset ovat suolaa 🙂 Ne oikeasti laittavat aikaa seuraavia ja totuutta etsiviä ajattelemaan, erottamaan ja ottamaan vastaan sen, mikä on hyvä. Jer.6:n mukaan etsitään muinaisia polkuja, sitä tietä mikä on hyvä.
    Ilman muuta jatka ajankohtaisia kirjoituksiasi ja kannanottojasi, minä seuraan niitä mielelläni ja otan kantaa itsekin. Bless your heart.

  344. Kiitos Ceta taas erinomaisista kirjoituksistasi osiossa Kriittiisiä kannanottoja dancemessusta, demoneista ja äärikarismaattisuudesta.
    Meikäläinen oli A. Miettisen koukoussarjoissa noin viiden vuoden ajan. En erottanut sen hetkisellä ymmärrykselläni sitä harhaa, mikä hänessä on. Kunpa ihmiset havahtuisivat.
    Kiitos vielä kerran

    Siunaten Sype

  345. Hei Sype! Kiitos rohkaisustasi. Sitä tarvitsee. Silti olen ihmetellyt miten hyvin ihmiset suhtautuvat minuun, vaikka kirjoitan näitä kriittisiä kirjoituksiani. Joskus itse kirjoittaminen käy todella vaikeaksi ja joudun pitämään taukoja. Se on verrattavissa raskaaseen työhön. Ehkä Isä on vastapainoksi antanut minulle kaikenlaista kaunista pikkupuuhaa. Hän tietää niin tarkkaan mitä tehtäviä omilleen uskoo. Siunaten Ceta

  346. Ja minun terveiset tulevat Hämeenkyröstä Karmel-kodilta, jossa olin pääsiäistapahtumassa ja vähän musiikissa palvelemassa. Jäi siunaus elämään, kuten aina kun Sana on esillä vahvasti ja uskovien yhteys.

  347. Hei! Tätä ylösnousemuksen todellisuutta saamme opetella elämään. Olin pääsiäispäivänä eräässä perhemessussa, ja tahdonkin opiskella lasten huoletonta ja elämänmyönteistä asennetta. Hyvin oli muuten esillä koko hiljaisen viikon sanoma mitään pois jättämättä. Ceta

  348. Siunattua ylösnousemuksen todellisuutta ja verisen armon vastaanottamista pitkäperjantain lunastuksessa meille kaikille

    toivoo Sype (Sylvi H.)

  349. Hienoa, Ceta, se on todella tärkeää ei ainostaan pääsiäisen kynnyksellä, mutta ihan jatkuvasti. Sovituksen sanomassa on ihmettelemistä. Minun tieni vie pääsiäisenä Karmel-kodille juhlille. Siellä olemme sekä pääiäisen että Israel-asian äärellä.

  350. Kiitos Jarmo! Siinä olikin tiiviissä muodossa paljon asiaa. On hyvä, että kirjoitit niistä. Saatan johonkin asiaan palailla, mutta nyt pyrin omilla sivuillani huomioimaan pääsiäisen läheisyyden. Keskityn siihen mikä tuo Kristuksen keskukseen, ja erityisesti ristin sanomaan. Ceta

  351. Hei Sylvi ja Ceta, myös minä törmäsin jo aikaa sitten bibelfocusin sivuihin ja olen jatkolähettänyt niitä monille henkilöille, kiitos käännöksistä. Bill Johnsonista on myös Andrew Strom kirjoittanut suuren hälytyshuudon koko maailmaan. Sekin on suomennettu!
    On hieno, että aktiviteetia käännöstyöhön riittää ja varoitushuutoja ihan pasuunaan puhaltaen annetaan. Tunnen Joensuusta yhden neitosen, joka kävi Bill Johnsonin Bethel-raamattukoulun (muistaakseni 2 vuotta) ja tämä henkilö sanoi sen olleen elämänsä parasta aikaa… Laitoin varoitushuudon täällä muutamille pastoreille, responsia tosin en ole saanut. Minulla on sellainen kuva, että varoituksia ja hyviäkin artikkeleita ei oteta vakavasti. Siellä missä ”voima” vaikuttaa, ollaan herkästi aina uskomassa Pyhän Hengen toimintaan liittyväksi. Yksi minusta aika vähälle huomiolle on myös jäänyt tämä GLD-toiminta (Global leadership summit) joka pyörii vuosittain Suomessa. Viime lokakuussa se oli täällä Joensuussa ja samaan aikaan itse olin USA:ssa loma/palvelusmatkalla ja kun kerroin paikallisille kritityille vastuullisille siellä mitä juuri nyt on Suomessa menossa, he olivat varsin järkyttyneitä. Yhteinen nimittäjä on asialle, että mitä arvokasta bisnesmaailma voi antaa seurakunnille? Tai mitä entinen USA:n ulkoministeri Conzaleza Rice voi antaa johtajuuden suhteen, hänhän on uuden maailmanjärjestyksen suuria vaikuttajia (ainakin virassaan ollessa) ja siinä on yhteisenä tavoitteena maailman uskontojen yhdistyminen. Uusi paavi tuntuu saavan jo kovinkin paljon kehuja (paimenen ääni) vaikka historia on hänenkin suhteen suuri pimeys. Nuo kaikki GLD:n puhujat (ne puhuivat videonauhoituksen kautta) ovat järjestään arveluttavia ja toisarvoisia seurakuntien raittiin toiminnan suhteen. Bill Hybels, yksi puhujista, on suuri kompromissin tekijä ja ekumeenian kannattaja – hänellä on Suomessa varsin suuri suosio ja omat puolestapuhujansa. Mm. ”seeker friendly service” eli ”etsijäystävällinen” toimintatapa seurakunnissa on hänen perujaan. Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että pyritään olemaan uusille seurakuntiin houkutelluille ihmisille ”väritön, hajuton ja mauton”, ts. ristinevankeliumin aito julistus lain ja evankeliumin kautta siirretään syrjään, että uusi tulija ei loukkaannu. Halutaan etsiä salonkikelpoisia keinoja uusien ihmisten saavuttamiseksi.

  352. Hei Sylvi!
    Hyviä sivustoja olet suomentanut. Olin löytänyt ne ehkä vähän ennen kuin aloit niitä suomentamaan. Mm. Bill Johnsonista olen lukenut tuolta. Hyvä kun linkki on nyt esillä täälläkin. Kyllä nyt on kaipuuta aitoon evankeliumiin ja sen lahjoittamaan lepoon. On ollut paljon rohkaisevia keskusteluja ja uudenlaista avoimuutta. Ceta

  353. Hei Ceta ja muut

    Minä olen jo jonkin aikaa suomentanut hyviä ruotsinkielisiä nettisivuja nimeltään http://www.bibelfokus.se. Siellä on hyvää analyysiä ja opetusta kaikesta siitä, mikä näyttää kullalta, mutta onkin sitten jotain ihan muuta. Olen iloinen, että nyt Suomessakin on kaipuuta puhtaaseen armon evankeliumiin eikä sellaiseen, jossa valitettavasti olen itsekin ollut mukana.

  354. Kiitos, Ceta, oikein sielunhoidollista tekstiä tuo Hoos.2 luvun juttu. Se vielä täydentää mukavasti juuri kuuntelemiani Outi Cappelin opetuksia Hoosean kirjasta Tampereen raamattukoulussa, löytävät netin kautta nekin. Suosittelen Outinkin opetuksia, hänellä on hyvä ote jakaa Jumalan sanaa, siinä on profeetallinen ääni ja kutsu.

  355. Hei!
    Lisäsin navigaatioon HARTAUSKIRJOITUKSIANI. Siinä on nyt alussa ajatuksiani Hoosea 2 luvusta. Asiaa voisi toki käsitellä useammaltakin kannalta.
    Varoitus on tärkeää ja se on annettu minunkin sydämelleni. Silti ja ehkä siksi joudun välillä aika syviin vesiin juuri näissä asioissa. Ceta

  356. Herran tiet ovat suoria (hullutkaan ei eksy), mutta ihmiset tekevät niihin monia mutkia. On sääli ettei Jumalan kirkas ja yksinkertainen armonevankeliumi riitä, etsitään kokemuksia voimavaikutuksineen ohi Jumalan selkeän sanan. Rukoillaan ilman muuta Pirkonkin puolesta, olin muuten hänen kanssaan samalla evankelistakurssilla Vivamossa 1987. Pirkolla on ollut varoittajansa vuosien varrella, mutta hän ei ole halunnut kuunella – tai jos on kuunnellut, hän ei ole ymmärtänyt. Kuten sanoit, Ceta, vain Jumala voi puhuha sydämelle ja avata sen. Onhan hänellä keinonsa, Hoosean kirjassa (2. luku) Jumala vei kansansa erämaahan ja puhui siellä hänen sydämelleen. Me tarvitsemme erämaata, että maailman ääni voisi vaieta ja voisimme tarkata Jumalan hiljaisen ”tuulen hyminän”. Sieltä alkaen Hän sitten antaa meille viinimäkemme, uudistetulta paikalta.

  357. Hei! Nämä ovat kyllä jopa hieman mutkikkaita asioita. Mieltymys parantamiseen ja ihmeisiin on kovin laajaa. Kuin sumu olisi levinnyt. Jeesus on kuitenkin luvannut olla sellainen Hyvä Paimen, joka etsii kadonneita lampaitaan. Mutta tulisikin tunnistaa tämä paimenen ääni. Muistetaan rukouksin eksyneitä ja erilaisten eksymisten jälkeen toipilaita. Tekee kyllä mieli rukoilla näiden julkisuuden parantajaevankelistojenkin puolesta -etenkin suomalaisten. Mutta Jumalahan vain voi puhua sydämelle näistä asioista. Armon tarve ja Jeesuksen ristin työhön turvaaminenkin on lopulta lahjaa. Terveisin Ceta

  358. Ystävät, luin pitkästä aikaa itsekin tuon artikkelin Joshuasta. Mielessäni on ajatus kuinka kukaan raamattuun tukeutuva ja sitä arvostava voi koskaan ikinä mennä T.B. Joshuan käsien alle voitelua hakemaan, tai edes mennä hänen kokouksiinsa (ellei mene tekemään kriittistä analyysiä petoksesta!) mukaan?? Ja kuitenkin Jalovaara meni sinne ja haki voitelua! Hän ei ole välttämättä ainut suomalainen edes, joka on siellä käynyt. Ja artikkeli kertoo, että monet ja monet karismaattisen liikkeen edustajat ovat käyneet siellä eri puolilta maailmaa. Väkevä eksytys, josta Tess.kirje puhuu, on todella väkevä monelta osaltaan. Kuinka suloista onkaan Sanan väärentämätön maito, siinä on Armon Henki ja Totuuden Henki, pelastuksemme lähde.
    ”Jumalan virta on vettä täynnä”!

  359. Hei Jarmo! Kiitos nopeasta avustasi. Tuoltahan tuo T.B.Joshuan harha löytyykin. Hyvä linkki. Terv. Ceta

  360. Hei Sylvi, jos en väärin muista niin Kristitynfoorumissa on Aitomaan kokoama artikkeli T.B. Joshuan harhasta. Hänellähän on ihan syngoga ja sisään tullessa kävijät käyvät läpi jonkinlaisen pesuriitin. Minä tsekkailen ja laitan tähän Cetan hienoille kotisivuille kaikkia lukijoita auttavan linkin.
    Aion seurata tätä vieraslinkkia säännöllisesti, vuoropuhelu on kaikkien kanssa on antoisaa ja rakentavaa.

  361. Hei Sylvi!
    Toivottavasti Jarmo seuraa vieraskirjaani. T.B. Joshua nousee aina välillä esiin yhtenä äärikarismaatikkonimenä. Ehkäpä Kuopion kokouksen jälkeen saan kerätyksi jotain materiaalia, tai sitä ojennetaan jostain minulle.
    Jumalan armo on se asia, josta saamme iloita tänäänkin. Kristuksen työssä on lepo pienellä ihmisellä ilman ihmeitäkin. Vai onko se juuri ihme? Siunaten Ceta

  362. Kiitos Jarmo!

    Pirkko Jalovaaran yhteydessä on tärkeää mielestäni tuoda esiin juuri tuo yhteys T.B. Joshuaan siellä Afrikassa.Eli Jalovaara on mielestäni suhtautunut positiivisesti Joshuaan. Ollessani ns. uuden viinin seurakunnassa yli 8 vuotta, kotikokouksessa katsottiin videoita tuon saarnaajan kokouksesta. Minulla on tällainen mielikuva, että Joshuan kokouksessa eturivissä istui ainakin yksi paljasrintainen nainen. Seurattiin sitä, lähteekö hänestä rintasyöpä pois, siksi hän istui rinnat paljaana!! Myös monia muita erikoisuuksia oli. Tästä harhaopettajasta haluaisin myös löytää hänen työtään kriittisesti arvioivaa materiaalia. Lopun aikanahan myös Saatana tekee ihmeitä. Eikös se saa tulenkin lankeamaan taivaasta?
    Vajavainen Raamatun tuntemuksessa, armossa uudelleen kiinni riippuen
    Sylvi

  363. Kiitos Liisi!
    Huomaan, että tämä on suorastaan jännittävää ja iloista puuhaa tehdä näitä omia sivustoja. Sinä olit yksi tähän asiaan rohkaisijoista. Mitä tulee suoruuteen, niin olen sellaisella paikalla, että se on helpompaa minulle kuin monelle muulle. Samoin olen varmaan hitusen myös ”taiteilija”, jolle sallitaan enemmän kuin esimerkiksi teologille. Lämpimin ja kiitollisin terveisin Ceta

  364. Hei, Ceta!

    Olet tehnyt suuren työn, kun olet aloittanut nämä sivut ja pannut niihin näin paljon materiaalia. Luin erityisen tarkasti sen, mitä sanot demoneista ja niiden ulosajosta, koska se on niin päivänpolttava asia. Kiitos suoruudestasi. Liisi

  365. Hei Sylville ja muille. Lyhyt ajatus vain tuosta Jalovaaran esille ottamastaan henkienerottamisen lahjastaan… ensinnäkin lienee turha sanoa että kenenkään raittiin uskovan ei tarvitse mainostaa itseään yhdelläkään lahjallaan. Toiseksi, henkienerottamisen lahja kasvaa kaikilla uskovilla Jumalan Sanan tuntemisen kautta, jos olet sanassa ”köyhä” ja rakennusvaiheessa vielä, tuo erottamisen kyky on myös kasvuvaiheessa. Mitä enemmän olemme juurtuneet Sanaan, sitä enemmän Jumala pääsee käyttämään sanaansa meissä ja ilmaisemaan syvempiä salaisuuksiaan ja varustamaan meitä arvioimaan ilmiöitä, aikaamme ja jopa henkiä. Siihen ei ole oikotietä, se vaatii ”sanan tutkistelua öin ja päivin” (Ps.1) ja vielä seurustelua Herran kanssa 🙂
    Kolmanneksi, kun Pirkko Jalovaaran julsitusta ja toimintaa seuraa, en näe hänellä olevan tuota lahjaa. Hän toimii ja seuraa valhehenkiä, hän on saanut ”voitelunsa” harhaopettajilta, hereetikoilta, joista yksi oli John Wimber ja yksi T.B. Joshua Afrikassa. Nämä henget jäljittelevät Jumalan tekoja saaden aikaa jopa paranemisia mutta myös erilaisia manifestaatioita, joissa ihmiset kokevat erilaisia hyvänolon tunteita.

  366. Niin, kirjoitin tuossa viestissä, joka jäi jonnekin pimentoon, että riivaajien ulosajaminen ja nimenomaan mykän ja kuuron hengen, oli yksi Messiaan merkki. Kun Jeesus teki niin, kansa sanoi ”ei kai tämä vain ole Daavidin Poika (Messias)”. Jeesuksen aikaan oli myös eksorkismia, mutta oli tilanne, jossa vain Messias pystyisi toimimaan.
    Tuo sana ”imitaatio-kristillisyys” on hyvin osuva. Sitähän seurakunnissa on tänä pvnä lähes joka puolella, varsinkin siellä, missä ”uusi viini” virtaa. Ihmiset haluavat tavoitella kokemuskristillisyyttä ja hylkäävät väärän opetuksen ja tietämättömyyden takia Jumalan sanan ja sen luotilangan alle asettumisen. Kansa hukkuu tiedon puutteeseen, kuten Aamos sanoo. Tämä tieto on Jumalan sanan ymmärrystä Pyhässä Hengessä. Sitä sanan saarnaa tarvittaisiin kipeästi.

  367. Hei Erkki!
    Tuota itsekin toivoisin, että moni saisi oppia tuntemaan Kristusta syvällisellä tavalla. Armon löytyminen ja tämä elämän arki ovat kovin tärkeitä asioita. Kiitos rohkaisustasi. Vieraile usein sivuillani ja kerro ajatuksistasi.
    Ceta

  368. Hei Ceta!

    Kävin sivuillasi ja tulen varmaan uudelleenkin.
    Siunatkoon Herra työsi ja tekemisesi Hänen viinitarhassaan. Saakoot nämä sivut olla tuomassa monille syvempää Kristuksen tuntemista.
    Erkki

  369. Kiitos sinulle Sylvi!
    Aivan lyhyesti puutun ajankohtaiseen asiaan. Pirkko Jalovaaran toimintaan olen tutustunut, enkä sitä hyväksy. Kun Jeesus ajoi riivaajia, ei eletty seurakunnan aikaa. Yksikään Jeesuksen parantama riivattu ei hallinnut käytöstään. He tarvitsivat Jeesukselta avun tuossa muodossa, missä demoneita käskettiin ulos.

    Kristuksen kuolema ristillä on tapahtuma, johon me kristityt voimme aina turvata. Kristitty, joka selvästikin hallitsee itsensä ja voi keskustella tunteistaan ja asioistaan, ei mitenkään voi olla riivattu. Hänestä ei saa ajaa demoneita. Nyt on aivan liikaa liikkeellä imitaatio-kristillisyyttä, jossa pyritään matkimaan Jeesuksen toimintaa ”ajamalla demoneita” ym. Tätä ja muuta väärää rukoustoimintaa tapahtuu etenkin ”uuden viinin” liikkeissä. Pyhä Henki sen sijaan on meihin vuodatettu lapseuden Henki. Toki rukoilemme Jumalaa, Isäämme, mutta voima on Jumalan; ja saamme toimia yksinkertaisesti kuin lapset. Silloin on vallalla nöyrä rauhan Henki. Kiusattuna olemista ei myöskään pidä sekoittaa näihin asioihin. Siunaten Ceta

  370. Hei Ceta

    Näitä sivuja olen kyllä kaivannutkin. Ja sinä olet ilmestynyt ihanasti ”kolostasi”. Jumala on sinua paljon käyttänyt.
    Koetko omaksesi – onko sinulla näkemystä kohua herättäneestä Pirkko Jalovaarasta – arvioida häntä hengellisesti? Minua sitten arveluttaa, kun tämä ihminen julkisesti kehuu itsellään olevan henkien erottamisen armolahjan. Nyt tarvitsimme myös rohkeutta tuoda esiin ns. uuden viinin seurakuntien harhat. Ihan julkisesti. Sillä niin moni on niihin mennyt.
    Siunatkoon Jumala nämä sivut auttamaan myös meitä harhaan menneitä ja sieltä pois päässeitä.Ja että me olisimme Jumalan ovia päästää pois ne, jotka sinne ovat vangeiksi joutuneet – vaikka väittävät olevansa vapaita.
    Siunaten SH

  371. Hei Irma!
    Kiitos tervehdyksestäsi! Lunta tupruaa lisää koko ajan, vaikka kevättä odottelemme. Kuitenkin valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Siunausta sinullekin.
    Terveisin Ceta

  372. Kiitos, Ceta, infosta! Katselen mielelläni kotisivujasi.

    Siunausta kevääseen!

    Terveisin: Irma

Kommentointi on suljettu.