Teen oman sivunsa Israelin Ystävien historiasta. Näin se säilyy. Teen myös kansion.
Israelin Ystävät ry:n historiaa
Mikä antoi alkusysäyksen Suomessa tehtävään juutalaistyöhön ja Israelin ystävyyteen?
Juutalaiset tulivat varsinaisesti Suomeen 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun Venäjän tsaarin armeijan sotilaat saivat perheineen asettua asumaan myös Suomeen ja laillisesti elättää itsensä ja perheensä lähinnä käytettyjen vaatteiden ja pikkutavaroiden myynnillä. Niin Suomen suurimpiin kaupunkeihin, Helsinkiin, Viipuriin ja Turkuun, asettui pysyvästi juutalaisia, jotka rakensivat näihin kaupunkeihin synagogansa. Tästä lähtien suomalaisilla oli keskuudessaan juutalaisia ja jonkinlainen yhteys heihin.
Muualla Euroopassa aikaisemmin aloitettu juutalaistyö oli ensisijaisesti lähetystyötä. Suomeen tämä vaikutti Saksan, Ruotsin ja Englannin kautta. Ehkä tärkein vaikutus Suomessa tehtävään juutalaistyöhön oli Paulus Wolff –nimisellä Puolan juutalaisella, joka toimi Ruotsin Juutalaislähetyksen palveluksessa ja teki useita matkoja Suomeen v. 1884-1895. Aluksi Wolff keskittyi julistamaan Jumalan sanaa juutalaisille, myöhemmin hän pyrki herättämään suomalaisia ottamaan vastuuta juutalaislähetyksestä.
Kuka oli Naphtali Rudnitzky?
Helsingin juutalaisten keskuudessa herättivät suurta huomiota juutalaislähetyksen kokoukset, joita järjesti Israelin Ystävät Helsingissä –niminen paikallisyhdistys vuodesta 1904 lähtien. Niissä vieraili Naphtali Rudnitzky –niminen juutalainen pastori. Kuka hän oli ja mistä hän ilmestyi?
Rudnitzky oli syntynyt Ukrainassa v. 1869. Tutkittuaan Raamattua hän vakuuttui 21-vuotiaana siitä, että Jeesus on juutalaisille luvattu Messias ja alkoi todistaa uskostaan. Hänen sukunsa hylkäsi hänet ja hän muutti Saksaan, missä opiskeli papiksi. Rudnitzky omistautui juutalaisten evankeliointityöhön muuttaen asumaan Berliiniin, jossa asui vakituisesti 100 000 juutalaista ja lisäksi muualta tulleita juutalaisia opiskelijoita. Kokouksiin tuli paljon kuulijoita, ja Rudnitzky myös keskusteli juutalaisten kanssa, kävi kodeissa ja evankelioi kaduilla jakaen traktaatteja. Rudnitzky piti kokouksia myös kristityille perustaen esirukouspiirejä tukemaan työtään. Suomessa hän vieraili ensimmäisen kerran v. 1903. Jo seuraavana vuonna perustettiin Suomeen paikallisyhdistyksiä työn tukemiseksi, mm Helsinkiin. Vuonna 1907 Rudnitzky vieraili Suomessa kuukauden ajan ja puhui mm. Helsingin juutalaisille.
Israelin Ystävät ry perustetaan evankeliumin levittämiseksi Israelin kansalle
Rudnitzkyn vaikutuksesta päätettiin v. 1908 perustaa valtakunnallinen yhteisjärjestö eri puolilla Suomea jo toimiville Israelin Ystävien paikallisyhdistyksille. Perustavassa kokouksessa Helsingissä 9.5.1908 oli edustajia Helsingistä, Oulusta, Sortavalasta, Mikkelistä ja Tampereelta. Rudnitzky puhui tilaisuudessa tuoden esiin sen, että Kristus on purkanut erottavan väliseinän juutalaisten ja pakanoiden väliltä, ja asettaen toiminnan tavoitteeksi rauhansanoman viemisen niille, jotka eivät tunne Rauhanruhtinasta. Rudnitzky luotti siihen, että turvautuminen Raamattuun auttaa ratkaisemaan vaikeimmankin juutalaiskysymyksen.
Yhdistyksen tarkoitus määriteltiin sääntöjen ensimmäisessä pykälässä: ”Israelin Ystävät yhdistyksen tarkoituksena on toimia evankeliumin levittämiseksi Israelin kansan keskuuteen”.
Yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin siis avoimesti evankeliumin levittäminen. Tätä täydensi sääntöjen kohta, jossa määriteltiin yhdistyksen yhteiskristillinen luonne: ”Yhdistys toimii evankelisessa hengessä olematta suoranaisesti liittynyt mihinkään erityiseen kirkkokuntaan.” Israelin Ystävät ry perustettiin siis Suomen eri puolilla toimivien juutalaislähetysryhmien yhteisjärjestöiksi.
Rudnitzky jatkoi lähetystyötään vaikeissa olosuhteissa ensimmäisen maailmansodan aikana mm. vankileireissä Berliinissä ja sen ympäristössä saavuttaen satoja tuhansia ihmisiä, kunnes Berliinin juutalaisyhteisön vaikutuksesta hänen työnsä kiellettiin. Rudnitzky siirtyi tekemään työtään Skandinaviaan. Myöhemmin v. 1917 hän siirtyi Puolaan ja Liettuaan, missä asui miljoonia juutalaisia, ja teki työtä kurjuuteen joutuneiden juutalaisten keskuudessa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Rudnitzky jatkoi evankelioimistyötään Berliinin juutalaisten parissa, mutta antisemitistit alkoivat häiritä kokouksia.
Ensimmäisen maailmansodan aikana tavallista useammat juutalaiset halusivat muuttaa pois myös Suomesta, etenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Israelin Ystävät –yhdistys pyrki auttamaan maastamuuttajia mahdollisuuksiensa mukaan.
Israelin Ystävät –yhdistys rekisteröitiin v. 1923. Yhdistyksen tarkoitus ilmaistiin lähes samoin sanoin kuin yhdistystä perustettaessa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on toimia yhteiskristilliseltä perustalta evankeliumin levittämiseksi Israelin kansan keskuuteen.”Yhdistys jatkoi Rudnitzkyn työn tukemista.
Antisemitismi nousee Euroopassa ja Suomessa
Antisemitismi alkoi 1920 –luvun alusta lähtien vähitellen nousta myös Suomessa. Vuonna 1922 ilmestyi nimimerkin J. W.W. kirjoittama antisemitistinen kirjanen ”Juutalaisten maailmanhistoriallinen merkitys entisaikaan Jumalan kansana ja nykyään saatanan joukkona”. Israelin Ystävät –yhdistys järjesti valistukseen perustuvan puolustustaistelun, jonka kärjessä olivat rovasti Onni Ronimus, kirkkoherra Arnold Schalin ja neiti Anna Lagus.
Vuodesta 1932 lähtien Saksan kansallissosialistinen liike alkoi aktiivisesti korostaa myös kristittyjen piirissä rotu- ja kansallisuusoppejaan ja piti juutalaislähetystä kansakunnan vaarana. Tarkoituksena oli toteuttaa arjalaislaki myös kirkossa, niin että ei-arjalainen ei saa toimia pappina. Tämä merkitsi vaikeuksia Rudnitzkylle. Saksan kristittyjen uskonliike vaati v. 1933 suurkokouksessaan arjalaislakien täytäntöönpanoa Saksan kirkossa, Vanhan Testamentin poistamista käytöstä ja Uuden Testamentin säilyttämistä vain siltä osin kuin se vastasi ”saksalaista henkeä”. Kristinusko oli puhdistettava kaikesta juutalaisuudesta. Rudnitzkylle kävi v. 1933 selväksi, että Saksassa ovet oli häneltä suljettu. Hän päätyi Saksasta ensin Sveitsiin ja sitten Pariisiin.
Juutalaisten tilanne Saksassa oli suomalaisten Israelin Ystävien tiedossa. Kuitenkin jotkut Saksassa käyneet suomalaiset papit pitivät tärkeänä, että kansallissosialismi voittaa bolshevismin, jota pidettiin kristinuskon suurimpana uhkana. Israelin Ystävät ry:n keskuudessa vaikuttaneiden eräiden pappien kanta esti Israelin Ystäviä esittämästä v. 1933 julkista protestia Saksan juutalaisvainoja vastaan. Sen sijaan muualla Pohjoismaissa otettiin näkyvästi kantaa Saksan juutalaisvainoja vastaan jo vuosina 1932 -1933.
Israelin Ystävät antisemitismiä vastaan
Israelin Ystävät ry:n suomenkielinen osasto alkoi v. 1937 pientä ”lehteä antisemitismin vastustamiseksi ja Messias-valon viemiseksi Israelille”. Lehden nimeksi annettiin ”Israelin Ystävä”. Päätoimittaja Paavo Attilaotti kantaa Israelin ja juutalaisten ystävyyden puolesta ja antisemitismiä vastaan viitaten mm. raamatunkohtaan Obadja 12-15, jossa varoitetaan liittymästä Jumalan kansan, juutalaisten, vainoajiin sen ahdistuksen aikana ja luovuttamasta sen pakolaisia. Israelin Ystävät noudatti tätä toiminnassaan auttaen juutalaisia pakolaisia.
Hitlerin liitettyä Itävallan Saksaan v. 1938 Suomeen alkoi tulla juutalaispakolaisia Ariadne- laivalla Stettinistä. Suomen hallitus ja sen sisäministeri Urho Kekkonen noudattivat pidättyväistä pakolaispolitiikkaa, eikä juutalaisilla juurikaan ollut Suomeen yrittämistä. Suomeen jääneistä pakolaisista lasketaan 117 olleen juutalaisia.
Israelin Ystävät ry järjesti v. 1938 keräyksen juutalaispakolaisten hyväksi. Helsingin, Viipurin ja Turun juutalaiset seurakunnat järjestivät käytännössä juutalaispakolaisten ylläpidon. Israelin Ystävät osallistui perustetun juutalaispakolaisten auttamiskomitean työhön. Juutalaispakolaisten keskuudessa tehtiin myös pienimuotoista lähetystyötä.
Sota-aikana esiintyi myös hyvin juutalaisvastaisia mielipiteitä. Kun Paavo Attila eräässä puheessaan v. 1943 kehotti suomalaisia siunaamaan juutalaisia, paikallisen seurakunnan edustaja esitti sanomalehdessä vastineen, jossa väitti juutalaisia syyllisiksi sotaan ja suomalaisia sankarivainajia heidän uhreikseen.
Suomessa sodan aikana olleita juutalaispakolaisia viranomaiset kohtelivat yleensä huonosti. Muutamat Israelin Ystävien ja Suomen Lähetysseuran avainhenkilöt, erityisesti Rauha Moisio, auttoivat heitä heidän vaikeuksissaan ja veivät heille myös hengellistä sanomaa.
Sodanjälkeistä hiljaiseloa ja 1970-luvun uudet tuulet
Sodan jälkeen Israelin Ystävät ry:n toiminta jatkui, mutta hiljaisena ja yhdistyksen jäsenmäärä väheni muutamiin kymmeniin. Yhdistyksen lehti lakkasi ilmestymästä v. 1945. Vielä 1960-luvullakin Israelin Ystävät ry:n jäsenmäärä oli koko Suomessa vain muutamia kymmeniä henkiä ja yhdistyksen toimintaa uhkasi jo täydellinen kuihtuminen. Yhteistyössä ruotsalaisen Sällskapet Judarnas Vänner –järjestön kanssa alettiin tukea Kaarlo Syvännön raamattuyötä Israelissa, josta tulikin yksi Israelin Ystävien avustusten pääkohteista vuosikymmenten ajaksi.
Sitten 1970-luvulla Israelin Ystävien toimintaan alkoivat puhaltaa uudet tuulet, kun maassamme aloitettiin suurimittainen matkailu Israeliin. Matkoja järjesti silloin matkatoimisto Ihannematkat, jonka toimitusjohtajasta, Holger Nystedtistä, tuli myös Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja. Yhdistyksen jäsenmäärä kohosi pian tuhansiin.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin v. 1978 teologian tohtori Per Wallendorf. Israelin Ystävien lehdelle annettiin v. 1972 uusi nimi, ”Shalom”. Sen toimituskuntaan saatiin arvostettuja nimiä kuten professori Aapeli Saarisalo, piispa Elis Gulin, rehtori Risto Santala, maisteri Rauha Moisio ja rovasti Väinö E. Hyvönen. Päätoimittajana toimi v:sta 1977 Toivo Asikainen.
Yhdistyksen tehtävää uudelleen määriteltiin Shalom –lehdessä julkaistussa artikkelissa. Aikaisempaan verrattuna samoja keskeisiä painotuksia olivat edelleen evankelisuus ja yhteiskristillisyys. Lisäksi korostettiin luottamusta koko Raamattuun Jumalan ilmoituksena, evankeliumin välittämistä juutalaisille ja israelilaisille, antisemitismin vastustamista, Israelin ja juutalaisen ajattelun lähestymistä, myönteistä suhtautumista myös arabikansoihin ja sovintoon pyrkimistä Aabrahamin jälkeläisten kesken sekä Israelin jälleenrakentamisen tukemista.
Israelin Ystävät ry:n toiminta alkoi monipuolistua merkittävästi saaden uusia toimintamuotoja ja painotuksia. Israelin Ystävät ry alkoi ottaa julkisesti kantaa Israelin ja juutalaisten poliittiseen asemaan liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin kuten Syyrian juutalaisten sorrettuun asemaan. Avattiin Shalom Shop –kauppa israelilaisten muistoesineiden ja kirjallisuuden myyntiä varten.
1980-luvulla Israelin Ystävät ry otti julkisuudessa näkyvästi kantaa muutamiin Israeliin liittyviin kuumiin poliittisiin kysymyksiin. Tällaisia olivat Jasser Arafatiin Suomeen kutsuminen, Irakin suurlähetystön kysely suomalaisten liikeyritysten juutalaisista omistajista ja johtohenkilöistä sekä PLO:n Helsingin toimiston perustaminen.
Israelin Ystävät ry:n järjestötoimintaa vahvistettiin ja laajennettiin perustamalla useita uusia paikallisosastoja ja luomalla koko maata kattava organisaatio sääntöineen. Alettiin järjestää suuria valtakunnallisia kokouksia mm. Finlandia –talossa ja myös Israel-konferensseja. Tunnettujen kotimaisten puhujien ohella niissä esiintyi myös tunnettuja israelilaisia henkilöitä, kuten Israelin Suomen suurlähettiläitä, joihin oli luotu hyvät suhteet.
1980-luku ja Neuvostoliiton juutalaisten muuttoliike
Israelin ystävyysjärjestöjen perustama yhteinen Israelin Ystävyystoimikunta alkoi 1980-luvulla järjestää Finlandia-talossa suuria yhteisiä Israel-juhlia, jotka nostattivat yhteishenkeä ja halua puolustaa Israelin oikeuksia.
Israelin Ystävät ry perusti v. 1981 julkaisutoimintaansa varten oman yhtiön, Shalom-Kustannus Oy:n. Merkittävä edistysaskel otettiin, kun yhdistyksen toimisto muutti v. 1983 Helsingin keskustassa sijaitsevasta ahtaasta yksiöstä Tampereelle avariin toimistotiloihin.
Yhdistyksen avustustyö keskittyi 1980-luvulla Kaarlo Syvännön raamattujakeluun Israelissa. Sen ohella avustettiin merkittävästi Misgav Ladach –sairaalaa ja Ma’alotin koulukeskusta sekä muita humanitaarisia avustuskohteita. Jad Hashmonan moshavi oli paitsi merkittävä avustuskohde myös suomalaisten matkailijoiden suosima vierailukohde.
1980-luvun lopulla Neuvostoliiton politiikassa alkoivat puhaltaa uudet tuulet, joita luonnehdittiin sanoilla ”avoimuus” ja ”uudistus”. Neuvostokansalaisia koskevia matkustusrajoituksia helpotettiin huomattavasti ja niin myös Neuvostoliiton miljoonien juutalaisten valtava patoutunut muuttopaine alkoi purkautua. Muutto alkoi loppuvuodesta 1989 myös Suomen kautta ja ensimmäiset perheet pääsivät matkustamaan Israeliin.
Muuttoliikettä auttamaan perustettiin loppuvuodesta 1989 erityinen yhdistys, Gesher Hajetsia, joka sitten olikin eturivissä toimimassa käytännön asioissa. Myös Israelin Ystävät ry:n exodustoiminta Hannu Elon johdolla syksystä 1989 lähtien valtakunnallisesti, piireittäin ja paikallisesti. Perustettiin exodustyön tukirahasto, jolle jäsenet lahjoittivat jo ensimmäisenä täytenä toimintavuotena, v. 1990, yhteensä 600 000 mk. Innostus ja uhrivalmius olivat suuria.
Muuttoliikkeen huippu oli heti vuonna 1990, jolloin Neuvostoliitosta muutti pois yhteensä 213 000 juutalaista, joista noin 1600 Suomen kautta Israeliin. Muutto jatkui runsaana koko 1990-luvun ajan. Entisen Neuvostoliiton muutti vuosina 1989-2007 yli miljoona juutalaista, joista noin 12 000 Suomen kautta.
1990-luvulla exodustyö oli yhdistyksen suurin avustuskohde, johon jäsenet lahjoittivat 2,7 milj. mk. Toisena suurena lahjoituskohteena säilyi Kaarlo Syvännön raamattutyö, johon lahjoitettiin 2,1 milj. mk ja kolmantena Misgav Ladach –sairaala, 1,6 milj. mk. Neljänneksi kohteeksi olivat nousseet messiaaniset juutalaiset, noin miljoona markkaa. Kaikkiaan Israelin Ystävät ry lahjoitti 1990-luvun aikana Israeliin noin 10 milj. mk ja lisäksi suuren määrän vapaaehtoisten työtä. Vuosikymmenen aikana lähinnä rakennus- ja hoitotyöhön osallistui useita satoja vapaaehtoisia.
Toiminta 2000-luvulla
Tultaessa 2000-luvulle toinen intifada ja siihen liittynyt terrorismi pelottivat Venäjän juutalaisia. Monet Venäjän juutalaiset alkoivat pitää Venäjää turvallisempana asuinpaikkana, ja niin muuttoliike Israeliin alkoi hiljentyä sekä kokonaisuudessaan että Suomen kautta. Kaiken kaikkiaan vuosina 1989-2007 tapahtunut muutto saavutti historiallisen merkityksen ja jäi aikakirjoihin yhtenä historian suurimmista juutalaisten muuttoaalloista.
Yhdistyken monipuolinen avustustoiminta ja yhteistoiminta ovat 2000-luvulla keskittyneet entistä enemmän messiaanisiin juutalaisiin. Näiden ohella on esimerkiksi lähetyskeskus Tel Avivissa ja useita sosiaalisen työn avustuskohteita. Voidaan sanoa, että Israelin ystävien avustustoiminta ulottuu Israelissa kehdosta vanhuuteen kattaen olennaisimmat hoitotyön alat. Yhdistyksen kautta lähtee Israeliin myös vapaaehtoistyöntekijöitä erilaisiin hoitoalan laitoksiin.
2000-luvulla Israelin Ystävien vieraina on käynyt yli 20 messiaanisten seurakuntien edustajaa lähinnä Israelista, mutta myös Venäjältä. Suhteet messiaanisiin seurakuntiin ovat kasvaneet yhä laajemmiksi. Heidän ohellaan on vieraillut muiden yhteisöjen ja avustuskohteiden edustajia.
Yhdistyksen runsaan sadan vuoden historiaan vuodesta 1908 tähän päivään asti on vaikuttanut valtavia historiallisia tapahtumia ja muutoksia, kuten vallankumoukset, maailmansodat, natsismi ja juutalaisten joukkotuho, holokausti, Israelin valtion perustaminen ja muut suuret maailmanpolitiikan muutokset, jotka ovat ilmestyneet näkyviin ja vyöryneet eteenpäin ikään kuin omalla painollaan ilman että suomalaisilla Israelin Ystävillä on ollut paljoa mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.
Israelin Ystävät ry:llä on kuitenkin ollut jokseenkin johdonmukaisena ja suurena tavoitteenaan alusta alkaen viedä evankeliumin ilosanomaa Israelin kansan keskuuteen ja myös auttaa Israelin jälleenrakentamista eri tavoin. Yhdistyksen tavoitteena on edelleen toimia Jumalan sanan pohjalta Israelin jälleenrakentamiseksi niin hengellisesti, henkisesti kuin aineellisestikin.
Israelin Ystävät ry:n syntyyn ja alkuvuosikymmenten työhön on ratkaisevasti vaikuttanut kahden messiaanisen juutalaisen, Paulus Wolffin ja Naphtali Rudnitzkyn, näky juutalaisten ja Israelin kansan evankelioinnista. Nyt, sata vuotta myöhemmin Israelin Ystävät on läheisessä ja laajassa yhteydessä nimenomaan Israelin messiaanisten yhteisöjen kanssa ja saamme antaa niille voimakkaan tukemme. Alkuperäinen näky kantaa hedelmää myös nykyään.
Lyhennetty Hannu Elon puheesta (Seminaari Järvenpäässä, 3.5.2008)
