Katsoin vielä Lapin matkan kuvia. Tein yhden kuvan kortiksi puhelimellani. Teksti tuli isona. Ehkä on hyväkin näin. Lapin tuntureilla tuli katsottua taivasta. Se oli samalla kuin korkealla ja lähellä. Jumalan valtasuuruus näkyi. Kuitenkin Pyhän Jumalan rauha ja läsnäolo oli ainakin omalla kohdallani tunnettavissa. Jumalan lapsena, Jeesukseen uskovana, ovat toki aistitkin avautuneet hengellisille asioille. ”Sydämen silmät” näkevät. Ja Raamatun sanasta nostetaan mieleen jakeita. Tämä kaikki yhdessä liittyy myös johonkin sisäiseen koti-ikävään, kaipaukseen maahan, jossa ei ole vajavaisuutta, vihaa, tuhoa, sotaa… Se on kaipuuta paratiisiin ja taivaaseen. Ja kuitenkin ennen muuta kyseessä on tuokio, lepohetki arjen keskellä.
Lapin YouTube vielä muistona https://youtu.be/73XyDuGrxhQ