Välillä joku ystävä kysyy ajatuksiani jonkun henkilön puheesta. On halu arvioida ja saada vahvistusta omille ajatuksille ja tunteille. Eli on jäänyt tunne, että puheessa asiat ovat jotenkin väärin. Tällöin itse yritän poimia äänitteestä puhujan sanoja ja lauseita kuuntelemalla pätkän kerrallaan. Kun sanat soljuvat nopeasti ja tunnelma on vahva, niin arviointi jää usein kokonaan pois.

Tässä alla on muutamia esimerkkejä vain erään henkilön yhdestä puheesta. Teksti oli osaksi liitetty kuvatauluihin, mikä helpotti arviointia. Henkilö kiertää karismaattisena opettajana eri seurakunnissa. Näissä väitteissä korostuu pyrkimys saada aikaan Jumalan läsnäoloa ja voimavaikutusta sekä paranemista ja ihmeitä. Yritän poimia Raamatusta kohtia, joilla osoitan nämä henkilön lausumat tai kirjoittamat sanat ainakin osaksi virheellisiksi:

Kun kokoonnumme Jeesuksen nimeen, hän on luvannut olla läsnä. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä. (Matt.18:20)

Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. (Ps. 85:10)

Jumalan läsnäolo ja voimavaikutukset eivät ole riippuvaiset esim. kokoukseen huudoin tai pitkän ylistyksen aikaansaamasta tunnelmasta. Yksinkertainen kiittäminen Jeesuksen sovitustyöstä, Jumalalle kiitoksen ja kunnian antaminen on paljon arvokkaampaa. Jumala on osoittanut rakkautensa Pojassaan ja halunsa olla läsnä ihmisiä, joiden sydän kaipaa häntä.

Tämä on opillisesti mielestäni todella vakava asia. Miten ihminen, Jumalan luoma ja lunastama olento voisi ylläpitää Jumalan läsnäoloa? Meidän tunteidemmeko mukaan Jumala tulisi ja menisi? Jumala rakastaa ja näkee jokaisen sydämeen. Hätääntynyt sydän kysyy jo muutenkin: ”Missä sinä olet, Jumalani?” Hän on lähellä ja tuntee hätäsi.

Miten käy yksinäisyyteen ja vaikeuksiin joutuneen uskovan, joka on tottunut ajattelemaan Jumalaa vain karismaattisen ylistystunnelman kautta? Moni saattaa tulla myös kuin riippuvaiseksi kokoushuumasta. Nämä ovat isoja kysymyksiä.

Karismaattisuudessa on esiintynyt väitettä, että uskova voi elää synnittä. Tienä tähän on esimerkiksi päivän aloittaminen vaikka tunnin ylistys- tai tanssihetkellä. Olisiko tässä ajatus, että läsnäolon tunnelma olisi jonkinlainen suoja syntiä vastaan. Missä on ristin sovitustyö, missä on Jeesus Kristus? Mihin armoa tarvitaan, jos synnittömyyskin on hankittavissa.

Väitteen mukaan jokainen Jeesuksen sovituskuolemaan uskova voi ottaa vastaan voimavaikutuksen ylhäältä. Näin esitettynä se puheessa haastaa ihmistä omiin tekoihin ja suorituksiin. Jeesus kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja nousi ylös ja on Isän oikealla puolella. Paavali kirjoittaa asiasta ylistäen Kristusta.

… ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

Olemme saaneet aseman Jumalan lapsina uskoon tullessamme. Kiitetään tästä huikean arvokkaasta asemasta, johon Kristuksen sovitustyö on meidät asettanut. Meitä kehotetaan kasvamaan Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
… ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. (2 Piet. 3:18)

Tämä väite ja etenkin profetoinnin harjoittelu johtaa usein vääriin profetioihin, vääriin lupauksiin ja toiveisiin. Jumala voi toki puhua yhden ihmisen kautta, joka voi olla meistä kuka tahansa. Usein profetiaa on Jumalan sana tuotuna oikeaan hetkeen.

1.Johanneksen kirje:
2:20 Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
2:27 Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

Hengestä Jeesus oli sanonut: …
mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. ( Joh. 4:14).

Tässä tarkoitetaan itse asiassa juuri sitä, että kaikilla Jeesukseen uskovilla on Pyhän Hengen lahja. On sanottu vielä syvällisesti, että tämä kallis Hengen lahja kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. (Joh. 17:11-12)

Ja tämä tärkein yhteys luo myös kristittyjen yhteyttä. Seurakuntamalli on myös annettu Raamatussa. Se on usein turvallisempaa kuin laajat liikkeet ja suurkokoukset, joissa helposti on ihmiskeskeisyyttä ja arvioinnin puutetta.

Tämä on usein aivan totta. Ylistys on silti hyvä nähdä laajemmin kuin vain kokoukseen liittyvänä kuorona. Sydämestä nouseva kiitos ja ylistys on hyvää ja useimmiten sen sanat korottavat kauniisti Kristusta. Jumalaa voimme kirkastaa monin tavoin elämässämme. Voimme itseksemme miettiä näitä tapoja.

Kirjoitin tämän puhelimellani lyhyellä kotimaan matkalla. Ehkä jaksan joskus viimeistellä tätä isommalla laitteella. Toivon, että tämä arvioni on rakennukseksi eikä hajotukseksi.

Ceta Lehtniemi

Ymmärtääkseni kirjoitan vielä jatko-osan. Meitä on muutamia (ehkä useampiakin?), jotka ovat irtisanoutuneet torontolaisuudesta (ns. nauruherätys) ja menestysteologiasta noin 30 vuotta sitten. Näemme nämä hengelliset juuret yhä tämän ajan sekavassa hengellisessä kentässä. Tätä tahtoisin käsitellä, mutta juuri nyt minulta puuttuu sekä voimat että sanat.

Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi.

Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.

Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.

Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

(Ps. 65: 10-14 KR33/38)

Liitän tähän ystäväni Antti Aurasen runon/laulun. Tämä on siunannut minua useasti kuten myös yläpuolella näkyvät psalmin jakeet. Tussipiirrokseni oli vuosia tai vuosikymmeniä kateissa. Sen löysin keväällä vanhojen grafiikan töiden joukosta. On rikasta, kun voi tehdä hengellistä matkaa yhdessä ystävien kanssa. Psalmi 65 on innoittanut useita ystäviäni. Ajatusten/ kuvien/runojen jakaminen virkistää hengellisesti. Ceta Lehtniemi

Kastele, Herrani

Kastele, Herrani, kastele vain,
että kuulemme äänesi kauniin.
Kastele kunnes me kasvamme niin,
silloin näemme rakkautes auliin.

Toinen on kylväjä, toinen taas leikkaa,
vaan kumpikin täällä on yhtä.
Kaiken on Jumala kasvattanut,
sen ymmärtää vain, jos on tyhjä.

Oksasta, Herrani, oksasta vain,
öljyiseen puuhusi jaloon.
Yksi on astia vihoja täynnä,
ja toinen toi laupeuden taloon.

Toinen on kylväjä, toinen taas leikkaa,
vaan kumpikin täällä on yhtä.
Kaiken on Jumala kasvattanut,
sen ymmärtää vain, jos on tyhjä.

Kokoa lyhteesi, Herrani oi,
kokoa taivainen lasti.
Puhdista meidät vain sanallas,
niin että pääsemme perille asti.

Antti Auranen

joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut –

ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef. 1-10)

Kun katsoo meitä ihmisiä ulkonaisesti, ei voi sanoa kuka on ”kuollut” ja kuka on ”elävä”. Ei ihminen näe tällaisia asioita kovin hyvin. Koen nämä jakeet uskovan kannalta tavattoman lohdullisina. Kaikki on Jumalan tekoa ja Jumalan lahjaa. Me olemme joka solua myöten Hänen tekoaan. Myös hengellinen elämä Kristuksessa on Hänen valmistamansa. Jumala itse on tehnyt eläväksi.

Uskova saa katsoa maailmaa ja omaa elämäänsä Kristuksen työn kautta. Hän voi sanoa ennen ja jälkeen, vaikka ei havaitsisi omassa elämässään ulkoisia parannuksia uskoon tulon jälkeen. Ennen uuden elämän heräämistä sisimpään kaikki oli toisin. Sen kyllä tietää. Kristuksessa lahjoitettu Elämä on todellisuutta. Se on lahjaa. Ei sitä ihminen voi luoda eikä keksiä.

Tulevia maailmanaikoja on minun vaikea ymmärtää. Siellä Jumalan armon ylenpalttisuus on eri tavoin näkyvää kuin nyt. Kuitenkin Kristuksessa olemme jo kiinni ja kätketyt tähän ihmeelliseen taivaalliseen todellisuuteen.

Meille ei jää mitään kerskattavaa, koska kaikki on lahjoitettua ja luotua Kristuksen kautta. Myös usko on lahjaa. Teot on valmistettu ennalta. Kuitenkin ihminen saa tarttua julistettuun sanaan, evankeliumiin. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16)

Eli uskova ei ole oikeasti missään itsessään parempi kuin uskosta osaton. Kuitenkin uskovan elämän Herra on kaikin tavoin parempi kuin tämän maailman ruhtinas. ”Lihan himo” on myös ymmärtääkseni laajempi hengellinen käsite mitä ensin tulee mieleen. Kyllä ihmisen tunne-elämä ja ihmiseen luodut tarpeet säilyvät. Emme uskovina tahdo vaeltaa ajatustemme ja itsekkäiden mielitekojemme mukaan. Olemme Taivaallisen Isämme lapsia, emme ”tottelemattomuuden”.

Jumala on joka tapauksessa tehnyt minut eläväksi. Häneltä on kaikki lahjaa.

Aamuyön mietteitä saaristossa.

Ceta

Kirjoitan kuin kirjeen pitkästä aikaa. Toivon, että Kristus on keskuksessa, vaikka en saanut sitä sujuvasti otsakkeeseen. Ehkä tämä toiveeni näkyy tekstistäni.

Toukokuun näyttelyn jälkeen saaristomökin puutarhatyöt jäivät hiukan hunningolle. Satoa on silti tullut ja yhä tulee, mutta yleisilme on tainnut olla vähän pusikoitunut tänä vuonna. Kaikenlaisen raivaustyön ohessa olen välillä palaillut omiin runoihini ja kirjoihini. Tahtoisin raivata tilaa hyllyihin uudelle, jollekin mistä on vain aavistus tällä hetkellä.

Olen vienyt Vivamoon vanhoja kirjoja ja vähän muutakin. Tapasin Vivamon Ystävien puheenjohtajan kirppiksellä käynnin yhteydessä. Kysyin olisiko käyttöä kirjallani ”Virvoita sanallasi”. Niitä minulla oli viisi mukanani. Hän ehdotti niitä majoitustiloihin, joissa asukas voi niiden äärellä hiljentyä. Tämä on kovin lohdullinen ajatus. Jospa yksikin henkilö hyötyisi kirjastani. Virvoita sanallasi.cetalena Kirjassa on raamatunjakeita ja luontokuvia. Laitan yhden aukeaman tähän alle.

Ymmärrät varmaan, Lukijani, kuinka paljon iloa saan siitä ajatuksesta, että joku katsoo Vivamon rauhassa kirjaani ja miettii Jumalan sanaa. Sain jättää myös 30 kpl hengellisiä lorukortteja lapsille Vivamoon. Nämä tein kotikoneellani.

Myös KRELLI Kristilliset eläkeläiset ry julkaisi nettisivuillaan kirjoitukseni luovuudesta. Siihen laitoin kolme hengellistä runoa. https://www.krell.fi/uutiset/mita-luovuuden-ilo-minulle-merkitse/

Kopioin myös kirjoitukseni tänne, koska näin se on tallessa myös tässä osoitteessa. Vaikka olen kovin vähän ollut missään kristillisissä yhteyksissä, niin vanhasta poimien olen ollut mukana ainakin Vivamossa ja KRELLIssä. Hyvä näin. Ceta

Olin kevättalvella sanan ja rukouksen illassa ja lähdin kesken pois. Olen ollut elämäni aikana tavattoman monissa vastaavissa tilaisuuksissa, eniten Imatralla. Usein olin juontajana ja saatoin rukoilla etukäteen sekä tilaisuuden että pääpuhujan puolesta. Usein pastori oli jakamassa sanaa, mutta tilaa annettiin seurakuntalaisillekin jakaa sitä mitä oli sydämellä. Jakaminen saattoi toki tapahtua myös niin, että vetäjälle kerrottiin etukäteen sydämelle noussut asia. Varsinainen opetuspuhe oli yleensä noin 20 minuuttia.

Sanan ja rukouksen illassa meitä oli vain neljä ihmistä, melko iäkkäitä pastoria lukuunottamatta. Pienen seurakunnan pastori kysyi meiltä kolmelta mahdollisia rukousaiheita, mikä tuntui toki hyvältä ja oikealta. Nämä rukoilimme tavallaan heti pois mielestä. Sen jälkeen pastori meni eteen seisomaan puhujanpulpetin taakse ja puhui meille kolmelle 40 minuutin opetuspuheen oikeasta uskosta ja sinapinsiemenestä. Uskon puhe käsitteli pääasiassa parantamisrukousta ja siihen liittyviä asioita.

Puheen jälkeen annettiin lupa rukoilla. Kokousta oli ollut tasan tunti. Itse yritin täydentää osaltani pastorin puhetta siihen suuntaan, että kärsivällinen lähimmäisen rinnalla kulkeminen ja toisen puolesta näkymättömästi rukoileminen kuvaa myös uskoa. Olisin jatkanut raamatunjakeella, jonka laitoin nyt tähän kirjoitukseeni näkyviin leikekuvana. Pastori keskeytti minut välittömästi, kun yritin jotain sanoa. Olin hämmentynyt, mutta jäin hiljaisena ihmettelemään.

Toinen meistä naisista rukoili lyhyesti mainiten myös Jeesuksen ristin työn. Aloin itsekin rohkaistuneena rukoilla keskittyen kiittämään ristin sovituksesta ja sanoin toki, että meillä on kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala. Pastori keskeytti minut mielestäni lähes karskisti. Huomautin, että keskeytit minut jo toistamiseen. Sain vastauksen, että minä puhuin heille (ihmisille) enkä Jumalalle. Lähdin pois tilaisuudesta ja samalla koko seurakunnasta. Raamatunjae jäi jakamatta. En saanut sanoa mitään hiljaisesta rinnalla kulkemisesta ja rukouksesta. Miten tämän olisin voinut jakaa seurakuntaa varten, kun en saanut lupaa puhua ihmisille?

Sinapinsiemen on tavattoman pieni ja huomaamaton. Siitä kasvaa kookas puu. Kun ihminen elää hyvin vaikeaa vaihetta elämässään jopa vuosia tai kymmeniä vuosia, hänellä saattaa olla useita ”näkymättömiä” rukoilijoita, ihmisiä jotka jaksavat rakastaa ja uskoa, luottaa Jumalaan. Juuri tämä kysyy Kristuksen kärsivällisyyteen turvaamista. Vasta elämäntilanteen asetuttua paremmaksi Jumalan armosta, saattaa tulla esiin ne ihmiset, jotka ovat uskoneet ja rukoilleet. Nousee myös suuri kiitollisuus Jumalaa kohtaan.

Herran Henki voi ohjata sydämiämme Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Oma kärsivällisyyteni on tainnut jo loppua. En ehkä enää etsi itselleni paikkaa, missä voisin sanoa jonkun sanan kristittyjen ryhmän keskellä ja rukoilla yhdessä muiden kanssa. Kirjoittelen tänne kuin päiväkirjaan. Ehkä joku on kokenut jotain samaa? Kommenttiin saa vastata nimimerkillä siinä missä kysytään nimeä. Tarkistan kaiken ennen esille laittoa.

Ceta

Lisään tähän kuitenkin sen, että sain rukousvastauksen liittyen näyttelyni pystytykseen. Vahtimestari tulee töihin lauantaina, jolloin ymmärtääkseni hänellä ei pitänyt olla edes työvuoroa. Nyt minulla on pystytykseen sekä lauantai että maanantai. Rukous yhdessä toisten kanssa on tärkeää, mutta kunniaansa Jumala ei anna ihmisille. Ja se oli positiivinen puoli, ettei kenelläkään ollut mitään väheksymistä taiteellista harrastustani kohtaan. Kiitos Jumalalle! Lisään vielä, että moni uskova on rukoillut näyttelyni puolesta jo pitkään. Tämä on ollut koskettavaa.

Toinen lisäys. Minä koen valtavan suurena asiana saamani tuen näin arkisessa asiassa kuin taidenäyttely. Miten suuri asia onkaan, jos ihminen saa tukea sairastaessaan, kärsiessään yksinäisyydestä, aistien ja muistin heikkenemisestä, uskoon ja hengellisyyteen liittyvistä vaikeuksista ym. Tuki tulee usein yksittäisiltä ihmisiltä.

14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

On helpompi tietää tästä rauhasta kuin elää siinä. Voisin ehkä kuvata, että minulla on kestävä muistijälki tästä rauhasta sisimmässäni. Kun kuljen luonnossa niin vaistomaisesti etsin tätä kaikkein parhaaksi tietämääni rauhaa.

Kuvani tuli vastaan facebookin sekavuuden keskellä. Jokin levottomuus syntyi minuun selatessani kovin monenlaista. Vastaan tuli myös uutisia, jotka järkyttivät minua. Joudun yhä harjoittelemaan elämistä. En ole oppinut vielä paljonko voin olla älylaitteillani, mikä on tarpeellista ja hyvää, mikä taas tuo jotain levotonta mieleeni ja rikkoo myös kyvyn nukkua yöllä.

Käymäni keskustelut voivat jäädä pyörimään mielessäni kehää – usein vasta yöllä. Ja keskustelu voi olla minun aloittamani. Raamatun jakeet ja sanat vaikuttavat toisin. En sano, että ymmärrän kaiken. Siitä ei ole kysymys. Raamatun jakeet eivät ole pelkkiä sanoja, niissä on läsnäoleva Jumalan Henki. Ne eivät ole maailman antamia.

”En minä anna teille niinkuin maailma antaa.” On helppo ymmärtää mikä ero on siinä tulevatko sanat Jeesuksen sydämeltä oikeaan aikaan, oikeaan hetkeen ja vastaanottavaan sydämeen vai tulevatko maailman sanat enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti silmiin ja korviin. Näitä satunnaisia ”maailman” antamia sanoja ja signaaleja ei sisin ehdi käsitellä millään tavoin. Ja jäljen ne jättävät, levottomuuden aistittavaksi. Myös hengellisissä tai kristillisissä tilaisuuksissa saattaa olla kovin monenlaista.

Jospa Jeesus valmistaisi ajan sekavuuden keskelle pöydän, jossa on ravintoa ja ehtymätön lähde, mistä voi juoda janoonsa. Herran Henki on rauhana läsnä. Keitaalta matka jatkuu, mutta ei aivan samana kuitenkaan. Jumalan oman keidaspaikat ovat erityisiä juhlahetkiä, eikä näitä pitäisi unohtaa. Kirjoitan itselleni. Juuri minä en muista näitä perusasioita ennenkuin taas valvon ja kyselen.

Onko tämä juhla-ateria minulle aivan henkilökohtainen? Ehkä pöydän ääressä voi olla myös useampi ihminen, mutta Jeesus valmistaa jokaiselle silti oman juhla-aterian. Jeesuksen kohtaamisessa ja hänen lähellään viipymisessä on aina jotain henkilökohtaista. Hän tuntee meistä jokaisen aivan sisimpäämme myöten. Hän toimii aina parhaaksemme. Hän jättää aina rauhan jälkeensä.

Ceta Lehtniemi

Otan melko pitkän lainauksen Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun lopusta alkaen:

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. (Room.7:21-8:4)

Kirjoitin yhteen Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun lopun ja kahdeksannen luvun alun, koska minusta siihen ei kuulu mitään katkoa. Pari lainausta, jotka edustavat pitkälti luterilaista teologiaa ja armon käsitystä.

Lain vanhurskaus täytettiin Kristuksessa siten, että Jeesus täytti Jumalan lain vaatimukset täydellisesti puolestamme ja otti kantaakseen lain rikkomisesta seuraavan rangaistuksen. Tämä tapahtui sekä aktiivisen että passiivisen kuuliaisuuden kautta, mikä teki mahdolliseksi syntisen ihmisen vanhurskauttamisen (oikeamieliseksi julistamisen) armon kautta. (Suomen Teologinen Instituutti)

Vanhurskaus on siis ihmisen ulkopuolelta tulevaa, Jumalan lahjoittamaa oikeamielisyyttä, joka perustuu täysin Kristuksen sovitustyöhön. Uskonpuhdistuksen oppi korostaa, että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta, Kristuksen tähden. (evl.fi)

Tuossa selvitetään mielestäni kristinuskon keskeinen asia liittyen lahjavanhurskauteen. Mihin ihminen tarvitsee lahjavanhurskautta, jos ihminen pystyisi elämään täysin vanhurskaasti eli lain vaatimalla tavalla? Tiedän, että moni väittää tämän toteutuvan Pyhän Hengen voimassa. Ei se mene ihan näin. Sitä paitsi juuri Pyhä Henki osoittaa myös meissä itsessämme olevan synnin.

Kristityn on siis mahdollista nähdä se, että Jumalan laki on hyvä ja täydellinen, mutta oma elämä on tästä ihanteesta kovin kaukana. Tämä ei ole lihan vallassa elämistä, kun näkee että lihassa asuu taipumus syntiin. Vain Jumalan lapsina osaamme iloita siitä, että lain vaatima vanhurskaus on täytetty Kristuksen ristin työssä, ulkopuolellamme. Tuo vahvistettu raamatunpaikka selittää myös sitä, miksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi, lihaan, elää täydellisen kuuliaisena ja kuolla tähtemme ristillä.

Juuri Jumalan lapsi voi kiittää, vaikka elää ”tämmöisenä” vielä lihassa vajavaisena, saahan hän laittaa toivonsa Kristuksen työhön. Emme elä pelossa emmekä orjuudessa. Henki itse todistaa, että olemme Jumalan lapsia. Olemme sitä myös silloin, kun syytökset ja huonot tunteet ja teot nousevat päällimmäisenä mieleen. Saamme turvautua Jumalan armoon. Pyhän Hengen työ voi olla myös hiljaista ja rauhallista levon ja luottamuksen kasvua. Emme voi itse loihtia Hengen hedelmää, emmekä sitä näe. Tahdon oppia ja ymmärtää paremmin, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Minulle seitsemäs ja kahdeksas luku puhuvat samasta asiasta, siitä mikä valtavan suuri asia on tapahtunut siinä, että olemme Kristuksen kautta Jumalan lapsia. Kahdeksannen luvun loppu hahmottaa vielä hiukealla tavalla mitä kaikkea tämä merkitseekään ajatellen jopa koko luomakuntaa. Olemme osa jotakin hyvin ihmeellistä Jumalan suunnitelmaa.

Ceta Lehtniemi