Oliko arkkipiispa Gustaf Johansson antisemitisti?

Vai oliko peräti Israelin ystävä?

Yksi osa artikkelisarjastani, joka liittyi juutalaisvastaisuuteen Suomessa 1900 -luvun alussa. Otan kantaa erityisesti arkkipiispa Gustaf Johanssonin väitettyyn antisemitismiin.

3. Juutalaisvastaisuudesta 1900 -luvun alussa

 

Alkulause Lutherin kirjoittamaan kirjaan ”Juutalaiset ja heidän valheensa”, kirjoittanut Toivo Karanko  https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/c92c73dc-07ac-433f-8398-a8e64ac1d287/content

Huomasin, että arkkipiispa Gustaf Johanssonin (1899-1930) artikkelista oli päässyt osa seitsemän sivun pituiseen alkulauseeseen ikään kuin vahvistamaan kansallissosialistien poliittisia pyrkimyksiä.

Otin kansalliskirjaston arkistosta esille Herättäjä -lehden 03.01.1925 No 1 Kaksi leikekuvaa liimattuna yhteen pääsin lukemaan Johanssonin artikkelin Katolikunnan käännynnäispuuha. Kuva on sen jälkeen, kun olin asetellut kaksi kopioitua sivua päällekkäin ja teipannut ne kohdalleen. Pääkirjoituksen loppuun on siis päässyt noin 1/20 osa arkkipiispan kirjoituksesta hänen jo kuoltuaan. Tahdon myös painottaa sitä, etteivät luterilaiset papit kirjoittaneet lehteen Tapparamies tai julkaisseet kustantajalla Vasara. Tämäkin arkkipiispa Johanssonin kirjoitus Herättäjä -lehdessä on hengelliseksi ajateltu ja varoitus kohdistuu katolisuuteen eikä niinkään juutalaisuuteen.

Käyn hiukan läpi arkkipiispan kirjoitusta. Ensinnäkin se on kirjoitettu 14 vuotta ennen kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” suomennosta. Alku usein on kirjoituksen tarkoituksen kannalta tärkein.

”Ihmiskunnan syvin taistelu käy uskon ja epäuskon välillä. Uskova etsii ylimaailman elämää ja valoa ja voimaa itselleen ja siihen uudistustyöhön, joka on käymässä hengen alalla koko maailmassa. Epäusko työntää tyköään ne vaikutteet, jotka ylimaailmasta koskettavat omaatuntoa, eikä se tahdo tietää mitään Jumalasta ja Vapahtajasta. Kasvava materialismi on epäuskon kehitystä tukenut, ja sen valta on nykyajan suurin onnettomuus.”

Sitten seuraa asioita, joissa katolinen kirkko toimii evankelista kirkkoa vastaan. Katolinen kirkko on alkanut toimia suurissa kaupungeissa, sairaaloissa, kylpylöissä jne. sekä levittäneet kirjoja. Joku kardinaali on vieraillessaan Pohjoismaissa sanonut uskonpuhdistuksen olleen erehdystä. Arkkipiispa arvostelee siis katolisuutta ja sitä, että se pitää paavia Kristuksen sijaisena. ”Mutta missä esiintyi raaka väkivalta? Missä kidutuskoneet olivat toiminnassa?” Eli tuossa lainauksessa mentiin keskiaikaan ja tuomittiin katolisen kirkon väkivalta.

Sen jälkeen tulee lyhyesti uskonpuhdistuksesta. ”Luther pani Jumalan sanan Raamatusta uskon ainoaksi perusteeksi ja Kristuksen autuuden ainoaksi välittäjäksi.” Katolisen kirkon turvautumista perimätietoon, pyhimyksiin, kirkonmenoihin, näyttäviin kulkueisiin ym. arvostellaan kirjoituksessa. Kirjoitus on ilmeisesti laadittu osaksi sen vuoksi, etteivät protestantit siirtyisi katolisuuteen. Katolinen kirkko kuulemma julistaa kirousta muiden kirkkokuntien yli. Näin ei saisi mikään kirkkokunta tehdä.

Pitkä kirjoitus loppuu sitten ajatuksiin juutalaisuudesta. ”Juutalaiset odottavat Messiasta, joka tuo heille maailman vallan. Messias on tullut, mutta Hän ei ollut semmoinen kuin juutalaiset toivoivat. He kokoavat nyt rahoja ja koettavat kaikin keinoin heikentää muita kansoja, jotta Messiaalla tullessaan olisi helpompi päästä valtaan. Tämä väärä messiastoivo kannattaa juutalaisten pyrintöjä, mutta se pettää. Sillä lupaus Messiaan maailmanhallinnosta toteutuu tulevassa maailmanajassa. Sionismi on luopumut isien uskosta ja uskonnosta. (Vain tämä edellä oleva osa päätyi Karangon kirjoittamiin alkusanoihin)

Paavikunta tavoittelee Rooman valtakunnan maailmanvaltaa ja toivoo sen ajan koittavan, jolloin se voi hallita kaikkia kansoja. Lupauksen sana toteentuu yhdestä Paimenesta ja yhdestä laumasta, mutta tämä rauhan aika tulee vasta Kristuksen tullessa.”

Maailmassa oli joku vuosi sitten käyty maailmansota. Piispa Johanssonin kirjoitus on vuodelta 1925. On ehkä ihan ymmärrettävää käsitellä myös kirkkokuntiin ja uskontoihin liittyviä maailmanvalta-ajatuksia. Minusta on väärin ottaa arkkipiispa Gustaf Johanssonin kirjoituksesta aivan pientä osaa suomentajan pääkirjoitukseen ikään kuin saamaan juutalaisvastaiselle asialle lisää painoa.

Olen sitä mieltä, että uskontoihin liittyviä valtapyrkimyksiä ja materian tavoittelua pitää käsitellä. Juutalaisuus ei tietenkään saa olla poikkeus, eikä katolinen kirkko, joiden ajateltiin tavoittelevan ajallista maailmanvaltaa maan päälle. Myös karismaattisia liikkeitä on syytä arvioida samoista asioista, toki luterilaisuuttakin.

Maailmanvalta-ajatukset koen itse vieraiksi. En liitä näitä maallisia valtapyrkimyksiä mitenkään omaan uskooni. Minulle riittää tässä riitoja täynnä olevassa maailmassa lohduttava ajatus siitä millainen on Rauhan valtakunta tulevassa maailmanajassa. Ja tähän päätti myös arkkipiispa Johansson kirjoituksensa.

Lainaan Karangon kirjoittamaa alkulauseen tekstiä ”Kansankirkkomme edesmennyt, suuresti kunnioitettu ylipaimen, arkkipiispa Gustaf Johansson tunsi juutalaiset, ja hänellä oli heistä jokseenkin samanlainen käsitys kuin Lutherilla”. Tätä on lainattu jatkuvasti erilaisilla keskustelufoorumeilla. Karanko ei kyllä perustellut mitenkään lausettaan. Oliko hän tutustunut Gustafssonin laajaan tuotantoon, tuskinpa sentään. Tunsiko hän arkkipiispan, joka oli Lutherin juutalaisvastaisen kirjasen suomennoksen aikaan ollut kuolleena jo 14 vuotta? En usko. Sotilashenkilö Karanko ei vaikuta oikein perehtyneen hengellisiin asioihin. Luultavasti Karanko kirjoitti ainoastaan tuon Herättäjä -lehden artikkelin pohjalta.

Seuraava lainaus on Paavo Ahosen väitöskirjasta Antisemitismi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa 1917-1933 https://helda.helsinki.fi/items/0e88d590-adff-4883-a4cf-477763159b32/full ”Antisemitismiä esiintyi kaikissa kirkon keskeisissä viiteryhmissä, ja tämän tutkimuksen piiriin kuuluneista kuudesta suomenkielisestä piispasta viisi, eli Gustaf Johansson, O. I. Colliander, J. R. Koskimies, Erkki Kaila ja Lauri Ingman esittivät juutalaisvastaisia ajatuksia, tosin Ingman ennen siirtymistään arkkipiispaksi. Jaakko Gummerus oli poikkeus.” Jäin kaipaamaan viitteitä piispojen antisemitistisiin kirjoituksiin tai puheisiin. Sen myönnytyksen löysin Ahosen ajatuksista, etteivät piispat esittäneet mitään konkreettisia tekoja juutalaisia vastaan. Silti tämä Herättäjä -lehden kirjoitus ei tee arkkipiispa Gummeruksesta antisemitistia. Se että juutalaiset mainitaan epäedullisin sanoin, ei tarkoita vielä edes juutalaisvihaa. Tohtori Paavo Ahonen on antisemitismin tutkija, kirkkohistorioitsija.

Lisään tähän YouTuben, Aapeli Saarisalon puheen. Alkuperäinen puhe on ilmeisesti vuodelta 1977. Alusta noin 8:40 Saarisalo kertoo arkkipiispa Johanssonista.  https://youtu.be/eTA5Y_EuvwA?is=Wd24iFCfwUuvxL78

Saarisalo kertoo nuorena pappina tunteneensa arkkipiispa Johanssonin, joka oli suuri Israelin ystävä. Hän uskalsi puhua Herran tulemuksesta, tempaamisesta ja Israelin kautta toteutuvasta Jumalan valtakunnasta maan päällä. Juuri Johansson kehotti Saarisaloa menemään ”Itämaille” tutustumaan Raamatun muinaistutkimukseen ja juutalaiseen kirjallisuuteen ajan merkeistä jne. Gustaf Johansson kävi useita kertoja Israelin mailla ja vietti siellä jopa kuukausia. Hän kuoli v. 1930, joten häneltä jäi näkemättä Israelin valtion synty.

Olen varma, että Israelin Ystävät tai Aapeli Saarisalo olisivat korjanneet ”Juutalaiset ja heidän valheensa” esipuheen arkkipiispa Johanssonin osalta, jos nämä asiat olisivat olleet esillä 1900 -luvulla. Nyt vasta 2000 -luvulla meillä on ollut mahdollisuus tutkia internetin kautta historiaa ja antisemitismiä. Myös käsittelemäni Lutherin kirja juutalaisista on vasta internetin kautta tullut mukaan keskusteluihin.

Karanko kirjoitti kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” alkulauseessa mm. seuraavaa:

”Neljäsataa vuotta on tämä Lutherin kirja ollut meiltä kokonaan kätkettynä, sillä ani harvat papeistamme ja jumaluusopineistammekaan ovat tienneet siitä tuskin muuta kuin nimen – eikä ihmekään, sillä onhan se kokonaan jätetty pois Lutherin koottujen teosten myöhemmistä laitoksista … enempi ehkä syystä, ettei tällä Lutherin kirjalla muka enää olisi mitään käytännöllistä arvoa, mutta varmasti myöskin siitä syystä, että se ankarasti kohdistuu juutalaisia ja juutalaisuutta vastaan. Sillä ovathan juutalaiset koko viime vuosisadan ajan olleet kaikkialla maailmassa ainaisessa myötätuulessa.”

”Ja sanottakoon uuden Saksan juutalaisvastaisuudesta ja sen käyttämistä menettelytavoista muuten mitä hyvänsä, niin se kuitenkin on ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin , hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä niin ajallisessa, maallisessa kuin hengellisessä ja uskonnollisessakin mielessä.” Jos on halua tutustua tuon ajan saksalaiseen uskontoon, niin kannattaa lukea kirjoitukseni Saksalainen uskonto. Tuossa uskonnossa ei ole mitään kristinuskoa jäljellä, ei mitään siitä mitä Luther niin perusteellisesti puolusti lukuisissa kirjoissaan. Luulen, että Raamatun kääntäjä ja uskonpuhdistaja olisi ollut tästä kauhuissaan.

”Tämän Lutherin kirjan, joka nyt suomeksi ilmestyy täydellisenä, lyhentämättömänä, suomentaminen on suoritettu Erlangenissa 1842 julkaistujen Lutherin koottujen teosten 32:nnesta niteestä, joka käsittää jakson ”Dr. Martin Luther´s polemische deutsche Schriften.” Kirja on yhä saatavilla. Sen on koonnut Dr. Johann Konrad Irmisher. Kuvan kirjasta löysin internetin kautta.

Alla on museon kuvia Lutherin julkaisemasta kirjasta. Tämän laitan siksi, että säilyisi jotenkin nähtävällä tavalla vuosisatojen tuomat muutokset. Aikakaudet ovat tyystin erilaisia.

Lutherin käsittelemät raamatunkohdat ovat todella kiinnostavia ja ajattomia myös kirjassa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Nämä ”valheet” liittyivät paljolti juuri Vanhan Testamentin erilaisiin tulkintoihin paikallisten juutalaisten ja Lutherin välillä. Valheet liittyivät myös tapaan miten juutalaiset parjasivat Jeesusta Kristusta, Hänen äitiään Mariaa ja kristittyjä, myös Lutherin läheisiä. Kävin kärsivällisesti läpi raamatunpaikkoja, vaikka se tuntui melko haastavalta puuhalta. Lutherin purkautunut vihamielisyys kohdistui mielestäni juuri paikallisiin juutalaisiin, joiden kanssa hän oli joutunut olemaan yhteyksissä Vanhan Testamentin käännöstyönsä jälkeen.

Ceta Lehtniemi

Artikkelisarja kokonaisuudessaan Juutalaisvastaisuudesta 1900 -luvun alun Suomessa

 

 

Pyhä Henki Apostolien teoissa 1. ja 2.

Alla on pdf- muodossa hyvin vanha puherunkoni ilmeisesti kahteen raamattutuntiin. Lähteenä minulla on ollut
Raamattu 1933/38
Heikki Palva, Raamatun tietosanasto

Digi-IRT

Noin 15 vuoden jälkeen minun on mahdotonta sanoa kuinka paljon olen poiminut Digi-IRT:stä. Yleensä nämä kirjoitukseni ja puheeni ovat olleet omaa tutkimustani ja ajatteluani, ja varsinaiset lainaukset olen pyrkinyt merkitsemään selvästi. Tuon vanhan kirjoituksen esille, koska minusta Pyhä Henki liitetään välillä liikaa karismaattiseen kokoustoimintaan ylistyksineen ja näkyvästi esillä oleviin henkilöihin.

Pyha Henki Apt teoissa

Herra odottaa, että voisi olla meille armollinen

Psalmit:
77:10 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.

Jesaja:
30:18 Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!

Minulle nousi mieleeni otsakkeeni virke aamuyöllä. Nousin ylös ja etsin yllä olevat raamatunpaikat. Halusin löytää Raamatusta sanat, jotka olivat mielessäni.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Miksi? Jumala tahtoo luomistaan ihmisistä lapsiaan – elämään yhteydessään maan päällä ja myös ikuisesti. Synnin rangaistus on poistettu. Meidän pahat tekomme, erehdyksemme, kovuutemme, halumme elää erossa Jumalasta on annettu anteeksi Jeesuksen Kristuksen ristin sovitustyössä. Jumalan syvä halu on saada olla armollinen meitä kohtaan.

Meistä kristityistä tai uskovaisista halutaan tehdä Jumalan lapsia, ei suorittajia, eikä tekojemme tarkkaajia. Me itse ihan vapaaehtoisesti lähdemme joskus kuin orjan tielle. Huomaamme ja ymmärrämme tämän usein vasta heikkouden tai sairauden kautta. Minäkin saisin nyt vain levätä, jatkaa yöuniani. Kuitenkin valitsin nousta ylös. Tahdon hetken ajatella Vapahtajaani, miten hän liikkui yksittäisten ihmisten parissa ulkomuodoltaan ihmisenä erottumatta mitenkään muista. Kuitenkin ihmiset seurasivat häntä. Jeesuksesta huokui erityinen ymmärrys, rakkaus ja totuus.

Jeesus kohtasi lämmöllä ihmisiä, joita me emme edes huomaisi tai väheksyisimme, ehkä torjuisimme ulkonaisten syiden vuoksi. Jeesus asetti jopa esikuvaksemme näitä vähäisiä tai pienen, avuttoman lapsen. Jeesus asettui palvelijaksi pesten opetuslastensa jalat, vaikka tiesi aivan kohta riippuvansa ristillä kärsimässä siten, ettei sitä ihminen voi mitenkään ymmärtää. Meille jää salaisuudeksi niin paljon. Jeesus pyysi vielä ristillä Isää antamaan anteeksi heille, jotka käytännössä toimittivat hänet kärsimyksen puuhun.

Minulle syntyi paperille kauan sitten runo ”Yksi katse Jeesukselta”. Se on ollut esilläkin. Eilen tein sen kortiksi. Kortin teko oli samalla minullekin hiljentymistä. Korttiin tuli tummaa kärsimyksen sävyä, ehkä surun vivahdus. Kristus on kärsivänä lähellä jokaista kärsivää ja surevaa ihmistä. Sinivuokko kuvaa kuin uutta elämää Jumalan armossa ja ristin valossa. Jumalan kirkkauden ja armon taustana on aina myös risti. Ylösnousseella on yhä naulojen jättämät haavat käsissään. Perillä ylistämme Jumalan Karitsaa.

Nyt kuitenkin otan vastaan rakastavan katseen Jeesukselta. Hän otti pois häpeän, synnin, pelon ja toivottomuuden. Armo on tullut niin alas, että saatan ottaa sen vastaan. Saan pukea sen sanoiksi ja kuvaksi. Jumala odottaa, että saisi olla armollinen, että hänen armonsa otettaisiin vastaan lahjana.

’Taivaallinen Isämme meitä hoitakoon rakkaasti ja antakoon lepoa ja rauhaa elämäämme.
Ceta Lehtniemi

Voit napauttaa kuvakortin hiukan isompaan kokoon.

 

Väkevä eksytys

Tämä on aihe, josta ei juurikaan puhuta tai siitä saattaa näkyä myös pakonomaista ja pelottavaa kirjoittelua. En lainkaan tiedä osaanko itsekään sanoa aiheesta mitään uutta tai mitään hyödyllistä. Minua myös tavallaan pelottaa ja järkyttää näin suuresta ja vakavasta asiasta kirjoittaminen.

2. Tessalonikalaiskirje

2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
2:12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.

Matteuksen evankeliumi:
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Luukkaan evankeliumi:
17:23 Ja teille sanotaan: ’Katso, tuolla hän on!’ ’Katso, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.
21:8 Niin hän sanoi: ”Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen se’, ja: ’Aika on lähellä’. Mutta älkää menkö heidän perässään.

Vahvennukset liittyvät vain tapaani etsiä oikeat jakeet käsittelyyn.

 

Valhe ja totuus

Ensimmäisenä tulee mieleen vastakohdat valhe ja totuus.

Valhe: Tuo (laiton, Antikristus), jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, 

Totuus: sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Tulee uskoa totuus – ei mielistyä vääryyteen. Tässä yhteydessä käytetään myös vastakohtia pelastus ja kadotus. Tulee vastaanottaa rakkaus totuuteen. Valheesta puhutaan kuvaillen, että siinä on jotain mihin ihmiset mielistyvät. Siinä on jotain lumoavaa, jotain suurta ja ihmeellistä. Siinä on jotain, mikä on aina vedonnut ihmisen luonteeseen. Se on kuitenkin lähellä aitoa uskoa Kristukseen. Näin on, jos tarkkaamme ulkonaisia merkkejä ja sanoja. Se eksyttää, jos mahdollista, valitutkin. Moni tulee Jeesuksen nimessä. On pysäyttävää, että moni sanoo jopa: ”Aika on lähellä”. Moni saattaa jopa odottaa ylkää (Jeesusta) saapuvaksi, mutta kuitenkin öljy puuttuu. Tarkoitan vertausta kymmenestä neitsyestä. Uskon syvä ja ainoa oikea perusta Jeesuksen sovitustyössä on ehkä korvautunut muilla asioilla.

 

Oma kertomukseni

Hiukan yli 30 vuotta sitten seurasin ns. torontolaisuuden tuomia asioita seurakuntien ja järjestöjen tilaisuuksissa. Näin nuo tyypilliset ilmiöt, käsien vispaamiset, lattialla makaamiset, tahdonvastaiset nauramiset, uudenlaiset ylistykset ym. Arvelin katsovani asioita ulkopuolisen silmin. Olin kriittinen. Luin ja tutkin asiaa.

Juuri ennen erästä aivan toisentyyppistä hengellistä tapahtumaa näin merkillisen unen. Pystyin näkemään sen kuin toistettuna täysin valvetilassa. Seisoin unessa omakotitalon pihassa. Synkkä, musta savu nousi nurmikon läpi ilmaan. Palokuntakin tuli paikalle. Sanoin unessa ihmetellen: ”Ei täällä ole mitään muuta kuin koristepensaat ja nuo puut. Mistä tuo musta savu nousee?”

Uni jäi tavallaan mieleen ja tavallaan unohduksiin. Pakkasin ja lähdin hengelliseen tilaisuuteen, johon olin ilmoittautunut. Kurssin vetäjä (ystäväni) sanoi minulle ollessamme kahdestaan: ”Ceta, sinun pitää irtisanoutua torontolaisuudesta ja menestysteologiasta.” Minä tietysti vastasin, etten voi sanoutua irti siitä missä en ole mukana. Kuinkas muuten!

Kuitenkin illan kulku oli sellainen, ettei minulle jäänyt mitään epäselvyyttä siitä pitääkö minun irtisanoutua vai ei. Yön jälkeen aamulla ymmärsin myös uneni. Siinä minä ihmettelen torontolaisuutta (mustaa savua) ja asiallista kristillisyyttä (puita) ja sellaista vähän turhaa ja kummallista touhua (koristepensaat). Eli irtisanouduin torontolaisuudesta ja menestysteologiasta noin vuonna 1996.

En ole jäänyt oman taustani vangiksi. Silti se muutti todella paljon. Olen nähnyt onneksi myös sen, että monet ovat olleet kaltaisiani tarkkaajia tai jopa vahvasti mukana eksytyksissä, ja Jumalalla on ollut heille erilainen tie vapauteen ja totuuteen. Jumala on rakkaus kaikissa tilanteissa. Jumala ymmärtää tunteemme ja hätämme silloin, kun itse erehdymme tai kun huoli toisista kasvaa suureksi. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Sen kuitenkin tämä taustani tai Jumalan antama herkkyys (kenties lahja) on vaikuttanut, etten ole voinut enkä voi olla mukana siellä missä tämä torontolaisuus vaikuttaa yhä vaikkakin usein kovin erilaisena. Välillä puhun itsekin vain äärikarismaattisuudesta, mutta se ei ole oikein täsmällistä, koska silloin alamme katsoa liikaa ulkonaisia merkkejä ja ihmisten käyttäytymistä. Mielestäni on oikeampaa puhua henkivallasta ja eksytyksestä, ei ikään kuin vain ylilyönneistä. Tällöin ymmärrämme myös asian vakavuuden.

Lisäksi olen kyllä sitä mieltä, että torontolaisuuden ja uushenkisyyden ilmiöt kulkevat kuin käsi kädessä. Ihmisen sisäisten kundaliinivoimien aktivoitumisesta voi olla kyse osassa ilmiöistä. Voi olla kyse myös muusta persoonallisen pahan harhautuksesta. Ei ole vaikea löytää englanninkielisiä (kristillisiä?) nettikursseja, joissa pyritään vapauttamaan ihmevoimia (energiavoimia) aivan samoin kuin uushenkisyydessä. On suuri houkutus vapauttaa näin ihmeitä ja paranemisia. Lisäksi sen sanotaan tapahtuvan Jumalan kunniaksi.

Olen varmaan alitajuisesti etsinyt jotain seurakuntaa tai kuin pesää, johon voisin mennä suojaan. Ei tällaista paikkaa ole. Eksytys on nyt kaikkialla limittäin lomittain aidon kristillisen sanoman kanssa. Nyt kuljen rohkeasti kristittyjen ystävieni parissa ja jopa eri seurakunnissa. Minä vanhenen ja kaipaan aidosti seurakunnan yhteyttä ja vuorovaikutusta. Kaipaan rohkaisua, kaipaan opetusta. En voi elää ainoastaan internetissä ja käydä silloin tällöin hiljaisesti istumassa kirkossa tai muussa kokouspaikassa. Hengellinen kohtaaminen on nyt osa arkeani. Ainakin toivon näin olevan. En koe olevani enää kovin yksin.

En minä tiedä pitääkö jonkun henkilön irtisanoutua ja kuinka ja mistä. Asia on ehkä pikemmin niin, että saa irtisanoutua näistä eksyttävistä voimista. Jumala itse osaa neuvoa ja johdattaa ja antaa voiman, kun sitä pyydämme. Hän lahjoittaa rakkauden totuuteen.

Minäkin olen itse vaarassa eksyä, jos jään yksin. Silti saan usein selvän kehotuksen jäädä pois jostain tilaisuudesta. Joskus joudun myös lähtemään kesken pois. Olen myös pelännyt, että minut heitetään ulos. Oikeastaan vain kerran minulle on näytetty ovea. Usein olen epäillyt, ettei minua haluta mukaan kriittisyyteni tähden. Olen aiheuttanut hämminkiä, tiedän. En silti voi tietää mitä siitä ajatellaan, jos jään pois yhteyksistä. Monta kertaa varotukseni on saatettu kokea ihan hyvänä asiana.


Rakkaus totuuteen

Tässä on ydinasia mielestäni. Tämän sekavuudenkin ydinviesti on siinä, että meissä kristityissä heräisi rakkaus totuuteen. Nyt en tarkoita lainkaan mitään kovaa ja oikeassa olevaa. Tarkoitan sitä rakkautta ja totuutta, joka näkyi ja näkyy Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Tarkoitan sitä rakkautta, millä Jumala meitä rakastaa. Tarkoitan paneutumista aitoon evankeliumiin. Tarkoitan arkista elämistä armossa ja totuudessa. Jumalan rakkaus on lahjoitettu meille Jeesuksessa Kristuksessa.

Päätän kirjoitukseni Paavalin sanoihin galatalaisille:
Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden,

pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. (Gal.1:3-5)

Ceta Lehtniemi

Arviointia ja pyrkimystä totuuteen

Välillä joku ystävä kysyy ajatuksiani jonkun henkilön puheesta. On halu arvioida ja saada vahvistusta omille ajatuksille ja tunteille. Eli on jäänyt tunne, että puheessa asiat ovat jotenkin väärin. Tällöin itse yritän poimia äänitteestä puhujan sanoja ja lauseita kuuntelemalla pätkän kerrallaan. Kun sanat soljuvat nopeasti ja tunnelma on vahva, niin arviointi jää usein kokonaan pois.

Tässä alla on muutamia esimerkkejä vain erään henkilön yhdestä puheesta. Teksti oli osaksi liitetty kuvatauluihin, mikä helpotti arviointia. Henkilö kiertää karismaattisena opettajana eri seurakunnissa. Näissä väitteissä korostuu pyrkimys saada aikaan Jumalan läsnäoloa ja voimavaikutusta sekä paranemista ja ihmeitä. Yritän poimia Raamatusta kohtia, joilla osoitan nämä henkilön lausumat tai kirjoittamat sanat ainakin osaksi virheellisiksi:

-Yhdessä huudamme Jumalan voimavaikutusta paikalle

Kun kokoonnumme Jeesuksen nimeen, hän on luvannut olla läsnä. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä. (Matt.18:20)

Myös yksittäistä avun tarvitsijaa on Herra lähellä kuten esimerkiksi nämä alla olevat psalmit osoittavat.
 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34:19) 

Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. (Ps. 85:10)

Jumalan läsnäolo ja voimavaikutukset eivät ole riippuvaiset esim. kokoukseen huudoin tai pitkän ylistyksen aikaansaamasta tunnelmasta. Yksinkertainen kiittäminen Jeesuksen sovitustyöstä, Jumalalle kiitoksen ja kunnian antaminen on paljon arvokkaampaa. Jumala on osoittanut rakkautensa Pojassaan ja halunsa olla läsnä ihmisiä, joiden sydän kaipaa häntä.

-Jumalan läsnäolon ylläpito –
-Uskova voi Pyhän Hengen ohjauksessa kouluttaa itsensä siihen, että pysyy koko ajan Kristuksen läsnäolossa

Tämä on opillisesti mielestäni todella vakava asia. Miten ihminen, Jumalan luoma ja lunastama olento voisi ylläpitää Jumalan läsnäoloa? Meidän tunteidemmeko mukaan Jumala tulisi ja menisi? Jumala rakastaa ja näkee jokaisen sydämeen. Hätääntynyt sydän kysyy jo muutenkin: ”Missä sinä olet, Jumalani?” Hän on lähellä ja tuntee hätäsi.

Miten käy yksinäisyyteen ja vaikeuksiin joutuneen uskovan, joka on tottunut ajattelemaan Jumalaa vain karismaattisen ylistystunnelman kautta? Moni saattaa tulla myös kuin riippuvaiseksi kokoushuumasta. Nämä ovat isoja kysymyksiä.

-kyky elää nuhteettomasti läsnäolon vaikutusta
-On mahdollista säilyttää nuhteeton vaellus

Karismaattisuudessa on esiintynyt väitettä, että uskova voi elää synnittä. Tienä tähän on esimerkiksi päivän aloittaminen vaikka tunnin ylistys- tai tanssihetkellä. Olisiko tässä ajatus, että läsnäolon tunnelma olisi jonkinlainen suoja syntiä vastaan. Missä on ristin sovitustyö, missä on Jeesus Kristus? Mihin armoa tarvitaan, jos synnittömyyskin on hankittavissa.

-Jokainen verellä pesty uskova voi ottaa vastaan voimavaikutuksen ylhäältä

Väitteen mukaan jokainen Jeesuksen sovituskuolemaan uskova voi ottaa vastaan voimavaikutuksen ylhäältä. Näin esitettynä se puheessa haastaa ihmistä omiin tekoihin ja suorituksiin. Jeesus kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja nousi ylös ja on Isän oikealla puolella. Paavali kirjoittaa asiasta ylistäen Kristusta.

Ef. kirjeen ensimmäinen luku liittyy tähän asiaan ja erityisesti nämä jakeet 19-23: 

… ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

-Kasvaa asemassa Kristuksessa – kasvaa hengessä

Olemme saaneet aseman Jumalan lapsina uskoon tullessamme. Kiitetään tästä huikean arvokkaasta asemasta, johon Kristuksen sovitustyö on meidät asettanut. Meitä kehotetaan kasvamaan Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
… ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. (2 Piet. 3:18)

-Meistä tulee automaattisesti profetaalisia, jos vietämme aikaa läsnäolossa

Tämä väite ja etenkin profetoinnin harjoittelu johtaa usein vääriin profetioihin, vääriin lupauksiin ja toiveisiin. Jumala voi toki puhua yhden ihmisen kautta, joka voi olla meistä kuka tahansa. Usein profetiaa on Jumalan sana tuotuna oikeaan hetkeen.

-Läsnäolo opettaa – voitelu opettaa
Karismaattisessa liikkeessä puhutaan paljon voitelusta. Vanhassa Testamentissa sana ”voitelu” esiintyy runsaasti ja monessa yhteydessä. Uudessa Testamentissa KR33/38 se esiintyy vain 1. Johanneksen kirjeessä. Se tarkoittaa, että jokaisella, joka on Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman kautta uskossa, on jo sisimmässään Pyhä Henki. Hän opettaa sanan mukaan ja hänen läsnäolonsa pysyy on sitten tilanteemme ja tunteemme aivan vastakkaiset ylistyskokouksen ilmapiirille.
Karismaattinen liike sekoittaa usein voitelun läsnäolon kokemuksiin, joita saadaan aikaan usein erilaisin ihmisen toimin.


1.Johanneksen kirje:

2:20 Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
2:27 Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

-On ensin päästävä Henkeen, jotta voi rukoilla hengessä ja totuudessa
Ainoa Raamatun kohta tähän liittyen on tässä: ”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:23-24)

Hengestä Jeesus oli sanonut: …
mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. ( Joh. 4:14).

Tässä tarkoitetaan itse asiassa juuri sitä, että kaikilla Jeesukseen uskovilla on Pyhän Hengen lahja. On sanottu vielä syvällisesti, että tämä kallis Hengen lahja kumpuaa iankaikkiseen elämään.

-Henki pyrkii saamaan ihmisiä yhteen
Usein näkyvissä karismaattisissa liikkeissä tahdotaan koota suuria joukkoja yhteen. Jeesukselle oli tärkeää toisenlainen yhteys häneen ja Isään.

Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. (Joh. 17:11-12)

Ja tämä tärkein yhteys luo myös kristittyjen yhteyttä. Seurakuntamalli on myös annettu Raamatussa. Se on usein turvallisempaa kuin laajat liikkeet ja suurkokoukset, joissa helposti on ihmiskeskeisyyttä ja arvioinnin puutetta.

-Kun ylistät ja kiität, niin kirkastat Jumalaa

Tämä on usein aivan totta. Ylistys on silti hyvä nähdä laajemmin kuin vain kokoukseen liittyvänä kuorona. Sydämestä nouseva kiitos ja ylistys on hyvää ja useimmiten sen sanat korottavat kauniisti Kristusta. Jumalaa voimme kirkastaa monin tavoin elämässämme. Voimme itseksemme miettiä näitä tapoja.

Kirjoitin tämän puhelimellani lyhyellä kotimaan matkalla. Ehkä jaksan joskus viimeistellä tätä isommalla laitteella. Toivon, että tämä arvioni on rakennukseksi eikä hajotukseksi.

Ceta Lehtniemi

Ymmärtääkseni kirjoitan vielä jatko-osan. Meitä on muutamia (ehkä useampiakin?), jotka ovat irtisanoutuneet torontolaisuudesta (ns. nauruherätys) ja menestysteologiasta noin 30 vuotta sitten. Näemme nämä hengelliset juuret yhä tämän ajan sekavassa hengellisessä kentässä. Tätä tahtoisin käsitellä, mutta juuri nyt minulta puuttuu sekä voimat että sanat.

Kastele Sinä, Herrani

Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi.

Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.

Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.

Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin, ja vilja peittää laaksot. Riemuitaan ja lauletaan!

(Ps. 65: 10-14 KR33/38)


Liitän tähän ystäväni Antti Aurasen runon/laulun. Tämä on siunannut minua useasti kuten myös yläpuolella näkyvät psalmin jakeet. Tussipiirrokseni oli vuosia tai vuosikymmeniä kateissa. Sen löysin keväällä vanhojen grafiikan töiden joukosta. On rikasta, kun voi tehdä hengellistä matkaa yhdessä ystävien kanssa. Psalmi 65 on innoittanut useita ystäviäni. Ajatusten/ kuvien/runojen jakaminen virkistää hengellisesti. Ceta Lehtniemi

Kastele, Herrani

Kastele, Herrani, kastele vain,
että kuulemme äänesi kauniin.
Kastele kunnes me kasvamme niin,
silloin näemme rakkautes auliin.

Toinen on kylväjä, toinen taas leikkaa,
vaan kumpikin täällä on yhtä.
Kaiken on Jumala kasvattanut,
sen ymmärtää vain, jos on tyhjä.

Oksasta, Herrani, oksasta vain,
öljyiseen puuhusi jaloon.
Yksi on astia vihoja täynnä,
ja toinen toi laupeuden taloon.

Toinen on kylväjä, toinen taas leikkaa,
vaan kumpikin täällä on yhtä.
Kaiken on Jumala kasvattanut,
sen ymmärtää vain, jos on tyhjä.

Kokoa lyhteesi, Herrani oi,
kokoa taivainen lasti.
Puhdista meidät vain sanallas,
niin että pääsemme perille asti.

Antti Auranen

Jumala on eläviksi tehnyt

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,

joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut –

ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef. 1-10)

Kun katsoo meitä ihmisiä ulkonaisesti, ei voi sanoa kuka on ”kuollut” ja kuka on ”elävä”. Ei ihminen näe tällaisia asioita kovin hyvin. Koen nämä jakeet uskovan kannalta tavattoman lohdullisina. Kaikki on Jumalan tekoa ja Jumalan lahjaa. Me olemme joka solua myöten Hänen tekoaan. Myös hengellinen elämä Kristuksessa on Hänen valmistamansa. Jumala itse on tehnyt eläväksi.

Uskova saa katsoa maailmaa ja omaa elämäänsä Kristuksen työn kautta. Hän voi sanoa ennen ja jälkeen, vaikka ei havaitsisi omassa elämässään ulkoisia parannuksia uskoon tulon jälkeen. Ennen uuden elämän heräämistä sisimpään kaikki oli toisin. Sen kyllä tietää. Kristuksessa lahjoitettu Elämä on todellisuutta. Se on lahjaa. Ei sitä ihminen voi luoda eikä keksiä.

Tulevia maailmanaikoja on minun vaikea ymmärtää. Siellä Jumalan armon ylenpalttisuus on eri tavoin näkyvää kuin nyt. Kuitenkin Kristuksessa olemme jo kiinni ja kätketyt tähän ihmeelliseen taivaalliseen todellisuuteen.

Meille ei jää mitään kerskattavaa, koska kaikki on lahjoitettua ja luotua Kristuksen kautta. Myös usko on lahjaa. Teot on valmistettu ennalta. Kuitenkin ihminen saa tarttua julistettuun sanaan, evankeliumiin. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16)

Eli uskova ei ole oikeasti missään itsessään parempi kuin uskosta osaton. Kuitenkin uskovan elämän Herra on kaikin tavoin parempi kuin tämän maailman ruhtinas. ”Lihan himo” on myös ymmärtääkseni laajempi hengellinen käsite mitä ensin tulee mieleen. Kyllä ihmisen tunne-elämä ja ihmiseen luodut tarpeet säilyvät. Emme uskovina tahdo vaeltaa ajatustemme ja itsekkäiden mielitekojemme mukaan. Olemme Taivaallisen Isämme lapsia, emme ”tottelemattomuuden”.

Jumala on joka tapauksessa tehnyt minut eläväksi. Häneltä on kaikki lahjaa.

Aamuyön mietteitä saaristossa.

Ceta

Luovuuden ja hengellisen jakamisen iloa!

Hei!

Kirjoitan kuin kirjeen pitkästä aikaa. Toivon, että Kristus on keskuksessa, vaikka en saanut sitä sujuvasti otsakkeeseen. Ehkä tämä toiveeni näkyy tekstistäni.

Toukokuun näyttelyn jälkeen saaristomökin puutarhatyöt jäivät hiukan hunningolle. Satoa on silti tullut ja yhä tulee, mutta yleisilme on tainnut olla vähän pusikoitunut tänä vuonna. Kaikenlaisen raivaustyön ohessa olen välillä palaillut omiin runoihini ja kirjoihini. Tahtoisin raivata tilaa hyllyihin uudelle, jollekin mistä on vain aavistus tällä hetkellä.

Olen vienyt Vivamoon vanhoja kirjoja ja vähän muutakin. Tapasin Vivamon Ystävien puheenjohtajan kirppiksellä käynnin yhteydessä. Kysyin olisiko käyttöä kirjallani ”Virvoita sanallasi”. Niitä minulla oli viisi mukanani. Hän ehdotti niitä majoitustiloihin, joissa asukas voi niiden äärellä hiljentyä. Tämä on kovin lohdullinen ajatus. Jospa yksikin henkilö hyötyisi kirjastani. Virvoita sanallasi.cetalena Kirjassa on raamatunjakeita ja luontokuvia. Laitan yhden aukeaman tähän alle.

Ymmärrät varmaan, Lukijani, kuinka paljon iloa saan siitä ajatuksesta, että joku katsoo Vivamon rauhassa kirjaani ja miettii Jumalan sanaa. Sain jättää myös 30 kpl hengellisiä lorukortteja lapsille Vivamoon. Nämä tein kotikoneellani.

Myös KRELLI Kristilliset eläkeläiset ry julkaisi nettisivuillaan kirjoitukseni luovuudesta. Siihen laitoin kolme hengellistä runoa. https://www.krell.fi/uutiset/mita-luovuuden-ilo-minulle-merkitse/

Kopioin myös kirjoitukseni tänne, koska näin se on tallessa myös tässä osoitteessa. Vaikka olen kovin vähän ollut missään kristillisissä yhteyksissä, niin vanhasta poimien olen ollut mukana ainakin Vivamossa ja KRELLIssä. Hyvä näin. Ceta

Mitä luovuuden ilo minulle merkitsee?

Teksti ja kuva: Ceta Lehtniemi

Olen ollut muutaman päivän yksin Suomenlahdella saaristomökissämme. On ollut tilaa ja väljyyttä sekä fyysisesti että ajatuksen tasolla. Tänään heräsin todella aikaisin kirjoittamaan. Aamukahvilla taisin olla jo puoli kuuden aikaan. Kirjoittaminen sujuu parhaiten, jos en ole vielä katsonut uutisia tai vaihtanut ajatuksia kenenkään kanssa. Jo ennen kuin itsekään tajuaa olevansa hereillä, mielen saattaa täyttää joskus jopa kauniit hengelliset ajatukset. Ne voivat olla myös runon tapaisia.

Täällä saaressa olen kuin sielun kotilaitumilla kuten olen seuraavaan runoon kirjoittanut.

 

Sielun kotilaitumilla


Isän syvähiljaisuudessa

sydämeni löytää taivaan.

Pysähdyn sanan valkeudessa.

Levottomuuteni taipuu rauhaan.


Jeesuksen läheisyydessä

sisimpäni kohtaa Paimenen.

Rukouksessa, rakkaussylissä

kaukokaipuuni löytää laitumen.


Näin minun silmäni avautuvat.

Sisimpäni näkökyky palautuu.

Kulkijan maisemat yhä vaihtuvat

vaan taivas yli kaiken kaareutuu.

 

Todelliset sielun kotilaitumet löydämme vasta perillä. Täällä kaikki on vielä aavistelua ja kaipausta. Koen meren, taivaan ja kallion läheisyyden täällä saaressa. Töitä täällä on kovasti, koska mökkimme takapihalla on puutarha. Rakennusten kunnostus vaatii myös osansa. Ulkotyöt saattavat jopa avata luovuutta. Onhan siinä usein ainoina ääninä lintujen laulu. Ja silmä osuu usein meren pintaan. Joskus tyyni meri houkuttelee istumaan rantapenkille. Saatan kuin kuulla kehotuksen hellittää otteen murheen taakoista.

 

Kerro murheesi


Katselen tyyntä veden pintaa.

Kuulen äänen sanovan hiljaa:

Puhu minulle, kerro murheesi.

Näin opit kaikessa luottamaan.


Älä katso siihen mikä satuttaa

ja saa sinut kahleisiinsa.

Tahdon vapauttaa ajatuksesi

sekä tunteittesi maailman.


Kaikki on tehty puolestasi,

kannettu jo ristin puulle.

Sinne voit jättää kuormasi,

luovuttaa kipeän kantamuksesi.

 

Taivaan heijastuminen meren pintaan saa aikaan kaipausta. Tuollaista puhdasta, kirkasta, kaunista tarvitsen sisimpääni. Välillä näen taivaan valon sumun läpi, välillä niin kirkkaana, että häikäistyn ilman aurinkolaseja. Nämä runoni kertovat myös siitä, että tulen yhä enemmän Jumalaa tarvitsevaksi. En muutu paremmaksi enkä huonommaksi, vaan Kristuksen turvaa yhä enemmän ikävöiväksi. Jokin syvällä sisimmässäni etsii lepoa ja hiljaisuutta. Sen löytäminen ei ole aina helppoa. Runossa toivonkin niin päin, että Jumalan valo löytäisi minut. Silloin armo ympäröi minut.

 

Kunpa valosi löytäisi

 

Kaiken keskellä suostut

aina hellästi auttamaan,

neuvomaan ja opastamaan,

että sinun valosi löytäisi minut.

 

Aina saan tulla luoksesi

puhdistuslähteelle saakka.

Saan silmävoidetta nähdäkseni

ja levon omista yrityksistäni.

 

Isä, tahdon suostua valoosi.

Se on niin puhdas ja hellä

 Kristuksen kirkkaus ristiltä.

Se on armon ihmeellinen syli.

Halajaminen, janoaminen, ikävöitseminen, kaipaus

Psalmit:

42:2 Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
63:2 Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
84:3 Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
112:1 Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!
143:6 Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela.

Matt. 5:6: Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

Kaipaus?
Kaipaus, suuri Jumalan lahja,
myös kipu, halu jostain pois ja parempaan, täydellisempään.

Kaipaus on ikävää heidän näkemiseen,

jotka ovat jo perillä.
Kaipaus on myös halua pyytää johdatusta heidän luokse,
jotka ovat yhä täällä, heidän kohtaamiseen,
jotka ovat minua varten ja joita varten minä olen.
Kaipaus luo halua kulkea eteenpäin.

Tahdon kiittää Jumalaa kaipauksen lahjasta.
Syvin kaipaus on halua elää yhteydessä Häneen,

joka on luonut minut ja lunastanut kaikesta pahasta.
Yllä olevat psalmit kertovat tästä Jumalan kaipuusta.

Olen ymmärtänyt, että juuri tämän kaltaiseen ikävöitsemiseen liittyy jotain hyvin arvokasta. Jumalan Henki vaikuttaa minussa. En edes itse tiedä kaikkea siitä mitä sisimpäni kaipaa syvällä. Toivoisin, että voisin osan sanoittaa rukouksen muotoon ja sanoa loppuun: Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Ja lopuksi sanoisin kaikesta ikävöitsemisestä: Olkoon kaikki Taivaallisen Isäni ohjauksessa ja varjeluksessa. Näin janoamiseni suuntautuu vanhurskauteen, ikuiseen hyvään, armon ja Jeesuksen sovitustyön hedelmään. Se ohjaa Isän Jumalan yhteyteen ja Jeesuksen syvempään tuntemiseen. Näin ihmispelko tai omat väärinymmärrykseni eivät voi voittaa, vaan Jumalan tahto ja hänen rakkautensa voittaa. Silloin minut ravitaan ajassa ja perillä ikuisesti. Ikuinen elämä on jo asettunut minuun hyvän Jumalan tahdosta. Kiitän tästä ihmeestä.

Ceta

Lisäystä: Joitain tähän kaipaukseen liittyviä asioita tavoitan myös ymmärrykseeni. Kaipaan seurakuntayhteyttä, hyvin yksinkertaista. Kunhan olisi heitä, jotka kulkevat samassa Hengessä, joiden kanssa voisin puhua ja rukoilla yhdessä. Ehkä tahtoisin myös tutkia Raamattua sekä käydä ehtoollisella ystävien kesken. Vasta nyt koen olevani valmis siihenkin, että Jumala johdattaisi paikkani – tai jättää tällaisen paikan löytymättä. Sekin on johdatusta. Olen tavallaan valmis myös uuteen. Ja olen valmis myös kohtaamaan ihmisiä, jotka etsivät elävää Jumalaa ja joita Jumalakin etsii. Toivoisin, että osaisin olla avuksi.

Pettyneenä kirjoitan

Olin kevättalvella sanan ja rukouksen illassa ja lähdin kesken pois. Olen ollut elämäni aikana tavattoman monissa vastaavissa tilaisuuksissa, eniten Imatralla. Usein olin juontajana ja saatoin rukoilla etukäteen sekä tilaisuuden että pääpuhujan puolesta. Usein pastori oli jakamassa sanaa, mutta tilaa annettiin seurakuntalaisillekin jakaa sitä mitä oli sydämellä. Jakaminen saattoi toki tapahtua myös niin, että vetäjälle kerrottiin etukäteen sydämelle noussut asia. Varsinainen opetuspuhe oli yleensä noin 20 minuuttia.

Minulla oli toiveita tämän tilaisuuden suhteen. Olin mielestäni etukäteen kysellyt sanan paikkaa jaettavaksi. Talletin paikan kuvana puhelimeeni, jotta sen löytäisin helposti. Tältä se näyttää:

Sanan ja rukouksen illassa meitä oli vain neljä ihmistä, melko iäkkäitä pastoria lukuunottamatta. Pienen seurakunnan pastori kysyi meiltä kolmelta mahdollisia rukousaiheita, mikä tuntui toki hyvältä ja oikealta. Nämä rukoilimme tavallaan heti pois mielestä. Sen jälkeen pastori meni eteen seisomaan puhujanpulpetin taakse ja puhui meille kolmelle 40 minuutin opetuspuheen oikeasta uskosta ja sinapinsiemenestä. Uskon puhe käsitteli pääasiassa parantamisrukousta ja siihen liittyviä asioita.

Puheen jälkeen annettiin lupa rukoilla. Kokousta oli ollut tasan tunti. Itse yritin täydentää osaltani pastorin puhetta siihen suuntaan, että kärsivällinen lähimmäisen rinnalla kulkeminen ja toisen puolesta näkymättömästi rukoileminen kuvaa myös uskoa. Olisin jatkanut raamatunjakeella, jonka laitoin nyt tähän kirjoitukseeni näkyviin leikekuvana. Pastori keskeytti minut välittömästi, kun yritin jotain sanoa. Olin hämmentynyt, mutta jäin hiljaisena ihmettelemään.

Toinen meistä naisista rukoili lyhyesti mainiten myös Jeesuksen ristin työn. Aloin itsekin rohkaistuneena rukoilla keskittyen kiittämään ristin sovituksesta ja sanoin toki, että meillä on kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala. Pastori keskeytti minut mielestäni lähes karskisti. Huomautin, että keskeytit minut jo toistamiseen. Sain vastauksen, että minä puhuin heille (ihmisille) enkä Jumalalle. Lähdin pois tilaisuudesta ja samalla koko seurakunnasta. Raamatunjae jäi jakamatta. En saanut sanoa mitään hiljaisesta rinnalla kulkemisesta ja rukouksesta. Miten tämän olisin voinut jakaa seurakuntaa varten, kun en saanut lupaa puhua ihmisille?

Sinapinsiemen on tavattoman pieni ja huomaamaton. Siitä kasvaa kookas puu. Kun ihminen elää hyvin vaikeaa vaihetta elämässään jopa vuosia tai kymmeniä vuosia, hänellä saattaa olla useita ”näkymättömiä” rukoilijoita, ihmisiä jotka jaksavat rakastaa ja uskoa, luottaa Jumalaan. Juuri tämä kysyy Kristuksen kärsivällisyyteen turvaamista. Vasta elämäntilanteen asetuttua paremmaksi Jumalan armosta, saattaa tulla esiin ne ihmiset, jotka ovat uskoneet ja rukoilleet. Nousee myös suuri kiitollisuus Jumalaa kohtaan.

Herran Henki voi ohjata sydämiämme Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Oma kärsivällisyyteni on tainnut jo loppua. En ehkä enää etsi itselleni paikkaa, missä voisin sanoa jonkun sanan kristittyjen ryhmän keskellä ja rukoilla yhdessä muiden kanssa. Kirjoittelen tänne kuin päiväkirjaan. Ehkä joku on kokenut jotain samaa? Kommenttiin saa vastata nimimerkillä siinä missä kysytään nimeä. Tarkistan kaiken ennen esille laittoa.

Ceta

Lisään tähän kuitenkin sen, että sain rukousvastauksen liittyen näyttelyni pystytykseen. Vahtimestari tulee töihin lauantaina, jolloin ymmärtääkseni hänellä ei pitänyt olla edes työvuoroa. Nyt minulla on pystytykseen sekä lauantai että maanantai. Rukous yhdessä toisten kanssa on tärkeää, mutta kunniaansa Jumala ei anna ihmisille. Ja se oli positiivinen puoli, ettei kenelläkään ollut mitään väheksymistä taiteellista harrastustani kohtaan. Kiitos Jumalalle! Lisään vielä, että moni uskova on rukoillut näyttelyni puolesta jo pitkään. Tämä on ollut koskettavaa.

Toinen lisäys. Minä koen valtavan suurena asiana saamani tuen näin arkisessa asiassa kuin taidenäyttely. Miten suuri asia onkaan, jos ihminen saa tukea sairastaessaan, kärsiessään yksinäisyydestä, aistien ja muistin heikkenemisestä, uskoon ja hengellisyyteen liittyvistä vaikeuksista ym. Tuki tulee usein yksittäisiltä ihmisiltä.