Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi.

Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan.

Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon.

Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi, ja sinun askeleesi tiukkuvat lihavuutta.

Erämaan laitumet tiukkuvat, ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

(Ps. 65: 10-14 KR33/38)

Liitän tähän ystäväni Antti Aurasen runon/laulun. Tämä on siunannut minua useasti kuten myös yläpuolella näkyvät psalmin jakeet. Tussipiirrokseni oli vuosia tai vuosikymmeniä kateissa. Sen löysin keväällä vanhojen grafiikan töiden joukosta. On rikasta, kun voi tehdä hengellistä matkaa yhdessä ystävien kanssa. Psalmi 65 on innoittanut useita ystäviäni. Ajatusten/ kuvien/runojen jakaminen virkistää hengellisesti. Ceta Lehtniemi

Kastele, Herrani

Kastele, Herrani, kastele vain,
että kuulemme äänesi kauniin.
Kastele kunnes me kasvamme niin,
silloin näemme rakkautes auliin.

Toinen on kylväjä, toinen taas leikkaa,
vaan kumpikin täällä on yhtä.
Kaiken on Jumala kasvattanut,
sen ymmärtää vain, jos on tyhjä.

Oksasta, Herrani, oksasta vain,
öljyiseen puuhusi jaloon.
Yksi on astia vihoja täynnä,
ja toinen toi laupeuden taloon.

Toinen on kylväjä, toinen taas leikkaa,
vaan kumpikin täällä on yhtä.
Kaiken on Jumala kasvattanut,
sen ymmärtää vain, jos on tyhjä.

Kokoa lyhteesi, Herrani oi,
kokoa taivainen lasti.
Puhdista meidät vain sanallas,
niin että pääsemme perille asti.

Antti Auranen

joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut –

ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef. 1-10)

Kun katsoo meitä ihmisiä ulkonaisesti, ei voi sanoa kuka on ”kuollut” ja kuka on ”elävä”. Ei ihminen näe tällaisia asioita kovin hyvin. Koen nämä jakeet uskovan kannalta tavattoman lohdullisina. Kaikki on Jumalan tekoa ja Jumalan lahjaa. Me olemme joka solua myöten Hänen tekoaan. Myös hengellinen elämä Kristuksessa on Hänen valmistamansa. Jumala itse on tehnyt eläväksi.

Uskova saa katsoa maailmaa ja omaa elämäänsä Kristuksen työn kautta. Hän voi sanoa ennen ja jälkeen, vaikka ei havaitsisi omassa elämässään ulkoisia parannuksia uskoon tulon jälkeen. Ennen uuden elämän heräämistä sisimpään kaikki oli toisin. Sen kyllä tietää. Kristuksessa lahjoitettu Elämä on todellisuutta. Se on lahjaa. Ei sitä ihminen voi luoda eikä keksiä.

Tulevia maailmanaikoja on minun vaikea ymmärtää. Siellä Jumalan armon ylenpalttisuus on eri tavoin näkyvää kuin nyt. Kuitenkin Kristuksessa olemme jo kiinni ja kätketyt tähän ihmeelliseen taivaalliseen todellisuuteen.

Meille ei jää mitään kerskattavaa, koska kaikki on lahjoitettua ja luotua Kristuksen kautta. Myös usko on lahjaa. Teot on valmistettu ennalta. Kuitenkin ihminen saa tarttua julistettuun sanaan, evankeliumiin. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16)

Eli uskova ei ole oikeasti missään itsessään parempi kuin uskosta osaton. Kuitenkin uskovan elämän Herra on kaikin tavoin parempi kuin tämän maailman ruhtinas. ”Lihan himo” on myös ymmärtääkseni laajempi hengellinen käsite mitä ensin tulee mieleen. Kyllä ihmisen tunne-elämä ja ihmiseen luodut tarpeet säilyvät. Emme uskovina tahdo vaeltaa ajatustemme ja itsekkäiden mielitekojemme mukaan. Olemme Taivaallisen Isämme lapsia, emme ”tottelemattomuuden”.

Jumala on joka tapauksessa tehnyt minut eläväksi. Häneltä on kaikki lahjaa.

Aamuyön mietteitä saaristossa.

Ceta

Kirjoitan kuin kirjeen pitkästä aikaa. Toivon, että Kristus on keskuksessa, vaikka en saanut sitä sujuvasti otsakkeeseen. Ehkä tämä toiveeni näkyy tekstistäni.

Toukokuun näyttelyn jälkeen saaristomökin puutarhatyöt jäivät hiukan hunningolle. Satoa on silti tullut ja yhä tulee, mutta yleisilme on tainnut olla vähän pusikoitunut tänä vuonna. Kaikenlaisen raivaustyön ohessa olen välillä palaillut omiin runoihini ja kirjoihini. Tahtoisin raivata tilaa hyllyihin uudelle, jollekin mistä on vain aavistus tällä hetkellä.

Olen vienyt Vivamoon vanhoja kirjoja ja vähän muutakin. Tapasin Vivamon Ystävien puheenjohtajan kirppiksellä käynnin yhteydessä. Kysyin olisiko käyttöä kirjallani ”Virvoita sanallasi”. Niitä minulla oli viisi mukanani. Hän ehdotti niitä majoitustiloihin, joissa asukas voi niiden äärellä hiljentyä. Tämä on kovin lohdullinen ajatus. Jospa yksikin henkilö hyötyisi kirjastani. Virvoita sanallasi.cetalena Kirjassa on raamatunjakeita ja luontokuvia. Laitan yhden aukeaman tähän alle.

Ymmärrät varmaan, Lukijani, kuinka paljon iloa saan siitä ajatuksesta, että joku katsoo Vivamon rauhassa kirjaani ja miettii Jumalan sanaa. Sain jättää myös 30 kpl hengellisiä lorukortteja lapsille Vivamoon. Nämä tein kotikoneellani.

Myös KRELLI Kristilliset eläkeläiset ry julkaisi nettisivuillaan kirjoitukseni luovuudesta. Siihen laitoin kolme hengellistä runoa. https://www.krell.fi/uutiset/mita-luovuuden-ilo-minulle-merkitse/

Kopioin myös kirjoitukseni tänne, koska näin se on tallessa myös tässä osoitteessa. Vaikka olen kovin vähän ollut missään kristillisissä yhteyksissä, niin vanhasta poimien olen ollut mukana ainakin Vivamossa ja KRELLIssä. Hyvä näin. Ceta

Olin kevättalvella sanan ja rukouksen illassa ja lähdin kesken pois. Olen ollut elämäni aikana tavattoman monissa vastaavissa tilaisuuksissa, eniten Imatralla. Usein olin juontajana ja saatoin rukoilla etukäteen sekä tilaisuuden että pääpuhujan puolesta. Usein pastori oli jakamassa sanaa, mutta tilaa annettiin seurakuntalaisillekin jakaa sitä mitä oli sydämellä. Jakaminen saattoi toki tapahtua myös niin, että vetäjälle kerrottiin etukäteen sydämelle noussut asia. Varsinainen opetuspuhe oli yleensä noin 20 minuuttia.

Sanan ja rukouksen illassa meitä oli vain neljä ihmistä, melko iäkkäitä pastoria lukuunottamatta. Pienen seurakunnan pastori kysyi meiltä kolmelta mahdollisia rukousaiheita, mikä tuntui toki hyvältä ja oikealta. Nämä rukoilimme tavallaan heti pois mielestä. Sen jälkeen pastori meni eteen seisomaan puhujanpulpetin taakse ja puhui meille kolmelle 40 minuutin opetuspuheen oikeasta uskosta ja sinapinsiemenestä. Uskon puhe käsitteli pääasiassa parantamisrukousta ja siihen liittyviä asioita.

Puheen jälkeen annettiin lupa rukoilla. Kokousta oli ollut tasan tunti. Itse yritin täydentää osaltani pastorin puhetta siihen suuntaan, että kärsivällinen lähimmäisen rinnalla kulkeminen ja toisen puolesta näkymättömästi rukoileminen kuvaa myös uskoa. Olisin jatkanut raamatunjakeella, jonka laitoin nyt tähän kirjoitukseeni näkyviin leikekuvana. Pastori keskeytti minut välittömästi, kun yritin jotain sanoa. Olin hämmentynyt, mutta jäin hiljaisena ihmettelemään.

Toinen meistä naisista rukoili lyhyesti mainiten myös Jeesuksen ristin työn. Aloin itsekin rohkaistuneena rukoilla keskittyen kiittämään ristin sovituksesta ja sanoin toki, että meillä on kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala. Pastori keskeytti minut mielestäni lähes karskisti. Huomautin, että keskeytit minut jo toistamiseen. Sain vastauksen, että minä puhuin heille (ihmisille) enkä Jumalalle. Lähdin pois tilaisuudesta ja samalla koko seurakunnasta. Raamatunjae jäi jakamatta. En saanut sanoa mitään hiljaisesta rinnalla kulkemisesta ja rukouksesta. Miten tämän olisin voinut jakaa seurakuntaa varten, kun en saanut lupaa puhua ihmisille?

Sinapinsiemen on tavattoman pieni ja huomaamaton. Siitä kasvaa kookas puu. Kun ihminen elää hyvin vaikeaa vaihetta elämässään jopa vuosia tai kymmeniä vuosia, hänellä saattaa olla useita ”näkymättömiä” rukoilijoita, ihmisiä jotka jaksavat rakastaa ja uskoa, luottaa Jumalaan. Juuri tämä kysyy Kristuksen kärsivällisyyteen turvaamista. Vasta elämäntilanteen asetuttua paremmaksi Jumalan armosta, saattaa tulla esiin ne ihmiset, jotka ovat uskoneet ja rukoilleet. Nousee myös suuri kiitollisuus Jumalaa kohtaan.

Herran Henki voi ohjata sydämiämme Jumalan rakkauteen ja Kristuksen kärsivällisyyteen. Oma kärsivällisyyteni on tainnut jo loppua. En ehkä enää etsi itselleni paikkaa, missä voisin sanoa jonkun sanan kristittyjen ryhmän keskellä ja rukoilla yhdessä muiden kanssa. Kirjoittelen tänne kuin päiväkirjaan. Ehkä joku on kokenut jotain samaa? Kommenttiin saa vastata nimimerkillä siinä missä kysytään nimeä. Tarkistan kaiken ennen esille laittoa.

Ceta

Lisään tähän kuitenkin sen, että sain rukousvastauksen liittyen näyttelyni pystytykseen. Vahtimestari tulee töihin lauantaina, jolloin ymmärtääkseni hänellä ei pitänyt olla edes työvuoroa. Nyt minulla on pystytykseen sekä lauantai että maanantai. Rukous yhdessä toisten kanssa on tärkeää, mutta kunniaansa Jumala ei anna ihmisille. Ja se oli positiivinen puoli, ettei kenelläkään ollut mitään väheksymistä taiteellista harrastustani kohtaan. Kiitos Jumalalle! Lisään vielä, että moni uskova on rukoillut näyttelyni puolesta jo pitkään. Tämä on ollut koskettavaa.

Toinen lisäys. Minä koen valtavan suurena asiana saamani tuen näin arkisessa asiassa kuin taidenäyttely. Miten suuri asia onkaan, jos ihminen saa tukea sairastaessaan, kärsiessään yksinäisyydestä, aistien ja muistin heikkenemisestä, uskoon ja hengellisyyteen liittyvistä vaikeuksista ym. Tuki tulee usein yksittäisiltä ihmisiltä.

14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

On helpompi tietää tästä rauhasta kuin elää siinä. Voisin ehkä kuvata, että minulla on kestävä muistijälki tästä rauhasta sisimmässäni. Kun kuljen luonnossa niin vaistomaisesti etsin tätä kaikkein parhaaksi tietämääni rauhaa.

Kuvani tuli vastaan facebookin sekavuuden keskellä. Jokin levottomuus syntyi minuun selatessani kovin monenlaista. Vastaan tuli myös uutisia, jotka järkyttivät minua. Joudun yhä harjoittelemaan elämistä. En ole oppinut vielä paljonko voin olla älylaitteillani, mikä on tarpeellista ja hyvää, mikä taas tuo jotain levotonta mieleeni ja rikkoo myös kyvyn nukkua yöllä.

Käymäni keskustelut voivat jäädä pyörimään mielessäni kehää – usein vasta yöllä. Ja keskustelu voi olla minun aloittamani. Raamatun jakeet ja sanat vaikuttavat toisin. En sano, että ymmärrän kaiken. Siitä ei ole kysymys. Raamatun jakeet eivät ole pelkkiä sanoja, niissä on läsnäoleva Jumalan Henki. Ne eivät ole maailman antamia.

”En minä anna teille niinkuin maailma antaa.” On helppo ymmärtää mikä ero on siinä tulevatko sanat Jeesuksen sydämeltä oikeaan aikaan, oikeaan hetkeen ja vastaanottavaan sydämeen vai tulevatko maailman sanat enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti silmiin ja korviin. Näitä satunnaisia ”maailman” antamia sanoja ja signaaleja ei sisin ehdi käsitellä millään tavoin. Ja jäljen ne jättävät, levottomuuden aistittavaksi. Myös hengellisissä tai kristillisissä tilaisuuksissa saattaa olla kovin monenlaista.

Jospa Jeesus valmistaisi ajan sekavuuden keskelle pöydän, jossa on ravintoa ja ehtymätön lähde, mistä voi juoda janoonsa. Herran Henki on rauhana läsnä. Keitaalta matka jatkuu, mutta ei aivan samana kuitenkaan. Jumalan oman keidaspaikat ovat erityisiä juhlahetkiä, eikä näitä pitäisi unohtaa. Kirjoitan itselleni. Juuri minä en muista näitä perusasioita ennenkuin taas valvon ja kyselen.

Onko tämä juhla-ateria minulle aivan henkilökohtainen? Ehkä pöydän ääressä voi olla myös useampi ihminen, mutta Jeesus valmistaa jokaiselle silti oman juhla-aterian. Jeesuksen kohtaamisessa ja hänen lähellään viipymisessä on aina jotain henkilökohtaista. Hän tuntee meistä jokaisen aivan sisimpäämme myöten. Hän toimii aina parhaaksemme. Hän jättää aina rauhan jälkeensä.

Ceta Lehtniemi

Otan melko pitkän lainauksen Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun lopusta alkaen:

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. (Room.7:21-8:4)

Kirjoitin yhteen Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun lopun ja kahdeksannen luvun alun, koska minusta siihen ei kuulu mitään katkoa. Pari lainausta, jotka edustavat pitkälti luterilaista teologiaa ja armon käsitystä.

Lain vanhurskaus täytettiin Kristuksessa siten, että Jeesus täytti Jumalan lain vaatimukset täydellisesti puolestamme ja otti kantaakseen lain rikkomisesta seuraavan rangaistuksen. Tämä tapahtui sekä aktiivisen että passiivisen kuuliaisuuden kautta, mikä teki mahdolliseksi syntisen ihmisen vanhurskauttamisen (oikeamieliseksi julistamisen) armon kautta. (Suomen Teologinen Instituutti)

Vanhurskaus on siis ihmisen ulkopuolelta tulevaa, Jumalan lahjoittamaa oikeamielisyyttä, joka perustuu täysin Kristuksen sovitustyöhön. Uskonpuhdistuksen oppi korostaa, että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta, Kristuksen tähden. (evl.fi)

Tuossa selvitetään mielestäni kristinuskon keskeinen asia liittyen lahjavanhurskauteen. Mihin ihminen tarvitsee lahjavanhurskautta, jos ihminen pystyisi elämään täysin vanhurskaasti eli lain vaatimalla tavalla? Tiedän, että moni väittää tämän toteutuvan Pyhän Hengen voimassa. Ei se mene ihan näin. Sitä paitsi juuri Pyhä Henki osoittaa myös meissä itsessämme olevan synnin.

Kristityn on siis mahdollista nähdä se, että Jumalan laki on hyvä ja täydellinen, mutta oma elämä on tästä ihanteesta kovin kaukana. Tämä ei ole lihan vallassa elämistä, kun näkee että lihassa asuu taipumus syntiin. Vain Jumalan lapsina osaamme iloita siitä, että lain vaatima vanhurskaus on täytetty Kristuksen ristin työssä, ulkopuolellamme. Tuo vahvistettu raamatunpaikka selittää myös sitä, miksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi, lihaan, elää täydellisen kuuliaisena ja kuolla tähtemme ristillä.

Juuri Jumalan lapsi voi kiittää, vaikka elää ”tämmöisenä” vielä lihassa vajavaisena, saahan hän laittaa toivonsa Kristuksen työhön. Emme elä pelossa emmekä orjuudessa. Henki itse todistaa, että olemme Jumalan lapsia. Olemme sitä myös silloin, kun syytökset ja huonot tunteet ja teot nousevat päällimmäisenä mieleen. Saamme turvautua Jumalan armoon. Pyhän Hengen työ voi olla myös hiljaista ja rauhallista levon ja luottamuksen kasvua. Emme voi itse loihtia Hengen hedelmää, emmekä sitä näe. Tahdon oppia ja ymmärtää paremmin, että Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Minulle seitsemäs ja kahdeksas luku puhuvat samasta asiasta, siitä mikä valtavan suuri asia on tapahtunut siinä, että olemme Kristuksen kautta Jumalan lapsia. Kahdeksannen luvun loppu hahmottaa vielä hiukealla tavalla mitä kaikkea tämä merkitseekään ajatellen jopa koko luomakuntaa. Olemme osa jotakin hyvin ihmeellistä Jumalan suunnitelmaa.

Ceta Lehtniemi

Kirjoitan aiheesta kuin hiljaa kysellen, en jotain varmuudella tietäen. Yleensä otsikon termi tuo mieleen jonkin äkillisen ja voimakkaan hengen tai Hengen ilmiön, joka muistetaan, josta puhutaan ja josta kirjoitetaan myöhemmin.

Välillä tarkkaillaan vuodatuksen ilmenemisiä, mukana olevia henkilöitä tai liikkeitä. Se on usein viisasta. Yleensä ajatellaan, että jostakin suuresta pitäisi ottaa oppia. Tämä ei minusta ole viisasta.  Ilmiöt sinänsä eivät helposti kerro siitä, onko lähde oikea. Tärkeää on tunnistaa mistä hengestä on kyse. Vilpitönkin kristitty tai kuka vaan voi erehtyä. Eksyttävä henki pystyy monin tavoin harhauttamaan. Yksikään seurakunta tai liike ei voi levätä siinä mielessä, että jättää arvioimatta onko kyseessä Kristuksen henki. Jeesuksen sana ”valvokaa” on syytä ottaa vakavasti.

Raamatussa kehotetaan täyttymään Pyhällä Hengellä. Tässä on siis jotain, mihin voi itsekin vaikuttaa. Tästä asiasta ei liene kovin erilaisia näkemyksiä kristittyjen kesken. Sanoohan myös Paavali näin: … vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (Ef. 5: 18-20). 

Kuitenkin löydän eroja siinä miten pyritään täyttymään Hengellä. Kyse voisi olla siitä keskitymmekö Kristukseen vai pyrimmekö avautumaan hengelle ja kokemaan hengen vaikutuksia. Mihin nostamme katseemme, mille avaamme sydämemme? Heprealaiskirje 12:2,3 …silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Jeesus kuvataan tässä kärsimässä häpeällistä ristin kuolemaa meidän syntisten pelastuksen tähden. Pyhä Henki kirkastaa ja korottaa Kristusta. Pyhä Henki on jo Kristukseen uskovan sisimmässä. Häntä ei tuoda tai välitetä kuin uutena asiana. Pyhä Henki ei toimi vastoin Raamatun ilmoitusta.

Seminaari-iltapäivä Bud Simonin kanssa (Pyhän Sydämen kappeli, Kirstinkatu 1, Kallio). Tapahtuman järjestäjät ovat Suomen Vineyard -kirkko, PULS yhteisö, Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys.

Kun puhutaan evankelioinnista tai Hengen vuodatuksesta, niin Jeesuksen ristin sovitustyön tulisi olla esillä keskeisimpänä asiana. Jos näin ei tapahdu, liikutaan vaarallisilla alueilla.

Asburyn yliopiston hengenvuodatuksesta v.2023 on ollut saatavilla myös kriittistä tutkimusta. Otan tähän koosteen Kristityn Foorumin sivuilta https://kristitynfoorumi.org/artikkelit/asbury.pdf

Tiedän, että tämän kaltainen tutkiminen ei ole nykyisin tavallista. Pitäisi olla. Evankeliumi on aina levinnyt eri kansallisuuksien pariin ja eri tavoin ajattelevien pariin, mutta evankeliumi on sisällöltään ollut sama, jos kyseessä on evankeliumi. Samoin näemme Uuden testamentin kirjoitusten kautta miten opetus kristinuskon keskeisistä asioista liittyi aivan olennaisesti uusien seurakuntien perustamiseen. Jonkinlaisen huutomerkin tai varoitusmerkin laittaisin tähän: BUD SIMON (PhD, Asbury Theological Seminary) on kirjailija ja kouluttaja. Asburyn yliopiston hengenvuodatuksessa 2023 hän koulutti yli 800 opiskelijaa rukouspalvelijaksi. Rukouspalvelun korostaminen hengenvuodatukseen liittyen saattaa omassa mielessäni yhdistyä tietooni liikkeistä, joissa henkeä ikään kuin jaetaan eteenpäin.

Ymmärrän, että Pyhä Henki saattaa ilmetä hengenvuodatuksena jollain paikkakunnalla tai jossain yhteisössä, jopa niin että siitä kirjoitetaan ja siitä otetaan oppia. Mielestäni tällöin on olennaista se, että kristityt ovat avanneet sydämensä vastaanottamaan sitä mitä Jumala tahtoo lahjoittaa Henkensä kautta, ja tässä on aina keskeisenä Kristus ja ristin sovitustyö. Emme välttämättä näe konkreettisesti mitään hengenvuodatusta, mutta Hengen hedelmä alkaa näkyä ja ihmisiä tulee uskoon. Se, että jotain tapahtuu, ei vielä kerro paljonkaan aitoudesta. On syytä tarkata hedelmää.

Ceta Lehtniemi

8.4. minulla on myös kuvaesitys Lohjan Seudun Kristilliset Eläkeläiset ry:n Ollaan yhdessä -tilaisuudessa. Samalla ajatukseni tähyilevät jo kauemmaksi kuitenkin keskittymiseni ollessa näihin lähitapahtumiin. Kauemmaksi katsominen on kuin oman mieleni valmistamista.

Ja kuitenkin valmistelen lähes päivittäin tätä näyttelyä:

Ihmisen mieli on erikoinen. Kun hiljennyn ja keskityn vaikka käytännön työhön valmistelemaan kauniilla tavalla grafiikan töitäni vitriiniin asettelua varten, ehdin samalla ajatella vaikka mitä. Kuin portti luovuuteen, syvyyteen ja hiljaisuuteen olisi avautunut. Oikeastaan tein eilen A5 pystyn kierrekirjasen mietteistäni/runoistani, vaikka minulla ei olisi ollut aikaa moiseen. Nyt mieleeni tulleet ajatukset ovat kuin ripustettuina tuohon vihkoseen. Laitan pari sivua avattuna esille yhteen näyttelyni vitriineistä. Mietin kyllä saako runossani näkyä hengellisyyteni siten kuin tuossa esiin laittamassani kuvassa/mietteessä. Josko sana Kristus saisi näkyä omassa näyttelyssäni?

Pystyn siirtymään kuvaesitykseni ja näyttelyni valmisteluun. Silti portti on avautunut ja avartunut aika laajalle ja monenlaiseen. Myös rukousaiheita saan, ja hiljentyminen tuntuu mahdolliselta, vaikka kädet askartelevat ja tarkkaavaisuuteni on keskittynyt johonkin käytännön kysymykseen. Jumala on mukana päivissäni ja askareissani. Silti koen tarvitsevani esirukouksia. Niitä kaipaa myös runsauden ja Jumalan armon ja hyvyyden keskellä.

Ceta