14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
On helpompi tietää tästä rauhasta kuin elää siinä. Voisin ehkä kuvata, että minulla on kestävä muistijälki tästä rauhasta sisimmässäni. Kun kuljen luonnossa niin vaistomaisesti etsin tätä kaikkein parhaaksi tietämääni rauhaa.
Kuvani tuli vastaan facebookin sekavuuden keskellä. Jokin levottomuus syntyi minuun selatessani kovin monenlaista. Vastaan tuli myös uutisia, jotka järkyttivät minua. Joudun yhä harjoittelemaan elämistä. En ole oppinut vielä paljonko voin olla älylaitteillani, mikä on tarpeellista ja hyvää, mikä taas tuo jotain levotonta mieleeni ja rikkoo myös kyvyn nukkua yöllä.
Käymäni keskustelut voivat jäädä pyörimään mielessäni kehää – usein vasta yöllä. Ja keskustelu voi olla minun aloittamani. Raamatun jakeet ja sanat vaikuttavat toisin. En sano, että ymmärrän kaiken. Siitä ei ole kysymys. Raamatun jakeet eivät ole pelkkiä sanoja, niissä on läsnäoleva Jumalan Henki. Ne eivät ole maailman antamia.
”En minä anna teille niinkuin maailma antaa.” On helppo ymmärtää mikä ero on siinä tulevatko sanat Jeesuksen sydämeltä oikeaan aikaan, oikeaan hetkeen ja vastaanottavaan sydämeen vai tulevatko maailman sanat enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti silmiin ja korviin. Näitä satunnaisia ”maailman” antamia sanoja ja signaaleja ei sisin ehdi käsitellä millään tavoin. Ja jäljen ne jättävät, levottomuuden aistittavaksi. Myös hengellisissä tai kristillisissä tilaisuuksissa saattaa olla kovin monenlaista.
Jospa Jeesus valmistaisi ajan sekavuuden keskelle pöydän, jossa on ravintoa ja ehtymätön lähde, mistä voi juoda janoonsa. Herran Henki on rauhana läsnä. Keitaalta matka jatkuu, mutta ei aivan samana kuitenkaan. Jumalan oman keidaspaikat ovat erityisiä juhlahetkiä, eikä näitä pitäisi unohtaa. Kirjoitan itselleni. Juuri minä en muista näitä perusasioita ennenkuin taas valvon ja kyselen.
Onko tämä juhla-ateria minulle aivan henkilökohtainen? Ehkä pöydän ääressä voi olla myös useampi ihminen, mutta Jeesus valmistaa jokaiselle silti oman juhla-aterian. Jeesuksen kohtaamisessa ja hänen lähellään viipymisessä on aina jotain henkilökohtaista. Hän tuntee meistä jokaisen aivan sisimpäämme myöten. Hän toimii aina parhaaksemme. Hän jättää aina rauhan jälkeensä.
Ceta Lehtniemi
Kiitos! Luin todella mielelläni ajatuksesi. Nyt en kirjoita enempää, koska on kohta menoa. Voinkin kertoa, että menen katsomaan millainen on Lohjan One Wayn ilta. Nyt on ollut vaihe, että etsin uutta juuri omalta paikkakunnaltani kuin olisin vasta muuttanut tänne. Ceta
Aivan suuremmoinen ja rauhoittava on tuo luontokuva tuossa ylhäällä. Se viestii rauhaa, harmoniaa ja sopusointua.
Kyllä noista teksteistä tunnistan itsenikin. Kovin helposti ainakin tunnetasolla rauhantunnot ovat pois pyyhkäisty. Media ainakin pitää siitä huolen, että viestit vihanpidosta, väkivallasta, sodista ja kaikenlaisista levottomuuksista pitävät aistimme hereillä.
Mielessäni on paljon ollut Jeesuksen sanat Luuk. 21:26 ”Ja ihmiset menehtyvät peljätessään mikä maanpiiriä kohtaa”. Monenlaisia uhkakuvia tämän päivän maailmassa tällä hetkellä on meneillään, jotka ovat järkyttämässä sisäistä rauhaa. Jeesus tosin toteaa rohkaisevasti lohduttaen myöhemmin samassa luvussa: rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
Myös on ollut mielessäni usein Jeesuksen sanat peolokkaille opetuslapsille kun he olivat lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Jeesus ilmestyi heille ylösnousemuksensa jälkeen. Hän totesi Joh. 20:19: ”rauha teille”. Toisissa evankeliumeissa tulee myös esille kuinka opetuslapset iloitsivat Jeesuksen kohtaamisesta. Hänen sanoillaan on todellakin vaikutus, onhan Jumaluuden kolmas persoona Pyhä Henki sitoutunut tähän sanaan.
Tätä Jumalan sanan Pyhän Hengen elävöittävää vaikutusta kaipaan kovin itsekin. Huomaan kyllä, että useinkaan Raamattua lukiessa sen tekstit eivät sano juuri mitään. Mutta jossakin hetkessä saatan olla hyvinkin ahdistettu ja rauhaton monista syistä, jolloin alan jotain tuttua Raamatun tekstiä vaikka ääneen itselleni toistaa, se alkaa elämään ja rauhoittaa levotonta sisintäni. Mietin, että liekö tämä yksi niistä Jumalan ”rakkauden köysistä” (ahdistukset ja rauhattomuus), joilla hän vetää ja kutsuu lastaan lähemmäs itseään.