Psalmi 23

Daavidin psalmi. (KR1992)

johdatat paimensauvallasi.

päivieni loppuun asti.

Laupias ja armahtavainen kulkevat kuin yhdessä. Minä olen kirkkoraamattu 1933/38 käännöksen käyttäjä. Jään pohtimaan sitä, että uudemmassa vuoden 1992 käännöksessä sana ”laupeutesi” on korvattu sanalla ”rakkautesi”. Minulle on muodostunut muiden raamatunpaikkojen kautta ajatus, että laupeus liittyisi erityisesti armahtavaisuuteen.

• Synonyymejä ja lähikäsitteitä: Armias, armelias, armollinen, armahtava, hyväsydäminen, säälivä, lauhkea.
• Uskonnollinen konteksti: Sana on vakiintunut uskonnolliseen kieleen ja liitetään usein Jumalaan (armollinen Jumala) tai Raamatun kertomukseen ”laupiaasta samarialaisesta”.
• Käyttöyhteydet:
  • Positiivinen/Juhlallinen: Kuvaa syvää myötätuntoa ja auttamishalua.
  • Arkikieli/Ironia: Muussa kuin uskonnollisessa tai ylevässä yhteydessä sana voi nykyään olla sävyltään leikillinen, pilkallinen tai halventava (esim. ”seisoi laupiaan näköisenä”).
• Laupias samarialainen: Sanonta, joka tarkoittaa pyyteetöntä auttajaa, joka auttaa tuntematonta.  (jkorpela.fi) 
• Laupeus (lat. misericordia) on asenne, jossa ihminen tai Jumala armahtaa tai auttaa, vaikka toinen ei sitä välttämättä ansaitsisi. (Tieteen termipankki)

23:6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Juuri tuo viimeinen jae kokonaisuudessaan on puhutellut minua. Saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti ja Herra on hyvä ja laupias minua kohtaan. En tiedä tarkoittaako Herran huone itselleni konkreettisesti omaa paikkaa, missä käydä muiden kristittyjen kanssa. Sanotaanhan esim. 1 Piet. 2: 5 seuraavaa: … ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Edeltävä jae 4 kuuluu: Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis.

Jumalan huone on syvempi ja laajempi käsite kuin rakennus, johon kristityt kokoontuvat. Muodostumme yhdessä hengelliseksi huoneeksi, kun olemme Kristuksessa, joka on elävä kivi, rakennuksen kulmakivi. Edellä kirjoittamani avautuu minun ”sisäisille silmilleni” Karjalohjan alttaritaulussa, jonka on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin. Sisältönä on Jeesuksen tutut sanat ”Tulkaa minun tyköni kaikki”. Minulle alttaritaulu kuvaa Jeesuksen paimenen sydäntä ja myös sitä, että hän on laupias ja armahtavainen niin elämän alussa kuin myös päivieni lopussa. Hän ei heitä pois luotaan.

Ceta Lehtniemi