Psalmit:
77:10 Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.
Jesaja:
30:18 Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!
Minulle nousi mieleeni otsakkeeni virke aamuyöllä. Nousin ylös ja etsin yllä olevat raamatunpaikat. Halusin löytää Raamatusta sanat, jotka olivat mielessäni.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Miksi? Jumala tahtoo luomistaan ihmisistä lapsiaan – elämään yhteydessään maan päällä ja myös ikuisesti. Synnin rangaistus on poistettu. Meidän pahat tekomme, erehdyksemme, kovuutemme, halumme elää erossa Jumalasta on annettu anteeksi Jeesuksen Kristuksen ristin sovitustyössä. Jumalan syvä halu on saada olla armollinen meitä kohtaan.
Meistä kristityistä tai uskovaisista halutaan tehdä Jumalan lapsia, ei suorittajia, eikä tekojemme tarkkaajia. Me itse ihan vapaaehtoisesti lähdemme joskus kuin orjan tielle. Huomaamme ja ymmärrämme tämän usein vasta heikkouden tai sairauden kautta. Minäkin saisin nyt vain levätä, jatkaa yöuniani. Kuitenkin valitsin nousta ylös. Tahdon hetken ajatella Vapahtajaani, miten hän liikkui yksittäisten ihmisten parissa ulkomuodoltaan ihmisenä erottumatta mitenkään muista. Kuitenkin ihmiset seurasivat häntä. Jeesuksesta huokui erityinen ymmärrys, rakkaus ja totuus.
Jeesus kohtasi lämmöllä ihmisiä, joita me emme edes huomaisi tai väheksyisimme, ehkä torjuisimme ulkonaisten syiden vuoksi. Jeesus asetti jopa esikuvaksemme näitä vähäisiä tai pienen, avuttoman lapsen. Jeesus asettui palvelijaksi pesten opetuslastensa jalat, vaikka tiesi aivan kohta riippuvansa ristillä kärsimässä siten, ettei sitä ihminen voi mitenkään ymmärtää. Meille jää salaisuudeksi niin paljon. Jeesus pyysi vielä ristillä Isää antamaan anteeksi heille, jotka käytännössä toimittivat hänet kärsimyksen puuhun.
Minulle syntyi paperille kauan sitten runo ”Yksi katse Jeesukselta”. Se on ollut esilläkin. Eilen tein sen kortiksi. Kortin teko oli samalla minullekin hiljentymistä. Korttiin tuli tummaa kärsimyksen sävyä, ehkä surun vivahdus. Kristus on kärsivänä lähellä jokaista kärsivää ja surevaa ihmistä. Sinivuokko kuvaa kuin uutta elämää Jumalan armossa ja ristin valossa. Jumalan kirkkauden ja armon taustana on aina myös risti. Ylösnousseella on yhä naulojen jättämät haavat käsissään. Perillä ylistämme Jumalan Karitsaa.
Nyt kuitenkin otan vastaan rakastavan katseen Jeesukselta. Hän otti pois häpeän, synnin, pelon ja toivottomuuden. Armo on tullut niin alas, että saatan ottaa sen vastaan. Saan pukea sen sanoiksi ja kuvaksi. Jumala odottaa, että saisi olla armollinen, että hänen armonsa otettaisiin vastaan lahjana.
Voit napauttaa kuvakortin hiukan isompaan kokoon.