Vietän nyt kotisivujeni juhlavuotta. 2014 alussa sain tämän nykyisen sivustoni. Sitä ennen minulla oli pari vuotta ilmainen sivusto mainoksineen. Olin yhtenä aamuna löytänyt ilmaisen nettisivun ja tein kotisivut itselleni saman tien – tosin vähän puhisten ja ihmetellen outoja sanoja.
17.12.2013 Ceta
Odottelen edelleen tietoja ylläpidolta sivuston uusiutumisesta. Laitoin tämän tilapäisen pikkusivuston nyt aikani kuluksi. Oikeastaan käyn läpi vanhoja valokuviani. Tähän innosti sähköinen kirjeenvaihtoni erään ystäväni kassa. Näytin tältä loppuvuodesta 1950, olisinko noin 9kk ikäinen.
Yhä useammin mietin sitä, mitähän vielä ehdin, ja mikä olisi tärkeää. Osaan käsitellä kuvia ja tietokonetta ja kirjoittaa. Pitäisiköhän tallettaa jotain tuleville polville?
Vai etsinkö vielä itselleni uusia elämyksiä ja kokemuksia maailman eri kolkista tai muuten? Järjestänkö tapaamisia sukulaisten ja ystävien kanssa? Kirjoitanko hengellisiä eväitä ja myös varoituksia vielä ylös? Vieläkö puhun jossain? Miten huolehdin kunnostani?
Minulle loppuvuosi on aina erityinen. Nyt kävelylenkille!
______________________________
19.12. Ceta
Arvio on aina tarpeellista, mutta eräänlainen väärästä uskonnollisesta hengestä lähtevä raivoaminen ei ole enää oikein. Toisaalta ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”. Olen oppinut aina jotain, kun pääsen vaikeistakin tilanteista yli. Ne kestävät kuitenkin vain hetken.
Nyt sitten sain aivan ihanaa vastapainoa, kun eräs ystäväni laittoi aamulla viestin, missä näkyi Jumalan ihmeellistä apua arjessa. Meillä on todella niin huolehtiva Isä Jeesuksen tähden, että olemme hyvässä turvassa ja hoidossa. Kun luulemme olevamme umpikujassa, saammekin ajatuksen, jota toteuttaen päivä täyttyykin valolla ja ilolla.
Muuten elämä on tavallista arkea. Siihenhän kuuluvat kotityöt ja kävelylenkit, sekä erinäisten asioiden seuranta tietokoneella. Toki siihen kuuluu yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin. Ja hiukan mietin myös seuraavaa puhettani Turun Kristus-päivässä 1.2.2014. Usein jokin tällainen tehtävä määrää jo omien hiljentymishetkieni sisältöäkin. Rukoilen nimittäin, että Jumala olisi Henkensä kautta läsnä ja apuna kaikessa.
Liisa, kiitos! Tämä on ollut tärkeää matkan tekoa kanssasi. En olisi mitenkään voinut kirjoittaa vain johonkin päiväkirjaan tai rukouspäiväkirjaan ja ehkä miettiä onko jokin joskus julkaisukelpoista, tai pitäisikö jotakin jo tuhota. Ystävyys ja vuorovaikutus tapahtuu nykyisin eri tavoin kuin lapsuudessa ja nuoruudessa. Ja juuri vuorovaikutus tuo ajatuksia ja nostaa muistoja. Silti iloitsen hyvin paljon, kun saan olla ystävän kanssa kahdestaan luonnossa, museossa, raamattuluennolla tai kahvilassa. Tuo lapsuudenkuvani on kyllä näköiseni muutenkin kuin ulkoisesti. Jonkinlainen elämän ja ympäristön ihmettely loistaa kasvoista ja asennosta.
Avasit sivun Juhlavuosi 2024, hyvä ajatus. Ja onpa mukava lueskella, mitä olit kirjoittanut kymmenen vuotta sitten. Kiitos niistä teksteistä – kaikista niistä! Sama sanoma on sinulla edelleen tänä päivänä, ja se tuntuu hyvältä.
Ja kyllä on taas kiva nähdä lapsuudenkuvasi:)