Matkalla muiden kanssa
Olen viime aikoina pysähtyen havahtunut siihen, että minua itseäni ovat toiset ihmiset auttaneet. Keitähän tarkoitan? Nämä minua auttaneet henkilöt eivät tiedä tästä mitään. He olisivat aivan ihmeissään kuullessaan asiasta. Tämä apu on ollut hengellistä apua heiltä, jotka ovat sitä ehkä pyytäneet minulta. Oikeastaan näen, että jokainen Isän vierelleni antama ihminen on jollakin tavoin auttanut minuakin hengellisesti.
Ystävieni hengelliset kysymykset ovat olleet jossain vaiheessa myös kuin omiani. Olen saanut muistella myös Isän antamia vastauksia ja sanan kautta saamaani rohkaisua. Vaikka en aina kertoisi mitään omista vaiheistani, voin välittää luottamusta kokemuksieni kautta. Ja toiselle näin välittäessäni jotain Jumalan hyvyydestä ja uskollisuudesta, saan itse monin verroin enemmän takaisin itselleni.
Jokainen puhelujen, viestien tai kirjeenvaihdon päässä oleva kristitty on myös Pyhän Hengen kautta ollut näkymättömällä tavalla yhteydessä. Joskus kirjoitin paljon paperikirjeitä henkilökohtaisina eri ystäville. Nyt kirjoitan ”kirjeitä” pääasiassa täällä. Tuntuu myös usein siltä, että esirukoukset kannattelevat minua.
Rukoukset suunnataan Isälle, ja hän kuulee meitä, ja vastaa rukouksiimme ja esirukouksiimme oman aivoituksensa ja viisautensa mukaan, ja kuitenkin juuri meidän iankaikkiseksi parhaaksemme. Hän on luvannut auttaa hädän hetkellä. ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” (Psalmi 50:15) Raamatussa on valtavan paljon kehotusta ja rohkaisua rukoukseen. Siellä on esimerkkejä rukoilijoista, ja Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous.
Meillä on Jeesuksen Kristuksen ristin sovitustyön kautta pääsy tähän lapseuteen. Meillä on lapseuden henki, Pyhä Henki, joka on myös totuuden henki. Lapseus ei tarkoita jotain lapsellista, vaan pikemminkin sitä, että saamme oppia tuntemaan Jumalaa Isänämme. Saamme myös huomata, että teemme matkaa sisarien ja veljien kanssa. Meillä on myös hengellinen perhepiiri tämän tavallisen sukulaisuuden rinnalla.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal.3:28) Yhteys Kristuksessa on arvokas asia. Jokainen on Jumalan silmissä saman arvoinen ja yhtä rakas. Hän näkee meidän turvaavan Jeesukseen, ja hän näkee meissä vaikuttavan Poikansa Hengen.
Kun näin yhdessä kuljemme eteenpäin muistaen toisiamme rukouksin, opimme paljon, ja saamme riittävän valon ehkä vain päivän matkalle, joskus pidemmälle. Opimme myös riippumaan kiinni sanassa. Välillä on ehkä aikoja, jolloin jaksamme jopa opiskella kristinuskon sanomaa teologisista kirjoista, tai pystymme lukemaan ja omaksumaan Raamatusta laajempia kokonaisuuksia. Joku saattaa päästä kristillisen opetuksen pariin helposti, kun toiselle se voi olla vaikeaa.
Vaatimattomat yhteisen jakamisen ja yhteisen rukouksen hetket, sekä yhteiset rinnalla kulkemiset, voivat merkitä tavattoman paljon. Niistäkin saattaa rakentua uutta luottamusta, jonka turvin jaksaa eteenpäin. Samoin hengellinen opetus saattaa kuitenkin löytää myös tätä kautta arkiseen elämäämme.
Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. (Ps.25:5) Sain nämä sanat ystävältä kuvien kera, ja sain ystävän kuvakoosteen artikkelikuvaksi. Tämä psalmin jae on rukous ja samalla uskon tunnustus. Se kertoo kaipauksesta ja odotuksesta. Odotetaan mekin yhdessä Jumalalta apua. Kerrotaan hänelle myös tunteemme ja kaipauksemme. Kuljetaan yhdessä eteenpäin, ja kuitenkin tämänkin psalmin sanat ovat omia ja omalta sydämeltä lausuttuja. Ne nousevat Jumalan lapsen omasta hiljaisesta kaipauksesta.
Tähän artikkeliin jätän kommentointimahdollisuuden. Toivon, että erityisesti uudet ja osaamisestaan epävarmat uskaltautuisivat mukaan. Kommentoida voi nimimerkillä. Vain minä näen sähköpostiosoitteen. Kuluvaa vuotta kysyttiin myös. Kotisivujen tai mainosten internet -osoitetta en julkaise nykyisin keneltäkään kommenteissa. Sen siis saa laittaa näkyviin, mutta se jää vain minun nähtäväksi. Toivon kommentteja sekä tekstiin että ystävän laittamaan kuvaan liittyen.
Ceta Lehtniemi
Keijo, kiitos tavattoman paljon. Saan paljon kommentistasi, ja toisaalta siinä tuli niin paljon uutta ja hyvää asiaa usean artikkelin tai keskustelun pohjaksi. Kohtaamisiin liittyen sanot: ”Kun tulee miettineeksi joitakin kohtaamisia ihmisten kanssa, jotka ovat olleet hyvin myönteisessä mielessä merkityksellisiä. Mietin, että mikä siitä tekee merkityksellisen? Itselleni nousi mieleeni, että ainakin se, että ko. kohtaamisessa tulee ymmärretyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi ja arvostetuksi ja jollain tavalla enemmän tietoiseksi omasta itsestään, ajattelustaan, kiinnostuksistaan, tunteistaan, toiveistaan, tavoitteistaan jne. Sellaiset kohtaamiset ovat suuremmoisia Jumalan lahjoja.” Miten tärkeät sanat minullekin, ja myös niin päin että joudun kyllä miettimään omia puutteitani tällä alueella.
Kiitos siitä miten kommentoit kuvaa. Osittain samoja ajatuksia heräsi myös minussa. ”Voin olla kokemuksellisesti hyvin vaikeissa sisäisissä tunnoissa, ajatuksissa, suorastaan pimeydessä ja samaan aikaan myös syvästi tietoinen Jumalan sanan pohjalta siitä todellisuudesta, mikä on seesteinen, valoisa, kirkas ja itseasiassa paljon todellisempi.” Juuri tämä tunne heijastui minulle oikeastaan kuvakoosteesta, mutta myös lupaus Jumalan antamasta avusta ja jopa hedelmästä, kun näen pilven läpi siivilöityvän valon ja kypsyvän viljan. Luulen, että seuraavaan artikkeliin vaikuttaa jotenkin kommenttisi ystäväni kuvaan tai artikkeliini. Kiitos!
Teksti herättää kyselemään itseltänikin, että millainen merkitys toisilla ihmisillä on ollut omaa elämääni ajatellen. Tätä kun mietin niin useita henkilöitä nousee mieleeni matkan varrelta. Toisia en ole välttämättä koskaan edes tavannut. Heihin olen saanut tutustua kirjoitetun tekstin kautta, toisiin kuunneltujen puheiden kautta. Ja toki useisiin henkilökohtaisten kohtaamisten kautta. Tulee kysyneeksi, että millaisia ”jälkiä” toiset ihmiset omaan sisimpään ovat jättäneet. Millaisista asioista heidät muistaa ja miksi juuri kyseisistä asioista? Yleensä taitaa olla niin, että sellaiset asiat ja kohtaamiset jäävät parhaiten muistiin, joihin liittyy vahvoja tunteita. Tunteet ovat suhteen kuva. Teksti herätti itseäni kyselemään myös, että kuinka Jeesus herätti ympärillä olevissa ihmisissä lähes poikkeuksetta myös vahvoja tunteita ja asenteita. Pelkoa, uhkaa, hämmennystä, ihmetystä, raivoa, vihaa, kiitollisuutta, rakkautta, kateutta, läheisyyttä, lohdutusta, iloa jne. Mielenkiintoista on välillä ollutkin ikään kuin suurennuslasin alle ottaa joku Raamatun kertomus, missä Jeesus kohtaa jonkun yksittäisen ihmisen ja tutkia mitä kaikkea tämä kohtaaminen kutsuu esiin ko. ihmisessä. Mitä ”jälkiä” se häneen jättää?
Kun tulee miettineeksi joitakin kohtaamisia ihmisten kanssa, jotka ovat olleet hyvin myönteisessä mielessä merkityksellisiä. Mietin, että mikä siitä tekee merkityksellisen? Itselleni nousi mieleeni, että ainakin se, että ko. kohtaamisessa tulee ymmärretyksi, kuulluksi, kunnioitetuksi ja arvostetuksi ja jollain tavalla enemmän tietoiseksi omasta itsestään, ajattelustaan, kiinnostuksistaan, tunteistaan, toiveistaan, tavoitteistaan jne. Sellaiset kohtaamiset ovat suuremmoisia Jumalan lahjoja.
Ylläoleva kortti ja siihen liittyvä psalmin teksti ovat mielestäni aivan upea yhdistelmä. Varmaan jo senkin vuoksi että tuo kyseinen psalmi on itselleni ollut hyvin merkittävä, jota olen paljon rukoillut ja mietiskellyt. Kortissa on upeita yksityiskohtia. Puhuttelee mm. tuo sumuharson peittämä pikkukuva. Usein kokee, että oma sisin on kuin tuo sumuinen luonto, missä ei juuri kättä pidemmälle näe. Sisin on välillä niin sekava ja ristiriitaisten tuntojen ja ajatusten valtaama, että oma avuttomuus on lähes käsin kosketeltavaa. Silloin tuon psalmin sanat tulevat tärkeiksi; opeta minulle tiesi, hyvä ja vakaa on Herra, sen tähden hän neuvoo syntiset tielle (mm. noita ajatuksia myös kyseisestä psalmi pitää sisällään). Syy, että hän neuvoo syntisen tielle on siis Herrassa itsessään, ei minussa. Tämä on aina niin suuremmoinen löytö, lahja, armo ja oivallus kun se avautuu. Mutta lienee ilmeisesti niin että Herran lohullisten sanojen ja lupausten avautumiselle otolliset elementit ja olosuhteet ovat juuri ne ihmisen sumuiset ja avuttomuuden sävyttämät tunnot ja kokemukset?
Upeaa, että kuvassa näkyy myös voimakkaasti pilviverhon läpäisevät valoa antava auringon säteet. Tämä kertoo itselleni myös siitä, että molemmat todellisuudet ihmisen elämässä voivat samaan aikaan olla läsnä. Voin olla kokemuksellisesti hyvin vaikeissa sisäisissä tunnoissa, ajatuksissa, suorastaan pimeydessä ja samaan aikaan myös syvästi tietoinen Jumalan sanan pohjalta siitä todellisuudesta, mikä on seesteinen, valoisa, kirkas ja itseasiassa paljon todellisempi. Kuten heprealaiskirjeessä todetaan; näkyvät (myös ihmisen kokemukset, jotka tietyllä tavalla ovat näkyviä ainakin kokemuksellisesti) ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Sain artikkelini liitteeksi kuvan, jota ilman en olisi kirjoittanut koko artikkelia. Sumu, vilja tai pilvien läpi siilautuva valo ovat merkinneet itselleni aina paljon. Raamatun jae yhdessä saamani kuvakoosteen kanssa nosti mieleeni kiitollisuutta ja halun kirjoittaa. En ole myöskään täällä kotisivuillani yksin, vaan monen ystävän kanssa tekemässä matkaa. Olen kiitollinen. Ceta