Profeetta Muhammedin haamu, Ilmari Hiidenlehto, Book on Demand, Helsinki 2018
Tiedän, että pystyn käsittelemään kirjaa hyvin vajavaisesti. Koen, että tietämykseni esimerkiksi historian alalta on kovin vähäistä. Sen vuoksi teen ikään kuin muistiinpanoja voidakseni helpommin palata kirjan äärelle tarkistamaan asioita ja palaamaan mahdollisesti jopa lähdekirjallisuuden pariin. Samoin omat mielipiteeni sekoittuvat osittain kirjoittajan ajatuksiin, kun pyrin myös muistinvaraisesti kiteyttämään ymmärtämääni asiaa.
Nykyisin tarvitaan tietoa islamista mm. muslimi väestön lisääntyessä maassamme. Taulukko on sivulta 10. 
Länsimaiset ihmiset kykenevät vain rajatusti ymmärtämään islamia. Yleistä on tällöin etsiä uskonnosta samankaltaisuuksia. Tämä johtaa helposti pinnalliseen ja sanoisin tavallaan liian myötäilevään ajatteluun. Islamilaiselle sivilisaatiolle tärkeät arvot jäävät ehkä kokonaan havaitsematta, koska monet niistä ovat meille täysin käsittämättömiä.
Puolueetonta tietoa ei juuri ole tarjolla lehdistössä, tietokirjoissa, historiateoksissa, koulukirjoissa, tv-ohjelmissa tai Wikipediassa. Islamia käsitteleviin koulukirjoihin on tarkoituksella lisätty myönteisyyttä ja saavutuksia liittyen vaikkapa tieteisiin, tasa-arvoon tai kulttuuriin. Kuitenkin varmasti paras lähtökohta löytyisi totuuteen pyrkimisestä, ja arvioinnin sallimisesta.
Kirjan vahvinta aluetta on islamin tutkimus. Islamin tutkimuksessa normaalitieteen paradigmaa edustaa luottamus islamilaiseen perimätietoon. Kuitenkin ylenpalttisen runsas perimätieto on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin kuin itse tapahtumien kerrotaan sattuneen. Tietojen väitetään kulkeneen suusta suuhun vähintään viiden sukupolven ajan.
Tieteen tehtävä on erottaa luotettava tieto epäluotettavasta. Tapahtumien kulkua pyritään selvittämään ennen kaikkea aikalaislähteiden avulla. Niitä ovat kirjalliset ja arkeologiset jäänteet. Lähdekriittisen historiankirjoituksen lopputulosta voisi lyhyesti kuvata hyvästijättönä Muhammedille (s.17). Muhammed ilmestyy historiallisiin lähteisiin vasta parisataa vuotta oletetun elinaikansa jälkeen.
Muhammedista kertovat varhaiset islamilaiset lähteet ovat Koraani, Muhammedin elämänkerrat ja historiikit sekä hadith -kokoelmat. Elämänkerrat ja historiikit on kirjoitettu yli 200 vuotta Muhammedin oletettua elinaikaa myöhemmin, ja Hadith -kokoelmat on koottu aikaisintaan 800 – ja 900 -luvuilla.
Koraanissa ei Muhammedia mainita kuin pari kerta, kun puolestaan Mooses mainitaan yli sata kertaa. Historianlähteet eivät liioin tunne Arabian niemimaalta lähtenyttä islamilaista valloitussotaa. Todellisuudessa Lähi-idän jättivaltio syntyi, kun alueella jo asuneet ja kristinuskoon kääntyneet arabiheimot saivat vallan käsiinsä. Tähän avautui tilaisuus, kun sassanidivaltakunta romahti vuonna 622 Itä-Roomalle kärsityn tappion jälkeen. Taulukko sivulta 64. Kaksi erilaista kuvausta islamin ja arabivaltion varhaishistoriasta.
Suurkuninkaiden ja keisarin vallasta irtautuneet arabiheimot alkoivat puhua arabien ajasta, jota alettiin laskea vuodesta 622. Mytologinen selitys asialle annettiin paljon myöhemmin. Sen mukaan ajanlasku olisi alkanut 622, koska Muhammed juuri silloin pakeni Mekasta Medinaan (s.18).
Sharia -lain syntyyn vaikutti Mooseksen kymmenestä käskystä löytynyt esikuva. Koraanista ei ollut lakikirjaksi, ja tähän löytyi ratkaisu profeetan elämäntavasta, johon viitataan sanalla sunna. Muhammedin sanotaan olleen synniltä suojattu ja toimineen aina oikein (vertaa Jeesukseen). Uskovien tarvitsi vain seurata Muhammedin esikuvaa toimiakseen Jumalan tahdon mukaisesti. Muhammedista alettiin 800 -luvulta alkaen koota hadith -kokoelmia, jotka tarkensivat mikä profeetan sunna kussakin tilanteessa oli. Nämä tarinat tulivat muodostamaan islamilaisen lain eli sharian perustan. (s.46) Suullisesti useiden sukupolvien aikana kulkeneet kertomukset muuttuivat usein siten, että myöhäisemmät lähteet sisälsivät enemmän yksityiskohtia kuin varhaisemmat. (s.56)
Tieteellinen Koraanin tutkimus alkoi 1800 -luvulla. Se päätyi pitämään hadith -perinnettä epäluotettavana. 1900 -luvulla arvostelu syveni ja Muhammedin historiallisuus asetettiin kyseenalaiseksi. Koraanin kokoamisen ajankohtaa siirrettiin parisataa vuotta myöhemmäksi ja kirjassa alettiin nähdä idän varhaiskristillisen kirkon liturgisia tekstejä (s.58). Islamin tutkimus on jakautunut kahteen leiriin. Suurempi niistä myötäilee islamilaista tulkintaa ja luottaa islamilaiseen perinteeseen. Lähdekriittinen tutkimus torjuu islamilaisen muistitiedon tieteellisenä lähteenä. Aiempaa suurempi lähdekriittisyys on alkanut levitä myös perinteisten tutkijoiden keskuuteen.
Riitojen juuria
Muhammedin kuoleman jälkeen tuli kalifiksi hänen lempivaimonsa Aishan isä, Abu Bakr v. 632 perimätiedon mukaan. Shiialaisten mielestä profeetan seuraajaksi olisi pitänyt appiukon sijasta valita vävy Ali. Lopullinen välirikko aiheutui, kun Alin poika ja siis profeetan tyttärenpoika Husain lapsineen (poika Ali) murhattiin Karbalan taistelussa 680 (s.67). Shiiat viettävät vuosittaista Ashura -juhlaa muistellen Husainin puolivuotiaan pojan, Alin, marttyyrikuolemaa. Juhlaan osallistujat viiltelevät ja ruoskivat itseään verille, ja he kulkevat kaduilla äänekkäissä kulkueissa. Helsingissä Mannerheimintiellä voi nähdä tällaista. Mielestäni tämän kaltaisia mielenosoituksia ei tulisi sallia.
Sivuilla 71-73 kerrotaan kristinuskon lahkoista arabialueella. Saatan lisätä aiheesta jotain myöhemmin.
Sassanidivaltakunnan romahtaminen ja Bysantin vetäytyminen Lähi-idästä jätti laajat alueet arabiklaanien haltuun. Syyriassa, Mesopotaniassa ja Iranissa asuneet, osittain kristinuskoon kääntyneet ja ainakin kristillisistä lahkoista vaikutusta imeneet arabiheimot jäivät ilman aiempia valtiaita. (s.74)
Kalliomoskeijan sisemmän arkaditekstin vaiheet on taulukon muodossa sivulla 84. Sama teksti ”Muhammed rasul Allah”, joka on Kalliomoskeijan seinässä, esiintyy myös kalifi Abd al-Malikin hallintokauden (ensimmäinen kalifi Bysantin vetäydyttyä) kolikoissa, jotka on painettu 690-691.
Tarkoittavatko nämä tekstit profeetta Muhammedia? Cristoph Luxenberg on päätynyt siihen, että kyseessä on arabiankielisen ylistää -verbin muoto ”ylistetty”. Kielialueella se saattoi tarkoittaa myös sanoja ”siunattu” ja ”valittu”. Nykyarabiaksi Matt. 21:9 kääntyy muhammad(un) al-ãtbi-smi r-rabb. Gerundiivitulkinnan mukaisesti Kalliomoskeijan ja kolikon Muhammed -sanan sisältävä virke tulisi lukea: ”Ylistetty (on) Jumalan palvelija, hänen lähettiläänsä”. Luxenbergin mukaan tämä viittaa Jeesukseen.
Kalliomoskeijaan ja kalifin lyömään rahaan ikuistetut lauseet vakuuttavat, ettei Jeesus ole Jumalan vaan Marian poika. Tekstit torjuvat Jeesuksen jumalallisen luonnon ja asettuvat vastustamaan tulkintaa hänestä kaikkivaltiaana hallitsijana ja Jumalan poikana. (s. 84-86) Tässä huomataan mm. areiolaisen lahkon vaikutukset ja arabiheimojen halu erottautua Bysantin eli Itä-Rooman edustamasta kristillisyydestä. Heidän identiteettinsä ismaelilaisina arabeina sai vahvistusta myös tätä kautta.
Abbasidien vallankumouksen myötä vuonna 750 uudet Koillis-Iranista tulevat vallanpitäjät tuovat tullessaan teokraattisen valtiomallin. Profeetta Muhammed alkaa kohota uskonnon keskushenkilöksi. Hänestä tehdään sekä uskonnon että valtakunnan perustaja ja sen lainsäädännön esikuva. (s.98)
Seuraavat lähes 90 sivua käsittelevät islamia ja sen pyhiä kirjoja, niiden syntyä, sisältöä ja käsitteitä. Tämän osan luin huolella, mutta en käsittele sitä tässä yhteydessä.
Siirryn lukuun ”Uskonto ja sivilisaatio”
Rauhan uskonnon käsite ei alkujaan ole peräisin länsimaista vaan islamin omasta piiristä. Sana on lännessä kuitenkin ymmärretty väärin. Islam rauhan uskontona tarkoittaa sitä, että muslimit tarpeellista väkivaltaa käyttäen kukistavat ”sodan talon”. Rauha tulee, kun vääräuskoiset on alistettu ja he maksavat asianmukaista nöyryyttä osoittaen veroa muslimeille. (s.178) Islamilaisesta maailmasta oli alettu käyttää nimitystä Dar al-Islam (Islamin talo) tai Dar as-Salam (rauhan talo) kun taas sen ulkopuolinen maailma oli Dar al-Harb (sodan talo). Islamin tavoite on se, että rauhan talo kukistaa sodan talon ja saa hallinnan koko maailmassa. (s.45)
Hämeen-Anttilan mukaan islam ja läntinen kulttuuri rakentuvat samalle pohjalle. Tämä on myös islamin oma käsitys: kristinusko on vääristynyttä islamia. Hämeen-Anttila ottaa pinnallisia yhtäläisyyksiä. Näitä on yksijumalisuus, profetian kautta saatu pyhä kirja sekä käsitys ihmisten tekojen tuomitsemisesta tuonpuoleisessa. Sekä Koraanissa että Raamatussa esiintyy samoja henkilönimiä. (s.196)
Syvällisin ja uskontoja täydellisesti erottava kuilu kristinuskon ja islamin välillä on niiden vastakkainen käsitys perisynnistä ja Kristuksen tehtävästä ihmiskunnan lunastajana. Näiden sivilisaatioiden syvärakenteet poikkeavat myös uskontoa maallisemmissa arvoissa.
Länsimaisen sivilisaation suhteellinen asema maailmassa on heikentynyt viimeisen sadan vuoden aikana. Tärkein syy on luottamuksen katoaminen omiin arvoihin ja uskontoon. Niitä korvaamaan on tullut monikulttuurisuus sekä ajatus kaikkien arvojen tasavertaisuudesta. Yhdistyneet Kansakunnat on hyväksynyt sopimuksen, jonka mukaan kaikki kulttuuriset ilmiöt ovat samanarvoisia ja yhtä kunnioitettavia (Finlex, 17/2007, Yleissopimus).
Islamilaisen väestön osuus Euroopassa on kasvamassa muuttoliikkeen ja muslimimaiden väestöräjähdyksen takia. Väestönkasvu on muslimiväestön osalta kantaväestöä voimakkaampaa kaikkialla Euroopassa ja myös meillä Suomessa. Samoin islamin arviointi on mahdotonta siten kuin muita uskontoja ja yhteiskuntaan liittyviä ilmiöitä on jo pitkään totuttu arvioimaan vapaasti.
Ceta Lehtniemi