Jeesuksen lupaama rauha

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. (Joh.14:27)

Nuo ovat niin rakkaita Jeesuksen sanoja meille jokaiselle. Luen aina välillä Johanneksen Evankeliumista luvut 14-17. Tahdon oikein painaa mieleeni mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen kuolemaansa, ennen sovitustehtäväänsä, ja ennen pois menoaan. Mitä jäi opetuslapsille mieleen Jeesuksen viimeisestä puheesta? Luku 17 onkin jo rukousta Isälle, mutta opetuslapset saivat kuunnella myös näitä ihmeellisiä sanoja, ja yrittää ymmärtää niiden sanomaa. He saivat olla osallisia rukouksen siunauksesta.

Merellä nousee välillä sumua, joka estää näkyvyyttä. Kuitenkin maisema on rauhallinen, ja meri on tyyni. Itselleni on helppoa viipyä yksin katsellen maisemaa, ja siinä ehkä hiljaa rukoillen, tai ainakin miettien. Minulle oli joskus kovin tärkeää nähdä elämää eteenpäin, suunnitella ja ymmärtää. Nykyisin ajattelen yhä enemmän siten, että tärkeintä on se, että Jumala ymmärtää, tietää, ja että Hänen tahtonsa on hyvä meitä ihmisiä kohtaan.  Jeesus puhuu opetuslapsilleen Jumalan, Isän, Hengessä. Hänen sanansa ovat Isän sanoja lapsilleen. Ne ovat huolehtivia sanoja. Niiden äärellä on hyvä viipyä.