Jumalan ääretön uskollisuus

Istun usein penkillä kallion päällä katsoen auringon painumista horisonttiin tai pilviverhoon. Usein on mielessäni Psalmi 139. Ajattelen välillä myös heitä, jotka ovat kaukana, meren tai merien takana. Ja myös itse matkustan mielelläni merten äärelle etelään, kun tänne saapuu talvi.

Nyt minua on puhutellut erityisesti jokin ilmapiirin kovuus, mistä en itsekään ole vapaa. Jumalan oikea käsivarsi on Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja. Näissä kuvaan laittamissani jakeissa minulle on läsnä Jumalan rakkaus jokaista kohtaan äärimmäisen henkilökohtaisena ja turvallisena. Rakkaus on aina lähellä. Se on lähellä miljardeja ihmisiä yhtä koskettavalla tavalla.

Jakeissa on läsnä niin meri kuin taivaskin, kaikki ulottuvuudet. Kristus on kuollut ja ylösnoussut. Tämän tähden pimeyskään ei ole enää pimeää. Myös kuolema on voitettu. Rakkaus ja uskollisuus loistaa näistä psalmin jakeista. Jumalan ominaisuudet näkyvät myös luonnon kautta.

Ceta Lehtniemi

3 kommenttia artikkeliin ”Jumalan ääretön uskollisuus”

  1. Kiitos, Ceta. Muistetaan todella toisiamme. Olet lähdössä matkalle, näin ymmärsin. Rukoilen sinulle varjelusta, siunausta, virkistystä, lepoa – kaikkea mitä tarvitset.

    Olen mukana edelleen rukoilemassa Jumalan apua sitä pyytäneille. Varmaan on muitakin, jotka huokaavat Isän puoleen näiden ystävien puolesta. Rukoukset kantavat. Luotamme siihen, että Jumala kuulee ja vastaa, kun on Hänen aikansa. Hän kulkee rinnalla ja tukee lupauksensa mukaan.

  2. Kiitos, liisa! Tämä sopii kovin hyvin Heikin esirukouksiin tulleen viestin jatkoksi. Minä tosiaan jossain vaiheessa taisin nimetä otsakkeita joihinkin vanhoihin kuviin tai kirjoituksiin, ja kommentointikenttiäkin avasin. Muistetaan toisiamme rukouksin. Tiedän, että muistat erityisesti esirukouspalstalle kirjoittavia.

  3. En tiedä, milloin olet tämän tehnyt ja kirjoittanut. Nyt löysin tämän kortin. Kaunis on, ja puhutteleva kuvineen.

    Tässä näkyy Jumalan uskollisuus, sekä rakkaus, todella. Psalmin jakeissa on ehkä myös se näkökulma, että kirjoittaja haluaisi todella paeta Jumalan kasvojen edestä. Ehkä hän tuntee syntinsä, ehkä kiusaukset, jotka häntä vaivaavat ja houkuttelevat.

    Hän toteaa, ettei voi paeta Jumalaa, vaikka haluaisikin. Ja myös ihmettelee Jumalan loppumatonta armoa. Vaikka hän minne tahansa menisi, Jumalan oikea käsi tulee avuksi, armahtaen, tukien ja ehkä kuljettaen pois harhaan johtavalta polulta, vahvistaen kiusauksissa.

    Jumala näkee jokaisen ajatuksemmekin, kaiken, mitä meissä on, syvimpiin asioihin asti.

    Tämä on lohduttavaa, koska meidän pimeydessämmekin Hän on valkeus. Hän ei tuomitse, vaan rakastaa loppumattomiin ja antaa anteeksi syntimme Jeesuksen tähden. Daavid pyytää psalmin lopussa Jumalaa tutkimaan häntä, ajatuksia myöten. Hän ei lopulta haluakaan paeta, vaan pyytää Jumalaa johdattamaan iankaikkiselle tielle.

Kommentointi on suljettu.