Kyynellaakso,Ps.84

 

Kyynellaakson kautta, Psalmi 84: 6,7

Tämän satuin laittamaan esille ystävänpäivänä 14.2.2017. Ehkä se on jollekin ystävälle osuva lohdun kuva ja teksti. Aina joku jää yksin, mutta Taivaallinen Isämme näkee kaiken, ja voi antaa omat salatut siunauksensa myös Kyynellaakson kautta kulkiessamme. Siunattua ystävänpäivää!

5 kommenttia artikkeliin ”Kyynellaakso,Ps.84”

  1. M. Kiitos sanoistasi! Muutamassa virkkeessä sanot kovin monta tärkeää asiaa.

  2. Tuo Cetan kukkakuva niin suloisen siunaava. Lohdutuskyyneleet lahja. Psalmi 84 mummoni lempipsalmi. Mummoni jota en koskaan nähnyt. Ihmiset jotka kuuluivat Herralle, elävät kuoltuaankin. Sekä Taivaan kodissa että muistoissamme. Kuinka monta rukousta he vuodattivat Jumalalle? Siunaukset elävät ja vaikuttavat tuleviin aikoihin.

  3. Elli et ole yksin surussasi. Minäkin täällä voin ymmärtää sinua. Miehesi rakas sinulle edelleen ja kaikki se lämpö ja hyvät hetket mitä jaoitte on aarteenasi. Hän odottaa sinua kotona perillä. Taivaan Isän hellää kantovoimaa sinulle. Minunkin rakkaani perillä. Olitte varmaan niin yhteenkasvaneita ja siksi tuntuu tyhjältä. Mutta teit tärkeän tehtävän ja vielä kerran näette toisenne. Herra on joka hetki kanssasi.

  4. Minulle tuli kyyneleet silmiini lukiessani viestiäsi. Me mieheni kanssa olemme olleet 50 vuotta naimisissa. Te ehditte olla 59 vuotta. Kuljitte yhdessä koko aikuisikänne. Ja nyt olet yksin surun keskellä opettelemassa uutta elämänvaihetta. Muistan rukouksin. Usko ja jälleennäkemisen toivo ovat niin suuret asiat, mutta suru ja ikävä ovat silti läsnä. Sanot niin kauniisti: ”En tahdo aina jaksaa, mutta Jeesuksen seurassa on surukin kevyempi kantaa.”

  5. Kiitos . että saan purkaa tuntojani sinulle tuntematon ystävä. Olen menettänyt mieheni. Hän kuoli 18.7.21 ja nyt olen suuressa surussani yksin…. Kuljen joka päivä kyynellaakson kautta. Olimme 59 v. naimisissa. Olin omaishoitajana yli 2v. Mieheni sai aivoinkfardin ja hoidin häntä. Syöpä tuli lopulta ja vei hänet kolmessa viikossa. Mieheni sai muuttaa Herran kotiin uskossa Jeesukseen. Se lohduttaa minua.
    En tahdo aina jaksaa, mutta Jeesuksen seurassa on surukin kevyempi kantaa.
    Silti olen vain ihminen ja ikävöin valtavasti miestäni. Sairaanakin hän oli minulle kovin rakas.
    Helppoa ei ollut omaishoitajan arki. Kiitos , jos rukoilet puolestani.
    Siunausta toivottaen Elli Korhonen

Kommentointi on suljettu.