Laista, armosta ja evankeliumista

– Laki vaatii 

Laki tuo näkyväksi Jumalan tahdon (esim. Kymmenen käskyä)

– Armo kätkee
Tämä aarre on meillä saviastioissa, 
että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan 
eikä näyttäisi tulevan meistä.”  ( 2.Kor. 4:7 )

Armo ei vaadi meitä muuttumaan paremmaksi, vaan se kätkee meidän kelpaamattomuutemme, rikkinäisyytemme ja vajavaisuutemme täysin Jeesuksen ristintyöhön. 

– Evankeliumi lahjoittaa ja synnyttää uutta – se on Jumalan voima (dynamis)

Ristin sana on Jumalan voima, ”dynamis”.  (Lainausta poimien sivustolta kirjasilta/santala/jesaja 53/vikauhri)

Sovitustyön perustana on Isän tahto. Jeesus tuli vikauhriksi. Jos panemme hänen sielunsa vikauhriksi, Herran tahto toteutuu hänen välityksellään. Ja me tiedämme, mikä on Jumalan tahto. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4). 

Kolmatta Mookseksen kirjaa on kutsuttu ”sovituksen kirjaksi”. Se sisältää meillekin tärkeät uhrilait, kun pyrimme näiden VT:n kuvausten kautta syventämään ymmärrystämme evankeliumin syvyydestä.

Sovituksen kirjan ensimmäinen luku puhuu polttouhrista; heprean sana merkitsee ”ylentämistä”. Toinen luku puhuu ruokauhreista, jolloin viivyttiin Herran edessä aterialla. Sana tulee käsitteestä ”lepo”. Kolmas luku puhuu vuorostaan ”yhteysuhreista”; tämä käsite tulee samasta sanasta kuin ”rauha”. Neljäs luku kertoo ”syntiuhreista”; tässä käytetty synti-sana on miltei sama hepreassa ja arabiassa ja tarkoittaa alunperin ”väliseinää”. Synti erottaa Jumalasta ja ihmisistä. Viides luku liittyy Jesajan kirjan sanomaan. Se käsittelee vikauhria; heprean vastine tulee käsitteestä ”syyllinen”.

Jeesus Kristus sovitti syyllisyytemme. Me tahdomme ”ylentyä”, levätä, saada rauhan, tahdomme poistaa ihmistenkin väliset näkymättömät muurit ja ennen kaikkea tahtoisimme päästä irti syyllisyyden kahleista. Katolinen kirkko toistaa eräässä synnintunnustuksessaan sanoja, ”meidän syntimme, meidän mitä syvin syyllisyytemme!” Jeesus Kristus hoitaa tätä perusvikaamme. Hän tuli vikauhriksi, että vikuutettu jaksaisi elää.

Sovitus koskee koko ihmiselämää – ei siis vain yksityisiä tekoja vaan meitä itseämme. 

Jeesus sanoi: ”Se on täytetty”, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. ( Joh. 19:30 ) Kolmannen Mooseksen kirjan uhrilaeista nousevia käsitteitä ja Uuden Testamentin jakeita rinnakkain:

1. Ylentyminen  Ef. 2:6

2. Lepo  Hebr. 4:8-11

3. Rauha  Room. 5:1  Ef. 2:13-14

4. Väliseinä – synnin tuoma ero Jumalasta ja ihmisistä   Ef. 2:13-14   Joh. 17:11

5. Syyllisyys  Apt. 13: 38     2 Kor. 5:19     Ef. 1:7

Ihmettelen miten syvällisesti kolmannen Mooseksenkirjan uhrilaeista löytyykään Kristuksen sovitusuhrin tuoma pelastus kuin vertauskuvina.

Pääsiäisen alla 22.3.2024 Ceta

 

Lähetetty iPadista