Tässä on pieni kirjosiepon poikanen. Odottaakohan se vielä emon apua ruokinnassa. Tuskin se sitä enää tarvitsee. Se lenteli juuri puutarhan pensaissa löytäen sieltä varmasti hyönteisiä. Samoin tuolta sammalten keskeltä löytynee ruokaa.
Kun katsoo poikasparvea, näyttää siltä, että ne lentelevät myös huvikseen sinne tänne. Kyllä nekin kokevat lentämisen iloa ja vapautta. Jossain päin maailmaa pyydystetään pikkulintuja. Kai niistä syödään jokin osa. Rengastusta varten myös otetaan lintu hetkeksi kiinni. On helppo samaistua pienen linnun hätään, kun se on joutunut vankeuteen.
Viime vuonna näin linnun hädän, kun se oli jäänyt venelaiturissa olleen veneen hyttiin. Saavuimme nimittäin satamaan siirtyäksemme veneestä autoomme. Lintu lensi hädissään ja törmäillen veneen hytissä. Ei auttanut muu kuin kiivetä vieraaseen veneeseen. Sain onneksi vähän matkaa auki jonkinlaisen pressun nurkkaa. Hetken päästä lintu huomasi valon ja kenties raikkaan ilman, mitä tulvi kuumaan hyttiin. Se pääsi vapauteen.
Onko myös ihminen luotu suurempaan vapauteen kuin itse ymmärtääkään? Etenkin sielun vapautta olisi hyvä miettiä. En nyt osaa tämän pidemmälle jatkaa kirjoitustani. Sanon kuitenkin, että rakastan pieniä lintuja. Kaipaan vapautta, aina vaan kaipaan.
Psalmi 124:7 Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.
124:8 Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.