Lupausten lapsi ja Lunastaja

 

Lupausten lapsi ja Lunastaja

Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.  Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” (Luuk. 2: 25-32)

Iäkäs Simeon oli tutkinut Raamattua, eli Lakia ja Profeettoja, kuten niin moni muukin hänen aikalaisensa. Hänen sydämensä oli vakuuttunut, että tulisi syntymään lapsi, josta pyhät kirjoitukset kertovat. Tämä lapsi olisi kirjoitusten mukaan Herran Voideltu eli Messias. Hän olisi valkeus kaikille kansoille ja kirkkaus Israelille.

Jokainen tuon ajan oppinut odotti myös Messiasta, mutta toisenlaista. Pyhä Henki oli valaissut Simeonille omakohtaisesti ja vahvasti sanoman:Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”(Jes.7:14) Hänelle oli selvinnyt myös Jumalan aivoitus taivaallisen kirkkauden laadusta: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.” ( Jes.60:1)

Näin siis maallinen kirkkaus ja kunnia on aina erilaista kuin taivaallinen. Herran Voideltu syntyi talliin. Kahdeksan päivän ikäistä vauvaa, kaivattua Israelin Messiasta, Immanuelia, tuli katsomaan vanha Simeon. Hän oli pyytänyt, ettei hän kuolisi ennen kuin saisi nähdä pyhien kirjoitusten lupaaman lapsen, Herran Voidellun.

Simeon sai pitää Jeesus-lasta jopa sylissään. Aivan lähes liikuttuneena sanon, että tässä hauraassa sylissä oli Jumala ja ihminen. Vanhuksen onni oli ihmeellistä. Lapsi oli joitain päiviä aiemmin syntynyt tallissa, ja nyt vauva oli hänen iäkkäillä, ehkä vapisevilla käsivarsillaan. Hän lausui vaatimattomia vanhempia siunatessaan myös ennustuksen lasta koskien: Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi.” (Luuk.2:34-35)

Näin tuohon hetkeen liittyivät jo ristin tapahtumat. Ne sanottiin niillä sanoilla, mitä tuossa juhlahetkessä saattoi käyttää ja ymmärtää. Jouluna saamme juhlia Jeesus-lasta. Saamme myös iloita Lunastajastamme, siitä että meidät on armahdettu ja sovitettu. Me olemme yhä vajavaisesti totuutta ymmärtäviä. Sen vuoksi anomme oikean taivaallisen kirkkauden ja valkeuden ymmärtämistä, että erottaisimme sen maallisesta kimalluksesta ja hohdokkuudesta. Pyydämme tähän Pyhää Henkeä oppaaksemme. Hän avaa Sanaa ja johdattaa meitä arjessamme.

Hyvää Joulua 2015!

Ceta Lehtniemi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *