Luther -Runsas lunastus

Martti Luther

Runsas lunastus

Psalmi 130 jae 4:

Mutta Sinun luonasi on anteeksiantamus, jotta Sinua peljättäisiin (s.19 alkaen)

Anteeksiantamus ei ole meidän ansiotamme tai vanhurskauttamme, vaan synnit annetaan anteeksi, pyyhitään pois ja unohdetaan armosta, ilmaiseksi, Kristuksen kautta. Vaikka tuhat vuotta kiduttaisit itseäsi luostarissa, et kuitenkaan löytäisi anteeksiantamusta luostarista ja muista töistäsi, niinkuin kyllin todistaa omatunto, joka tuntee epätoivoa keskellä pyhintä ja ankarinta elämää.

Omatunto saa levon ainoastaan siten, että se suoraan, ilman mitään omaa ansiollisuutta, niin sanoakseni aivan alastomana heittäytyy Jumalan laupeuden varaan Kristuksessa ja sanoo: ”Oi Herra, minulla on sinun lupauksesi, että vanhurskaus on sulasta laupeudesta. Tämä vanhurskaus ei ole muu kuin sinun anteeksiantamuksesi, se on, että sinä et pidä mielessäsi syntejä.”

Sentähden suosittelen teille Daavidin antamaa kuvausta kristillisestä vanhurskaudesta, että ”syntien mielessään pitäminen” on kadotukseen tuomitsemista, jotavastoin ”olla pitämättä syntejä mielessään” on vanhurskauttamista ja vanhurskaaksi julistamista. Vanhurskautta on se, että syntejä ei oteta huomioon, vaan ne anteeksiannetaan ja jätetään meille lukematta, niinkuin hän eräässä toisessa paikassa kuvailee autuasta ihmistä (Ps 32:1), jonka kuvauksen Paavali esittää hyvin sopivasti Room.4:8: ”Autuas on se, jolle Herra ei lue syntiä.” Hän ei sano: Autuas on se, jolla ei ole syntiä, vaan: Jolle Herra ei lue hänessä olevaa syntiä, niinkuin hän tässäkin sanoo: Jolle syntiä ei lueta.

Meidän on ahkerasti koottava näitä todistuksia nähdäksemme, että tämä oppi perustuu pyhään Raamattuun ja että Jumalan tuomiossa suljetaan pois kaikki luottamus töihin ja lain vanhurskauteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *