Elän aina jotenkin vahvasti syksyn ja vuodenvaihteen. Mökkikausi on jäänyt taakse ja kerrostaloasuminen kaupunkikeskustassa pakottaa omanlaiseen elämään. En voi astua pihakalliolle tai rantaan miettimään tekemisiäni. Koko päivärytmi vaihtuu syksyisin.
Olin elokuussa kuvataidekurssilla, mutta vasta loppusyksyllä aloin hiljakseen toteuttaa jotain työvälineillä, jotka kyllä ovat olleet odottamassa ja käyttövalmiina jonkin aikaa.
Epävarmuus ja itsekriittisyys ovat tunteitani. Ennen onnistumisen tunne on löytynyt helpommalla. Vanhan ja uuden välimaastossa liikun kaiken aikaa. Perhosen teema on ”Ulos kotelosta -valoon”. Työhön jopa tulostin ja liimasin siivet. Käytin siis tekemästäni silkkihuivista ottamaani skannausta.
Punaisen työn etsin kokonaisena. Se on tässä 
Nimi on ”Nosta pääsi -näe Elämä!” Akryylimaalauksen tekniikka ja kuvansiirto kelmulla, piirtäminen ja maalaaminen oli minulle prosessi, jossa pyrin jättämään ”puhelimen reppuun” ja näkemään. Tämä oli minulle yksi niistä kuvistani, jotka ovat koko ajan tekemiseni taustalla.
6.2. pystytin pienen näyttelyn lounasravintola Oivaan Lohjalla. Olin tehnyt joistain valokuvistani alumiinitauluja. Osaa olin pitänyt esillä, osa oli komerossa. Tässä näyttelyn mainos. 
Huomasin samalla, että olin tehnyt pari vuotta sitten silkkihuivin skannauksestani alumiinitaulun, mikä oli jäänyt komeroon pahvikoteloon. Minulla olikin yhtäkkiä sekä taulu että tilaa seinällä. Ripustin siis pääsiäisen sanomaan liittyvän tauluni seinälle. Työn nimi on ”Nisunjyväntie”. Se kuvaa luonnollisesti myös samaa teemaa kohti Elämää ja Valoa, missä mieleni askartelee. Kristuksessa kaikki lahjoitetaan. Siinä kaipaus täyttyy. Kuva taulusta, joka on nyt seinällä. Se innostaa minua ja muistuttaa toki vaiheesta, kun maalasin silkkiä.
Samaan aikaan olen kirjoittanut paljon. Kahdesti olen myös käynyt Helsingissä taidenäyttelyssä, siis tänä vuonna. Viimeksi kävin Designmuseossa Maija Lavosen näyttelyssä. Siinä oli paljon sitä samaa mikä on minua innostanut esim. saaristoluonnon sävyissä ja tunnelmissa.
Olen myös käynyt tämän vuoden puolella kahdesti kirkkokonsertissa ja kahdesti tavallisessa sunnuntain messussa. Kuntosalissa käyn joka toinen päivä. Kameraani kävin ostamassa uuden linssin ajatellen, että harrastaisin vielä valokuvausta etsien ehkä juuri tiettyjä sisältöjä liittyen valoon, elämään ja väreihin.
Te, lukijani, olette kuin ystäviäni. Yksin pääasiassa liikun ja teen. Yksin usein myös puhelen.
————-
Ceta Lehtniemi