Artikkeli on jatkoa osiin 1 ja 2. Kirje heprealaisille, Adolf Saphir. Keijo Nissilän tutkielma samasta aiheesta.
Kristuksen kärsimys ihmisen pelastuksen tähden
2:9 Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. >> Jakeen lisätiedot
2:10 Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.
2:11 Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,
2:12 kun hän sanoo: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”;
2:13 ja taas: ”Minä panen uskallukseni häneen”; ja taas: ”Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!”
2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
2:15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
2:16 Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
2:17 Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Otan poimien ja tiivistäen otteita Keijo Nissilän tutkielmasta sivuilta 40, 41: Jumala toteuttaa pelastavan huolenpitonsa oman Poikansa kautta, joka tässä tehtävässään on pelastuksen päämies, pyhittäjä ja ylimmäinen pappi. Pelastuksen päämiehen tehtävä on kahdenlainen: hän on Jumalan pelastussanoman julistaja ja hän vapahtaa kansansa (ihmislapset) kuolemasta, perkeleen vallasta ja kuoleman orjuudesta. Pelastuksen päämiehen tehtävä on seuraus ihmislasten tilanteesta.
Jeesuksen oli tultava osalliseksi verestä ja lihasta inkarnaation kautta, syntymällä ihmislapseksi ja elämällä ihmisen elämää. Inkarnaatiosta seuraa, että Jeesus voi pelastuksen päämiehenä kohdata ihmisten elämän perustilanteen, kuoleman, perkeleen ja kuoleman orjuuden. Jumalan Poika on tullut veljiensä rinnalle ihmiselämän hätään ja astunut synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vaikutuspiiriin. Omalla kuolemallaan pelastuksen päämies kohtaa kuoleman ja kukistaa kuoleman ja sielunvihollisen vallan sekä vapauttaa näin kansansa sielunvihollisen orjuudesta. Tähän kokonaisuuteen on luonnollisesti kätkettynä myös usko ylösnousemukseen. Nyt tekstin fokus on kuitenkin sovituksessa ja Jeesuksen ylimmäispapillisessa virassa.
Jumalan Poika on pelastuksen päämiehenä ”maistanut kuolemaa kaikkien edestä (2:9)”
Olen opiskelijana näiden perustavien asioiden äärellä. Täytän kohta 76 vuotta. En ole pystynyt säännölliseen Raamatun lukemiseen. En osaa hepreaa enkä kreikkaa. Sosiaalinen media on kahmaissut ison osan ajastani. Minun vahvuuteni on siinä, että pystyn keskittymään vanhaan kristilliseen kirjallisuuteen. Mielestäni pystyn poimimaan keskeisiä asioita. Opiskelulleni on helpoin tapa, että kirjoitan kotisivuilleni suoraan iPhonella tai iPadilla. Tämän kohdan kirjoitin yöllä puhelimellani nojatuolissa.
Raamatussa lukee usein ”Älä pelkää”. Nämä sanat näen usein kaikille ihmisille ja juuri minulle pelottavien ja ahdistavien asioiden yhteydessä. Pelko orjuuttaa meitä ihmisiä. Kuolema on yksi näistä tuntemattomista ja ahdistavista asioista. Nyt löydämme jotain sellaista, minkä sanotaan vapauttavan meidät tästä pelon orjuudesta. (2:15). Tämän tähden tahdon tutkia mitä merkitsee, että Jeesus on maistanut kuolemaa minun edestäni. Juuri tämä asia oli mielessäni aamuyöllä havahduttuani puoliksi hereille. Aamulla olisin jo kadottanut koko ajatuksen.
Saphir, sivulta 118 alkaen. Herra on maistanut kuolemaa. Herramme Jeesuksen Kristuksen kuolema oli hidasta ja tuskallista kuolemaa; hänet ”tulella paistettiin”, kuten pääsiäislammas oli esikuvana. Hänen kuolemisensa kesti pitkän ajan, siinä yhtyi sielun ahdistus ja ruumiin tuska. Tärkeintä oli, että hän tuli enemmän kuin kukaan luotu voi tulla tekemisiin kuoleman kanssa. Hän maistoi kuolemaa; kaikki mitä kuolemassa on katkeraa, oli koottuna siihen kalkkiin, jonka Jeesus ristillä tyhjensi.
Sijaisuuden esimaku oli syynä jo Getsemanen yrttitarhassa koettuun ahdistukseen. Kuitenkin vasta ristin päällä Jeesus maksoi omassa kuolemassaan ihmisten syntien rangaistuksen. Kuolema on synnin tuoma kirous, lain rikkomisen rangaistus, perkeleen vallan ilmeneminen, Jumalan vihan ilmaisu. Kaikissa näissä suhteissa tuli Herra Jeesus Kristus yhteyteen kuoleman kanssa ja maksoi sen karvauden ääriinsä saakka. Tämän hän teki synnittömänä, täydellisenä, puhtaana ja virheettömänä Jumalan Poikana. Jeesus näki synnin ja sen seuraukset sellaisina kuin ne ovat todellisuudessa. Me emme voi tätä ymmärtää, meille jää paljon salaisuuksia – aina. On tarkoitus, että uskon kautta omaksumme pelastuksen sanoman emmekä elä pelossa.
