Jatkoa osiin 1.-3. Apunani ovat kirjat: Kirje heprealaisille, Adolf Saphir sekä Keijo Nissilän tutkielma.
Hebrealaiskirje:
3:1 Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
3:2 joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”.
3:3 Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
3:4 Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
3:5 Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
3:6 mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
3:7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
3:8 älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
3:9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
3:10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: ’Aina he eksyvät sydämessään’; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
3:11 ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni’.”
3:12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
3:13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
3:14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
3:15 Kun sanotaan: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa”,
3:16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
3:17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
3:18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
3:19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
Ettei vain havaittaisi kenenkään jääneen taipaleelle
Otsakkeen otin Keijo Nissilän kirjan mukaan. Heprealaiskirje vertaa vanhaa ja uutta liittoa. Keskuksessa on kaiken aikaa Kristus. Kohtaamme sekä kehotusta että rohkaisua, vakavaa sanaa myös meille. Kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen. Tämä on myös nyt tärkeimpänä asiana, sekä Kristuksen asuminen meissä Pyhän Hengen kautta.
Meitä kehotetaan uskon säilyttämiseen ja luottamiseen, sekä rohkaisemaan toisiamme. Kaipaan rohkaisua – todellakin. Ehkä myös sinä koet samoin? Mielestäni juuri tänä aikana on paljon asioita, jotka suuntaavat katseemme epäolennaiseen. Lisäksi uskovien on vaikea kokea yhteyttä erilaisten näkemysten vuoksi. Johanneksen evankeliumin 17 luku tulee mieleeni, Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous tai jäähyväisrukous. Siitä onkin tullut itselleni kovin rakas.
3:5 Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
3:6 mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.
Otan pitkiä lainauksia tärkeästä asiasta. Saphir kuvailee näin: Huone, rakennus, tarkoittaa Jumalan lapsia, jotka elävinä kivinä ovat uskon kautta rakennetut peruskivelle Kristukselle Jeesukselle ja ovat täytetyt Pyhällä Hengellä; joissa Jumala asuu kuin temppelissään, ja joissa Jumala saa ylistyksen ja ilmoitetaan kunniassa. Me olemme verratut kiviin, ja koska jokainen vertaus on vajavainen, täytyy meidän lisätä, ei kuolleisiin kiviin, vaan eläviin.
Tapa, jolla meidät saatetaan Herran Jeesuksen tykö ei ole rakentamista, vaan uskomista. Rakentajat hylkäsivät ”parhaan kulmakiven” (Ps. 118:22), mutta ”tullessanne Kristuksen tykö” (1 Piet. 21), yksinkertaisesti uskoessanne, ”te myös elävinä kivinä rakennutte hengelliseksi huoneeksi.”
Kun lain töissä askaroimme, koetamme me rakentaa. Niin kauan kuin me rakennamme, emme me rakennu. Kun lakkaamme työtä tekemästä, silloin Pyhä Henki yhdistää meitä uskon kautta Kristukseen ja istuttaa meitä elävään viinipuuhun, joka on myöskin peruskivenä. Me juurrumme ja perustumme. Huone on yksi, ja kaikki Jumalan lapset ovat yhdeksi liitetyt Hengessä.
Muutamat ovat vahvoja ja ovat pilareita, toiset ovat heikkoja ja lepäävät niiden päällä, jotka Jumala on väkeviksi säätänyt heikkoja tukemaan ja rohkaisemaan. ”Ei kukaan elä itsellensä”; ja ”jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki jäsenet hänen kanssansa”. Jos yksi kasvaa ja menestyy, on se koko huoneen parhaaksi.
Ei ole ainoastaan totta ”missä kaksi tai kolme on koossa” Kristuksen nimeen, on Hän heidän keskellään. Jos yksityinenkin henkilö rakastaa Jeesusta, on Isä rakastava häntä ja tulee ottamaan asumuksensa hänen luonaan. Yksilökin on siten myöskin temppeli, Pyhällä Hengellä täytetty asuinsija. Isä ja Herra Jeesus Kristus asuvat hänessä. (Lainauksia Saphirin kirjasta sivuilta 161-163).
Keskityin tähän yhteen asiaan, koska näen tämän tärkeäksi. Meillä kristityillä on silmiemme edessä lukuisia raamatunpaikkoja, joita meidän on vaikea ymmärtää. Niitä myös selitetään eri tavoin. Olemme huomanneet miten Jeesuksen seurassa kulkeneet opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet kaikkia asioita joko heti tai lainkaan. He oppivat kärsivällisiksi opettajiksi myös omien kokemustensa kautta. Pyhä Henki toki avasi heille sanaa ainutlaatuisella tavalla, mutta nöyryys, rakkaus ja paimenen mieli syntyi myös sitä kautta, että he näkivät Jumalan suuruuden ja pyhyyden sekä oman syntisyytensä ja ymmärtämättömyytensä.
Nyt jäämme herkästi yksinäisiksi kristityiksi, joiden ”paimenet”, ”johtajat” tai ”opettajat” lisäävät jo muutenkin yksinäisten ja itsensä huonoiksi tuntevien kristittyjen epävarmuutta. Internetin kautta niin nuoret kuin vanhat kuuntelevat ja lukevat asioista, joiden ulkopuolelle he kokevat jäävänsä. Toiset taas kiinnittävät viestimissä huomiota omiin kokemuksiinsa ja näkyihinsä ja tahtovat nostaa niitä esiin. Kristityt paimenet ovat mieleltään maallistuneet, jos he eivät opeta katsomaan Kristukseen ja kasvata luottamusta Häneen.
Unohdamme täysin sen, että myös Ilmestyskirjan alussa lukee ”Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.”
Tein pienen kirjasen hyvin kauan sitten juuri samoissa ajatuksissa missä nyt koen olevani. ”Nostan katseeni Sinuun Jeesus” tarkoittaa juuri mielen kiinnittämistä Ylimmäiseen pappiimme, Paimeneemme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen.
Ceta Lehtniemi