Meille on kovin tärkeää tietää jotain siitä, mitä on edessä päin. Itse en voi pitää merkittävimpinä yksityiskohtia, vaan laajemmin sitä, että elämäni on Jumalan huomassa täällä maan päällä sekä tämän ajan jälkeen iankaikkisuudessa. Hän on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon omilleen.
Kuvassa on vene ja siinä kaksi ihmistä. Tämän näkee, kun katsoo tarkkaan. Voisiko tämä kuvastaa ajallista ja arkista tulevaisuutta ja toivoa? Oikeassa yläkulmassa näkyy sinistä taivasta. Ehkä tässä voimme ajatella jotain maallisen elämämme jälkeen tulevaa.
Jumalan ajatukset ovat rauhan ajatuksia. Toivon, että kuvani välittäisi myös lepoa ja rauhaa luonnon ja sanan äärellä riippumatta siitä millaisia askelmia myöten olemme tähän hetkeen kulkeneet. Jumalan armo Kristuksen ristin sovitustyön kautta tahtoo tavoittaa meitä kuin ojennettuna lahjana, vaikka kokisimme itsemme miten huonoiksi ja ajattelisimme seisovamme täysin huojuvalla pohjalla elämässämme. Jumalan rakkaus tahtoo kohdata pienen ihmisen ja tuoda elämään rauhaa ja toivoa.
Ceta Lehtniemi
Liisa, viiveellä vastaan. Luen itse välillä näitä kuvan, jakeen ja pienen tekstin yhdistelmiä. Tässä kohdin nyt aamulla muistan sinua. Muistamista ja esirukouksia tarvitsemme ilman myrskyjäkin. Onneksi Jeesus rukoilee puolestamme riippumatta missä tilanteessa olemme.
Kiitos teille molemmille. Ceta ja Keijo! Tuntuu hyvältä, mitä kirjoitatte. Olen väsynyt ja hiukan epätietoinen Jumalan tahdosta elämässäni tällä hetkellä. En suinkaan ole myrskyssä, enkä suuressa hädässäkään, mutta Jeesuksen sanat: ”älkää pelätkö, minä se olen”, rohkaisi. Minä en tiedä, mikä ja minkälainen polku on edessä, mutta Paimen tietää. Minun ei tarvitse muuta kuin seurata Häntä. Hänellä on rauhan ajatukset. Se vahvistaa. Hän vie myös lepopaikalle lampaansa, kun ne ovat väsyneitä.
Kiitos, Keijo! Niin hyvältä tuntuva vastaus. ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen, älkää peljätkö” oli Markuksen Evankeliumista minulle yksi parhaiten mieleeni jääneitä raamatunjakeita 1970 -luvun alussa. ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” tuli paljon myöhemmin. Ja niin usein juuri vesien äärellä mietin hiljaa sanaa. Jumala on hyvä, ja hän on luonut maailman hyväksi. Hänessä meillä on turva.
Kiitos! Oli hyvä teksti ja puhutteleva kuva. Totta kyllä on, että usein on olo ja kokemus, että elämä on kovin huojuvalla ja huteralla pohjalla. Kyseinen Jeremian teksti on itsellenikin ollut usein merkittävä, ikäänkuin majakka suuntaa antavalle veneilijälle myrskyävällä merellä.
Tuossa kuvassa tosin ei ole mitään myrskyä havaittavissa. Päinvastoin rauhaa, tyyneyttä, seesteisyyttä ja levollisuutta. Kuva ainakin itselleni toimii ikäänkuin kutsuna lepäämään. Kaaoksesta, stressistä ja työn teosta rauhoittumiseen ja lepoon.
Kuvasta assosioituu itselleni vahvasti Raamatun teksti, jossa opetuslapset olivat myrskyävällä järvellä, jolloin Jeesus oli hyvästellyt kansan ja mennyt vuorelle rukoilemaan. On hyvin mielenkiintoista ollut palata aina silloin tällöin kyseiseen tekstiin. Kuinka Jeesus lähestyi opetuslapsia heidän ollessa myrskyssä, pelokkaina ja avuttomina. Kukapa olisi osannut odottaa, että Jeesus lähestyy vettä pitkin heitä kun hän vähän aikaa sitten oli poistunut aivan toiseen suuntaan. Ja eihän vettä pitkin kävely oikein järkeenkään käynyt. Eihän sellainen ole mahdollista?
Ei siis ihme, että opetuslapset luulivat lähestyvää Jeesusta aaveeksi. Tosin Jeesus kyllä hyvin pian teki heille tiettäväksi kuka hän on. Minulle on ollut siinä puhuttelevaa mm. se, että Jeesus teki avuttomille ja pelokkaille opetuslapsille itsensä tiettäväksi. Ja ajattelen, että näin Jeesus toimii edelleenkin. Hän tekee meille tunnetuksi ja tiettäväksi itsensä kun meillä on hätä, ahdistus ja pimeys läsnä. Kuten Johannes toteaa luvussa 10, minun lampaani kuulevat minun ääneni ja seuraavat minua. Jeesus on toimija ja ihminen vastaanottaja.
Toinen itselleni puhutteleva ja lohdullinen näkökulma ko. kertomuksessa on ollut se, että Jeesuksella on sellaisiakin polkuja (veden päällä kävely) hätääntyneiden ihmisten luo, jotka eivät pienen ihmisen mieleen nouse. Kun näytää siltä että tuho on edessä, mahdoton ja toivoton tilanne, Jeesus lähestyy: ”älkää pelätkö, minä se olen”. Hänen Sanansa voimasta olosuhteetkin muuttuu, myrsky lakkaa. Ehkäpä järven selkä näytti jotenkin samalta silloin kuin tuossa yllä olevassa kuvassa.