Laki ja laittomuus sekä rakkaus ja rakkaudettomuus
Matteuksen evankeliumi:
24:12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus
1.Johanneksen kirje:
3:4 Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
Itse olen tullut nyt aihepiirien äärelle, joissa otan esille oman aikamme eksyttävän hengen, joka on Kristuksen evankeliumia ja tuntemista vastaan. Se aiheuttaa keskeisten uskon asioiden hämärtymistä ja monenlaista hämminkiä ja kärsimystä. Tämän minä näen laittomuuden henkenä ja antikristillisenä henkenä. Tämä henki on myös vaativa ja kova, ihmisen omaan kykyyn ja voimaan luottava. Tuo ”laiton” on lopulta ilmaiseva itsensä jopa ihmein ja merkein käyttäen valheen kaikkia voimia. Hänen oppinsa ja persoonansa on sen kaltainen, että hyvin lukuisat ihmiset eksyvät.
Paljon surua ja vaikeutta liittyy ajassamme lain ja evankeliumin oikeaan opettamiseen tai saarnaamiseen. Meille tarjotaan helposti omia hyviä töitä pelastuksen perustaksi, ja usein tähän suuntaan viedään myös kristittyjä Jumalan omia. Tämän ajan suuri kysymys liittyy siihen, että evankeliumi tuotaisiin riittävän alas murretun ja hädissään olevan avuksi. Myös Jumalan pyhyyden ymmärtäminen on välttämätöntä. Meille tarjotaan yhä useammin uskontojen rinnakkaiseloa siten, että kristinuskon keskeisin sanoma muunnetaan. Näin hävitetään ikään kuin sisältä käsin Kristuksen evankeliumi. Nämä ovat hyvin voimakkaasti hengellisiä asioita.
Usein kirjoitetaan samaan otsakkeeseen laki ja evankeliumi. Molemmat tulisi ymmärtää, eikä käsitteitä tulisi sotkea keskenään. Ymmärtääkseni aina on ollut kristillisiä virtauksia, jotka ovat hylänneet laista opettamisen. Lain ehdottomuus on myös toisinaan madallettu jollekin inhimilliselle tasolle. Tällöin kristitty opettaja on jo kenties itse hylännyt jossakin määrin Jumalan kasvojen edessä elämisen, sekä myös Raamatun ilmoituksen. On myös toisaalta niin, että Kristusta kipeästi itse tarvitseva ja syntinsä tunteva kristitty opettaja näkee myös lain oikeassa merkityksessään. Tällöin laista opettaminen saa omakohtaisen sävyn.
Laki sisältää pohjimmiltaan Jumalan rakastamisen ja lähimmäisen rakastamisen. Lukeehan Raamatussa seuraavalla tavalla. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ ( Matt.22:37-39)
Uuden Testamentin kirjeistä saamme lukea seuraavat opetukset.
Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Room. 13:9)
Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Gal. 5:14)
Itse olen ajatellut asiaa siitä näkökulmasta, että olisin mielelläni erilaisissa elämän vastoinkäymisissä ja hädässä lähimmäiseni vierelläkulkijana, kuuntelijana ja tukijana -en siis opettajana tuossa tilanteessa. Pyrin olemaan myös kyselevänä Jumalan edessä. Lähimmäisen rakastaminen on suuri ja vaativa tehtävä. Siinä on hyvä olla toista kunnioittaen ja välillä vähän kuin hissukseen. Näin ajattelen, koska on vaikea tietää kovin paljon toisesta ihmisestä.
Laki sisältää käskyt ja siten lähimmäisen rakastamisen sanallisen perustan. Se on täydellinen ja pyhä. Kuitenkin suurin ja ensimmäinen käsky koskee suhdettamme Jumalaan. Jeesus tuli täyttämään lain oikeastaan kaikessa mielessä. Hänen ristin sovitustyössään saamme syntimme anteeksi, ja meillä on rauha Jumalan kanssa. Meillä on myös Pyhän Hengen lahja. Rakastamisen kova ja ehdoton käsky muuttuu, mutta ei suinkaan sisällöltään tai laajuudeltaan. Se on edelleen täydellinen ja pyhä. Kuitenkin meillä on nyt uusi ymmärrys rakkaudesta ja siitä, että Jumala itse on jo valmistanut meille avun tässäkin asiassa niinkuin kaikessa.
Olemme itse rakkauden ja anteeksiannon varassa, kun turvaamme Kristuksen työhön. Jumalan armo ja uskollisuus on turvanamme. Jumalan sana on sekä lohtunamme että oppaanamme. Jumalan Henki on rakkauden ja totuuden henki.
Itse opiskelin rippikoulussa käskyt samaan aikaan, kun äitini eli erittäin tuskaisia viimeisiä viikkojaan syöpäsairaana. Tuolloin rippikouluopetusta annettiin koulussa oppituntien jälkeen, eikä tuossa yhteydessä tarjottu mahdollisuutta puhumiseen, keskusteluun tai peräti rukoukseen. Pitkälle edenneeseen syöpään ainoa kipulääkitys oli suun kautta otettavat tabletit. Näin ollen oli ymmärrettävää, että äitini valitus kantautui öisin myös minun korviini. Nukuin vain muutamia tunteja yössä tuona keväänä, mikä vastaisi nykykoululaisen kahdeksatta luokkaa.
Lukukauden päätyttyä 3.6.1965 äitini kuoli. Elin yksin suruni. Rippikoulussa opettanut kirkkoherrakaan ei ilmeisesti muistanut minua enää asioidessani isän kanssa hautaustoimistossa. Minä olin oppinut käskyt ja lähes koko Katekismuksen. Koin, että puutteen ja yksinäisyyden kautta opin myös osittain käskyjen hengellisen ja todellisen sisällön. Kyse onkin rakkaudesta. Kuitenkaan lain täydellisyyttä ja ehdottomuutta en vielä tuolloin ymmärtänyt, sitä ettei lakia kukaan ihminen voi täyttää. Vain Kristus eli synnittömän elämän ja täytti lain puolestamme.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. (Room. 8:28) Kun ajattelen Roomalaiskirjeen kokonaisuutta, ymmärrän jakeen jotenkin seuraavasti. Jumalan oma elää erityisellä tavalla uutta elämää Jumalan yhteydessä. Tällöin emme ole myöskään irrallaan omasta historiastamme tai sukumme tai kansamme historiasta. Voimme luottaa, että kaikki on Jumalan kädessä, ja lopulta koituu parhaaksemme.
Lain eli rakkauden käskyjen opettaminen voi johonkin hetkeen olla äärimmäisen kovaa puhetta. Se ei sovi useinkaan ainakaan kuin ulkopuolelta osoitettuna neuvona tai kehotuksena. Lähimmäisemme kaipaa hyvin usein käytännön rakastamista ja kunnioittavaa asennetta. Joskus ”opettaminen” tapahtuu esimerkin kautta. Kohtaamiseen voi liittyä myös oman syntisyyden ja osaamattomuuden näkeminen.
Johonkin toiseen tilanteeseen lain opettaminen kuuluu. Luther väitti kovin ja selkein sanoin niitä vastaan, jotka olisivat olleet hylkäämässä käskyt. Ymmärsin tähän syyksi sen, että kyse on aina synnistä, kun rikomme pyhiä Jumalan antamia käskyjä vastaan. Jos tässä mielessä hylkäämme lain ja käskyt, halvennamme Kristuksen sovitustyön puolestamme. Oikeastaan koko Raamatun merkitys ja sisältö katoaisi. Ymmärrän tällä kohdin Lutherin kiivauden. Ymmärrän myös eräiden nykyajan opettajien vastaavan huolenaiheen.
Elämme aikaa, jolloin internetin kautta löytyy valtavasti opetusta juuri esimerkiksi aihepiiristä ”Laki ja evankeliumi”. Nämä ovat hienosyisiä asioita, herkkiä kysymyksiä itse kullekin. Luther sanan opettajana huomioi esimerkiksi kirjeen vastaanottajan, luennon tai saarnan kuulijat, vastaväittelijät jne. Hänen kirjojaan tutkivalle tämä on itsestään selvää. Nyt korkeasti koulutetun teologian tohtorin opetus laista saattaa joutua yksinäisen, uupuneen ja hätääntyneen ihmisen puhelimeen, eikä sen papin työpöydälle, joka väheksyy lakia ja Kristuksen sovitustyötä.
Olen syvästi rakastunut Uuden Testamentin kirjeiden tervehdyksiin. Niissä on opetuksen ja kehotuksen ohessa niin paljon rakkautta ja läheistä huolehtimista. Nyt lopetankin näihin sanoihin:
–Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. ( 2.Kor.13:13)
–Tiitukselle, oikealle pojalleni yhteisen uskomme perusteella. Armo ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta! (Tiit.1:4)
–Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. (2.Piet.1:2)
Ceta Lehtniemi
Vielä yksi ajatus. Kun tuomio alkaa Jumalan huoneesta, ajattelen, että osa ehkä huomaa vielä syntinsä/eksymyksensä, tekee parannuksen, ja kääntyy Vapahtajan puoleen. Tällaista herätystä haluaisin rukoilla. Jospa mahdollisimman moni vielä kääntyisi, ja Paimen saisi johdattaa eksyneet taas laumaansa.
Ei, en toki ajattele sinun tuomitsevan niitä, jotka eivät usko. Sanoin asian vähän liian jyrkästi, ja myös hätäisesti, olen pahoillani. Vaatii siis selityksen.
Tarkoitin lähinnä, että vaikka tätä kaikkea laittomuutta ollaan näkemässä, ei kiinnitettäisi siihen niin paljon huomiota, vaan pidetään enemmän itse katse kiinnitettynä Jeesukseen, ja varotaan väärää asennetta noihin rakkaudettomiin, epäsopuisiin jne. Itsestämme niitä myös löytyy, näitä samoja ominaisuuksia. Ja kaikkien noiden toistenkin puolesta Jeesus on kuollut.
Tuomitseminen on kyllä aika lähellä, ja helppoa. Kärsimme katsellessamme maailman menoa, sekä ehkä omakohtaisissa kokemuksissammekin.
On asioita, joita ei saa tehdä, niin koemme, ja niitä kuitenkin tapahtuu, myös uskovien kesken. Ja ne ovat vastoin Jumalan lakiakin. Itse löydän itsestäni näissä asioissa lähinnä suuttumusta. Tässä maassa ja muualla ei enää kunnioiteta juurikaan terveitä elämää säilyttäviä arvoja. Se on myös surullista, koska se on sen merkki, että ollaan käännytty poispäin Jumalasta.
Ja kaiken lisäksi on eksytyksiä, jotka leviävät huolestuttavasti. Niistä on hyvä tietty varottaa.
Ajan merkkejä on hyvä seurata, ja myös yhä enemmän ajatella juuri tuota, – tuomio alkaa Jumalan huoneesta, eli olla itsekin aralla tunnolla Jumalan Sanan edessä. Tämä koskee siis myös minua itseäni.
Näin on, kuten sanot: – ” Ihmiskunta on kulkemassa eteenpäin kohti jotakin lopullista, Herran päivää, tuomiota.” – Mutta me saamme nostaa päämme, ja todella pitää esillä evankeliumia Jeesuksesta.
Tämä tuli mieleeni (Fil 2: 15-16): ”—-että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niin kuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa,—-”
Oikeastaan arvelen kysyjän olleen sen asian edessä, että laittomuuden aika johtaa johonkin. ”Maailma” ei tarkoita tällöin jakoa Kristukseen uskovien ja muiden välillä (maailmaan kuuluvien, kun käytetään uskovien sanoja) Ihmiskunta on kulkemassa eteenpäin kohti jotakin lopullista, Herran päivää, tuomiota … Laittomuus kasvaa lopun ajassa. On myös muita merkkejä. Tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Juuri näiden asioiden edessä olen ollut. Jotain käsität väärin, jos ajattelet minun tuomitsevan niitä, jotka eivät usko.
Maailma elää maailman tavalla, niin on aina ollut, ja on edelleen, ja se vaan lisääntyy. Pidetään itse vaan huolta siitä, että meissä näkyy enemmän Hengen hedelmä, eikä lihan teot. Ne ovat kyllä ilmeiset, ja ovat omassa sydämessä. Meidän asiamme ei ole tuomita niitä, jotka eivät usko. Meidän asiamme on elää itse rakkauden mukaan ja kertoa ilosanomaa sovituksesta Jeesuksen ristinkuoleman kautta.
Maailma on matkalla lisääntyvään laittomuuteen, ja se ahdistaa. Mutta eletään itse ilossa ja rauhassa ja turvallisella mielellä, Jeesus on voittanut maailman. Ihmetteleminen ja varsinkaan tuomiohenki ei auta mitään, päinvastoin.
Onneksi meille syntisille on avoin lähde syntiä vastaan, Jeesuksen veri. Ja kaikkeen ahdistukseen on luvattu lohdutus. Lohdutetaan, ja rohkaistaan, rukoillaan ihmisten puolesta, että kääntyisivät Jumalan puoleen.
Sanopas muuta! Toisessa Timoteuksen kirjeessä on myös raju luettelo:… rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä… Itsessäänkin näkee monenlaista pahaa. Mihin tämä maailma on matkalla? Onnellista on, jos voi turvata Jumalaan.
Mihin tämä maailma on matkalla kun jengiä tuntuu aivan valtavasti häiritsevän / ällöttävän / oksettavan toiset ihmiset? Peace and love.
cetalena, thank you for your blog post.Really thank you! Awesome.
Kiitos. Eihän sinun tarvitse todellakaan kirjoituksiasi poistaa. Nyt asia selveni oikein hyvin. Ja hyvä, että otat tämän asian esiin.
Kirjoitat: – ” Se (oman aikamme henki) aiheuttaa keskeisten uskon asioiden hämärtymistä ja monenlaista hämminkiä ja kärsimystä. Tämän minä näen laittomuuden henkenä ja antikristillisenä henkenä. Tämä henki on myös vaativa ja kova, ihmisen omaan kykyyn ja voimaan luottava.”
Näin on. Vaikka puhutaan paljonkin Jumalan rakkaudesta, ei eletä sen mukaan. Jatkat: – ”Tämän ajan suuri kysymys liittyy siihen, että evankeliumi tuotaisiin alas murretun ja hädissään olevan avuksi.” Juuri näin ajattelen, ja koen tärkeimmäksi.
Tästä kaikesta on hyvä yrittää herätellä keskustelua, sekä myös rohkaista pysymään itse lujina uskossa ja rakkaudessa. Raamatun sanan tärkeyttä on myös hyvä korostaa, koska se on Jumalan puhetta meille, suoraan omalle sydämelle.
Liisa, harkitsin kirjoitukseni poistamista. Muutan alun tämän kommenttini mukaiseksi, ja annan olla. Näin pääsen eteenpäin ajatuksenkuluissani. Se on ainakin itselleni hyödyksi.
Itse olen tullut nyt näiden aihepiirien äärelle, joissa otan esille tämän oman aikamme hengen, joka on Kristuksen evankeliumia ja tuntemista vastaan. Se aiheuttaa keskeisten uskon asioiden hämärtymistä ja monenlaista hämminkiä ja kärsimystä. Tämän minä näen laittomuuden henkenä ja antikristillisenä henkenä. Tämä henki on myös vaativa ja kova, ihmisen omaan kykyyn ja voimaan luottava. Tuo ”laiton” on ilmaiseva itsensä jopa ihmein ja merkein käyttäen valheen kaikkia voimia. Hänen oppinsa ja persoonansa on sen kaltainen, että hyvin lukuisat ihmiset eksyvät.
Paljon surua ja vaikeutta liittyy juuri lain ja evankeliumin opettamiseen tai saarnaamiseen. Meille tarjotaan helposti omia hyviä töitä pelastuksen perustaksi, ja usein tähän suuntaan viedään myös kristittyjä Jumalan omia. Tämän ajan suuri kysymys liittyy siihen, että evankeliumi tuotaisin alas murretun ja hädissään olevan avuksi. Myös Jumalan pyhyyden ymmärtäminen on välttämätöntä. Meille tarjotaan yhä useammin uskontojen rinnakkaiseloa siten, että kristinuskon keskeisin sanoma muunnetaan. Näin hävitetään ikään kuin sisältä käsin Kristuksen evankeliumi. Nämä ovat hyvin voimakkaasti hengellisiä asioita.
Älä laita tätä välttämättä esille. Ihan vaan pari kommenttia.
Kyllä myös VT:ssa on tavallaan laki ja ”evankeliumi”. Monessa Daavidin Psalmissa puhutaan ”pelastuksen Jumalasta” . Daavidin oli pakko myöntää olevansa syntinen, ja uskoa Jumalan antavan hänelle hänen raskaat rikoksensa anteeksi, – siksi, että Hän on armollinen Jumala.
”Vaikka teidän syntinen ovat veriruskeat, ne tulevat villanvalkoisiksi.” ”Iankaikkisesti pysyy Hänen armonsa”. Nyt elämme Kristuksen kuoleman jälkeistä aikaa. Jumala ei muutu, sama Jumala armahti Daavidia, samoin kun nyt meitä uskossa Kristukseen.
Sama laittomuuden ja eksytyksen henki vaikutti Israelin kansassa, se, josta nyt puhumme, ja Raamattu puhuu antikristuksen henkenä. Toki niin, että sen vaikutus on nyt kohdistunut Jeesukseen uskoviin, kuten Johannes kirjoittaa:
1.Joh.4: 3 —-ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
VT:n aikana sen vaikutus kohdistui, eksyttäen, Israelin kansaan, jotka palvelivat elävää Jumalaa. Nyt niihin, jotka pitävät kiinni Jeesuksen ristin evankeliumista. Totta kai niin. Kyse on aina valheesta, eli siitä, että halutaan kääntää katse pois totuudesta, nyt Jeesuksesta ja Hänen rististään ainoana pelastuksena.
Laittomuuden hengen vaikutus kasvaa koko ajan, se on totta.
Ymmärsin kyllä, millä alueilla kirjoitukesi liikkuu. Lakia ei pidä välttämättä saarnata ihmiselle, joka jo tietää tarvitsevansa Vapahtajaa. Silloin on osoitettava tie Jeesuksen luokse, iloon ja rauhaan ja vapauteen.
No, ehkä puhuimme vähän eri näkökulmista käsin. Tästä ei nyt sitten enempää.
Liisa! Kyllä todella synti ja käskyjen rikkominen kuuluu myös Vanhan Testamentin aikaan. Etsin käännöksen 1933/38 mukaan nopeasti ”laittomuu”. Se esiintyy Uudessa Testamentissa 11 kertaa, ei lainkaan Vanhassa Testamentissa. Lisäksi sama sana on muissa muodoissa, esim. tuo ”laiton”. Antikristillinen henki on vaikuttamassa jossain määrin koko kristillisen seurakunnan aikana. Lopun aikana laittomuuden hengen vaikutus kasvaa.
Vasta kristillisen seurakunnan aikana on meillä käsitepari ”laki ja evankeliumi”. Näillä alueilla ajattelin kirjoitukseni liikkuvan. On herkkä asia halu kuulua Kristuksen omiin ja omistaa evankeliumi pelastukseksi. Uudessa Testamentissa käytetään sanaa ”evankeliumi” tarkoittamaan Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaa puolestamme.
Yksi ajatus tähän. Kirjoitit: – ”Vanhan Testamentin eli lain aikaan ei voitu puhua laittomuudesta, eikä sanaa löydykään tuolta. Erityinen huomio on siis se, että laittomuuden salaisuus on vaikuttamassa vasta Uuden Testamentin ja evankeliumin ajassa.”
Kyllä ”laittomuus” asiana sisältyy myös Vanhaan Testamenttiin. Israel ja Juuda elivät niin laittomasti, että ne se takia joutuivat pakkosiirtolaisuuteen. Kyse oli siinäkin lopulta sekä Jumalan, että lähimmäisen rakastamisesta.
He rikkoivat siten koko lain. He olivat luvanneet noudattaa Jumalan lakia, mutta eivät sitä kuitenkaan tehneet, vaan alkoivat palvella epäjumalia, sekä kohtelivat huonosti köyhiä, leskiä ja orpoja. Myös väkivaltaa oli.
Jumalan tuomio kohdistui siis rakkaudettomiin, valheellisiin, sekä samalla Jumalan kymmenen käskyn rikkoneisiin ihmisiin, sekä myös vääriin profeettoihin.
”Laittomuuden salaisuus” on mainittu UT:ssa vain kerran, liitettynä antikristukseen. Kyllä laittomuus, eli käskyjen täydellinen rikkominen on meissä jokaisessa, kuten kirjoititkin.
Ymmärrän toki asian, mistä puhut. On oltava viisas ja rakastava suhteessa lähimmäisiin, ja mietittävä, millä tavalla voi puhua Jumalan laista. Laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen. Ilman lakia emme ymmärrä evankeliumiakaan oikein.
Pelastus on kuitenkin yksin armosta, ei tekojen kautta, ei lain noudattamisen kautta, koska emme koskaan kykene sitä täyttämään. Paavalin mukaan laki on kasvattaja Kristukseen.
Ehkä meni hiukan sivuun aiheesta, josta kirjoitit? Ei tarvitse julkaista, ainakaan kokonaan, ellet halua. Kyse on siis siitä, missä tilanteessa lakia on julistettava, ja missä se ei ole viisasta, eikä rakkauden mukaista. Ymmärsin kyllä. siihen tarvitsemme herkkää sydäntä, kuullaksemme Jumalan puhetta todellisesta rakkaudesta ihmistä kohtaan.