Ikäihmisten huomioimisesta
Olen seurannut useamman tutun tai ystävän vaiheita ikääntyneen isän tai äidin rinnalla. Jonkun kohdalla ei ole ollut kyse edes korkeasta iästä, vaan jokin muistisairaus on varhentanut ikääntymisen kuvaa ihmisen elämässä. Moni kokee, että läheinen ihminen liukuu jonnekin pois. Kaikki toivoisivat, että rakkaalla ihmisellä olisi hyvä olla.
Itse olen pitkään seurannut sitä, miten hoitolaitoksissa ja yleensä ihmisten kohtaamisessa on huomioitu tietty korrektius. Emme voi olla tarjoamassa edes kuoleman lähestyessä kristillistä sanomaa, jos se ehkä on vierasta ikäihmiselle.
Meillä on internetissä paljon erilaisia raamattutunteja. Ne ovat yleensä pitkiä, totutun luennon pituisia, noin 45 minuuttia. Itse aloitin jossain vaiheessa yrityksen luoda sarjaa 2 minuutin youtube-puheista ikäihmisille. Minulla on toive ja ajatus, että kuitenkin olisi käyttöä pienillä hengellisillä puheilla. Kun vaikuttaa siltä, että ikääntyneen tarve on hengellisellä alueella, uskon myös hoitohenkilökunnan tai omaisen ottavan mielellään vastaan puhelimeensa jonkun sopivan hengellisen sanan.
Tehdessäni pienet kirjaset ”Armon hetkiä” ja ”Hyvän Paimenen hoidossa” ajattelin myös henkilöitä, jotka ovat sairaiden ja vanhusten rinnalla. Tutuksi tulleesta pikku kirjasesta löytää niin Herran siunauksen kuin Isä meidän -rukouksenkin helposti. Ne voivat olla omassa kiireisessä aamussa pitämässä jollakin tavoin kiinni sanassa ja rukouksessa.
Nyt olen tehnyt A4 -kokoon kierrevihon ”Kukkahetki”. Ajatuksissani on, että vanhuksen tai yksinäisen rinnalla voisi katsoa yhdessä kuvakirjaa, jossa on myös joitain sanoja. Ehkä kirjan katsoja muistaa jotain omasta lapsuudestaan tai nuoruudestaan kirjasen äärellä.
”Kukkahetki” saa varmaan jatkoa. Ehkä seuraavat kirjaset ovat nimeltään ”Luontohetki” ja kenties ”Hiljentymishetki”. Yhteen tahdon laittaa hyvin lyhyesti hengellisen sanoman, keskeisimmän. Kun isäni leski oli sairaalassa 95 vuotiaana, saatoin sanoa hänelle, että emmekös me voi jättää nämä huolet Kristuksen varaan. Ja meillä on suuri ja hyvä Jumala, joka varmasti tietää miten kaikki hoidetaan. Älä murehdi mistään. Jotain tämän kaltaista saatoin sanoa.
Tavoitin kuin sattumalta sairaalapastorin vieraillessani vanhuksen luona. Ja kysyttyäni rakkaan vanhuksen omaa mielipidettä, nautimme ehtoollista verhon takana sairaalavuoteella. Itse tuin vanhusta tukevasti itseäni vasten ja kastoin leivän viiniin ennen sen suuhun viemistä. Minulla oli myös antaa kirja pastorille, joka vastasi seurakunnan diakoniatoiminnasta. ”Ole minulle armollinen” jäi Nokian seurakunnan käyttöön. Itse olen päässyt ripille Nokian kirkossa, ja joku viikko sen jälkeen äitini hautajaiset olivat siellä vuonna 1965. Ja jälleen vuonna 2013 sai sama seurakunta olla palvelemassa vanhuksen ehtoollisen ja hautajaisten muodossa.
Itse täytän kohta 70 vuotta. Olen rukoillut Jumalalta elon vuosia ja palvelutehtäviä. Uskon, että niitä avataan. Kun ”Kukkahetki” on valmis, niin kysyn Lohjan geriatrian yksiköstä, josko voisin tarjota kukkahetken silloin tällöin jollekin vanhukselle. Kun olemme tutumpia, ja jos hengellinen kirja on valmistunut, kysyn henkilökunnalta onko sille käyttöä. En tule koskaan toimimaan muuten kuin siten mikä nähdään oikeana ja asiallisena.
Ceta Lehtniemi
Talletan kirjoituksiani. Ne on kirjoitettu nykyisin tabletilla joko suoraan kotisivulle tai pages -sivuston kautta. Tähän aiheeseen lisäisin, että korona tuli väliin. En ole jatkanut ”Kukkahetki” -projektia. Eli en ole viimeistellyt kirjaa enkä hakenut isbn -tunnuksia.
Psalmi 48:15 Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti.
Tämä jae on ollut mielessäni jo ehkä reilun viikon ajan. Se liittyy sekä itseeni, että vanhuksiin. Jumalan johdatus ei katkea ennen kuolemaa. Monen vanhuksen rukous on ollut ehkä jo vuosikymmeniä sitten, etteivät he joutuisi yksin, tai, että heidän uskonsa säilyisi loppuun saakka. Ne ovat maljassa Jumalan edessä. Jumala ehkä haluaa lähettää ihmisiä vanhusten luokse, myös muistamattomien tai ärtyneiden tai keiden tahansa, joita me niin helposti arvioimme väärin.