9. Heprealaiskirjeen äärellä

Käytän kirkkoraamattua 33/38. Kirje heprealaisille, Adolf Saphir, 1899 WSOY, 782 sivua, englannin kielestä suomentanut Matti Tarkkanen. Alkuperäinen teos julkaistiin 1874. Eksegeettinn tutkielma Teologi ja sielunpaimen, Keijo Nissilä, Heprealaiskirjeen kirjoittaja sielunhoitajana, Helsinki 1981, 123 sivua. Näitä kirjoja olen lukenut rinnalla.

Hebrealaiskirje:
7:1 Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet;
7:2 jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on ”vanhurskauden kuningas” ja sen lisäksi vielä ”Saalemin kuningas”, se on ”rauhan kuningas”;
7:3 jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava – hän pysyy pappina ainaisesti.
7:4 Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan.
7:5 Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet;
7:6 mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset.
7:7 Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan.
7:8 Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän.
7:9 Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä;
7:10 sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.
7:11 Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
7:12 Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
7:13 Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut.
7:14 Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.
7:15 Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen,
7:16 joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta.
7:17 Sillä hänestä todistetaan: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”.
7:18 Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön
7:19 – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.
7:20 Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista – nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa,
7:21 mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: ”Herra on vannonut eikä ole katuva: ’Sinä olet pappi iankaikkisesti'” –
7:22 niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.
7:23 Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä;
7:24 mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,
7:25 jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
7:26 Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
7:27 jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
7:28 Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.

Seitsemäs luku on samalla Heprealaiskirjeen luvuista keskimmäinen (13 lukua). Itselleni tulee jo tästä ajatus, että olemme hyvin pyhän asian äärellä. Kirjeen vastaanottajien tilanne tai kypsymättömyys oli aiheuttanut sen, että kirjeen kirjoittaja oli keskeyttänyt täydellisyyteen kuuluvan opin eli Jeesuksen ylimmäispapillisen viran tarkastelemisen viidenteen lukuun (5:11). Nyt oli koittanut kuitenkin hetki, jolloin oli mahdollista palata tähän keskeiseen teemaan. Ehkä edellinen luku tarvittiin kuin tämän valmisteluun. Mikään ei saanut häiritä syventymistä. Ne, jotka olivat ”käyneet hitaiksi kuulemaan” olivat nyt tarkkaavaisia oppilaita.

Iankaikkisen pelastuksen edellytys on Jeesuksen ylimmäispapillinen virka Melkisedekin järjestyksen mukaan, joka esitetään 7. luvussa. Heprealaisille oli tuttu nimi Melkisedek. He tunsivat hyvin Raamattunsa eli sen mitä me nimitämme nyt Vanhaksi Testamentiksi. Aabrahamin vaiheet olivat piirtyneet mieliin jo lapsuudesta lähtien. Nyt oli aika nähdä uudenlaista syvyyttä, kun Jeesus Kristus oli tullut seurakunnalle eläväksi Herraksi.

Saphirin kirjaa lainaten (sivuilta 304 – 309). Abram, Jumalan palvelija ja ystävä saavutti voiton kuninkaista. Ollessaan paluumatkalla, hänet kohtasi Melkisedek, Saalemin kuningas. Tämä kuningas ei ollut kuten maalliset kuninkaat. Hänen nimensäkin oli Vanhurskauden kuningas ja hän oli samalla kaikkein korkeimman Jumalan pappi. Hän asui Saalemissa. Hän toi leipää ja viiniä ja siunasi Abramin sanoen: ”Siunattu ole sinä Abram kaikkein korkeimman Jumalan puolelta, jonka taivas ja maa on oma. Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollisesi antoi sinun käteesi.” Ja Abram antoi hänelle kymmennykset kaikista. Näistä kerrotaan ensimmäisessä Mooseksenkirjassa.

Kaikkein korkein Jumala on ainoa todellinen Jumala muiden jumaliksi kutsuttujen joukossa. Se tarkoittaa myös sitä, että Jumala on yli luomakunnan, korkealla yli taivaan ja maan, se Herra, jonka istuin ja temppeli eivät ole maan päällä. Hän on kuningas ja samalla pappi. Tämä Melkisedek kohtasi Abramin ja toi hänelle leipää ja viiniä sekä siunasi hänet. Abram oli uskon kautta saman korkeimman Jumalan oma.

Mitä näki Abram Melkisedekissä? Abram oli lähtenyt vaeltamaan ja etsimään Jumalan kutsusta taivaallista isänmaata jättäen taakseen isänsä huoneen ja syntymämaansa. Eikö hän nyt saanut siunauksen kutsulleen elää vanhurskauden valtakunnassa sekä papillisen esirukouksen ja rauhan. Hän sai näin myös esikuvan lopullisesta tulevaisuudesta, mikä päättää Israelin ja seurakunnan aikakauden.

Täten on Melkisedek suurempi Abramia, koska tämän edustama armotalous on sen tulevan armotalouden esikuva, jota abrahamilainen ainoastaan valmistaa. Ilmestyskirjan viimeiset luvut vastaavat Mooseksenkirjan ensi lukuja, samoin Eedenin yrttitarha oli esikuva ja vakuutus siitä lopullisesta autuuden valtakunnasta, joka on Ilmestyskirjan viime lehdellä kuvattuna (Ilm.22:1-7). Melkisedekin valtakunta ja pappeus kuvaa Kristuksen valtiuden kirkkautta. Sitä me odotamme. Se alkoi Abramissa, ja se on päätös sille kehitysjaksolle, mikä käsittää Israelin historiaa ja pakanoiden aikoja. Leivässä ja viinissä näki Abram vakuutuksen Jumalan yltäkylläisestä armosta.

Nissilän tutkielmasta löydän tiivistä esitystä alkaen sivulta 83. Leeviläinen pappeus, joka perustui lain sanaan, ei tehnyt mitään täydelliseksi. Jeesus sen sijaan on tullut ylimmäiseksi papiksi Jumalan valan sanan kautta: ”Herra on vannonut eikä ole katuva: Sinä olet pappi iankaikkisesti.” Tämä on katoamaton ja täydellinen pappeus. Hän pysyy pappina iankaikkisesti. Hän voi täydellisesti pelastaa ne, jotka tulevat Jumalan tykö. Hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan. Kristuksen ylimmäispapillisen viran täydellisyyteen kuuluu se, että hän toimittaa ikuisesti ylimmäispapillista palvelustaan Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle korotettuna taivaallisen temppelin kaikkeinpyhimmässä.

Tässä on kuin pieni vilkaisu jo seuraavien lukujen sanomaan: Jeesus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta taivaallisen ilmestysmajan kaikkeinpyhimpään ja on saanut aikaan iankaikkisen lunastuksen. Kauristen ja härkäin veri puhdisti lihan puhtauteen, mutta Kristuksen veri puhdistaa ” meidän omantuntomme kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa” (Hebr. 9:14). Elävän Jumalan palvelemiseen kuuluu se, että seurakunta uhraa vanhojen uhrien asemesta Jeesuksen kautta ”joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” (Hebr.13:15)

Ceta Lehtniemi

 

 

Tietoa kirjoittajasta

cetalena

Olen eläkkeellä oleva hammaslääkäri. Kesäisin vietän aikaa saaristossa. Arkielämä ja läheiset ihmissuhteet ovat tärkeitä, Kristillinen usko asettuu tähän kokonaisuuteen luontevalla tavalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *