Isänpäivänä 13.11.2016 Ceta
Artikkelikuvan otin Tampereen arboretumissa. Pyysin ystävääni poimimaan käteensä nurmelle pudonneen ruusun. Yhdistin kuvan hyvin pian mielessäni tuohon esiin laittamaani raamatunjakeeseen. Kuvasta tuli viimein osa kokonaisuutta, kotona tulostamaani kirjaa ”Virvoita sanallasi”. Toivon voivani tehdä näistä kokonaisuuksista myös lyhyitä hartauksia youtubeen.
Vasta katsoessani kuvaa yhdessä jakeen kanssa, ymmärsin miten eri tavoin voi jakeen ymmärtää tai kokea. Olin ajatellut olevani kuin lapsi, joka kulkee isän rinnalla, kädestä kiinni pitäen, ehkä vähän hengästyneenäkin. Mielikuvaani liittyi se, miten minua ikään kuin oltaisiin vetämässä pois tästä turvallisesta kädestä. Kuvaa katsoessani ajattelen nyt toisin. Olen Isän kädessä levossa, tässä hetkessä ja kuin iankaikkisuudessa samalla, Kristuksen avaamassa turvassa.
Yhdistän aihepiiriin runoni
Isäni ei hylkää!
Sanot hellästi rakastaen:
”En minä sinua hylkää.
Myöskään en sinua jätä.
Olen uskollisista uskollisin.”
Näet sen pelon sisälläni,
jota en itse voi tunnistaa.
Siksi kuulen Sinun sanovan
nuo rakkaat sanat yhä uudelleen.
Sinun suunnitelmissasi
on minusta huolehtiminen.
Kuin isä tai äiti rakkaintaan
tahdot viedä minua eteenpäin.
Sanot rohkaisun sanoja.
Et toki halveksi sisintäni
missään heikkouteni tilassa.
Saan olla kuin kirkasta lasia.
Näet sen kristallin tavoin
kauniina ja yksilöllisenä.
Miksi enää pelkäisinkään,
sillä käteni on kädessäsi.
Sylisi on minulle avoin
turvapaikka, turvaluola.
Kääriydyn jo rakkauden
suloiseen turvapeitteeseen!
Ceta Lehtniemi
________
Samoin nämä pienet runot puhuvat samaa kieltä:
Isä, lepään Sinussa
Lepään Sinussa.
Mitään et vaadi, mitä et samalla anna.
Heikon ja pienen otat syliin ja hellit.
Pelokkaan ja aran vahvistat.
Isän sydäntä vasten
Kristuksen tähden Isä pitää
pienensä sydäntään vasten,
kyselemättä, vaatimatta mitään.
Päinvastoin lahjoittaen kaiken.
Sitä on olla armahdettu syntinen.
Ceta Lehtniemi