Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. (Joh.14:27)
Nuo ovat niin rakkaita Jeesuksen sanoja meille jokaiselle. Luen aina välillä Johanneksen Evankeliumista luvut 14-17. Tahdon oikein painaa mieleeni mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ennen kuolemaansa, ennen sovitustehtäväänsä, ja ennen pois menoaan. Mitä jäi opetuslapsille mieleen Jeesuksen viimeisestä puheesta? Luku 17 onkin jo rukousta Isälle, mutta opetuslapset saivat kuunnella myös näitä ihmeellisiä sanoja, ja yrittää ymmärtää niiden sanomaa. He saivat olla osallisia rukouksen siunauksesta.
Merellä nousee välillä sumua, joka estää näkyvyyttä. Kuitenkin maisema on rauhallinen, ja meri on tyyni. Itselleni on helppoa viipyä yksin katsellen maisemaa, ja siinä ehkä hiljaa rukoillen, tai ainakin miettien. Minulle oli joskus kovin tärkeää nähdä elämää eteenpäin, suunnitella ja ymmärtää. Nykyisin ajattelen yhä enemmän siten, että tärkeintä on se, että Jumala ymmärtää, tietää, ja että Hänen tahtonsa on hyvä meitä ihmisiä kohtaan. Jeesus puhuu opetuslapsilleen Jumalan, Isän, Hengessä. Hänen sanansa ovat Isän sanoja lapsilleen. Ne ovat huolehtivia sanoja. Niiden äärellä on hyvä viipyä.
Kiitos taas, Keijo! Kauniisti kuvaat rauhaa Kristuksessa. Näiden kuva/jae -korttien tekeminen on hoitanut itseäni. Käytän toki usein itselleni rakkaita jakeita, jotka nousevat mieleeni. Myös nuo filippiläiskirjeen jakeet (Fil. 4:6,7) merkitsevät minullekin kovin paljon. Kiitos, kun kerrot ajatuksia, odotan sitä. Tämä kotisivujen pitäminen tuntuu välillä yksinäiseltä puuhalta.
Tässä oli jälleen hyvä ja varsin ajankohtainen teksti ja muistutus siitä mihin havaintojamme on tarpeellista suunnata. Todellakin noiden Jeesuksen sanojen äärellä on hyvä viipyä.
Maailma todellakin tarjoaa aivan muuta kuin, mitä Jeesus tarjoaa. Sitä mikä tuo lopulta rauhattomuutta. Ja toisaalta ahdistusta (Joh. 16-luvun loppu: ”maailmassa teillä on ahdistus..”. ). Kuinka ajattomia ovatkaan nuo Jeesuksen sanat edelleen tälläkin kolmannella vuosituhannella.
Tässä jännitteessä kristittynä joutuu elämään. Rauha Kristuksessa ja ahdistus maailmassa. Filippiläiskirjeessä puhutaan myös Jumalan rauhasta, joka on ymmärrystä ylempi. Ilmeisesti ymmärryksen/järjen mukainen rauha on sitä kun vaikeudet, vastoinkäymiset ja ahdingot ovat poissa, mutta Jumalan rauha on niiden keskellä tai niistä huolimatta. Paavali joka ko. kirjeen kirjoitti ei ainakaan puhtaasti ulkoisten olosuhteiden perusteella olisi kaiketi voinut niin todeta.
Itse ainakin tarvitsen hyvin usein muistuttaa itseäni niin, noilla yllä olevilla Jeesuksen sanoilla kuin tuolla filippiläiskirjeen sisältämällä tekstillä.