Joitain valokuvia kesänviettopaikastamme:
elokuinen auringonlasku
Etsin kuvia ihan muuhun tarkoitukseen ja törmäsin tähän vanhaan kuvaan. Kuvaaja on A.L. Ei hauki ollut kuin 7kg, mutta hieno muisto tämä on. Tosi kiva, kun on tallessa muutakin kuin leukaluu.
Palokärjen poikaset harjoittelevat ruuan hankintaa omin päin. Sen voi aloittaa vaikka puun pilkkomapaikalta. Kiva niitä oli seurata kameran linssin läpi. Aivan kuin palokärkiä olisi ollut tavallistakin enemmän.
Ristin tämän ”rammaksi leinikiksi”. Sen varsi oli mutkalla ja siinä oli jokin kyhmyrä. Terälehdistä yksi oli hiukan kurtussa. Sieltä se kohottautuu valoa kohti. Pionit kukkivat taustalla kookkaina ja ryhdikkäinä. Eli lienee heinäkuun alun kuvia.
7.6.2013 aamulla varhain tuli kaksi hirveä aivan mökkimme pihaan.
Hirvet olivat aika kunnioitettavan kokoiset. Ne piti ajaa pois siinä vaiheessa, kun pihapuut ja pensaat olivat vaarassa joutua niiden suihin. Pois ajamiseen riittää, kun avaa ulko-oven ja huutaa: ”BÖÖÖÖ”. Se on niistä jo riittävän kummallista, ja ne kävelevät pois. Ikkunaan koputusta ne eivät oikein ymmärrä, vaan katsovat kohti tekemättä pienintäkään elettä lähteäkseen muualle.
Kiitos, Paula! On tuo saaripaikka rauhan tyyssija, ja samalla melkoinen hyötyliikunnan paikka. Kellukkaa ei taideta enää valmistaa. Meillä se ei ui joka kesä, mutta tallessa pidämme.
Onpa mukavia kuvia, rauhan tyyssija varmasti tuo mökki – kellukkaruukku oli aivan uutta minulle! Tuo pitää pitää mielessä – Siunausta elämääsi Ceta <3
Hei! Kellukkaan liittyy tarina. Se purjehti hyvin kauan sitten itsekseen mökkirantaamme. Paikallaan pitävä paino oli liian pieni. Lähdimme vielä soutuveneen kanssa tutkimaan, jos voisimme löytää omistajaa. No, mahdotontahan se oli. Kellukka on siis kellunut meidän rannassamme vuodesta toiseen kukkia vähän vaihdellen. Se on ollut kaunis toukokuusta syyskuun alkuun. Merellä on hyvä huomioida lasku- ja nousuveden korkeudet narua mitoitettaessa. Kellukan pohjassa olevaan kuoppaan olen laittanut pikkuruisia kiviä, samoin mullan pintaan.
Valmistaja on Plastex Lohjalta. Olemme olleet niin tyytyväisiä yllätyskellukkaamme, että lähetimme valmistajalle tämän minun ottamani kuvan kellukasta. Nyt valmistajan kellukka on vihreä, silloin aikanaan se oli lähes musta. Tänä vuonna minulla on kellukan keskellä valkeat krysanteemit ja kulmissa vastakkain siniset ja punaiset lobeliat. Tällä hetkellä kellukkani on kauniimpi kuin koskaan.
Linkki: http://www.plastex.fi/kellukka-vihrea.html
Hei, mistä tollaisen kelluka-altaa voi ostaa/hankkia?
Hienoa, Liisi, että piipahdit mökkikuvia katsomassa. Minulla on fammuni kautta juureni saaristossa. Ehkä olen imenyt itseeni näistä maisemista jotain enemmän kuin osaan arvatakaan. Kalliot, katajat, meri ja taivas ovat niin lähellä. Kaikki tämä antaa rohkeutta. Ja mikä parasta, nyt eläkeläisenä on aikaa. Tuntuu siltä kuin löytäisi jotain siitä mistä iloitsi lapsena. Kiitos tuosta Pinokkiosta, pidän saduista.
Kiitos myös kotisivuistasi! Ceta
Hei, Ceta!
Teet hienoa työtä paneutumalla ja puuttumalla asioihin, joihin tuskin kukaan nykyään haluaa ottaa kantaa.
Ajattelen silloin tällöin satua Pinokkiosta, joka houkuteltiin huonoon seuraan lupaamalla hienoja herkkuja ja houkuttelevia huveja. Sitten hän yhtäkkiä huomasi, että hänen jalkansa alkoivat muuttua karvaisiksi ja niihin alkoi kasvaa sorkat. Hänestä oli tulossa aasi. Vasta silloin hän huomasi, että hän oli unohtanut tekijänsä ohjeet, joilla puisesta pojasta piti tulla elävä. Hän pääsi viime hetkellä pakenemaan. — Pitääkin etsiä satu ja lukea se uudelleen.
Sivuillasi on paljon käyntejä. Siunausta työllesi.
Liisi