Varoitus ja rohkaisu Raamatussa

 

Kirjoitukseni on julkaistu Armo riittää -lehdessä, numerossa 6/2009

Varoitus ja rohkaisu Raamatussa
Tässä kirjoituksessa on tarkoitukseni käsitellä tätä laajaa aihetta hyvin lyhyesti. Mietin aluksi mikä on olennaista aiheen kannalta.

Perustan tulisi löytyä Raamatusta ja rakkaudesta (1. Kor. 13:6 kertoo rakkaudesta näin: Se ”ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. (käytän tässä vuoden 1933/38 käännöstä). Vääryydestä ja valheesta varoittaminen yhdistetään tätä kautta nimenomaan rakkauteen. Monet ihmiset yhdistävät sen usein rakkaudettomuuteen ja arvostelunhaluun.

Rohkaisu tai lohdutus on Raamatussa usein varoittamisen rinnalla. Se voi olla samanaikaisesti tai vasta tulla varoituksen jälkeen. Usein tällöin varoituksen sana on herättänyt oikeaa murhetta kuulijoissaan ja he tarvitsevat lähelle tulevaa lohdutusta.

Lohdutus ja rohkaisu osoittavat usein Kristukseen ja Hänen täytettyyn työhönsä.
Vanhan testamentin kirjoissa rohkaisu osoitti usein eteenpäin kohti tulevaa Messiasta. Se oli ennustusta siitä, että Vapahtaja on syntyvä maailmaan. Uuden testamentin rohkaisu ja lohdutus perustuivat tavallisesti jo siihen, mitä Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsee Häneen uskoville.

Mistä varoitamme?
Nykyisin ei juuri puhuta epäjumalista. Raamattu puhuu niistä. Kaikki ei-oikeat uskonnot johtavat välttämättä palvelemaan epäjumalia. Se voi olla sitä, että jumaloimme itseämme ja omia mielikuviamme tai myös toisia ihmisiä. Se voi olla sitä, että rakastamme väärällä tavalla maailmaa, sen nautintoja, rahaa ja tavaraa.

Moni uskonto pohjautuu monistiseen ykseysajatteluun, jossa ei voi erottaa toisistaan Pyhää Jumalaa, Luojaa ja syntistä ihmistä. Lopulta tässä ajattelussa ihminen itse on pohjimmiltaan jumala ja sisimpään kääntymällä väitetään löytyvän ratkaisut elämän ja kuoleman kysymyksiin. Yksi yhteinen opillinen piirre on jälleensyntymiseen uskominen. Eikö näistä asioista saisi varoittaa?

Juuri filosofiset valaistukseen pyrkivät uskonnot ja uususkonnolliset liikkeet leviävät nyt Suomessakin. Näihin voisin lukea monet eri meditaatiot, joogan, Amma-liikkeen ja zen-buddhalaisuuden. Tähän samaan valhemaailmaan voi olla yhteydessä myös erilaisten hoidoiksi tai terapioiksi kutsuttujen asioiden kautta. Näitä voisi olla esimerkiksi reiki- tai shiatsuhoito. Näiden yhteydessä puhutaan valheellisesti energian välittämisestä tai tukosten hoidosta. Kuitenkin on kyse uususkonnollisuudesta ja New Agesta.

Varoitus Vanhassa testamentissa kohdistuu kaikkeen erilaiseen epäjumalanpalvelukseen, jollaisesta edellä olevat asiat palvelevat esimerkkeinä. Uudessa testamentissa varoitettaessa puhutaan edellisen lisäksi siitä, mikä valheellisesti muistuttaa aitoa evankeliumia, mutta ei ole sitä. Samoin etenkin Paavali varoittaa siitä, että mitkään teot tai muut ulkonaiset asiat eivät pelasta ihmistä. Kaiken harhan yhtenä tuntomerkkinä onkin keskittyminen ihmisen omiin suorituksiin ja henkiseen kehittymiseen.

Esikuvia varoittajista
Hesekiel sai Herralta hyvin vakavan kutsun toimia varoittajana oman kansansa parissa. Herra sanoi profeetalle: ”Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.” (Hes. 3:17.)
Näiden sanojen jälkeen Herra puhui profeetalle, että jumalattoman tai eksyneen vanhurskaan veri voitaisiin vaatia profeetan kädestä, jos tämä ei olisi kuuliainen ja varoittaisi heitä.

Varmaan jokainen meistä tämän ajan ihmisistä pelästyy tätä ajatusta. Näillä sanoilla Herra kuitenkin puhutteli profeetta Hesekieliä. Sanat tuntuvat kovilta. Onhan profeettakin ihminen. Ja jokainen ihminen on syntinen. Tämä muistetaan hyvin ainakin näin Uuden testamentin aikana. Jeesus on ollut ainoa synnitön.
Näin sanoi Johannes kirjeessään, 1. Joh.1:10: ”Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
Paavali sanoi Room.3:23: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”

Varmaan ei ketään kutsuta nykyisin aivan Vanhan testamentin profeettojen tavoin eri tehtäviin. Eikä meistä kenestäkään siihen olisi. Kuitenkin voimme ottaa omalle kohdalle rohkaisuna sen, että Raamattu puhuu aivan selkeästi varoittamisesta. Kukaan meistä kristityistä ei saa suhtautua välinpitämättömästi toisiin ihmisiin.

Moni on saanut Raamatun sanan äärellä kokea sisäisen kutsun varoittajan tehtävään. Tämä ei tarkoita tuomitsevaa ja arvostelevaa mielenlaatua. Se ei tarkoita kaikista asioista huolen kantamista. Kyse on aivan muusta. Se on jotain, mitä Isä antaa lapsensa sydämelle rakkaudesta eksyviä ihmisiä kohtaan. Se on oikealla tavalla välittämistä ja paneutumista niihin asioihin, jotka vievät kanssaihmisiä poispäin Jumalasta.

On myös hyvä, että varoittajan tehtävään on tullut vahvistus sanan äärellä. Silloin tietää, että ei ole liikkeellä omasta päähänpistosta tai arvostelunhalusta. Näin saa lujuutta tehtävään. Herra antaa myös tehtävän tarvitseman suojan.
Ps.61:4: ”Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.”

Sydämellä rohkaisun sana
Meillä nykyajan varoittajilla on sydämellä aina myös rohkaisun sana kuten se oli jo esimerkiksi profeetta Jesajallakin. Tässä Jeesus lainaa Jesajaa seuraavasti Luukas 4: 16–21:ssa:
”Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
’Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.’
Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ’Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.’”

Voimmeko kuvitella tuon valtavampaa lohdutusta ja rohkaisua? Monella tavoin kahleissa olevat ja ajan sumunkin sokaisemat voivat vapautua ja saada näkönsä. Syntiset armahdetaan. Herran Henki koskettaa evankeliumilla. Ristin ja ylösnousemuksen sanoma on todellista ja sen ulkopuolelle ei jää yksikään sitä tarvitseva ja sen vastaanottamiseen nöyrtyvä.

Jesaja varoittaa omaa kansaansa liittoutumasta vieraiden valtojen kanssa. Kuitenkin tässä samassa kirjassa ovat valtavat lohdutuksen ja rohkaisun sanat meillekin.
Kirjan alkupuolella on sanoma neitsyestä, joka on synnyttävä Immanuelin, 7:14: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”
Jesajan sanomaa tulevasta Messiaasta ja Hänen iankaikkisesta valtakunnastaan (11:1–10) voidaan luonnehtia VT:n joulu- evankeliumiksi.
Jesajan kirjan loppupuolella ennustetaan Herran kärsivän Palvelijan sovituskuolemasta. Lukua 53 pidetään Vanhan testamentin profetioiden huipentumana.

Uudesta testamentista otan lopuksi seuraavat lohdutuksen paikat:
Hebr. 2:18: ”Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.”
1. Joh.4:18: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.”

Suurin lohtu on se, että Kristus kärsi kuoleman minunkin syntieni tähden. Maailmassa ollessamme välillä pelkäämme ja joskus olemme kiusattuja. Tällöin on hyvä muistaa, että saamme aina turvallisesti paeta Jeesuksen turviin ja suojiin. Häneltä riittää meille rakkautta ja ymmärrystä.

Ceta Lehtniemi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *