III Conformitas Christi -jatkoa

Conformitas Christi -ajatus -risti keskiössä

Lutherin edustama conformitas Christi -ajatus on hyvin Kristus-keskeinen. Läpi elämänsä Luther teroitti, että Kristuksen elämä oli täynnä ristiä ja ahdistusta, ja että kristitty joutuu siitä kaikesta myös osalliseksi. Tämän piirteen mukaan hänen teologiaansa on luonnehdittu ristin teologiaksi.

Luther asetti vastakohdiksi ristin teologin ja kunnian teologin. Jälkimmäinen ei tunne Kristusta, ei kärsimyksiin salattua Jumalaa. Hän pitää töitä kärsimystä, kunniaa ristiä, voimaa voimattomuutta ja viisautta hulluutta parempana.

Mystiikassa ristillä ja ristin teologialla oli usein vain tekninen merkitys itsensätyhjentämisen välikappaleena. Lutherille risti oli pelastuksen objektiivinen perustus, ja ristin teologia jotain hyvin reaalista ja kristityn elämän säännölliseen kulkuun kuuluvaa. Ja kuitenkin tässä on aina salattu puolensa. Itselleni tässä on merkitsevintä itse Kristuksen uskollisuus, ja mahdollisuus luottaa Taivaallisen Isän ymmärrykseen ja asioiden hallintaan, sekä siihen, että häneltä tulee voima kaikkeen tarvittavaan. Näin ahdistus ja vaikeat ajat saavat hengellisen tarkoituksen, ja koen olevani turvassa.

Vaikka Luther on korostanut kristityn kärsimyksen- ja kohtalonyhteyttä Kristuksen kanssa, on hän voimakkaasti painottanut sitä, ettei Kristuksen ja meidän kärsimisellämme ole sovitusopillisessa mielessä mitään tekemistä toistensa kanssa. Edellinen on taivaallista, jälkimmäinen maallista. Edellinen vaikuttaa kaiken. Pelastus on aina yksin armosta.

Lutherin conformitas Christi -ajatuksen perustavana aineksena ovat Raamatun ja erityisesti Paavalin sanat uskonasioiden salatusta luonteesta ja Kristus-yhteyteen kuuluvasta rististä ja kärsimyksestä. Esimerkkejä näistä raamatunkohdista: Jes. 45:15, Hes. 32:7, Room. 1, 1 Kor. 1:21, 3:18, Gal. 2:20, Kol. 3:3. Edelleen Matt. 10:38 ja Mark. 8:34 Jeesuksen sanat itsensä kieltämisestä ja ristin ottamisesta. Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo Kristuksen ristin tarkoittavan kaikkia niitä ahdistuksia, joita seurakunta Kristuksen tähden kärsii.

Ihmisen turmeltuneen luonnon tähden Jumalan täytyi tulla salatuksi Jumalaksi, joka näyttäytyy ihmiselle syvimmän olemuksensa vastakohtana. Nimitystä ”vieras työ” Luther käyttää syystä, että siihen sisältyvä, hädässä ja ahdistuksessa järkyttävänä koettava Jumalan viha ei tunnu sopeutuvan Jumalan rakkauden majesteettiin. Sen sijaan kaikki, mikä liittyy armahtamiseen, on Jumalan ”omaa työtä”. Nämä puolet näkyvät ennen muuta Kristuksen elämässä ja kuolemassa.

Kristuksen muotoa on hiomassa ennen kaikkea todistajakärsimys ja marttyyrius, kiusaukset sekä rukousahdistus. Vainon syynä Luther pitää itse evankeliumia, jota vihollinen ei voi sietää. Jumala tekee omaa hyvää työtään Henkensä kautta kiusatussa kristityssä. Usein meiltä riisutaan inhimilliset arvot tai tuet. Ihminen on avuttomana ja turvattomana Jumalan kasvojen edessä. Ja kuitenkin näin kokiessaan hän on mitä parhaimmassa turvassa kaiken aikaa.

Luther joutui hengellisessä elämässään kilvoittelemaan tuon tuostakin suuressa pimeydessä ja haparoimaan evankeliumin valoa, niin kuin hän ei olisi koskaan aikaisemmin sitä nähnyt. Jos koemme jotain tämän kaltaista, niin emme todellakaan ole yksin kokemustemme kanssa.

Usein tulemme kiusatuksi jopa Jumalan sanan äärellä itse kiusaajan nostaessa lain ylitsepääsemättömän kovana eteemme. Milloin nousee uskon vähäisyys, milloin synnin suuruus  syytöksenä eteemme. Juuri tällöin jää ainoaksi mahdollisuudeksemme turvata yksin Kristuksen sovitustyöhön puolestamme. Armo kirkastuu näin jälleen, ja saamme lohdun. Opimme erottamaan lain ja evankeliumin toisistaan.

Ceta Lehtniemi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *