2. Kaiken lohdutuksen Jumala -jatkoa

Kaiken lohdutuksen Jumala, jatkoa

Käsittelin Pirkko Viherkosken kirjaa aiemmin artikkelissa Kaiken lohdutuksen Jumala. Nyt jatkan tästä eteenpäin käsitellen Jobin kirjaa. Tässä kirjassa aihepiiriä käsitellään luvuissa 5 ja 6.

Jobin kirja on hyvin laaja kokonaisuus, lähes 40 sivua. Siinä on 42 lukua. Jumala salli Saatanan koetella Jobia raskailla menetyksillä. Meillä on varmasti useimmilla muistikuva Jobin kirjan sisällöstä. Niin paljon siitä on kirjoitettu, ja se on syvästi puhutellut lukijoita. Pirkko Viherkoski keskittyy kirjassaan neljännen Jobin auttajan, Elihun, sielunhoidolliseen sanomaan. Käytän paljon suoria lainauksia kirjasta.

Elihu sielunhoitajan esikuvana

Elihu oli tarkkaillut muiden keskustelua. Hän tahtoi rakentaa yhteyttä Jobiin ja olla samalla tasolla hänen kanssaan. Nuori Elihu ei luottanut omaan ymmärrykseensä, vaan hän uskoi Jumalan hengen antavan hänelle viisautta. Olemme Jobin kirjan 32 luvussa Elihun alkaessa puhua.

Pirkko Viherkoski kirjoittaa: ”Sielunhoidossa on meidän maassamme painopiste siirtynyt viime vuosikymmeninä pitkälle psykoterapian puolelle, ja on keskitytty mieluusti toisaalta ihmisen sisäisen maailman ja toisaalta ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen. Elihun tarkoitus on toinen: hän haluaa siirtää huomion omasta kurjuudesta katselemaan Jumalaa sellaisena kuin tämä todella on. Hänen puheensa keskeinen sisältö on Jumalan olemus. Hän kehottaa Jobia tarkkailemaan luomakuntaa ja kysyy, mitä se kertoo Jumalasta.”

Kun Jobia kohtasivat raskaat kärsimykset, häneltä katosi turvallisuus. Hän ei pystynyt suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin. Tuhkakasassa istuessaan hänellä oli vain tämä hetki ja tämän hetken kipu. ”Kun Elihu puhuu luomakunnasta, hänen pyrkimyksensä on saada Job ymmärtämään, mitä Jumalan kaikkivaltius ja voima todella tarkoittaa. Hänen puheensa tähtää keskeiseen asiaan: ’Eikö Hän, joka hallitsee pilvet ja sateet, ukkoset ja salamat, tuulet ja rakeet, kykene hallitsemaan sinun pientä elämääsi. Ei sinun tarvitsekaan itse sitä hallita.’”

”Job oli aikaisemmin esittänyt toiveen, että hän pääsisi Jumalan eteen tutkittavaksi. Elihu antaa ymmärtää, että Jumala tietää muutenkin kaiken. Hän valvoo sekä kansoja että yksityistä ihmistä. Hän näkee meidän askeleemmekin. Hän valvoo hurskaitaan. Hän kuulee kurjain huudon. Hän on voimallinen. Hän ei halveksi sitä, mikä on pientä. Jumalan edessä ihminen saa tunnustaa avuttomuutensa. Jumala myös opettaa ihmistä kärsimyksen kautta (36:15). Näin on siitä huolimatta, että kaikki ihmiset eivät käänny Jumalan puoleen. Asia on Hänen edessänsä. Odota Häntä!”

”Kun meidän silmämme avautuvat katselemaan Jumalan olemusta ja Hänen töitään, alkaa nousta kiitos ja ylistys (36:24).” Elihun puheen jälkeen Job on hiljaa. Seuraavissa luvuissa on Jumalan puhetta. Seuraava luku kirjassa Kaiken lohdutuksen Jumala onkin otsakkeella ”Jumala puhuu itse”. Lyhyeen lukuun on saatu mahtumaan hyvin paljon asiaa. Jobin kirjassa olemme nyt luvussa 38.

Jumala puhuu itse

Jälleen otan paljon suoria lainauksia kirjasta. ”Job oli huokaillut, että jospa vain joku kuuntelisi häntä (31:35). Hän oli surrut sitä, että Jumala ei vastaa hänen huutoonsa (30:20). Hän oli arvellut, että jos Jumala vastaisikin, ei Hän ottaisi korviinsa Jobin huutoa (9:16). Nyt Jumala alkaa puhua ja huomaamme, että Hän on kyllä kuunnellut.” Nuo suluissa olevat jakeet ovat niin äärettömän koskettavat. Luin ne nyt aivan erikseen, ja ymmärrän mikä suunnaton tuska niissä näkyy.

Palataan Jobin kirjan lukuun 38. Jumalalla on kaikessa työssään selkeät rajat. Hän sanoo merelle: ”Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et.” Ihminen on ensimmäisestä sukupolvesta lähtien halunnut rikkoa Jumalan asettamat rajat. Ehkä Jumala haluaa myös Jobin ymmärtävän, että Saatanakin on luotu olento, jonka toiminnalla on rajat. Saatana oli saanut luvan koetella Jobia, mutta sen salliessaan Jumala asetti rajan.

Jumala puhuu rakentajan tavoin maan perustuksesta ja kulmakiven asettamisesta tässä Jobin kirjan luvussa 38. On luontevaa tässä yhteydessä muistaa, että ihminen lankesi syntiin. Sovituksen perustus ja koko hengellisen elämän kulmakivi on Jeesus Kristus, joka kuoli ristillä tähtemme. Tämän pelastuksensa perustan Jumala haluaisi laskea jokaisen ihmisen elämään.

Pirkko Viherkoski ottaa seuraavaksi esille Jobin kirjassa mainitut kymmenen eläintä, niiden vertauskuvallisuuden. Jumala pitää huolta luoduistaan. Tähän viittaa erityisesti kaarneen eli korpin poikaset. Laitan tämän itseäni niin vahvasti puhutelleen jakeen tänne näkyviin. ”Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?” (Job 39:3) Niin myös Jeesus kehotti meitä katsomaan taivaan lintuja.

Jumalan voima ja ihmisen ylpeys, piittaamattomuus ja itsekkyys tulevat kuvatuksi näiden eläimien kautta. Luvuissa 40 ja 41 kuvataan vielä kaksi eläintä, Behemot, virtahepo ja Leviatan, jota on tulkittu krokotiiliksi.

”Job oli ollut aikaisemmin niin varma siitä, että jos Jumala vain ilmestyisi, hän kestäisi kuin ruhtinas tai jos Jumala tutkisi häntä, hän selviäisi kullankaltaisena. Nyt Herra pyytää häntä katsomaan Leviatania ja kysyy sitten: ’Kestätkö sen edessä? Voitko leikkiä sillä? Voitko laskea kätesi sen päälle? Jos et, niin kestätkö silloin minun edessäni?’ Näin Herra kysyy meiltä kaikilta, ja jokainen ihminen joutuu Hänen edessään vastaamaan: ’Minä en kestä. Sinä olet pyhä. Sinä olet kuluttava tuli.’ Siksi me kaikki tarvitsemme välittäjää. Ilman Kristusta, meidän Välimiestämme me emme voi lähestyä pyhää Jumalaa.”

Job asettui sanan puhuteltavaksi ja myönsi: ”Korvakuulolta olin sinusta kuullut … nyt on silmäni sinut nähnyt.” (42:4-5)  Jobin koko elämä oli kaventunut sairauden ja surun vuoksi. Nyt hän vähitellen näki toisin. Hänen huomionsa siirtyi Jumalaan. Hänen tilansa kuin avartui. 

Pirkko Viherkoski tuo esille myös sen miten meidän omaa varmuuttamme ja pärjäävyyttämme saatetaan murskata. Meillä on varmasti jokaiselle aivan erilaisia ja omia kokemuksia. Tuntuu siltä myös, että Jobin kirjakin avautuu aivan eri tavoin eri elämänvaiheissa. Minulle kirjan Kaiken lohdutuksen Jumala Jobin kirjaa käsittelevät luvut ovat erittäin merkitsevät. 

Ceta Lehtniemi

 

Yksi vastaus artikkeliin ”2. Kaiken lohdutuksen Jumala -jatkoa

  1. Keijo

    Kiitos jälleen näistä tekseistä! Paljon mielenkiintoista ja puhuttelevaa ja hyvin ajatonta, joita nostit tuohon esille Viherkosken kirjan sivuilta. Mielenkiintoinen näkökulma mm. tuo Jobin ja noiden suurten eläinten suhde ja Jumalan kysymys, että kestätkö niiden edessä. Jos niiden edessä emme kestä (jotka ovat luotuja), kuinka sitten Jumalan edessä, joka on luomaton ja pyhä? Tämä herättää välillä sen kysymyksen, että olemmeko me tämän päivän kristikunnassa menettäneet sen tajun, että Jumala on edelleen pyhä ja oikeudenmukainen, joka ei siedä minkäälaista vääryyttä ja syntiä? Ei hän ole muuttunut.

    Tulee ajatelleeksi, että miten oma kulttuuriymäristömme tuottaa ilmiöitä jotka vaikuttavat myös Raamatun tulkintaan ja sen esittämään kuvaan Jumalasta? Job äärimmäisten kärsimysten jälkeen toteaa, että oli siihen mennessä vasta korvakuulolta kuullut Jumalasta, ja vasta sen jälkeen sai nähdä hänet. Ihmeellinen on Jumalan toimintatapa. Hän vie pimeyteen, jotta voimme nähdä. Täysin vastakkainen ihmisen omalle ajatukselle todellisesta näkemisestä ja kuulemisesta. Jeesus sanoikin kovia sanoja aikansa uskonnolliselle eliitille Joh. 9:41: ”..jos te olisitte sokeat, teillä ei olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’;, sentähden teidän syntinne pysyy”.

    Lohdullinen on tuo ajatus, että Jumala asettaa aina asioille ja tapahtumille rajat. Ahdistuksella ja kärsimyksellä on aina oma Jumalan sille asettama aikaraja. Ylipäätään Raamatun teksteistä on luettavissa jo luomiskertomuksesta kuinka Jumala asettaa rajat maalle, merelle, pimeydelle, valolle, kasvikunnalle, eläinlajeille, kansoille..Ja varmaan onkin juuri niin, että sielunvihollisen tavoite on juuri noiden rajojen häivyttäminen. Tulee miettineeksi esimerkiksi nykypäivänä käytävää keskustelua sukupuolineutraalisuudesta. Sukupuolien rajatkin halutaan häivyttää. Oikea ja väärä, hyvä ja paha suhteellistuu. Ei tietysti ihme, että näin tapahtuu, jos ihmisen moraalin perusta ei tulee enää ihmisen ulkopuolelta. Anarkia ja kaaos siitä kaiketi seuraa.

    Jumala kuitenkin luo järjestystä, kuten Raamatuntutkijoiden mukaan on mm. Raamatun ensimmäiset tekstit tulkittavissa. Thuren muistaakseni toteaa, että Raamtun alkukertomuksessa sen hepreankielen sanat menee jotenkin niin, että maailma oli mullin mallin, johon Jumala alkoi sitten sanallaan luoda järjestystä. Tuota tulkintaa ei mielestäni ole vaikea hyväksyä kun miettii esim. miten Jeesus useita hädässä ja epätoivon keskellä olevia ihmisiä lähestyi. Kuinka hänen rakkautensa ja anteeksiantonsa toikin heille järjestystä; luottamusta, rohkeutta, vapautta, ihmisarvoa ja uutta ryhtiä ( esim. Joh. 5. Samarialainen nainen kaivolla). Tosin taas heille, joiden elämä heidän omasta mielestään oli hyvää ja esimerkillistä Jeesuksen läheisyys oli ikäänkuin tikarinpistoja, joihin tosin usein nämä ihmiset vastasivat vihalla, torjunnalla, vainolla ja herjauksilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *