Kirjoitan nyt hyvin haparoivia mietteitäni. Laitan jotain ylös itseäni ajatellen, ja julkaisen sen samalla. Meillä on ollut kristillisissä piireissä vallitsevana melko yhtenäinen tapa opettaa otsakkeen aiheesta kristillisten seurakuntien syntymisten ajoista aina noin 1990 -luvulle saakka. Opetus ammennettiin Raamatusta koskien miehen ja naisen välisiä suhteita ja perhe-elämää. Jopa lasten kasvatukseen liittyviä asioita etsittiin Jumalan sanasta.
Itse ymmärrän sen, että yhteiskunnan muuttuessa joidenkin asioiden käsittelyn tulisi ainakin kielellisesti muuttua, ja yhteiskunnan lakien kunnioituksen tulisi säilyä siinä kuin ehdottomasti myös Raamatun sanan kunnioituksen.
Ymmärtääkseni teologiassa tapahtui jo itsessään hyvin paljon muutoksia liberaaliin suuntaan. Se tapahtui vähitellen sisältä käsin. Olen lukenut teologiaa joitain kymmeniä opintoviikkoja, ehkä juuri sen verran mitä tarvitsin, jotta mielenkiintoni heräsi erityisesti tutkimaan Osmo Tiililän kirjoja sekä vanhempaa hengellistä kirjallisuuttamme. Aloin etsimään kirkasta ydinsanomaa Kristuksen työstä. Samalla olen jostain syystä kuin herkistynyt näihin ihmiskuvaan ja ihmiskäsityksiin liittyviin asioihin.
Näihin viime vuosikymmenien muutoksiin liittyy mielestäni suuri muutos ihmiskuvassa. Raamatun tulkintaan liittyy jotain sellaista ajatusta, että vasta nyt ihmisellä on uutta ja ylempää tietoa monelta elämän alueelta, ja nyt on mahdollisuus tältä pohjalta opettaa. Rajanveto siihen, mikä on selvästi aikaan liittyvää elämänmuotoa, ja mikä Jumalan säätämystä, on hämärtynyt. Samoin emme osaa puhua syntiinlankeemuksesta enää hengellisin merkityksin, ehkä emme käsitteestä synti myöskään. Hengellisen sisällön ymmärrys on heikkoa.
Nyt Päivi Räsäsen jo 15 vuotta sitten Luthersäätiön Aamutähti -sarjassa julkaistu vihkonen ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” on poliisin tutkinnassa. Luin tämän 29 sivuisen kirjasen internetistä, mistä se on yhä luettavissa. Siinä puhui konservatiivikristitty, lääkäri ja kansanedustaja. Kirjanen on minusta hyvä siinä tarkoituksessa mihin se on tarkoitettukin, eli antamaan Raamattuun perustuvaa opetusta uskoville nuorille ja seurakunnan yhteydessä eläville perheille. Sen julkaiseminen internetsivuilla tuo sen julkiseksi kaikille. Tämä on minusta täysin länsimaisen sananvapauden mukaista.
Luin myös vuonna 2018 ilmestyneen Tapio Puolimatkan kirjan ”Seksuaalivallankumous”. Sen alaotsake kuuluu ”Perheen ja kulttuurin romahdus”. Erittäin suositeltava kirja, jos kiinnostaa aihepiiri laajemmin kulttuurihistorian ja tutkimuksen näkökulmasta. Minulle tuli hiukan yllätyksenä EU:n melko pitkään antama tuki Pride -liikkeen taustalla vaikuttavalle järjestölle. Liitän tähän pienen facebookiin tekemäni yhteen vedon aiheesta. Tein siitä erillisen sivun: Puolimatka, Seksuaalivallankumous
Eläkkeellä oleva rovasti Per-Olof Malk kirjoitti facebookissa aiheesta kirkkolain näkökulmasta: Per-Olof Malk kirkkolakiin ja sananvapauteen liittyen
Piispa Seppo Häkkinen kirjoitti facebookiin seuraavasti: Seppo Häkkinen liittyen Räsäsen kirjoitukseen
Kirkko tai sen konservatiivisimmatkaan piispat eivät voi suoraan ottaa kantaa Päivi Räsäsen kirjaseen ja siinä esiintyviin raamatunkohtiin. Tämä johtuu siitä, että kirkko on erkaantunut konservatiivisesta eli perinteisestä lähes 2000 vuotta jatkuneesta raamatuntulkinnasta. Kysyn sitä, onko vasta nyt löytynyt uusi tapa nähdä uudessa valossa Uuden Testamentin kautta kolmannen Mooseksenkirjan pyhyyslait? Vai lähestyykö kirkko kuitenkin maallisen ymmärryksen kautta Pride -liikettä ja uutta seksuaaliopetusta, mitä annetaan lapsille koulussa?
Todennäköisintä on, että kirkko ulkonaisen yhtenäisyytensä kaapuun on kätkenyt lähes kaikki raamattukäsitykset ja ihmiskuvat. Piispan tulisi olla paimen laajemmalle lukijakunnalle kuin vain kirkon jäsenille tai osalle sen henkilökuntaa. Arvelen, että kannanotto Päivi Räsäsen kirjasen sisältöön olisi pakottanut avaamaan niitä juurisyitä, miksi kirkosta on eronnut näitä konservatiivisia, luterilaisia uskonyhteisöjä. Kysymys ei olekaan yksinomaan naispappeudesta, vaan myös siitä miten Raamatusta saa opettaa, ja miten siitä enää osataan opettaa. Piispankin on helpompi kirjoittaa muuttuneesta ajasta ja sananvapaudesta kuin varsinaisesta aiheesta.
Raamatun ihmiskäsitys on ollut aina törmäyskurssilla ympäröiviin ihmiskäsityksiin nähden. Tämä näkyy selkeimmin kohdissa, missä annetaan ohjeita esimerkiksi seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyen. Näillä alueilla on suuri vaara joutua vahingoitetuksi tai vahingoittaa muita. Monet kultitkin syntyivät siltä pohjalta, ettei ymmärretty ihmisen olevan kaikilta osiltaan yhtenäinen kokonaisuus Jumalan kasvojen edessä.
Sen vuoksi, kun israelilaiset saapuivat Kanaanin maahan ja jo erämaavaelluksen aikoihin, oli syytä antaa tarkkoja ohjeita pysyä erillään ympäröivien kansojen käytöstavoista ja kulteista. Ja aivan sama asia toistui, kun Paavali antoi ohjeita Rooman ja Korintin kristityille. Älkää toimiko kuten ympäröivät kansat tekevät.
Ihmiskäsityksen lukuisista muutosvivahteista voisin poimia tähän gnostilaisen käsityksen siitä, että ihminen on tavallaan sisällinen, ruumiista erillinen korkeampi olento. Tämä on lähellä ajatusta, että ruumis voi harjoittaa erilaisia seksuaalisuuteen liittyviä asioita ja riittejä ”itse ihmisen” siitä vahingoittumatta. Ihminen voi jopa saada jotain hyötyä tai viisautta tätäkin kautta. Samoin nykyiseen seksuaaliopetukseen liitetään jo ajatusta siitä, että lapsi on sitä sukupuolta miksi hän itsensä kokee. Eli sukupuolikin erotetaan biologiasta ja kehosta sisäisen ihmisen ominaisuudeksi.
Vähän edelliseen liittyen, mutta erilaisista taustoista tulee ajatus sielunvaelluksesta. Siinäkin ihminen on kehossaan sillä ajatuksella, että voi syntyä uudelleen toiseen kehoon. Raamatun käsitys elämän ainutlaatuisuudesta, yhdestä maanpäällisestä elämästä ja ihmisen kokonaisuudesta, on hävinnyt.
Yksi ajatusmalli liittyy siihen, että käsitetään ihminen väärällä tavalla osaksi maailmankaikkeutta tai osaksi jumaluutta. Jumala Luojana hämärtyy ja ihmisen osa luotuna ja täysin erillisenä Jumalasta on hävinnyt.
Lisäksi voisin mainita sen, että humanismi on synnyttänyt ja juurruttanut yhä syvemmin moninaisia ajatuksia ihmisen perimmäiseen hyvyyteen liittyen. Tämä tulee vaikuttamaan yhä enemmän lainsäädännössä ja lakien soveltamisessa. Tämä ei ole jokin irrallinen heitto, mutta vaatinee perusteluja jossain muussa yhteydessä. Kun ihminen on hyvä, hän osaa valita oikein, kantaa vastuunsa ym., jos vain olosuhteet ovat kyllin hyvät, jos hänelle ollaan hyviä ja annetaan kaikki mahdollisuudet ja kaikki valittava tuodaan eteen. Näin ehkä ajatellaan. Silloinhan ei tarvitse varjella ketään esimerkiksi huumeilta. Tulee ehkä vain huolehtia, että kaikki tieto on jossain muodossa saatavilla.
Kulttuuriimme on tullut myös lyhytnäköisyyttä ja nautinnon sekä kokemusten etsintää. Tämä koskee myös seksuaalisten asioiden esillä pitoa, ja niiden liittämistä kaupallisuuteen. Seksuaalirikollisuus on saanut myös yhä uusia muotoja.
Välillä tuntuu siltä, että olemme unohtaneet sen, että kristinuskon ja juutalaisuuden maaperässä naisen ja lapsen arvostus on aina ollut erilaisella ja korkeammalla tasolla kuin muissa kulttuureissa. Ei se ole ollut riittävää, sen myönnän. Nyt olisi kuitenkin hyvä nähdä myös se, että arvostukseen voi sisältyä myös sukupuolten erilaisuuden arvostus. Tulisi voida nähdä mies ja nainen yhdessä toteuttamassa Jumalan tahtoa ja tarkoituksia maan päällä. Tähän liittyy niin olennaisesti myös perhe ja lasten kasvatus ja varjeleminen. Kristillinen ihmiskäsitys pohjautuu siihen, että emme elä maailmassa luonnostamme hyvinä ja sellaisina, että erotamme oikean väärästä. Elämme syntiinlankeemuksen seurauksissa, ja tarvitsemme ohjausta. Kristityt tunnustavat etsivänsä arvonsa Raamatusta.
Ilman armoa ja turvaamista Kristuksen sovitustyöhön, en voi ajatella elämääni. En voi kokea paremmuutta toisella tavoin ajattelevia tai toisin käyttäytyviä kohtaan. Silti soisin, että kristilliset yhteisöt ja perheet saisivat varjella ja kasvattaa lapsiaan ja nuoriaan osittain yhteiskunnan antamasta kasvatuksesta poikkeavalla tavalla. Mielestäni näin on kasvatettu vastuullisia ja toiset huomioivia yksilöitä. Tätä tulisi myös yhteiskunnan arvostaa.
Ceta Lehtniemi