1. Aaronin sauva Mooseksen kädessä
Minua on puhutellut Raamattua lukiessani usein yksittäiset sanat. Olen pysähtynyt näiden äärelle, tutkinut missä muualla sana esiintyy. Oikeastaan käyttämäni 1933/1938 raamatunkäännös on palvellut minua näissä lukuhetkissäni tai tutkimusmatkoillani, joihin pyrin lähtemään rukoillen.
Sauva on yksi tällainen suuri sana minulle. Joudun tekemään suuren rajoituksen jo kirjoitukseni alussa. Katson aihetta ”Aaronin sauva Mooseksen kädessä”. Me katsomme Mooseksen kirjojen tapahtumia siitä tiedosta käsin, että Aaron asetettiin ylimmäiseksi papiksi, ja hän oli esikuva Jeesuksesta. Tiedämme, että tähän liittyi sovitus veren kautta, uhrikäytäntö, ja ylipapin toimiminen välimiehenä. Näen Aaronin sauvan ilmaisevan myös Kristuksen pyhyyttä ja tehtävää.
2. Mooseksen kirja
7:8 Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille ja sanoi:
7:9 ”Kun farao puhuu teille ja sanoo: ’Tehkää jokin ihmetyö’, niin sano sinä Aaronille: ’Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu käärmeeksi’.”
7:10 Niin Mooses ja Aaron menivät faraon tykö ja tekivät, niinkuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja se muuttui käärmeeksi.
7:11 Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot; ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa:
7:12 he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.
Käärme on Raamatussa aina eri merkityksessä mitä me sen ymmärrämme biologiasta. ”Kristus on polkeva käärmeen pään” kaikuu läpi Vanhan testamentin. Viholliselle odotetaan voittajaa. Mooses teki erämaassa vaskikäärmeen, jota katsomalla käärmeen puremat eivät tappaneet. Johanneksen evankeliumi: ”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän” (Joh. 3:14). Kristus on vihollisen voittaja. Hänet naulittiin ristin puuhun meidän tähtemme, syntiemme vuoksi.
2. Mooseksen kirja
7:13 Ja faraon sydän paatui, eikä hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.
7:14 Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Faraon sydän on kovettunut, hän kieltäytyy päästämästä kansaa.
7:15 Mene faraon tykö huomenaamuna, kun hän menee veden luo, ja seisahdu hänen tielleen Niilivirran partaalle. Ja ota käteesi se sauva, joka oli muuttunut käärmeeksi,
7:16 ja sano hänelle: ’Herra, hebrealaisten Jumala, on lähettänyt minut sinun luoksesi ja käskenyt sanoa: Päästä minun kansani palvelemaan minua erämaassa. Mutta katso, sinä et ole totellut tähän asti.
7:17 Sentähden Herra sanoo näin: Tästä olet tunteva, että minä olen Herra: katso, minä lyön sauvalla, joka on kädessäni, virran veteen, ja se muuttuu vereksi. (Biblia 1776: Sentähden sanoo Herra näin: tästä pitää sinun tunteman minun olevan Herran: katso, minä lyön tällä sauvalla, joka on minun kädessäni, veteen, joka virrassa on, ja sen pitää muuttuman vereksi)
Edellä Mooseksella oli Aaronin sauva kädessään. Häntä muistutettiin myös siitä, että sauva oli muuttunut jo kerran käärmeeksi, joka oli ylivertainen kaikkiin vihollisvaltoihin nähden niellen vertauskuvallisesti muut käärmeet. Nyt Herra oli muuttava Niilivirran veden vereksi faaraon silmien edessä. Tämä tapahtuisi Mooseksen lyödessä vettä sauvalla. Miksi tämä tapahtuisi? ” Tästä olet tunteva, että minä olen Herra.” Tämä sana oli faaraolle, mutta myös Moosekselle. Kuka löi? ”Minä” lyöjänä viittaa mielestäni sekä Moosekseen että Herraan.
Mooses ja israelilaiset pääsivät lähtemään Egyptistä. Erämaassa vaeltaminen tuntui raskaalta ja sen merkitystä oli vaikea käsittää. Myös veden puute oli kiusana. Kansan napina oli ymmärrettävää. Otan pitkästä lainauksestani esille Herran sanat: ”Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva, jolla löit Niilivirtaa, ja mene. Katso, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda.” Kyse on jälleen Aaronin sauvasta, ja edelliset ihmeet olivat Mooseksen muistoissa.
2. Mooseksen kirja:
17:1 Sitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda.
17:2 Niin kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: ”Antakaa meille vettä juoda!” Mooses vastasi heille: ”Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?”
17:3 Mutta kansalla oli siellä jano, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: ”Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?”
17:4 Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ”Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut.”
17:5 Herra vastasi Moosekselle: ”Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva, jolla löit Niilivirtaa, ja mene.
17:6 Katso, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda.” Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden.
17:7 Ja hän antoi sille paikalle nimen Massa ja Meriba sentähden, että israelilaiset siellä riitelivät ja kiusasivat Herraa, sanoen: ”Onko Herra meidän keskellämme vai ei?”
Mooseksen oli mentävä kansan edellä Hoorebin luo. Miksihän? Vesi-ihmeen tuli tapahtua tuolla. Ehkä paikka oli myös muistutus Mooseksen kutsumisesta tehtävään. Hän, joka puhui palavasta pensaasta Moosekselle, oli hänen kanssaan ja vastasi myös kansan tarpeista. Heti vesi-ihmeen jälkeen kuitenkin amalekilaiset hyökkäsivät jo aiemmin mainitussa israelilaisten leiriytymispaikassa.
17:8 Sitten tulivat amalekilaiset ja taistelivat Israelia vastaan Refidimissä.
17:9 Niin Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse meille miehiä, mene ja taistele huomenna amalekilaisia vastaan. Minä asetun vuoren huipulle, Jumalan sauva kädessäni.”
17:10 Ja Joosua teki, niinkuin Mooses oli hänelle sanonut, ja taisteli amalekilaisia vastaan. Mutta Mooses, Aaron ja Huur nousivat vuoren huipulle.
17:11 Ja niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla; mutta kun hän antoi kätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla.
17:12 Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen hänen allensa, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä kumpikin puoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti.
17:13 Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä.
17:14 Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta.”
17:15 Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: ”Herra on minun lippuni.”
17:16 Ja hän sanoi: ”Minä nostan käteni Herran istuinta kohden: Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen.”
Mooses asettui vuoren huipulle ”Jumalan sauva” kädessään. Kyse on jälleen Aaronin sauvasta, koska uusia tietoja ei anneta. Vuori on käsittääkseni Hooreb, jonka juurella oli juuri tapahtunut vesi-ihme. Mooses oli vuorella sauva kädessään kädet kohotettuina aamusta lähtien aina auringon laskuun saakka. Joosua, jota pidetään Jeesuksen esikuvana taisteli saman ajan vihollisjoukkoja vastaan. Näen tässä myös vertauksen jo siihen päivään, kun Jeesus taisteli ristillä voittaen vihollisen ja sovittaen minunkin syntini. Taistelun tunnit aamusta auringonlaskuun voisivat viitata tähän.
Mooses rakensi alttarin, jonka nimeksi tuli: ”Herra on minun lippuni.” Tästä nousi mieleeni Juudan kuninkaan Hiskian lausumat sanat vihollisestaan: ”Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.”(2. Aikak. 32:8) Minulle ei tule mieleen kokonaisia lauseita. Tässäkin ajattelin sanoja ”lihan käsivarsi”, ja palautin lauseen sitä kautta mieleeni. Mekin sodimme hengellisiä sotia yhä. Mikään ei menesty, ellei Herra ole kanssamme.
Me uuden liiton Herraan turvaavat saamme olla rukousalttarilla vaikka itseksemme kodin hiljaisuudessa. Tämän mahdollisuuden on Jeesus avannut meille ristillä. Me emme voi tehdä mitään ilman Jeesusta. Kuitenkin tiedämme, että elämä on rukouksen ohessa monenlaista työtä ja tehtävää. Moni kokee kutsunaan olla esirukoilijana niille, jotka ovat ehkä kuin eturintamassa taisteluissa. Voimme myös hiljaa kysellä mitä Herra antaa sydämelle. Hänen pienet ihmisensä ja vähäpätöisiltä näyttävät asiansa voivat olla hyvinkin tärkeitä.
Kun joukot taistelivat sotalippujen alla, niin Mooses piti ”Jumalan sauvaa” koholla ylöspäin. Ymmärtäisin, ettei sauva ollut mikään pieni keppi. Sitä tuli pitää koholla vuorella kuin lipputankoa. ”Herra on minun lippuni.” Alttarin nimessä on sisältö, jonka ei luulisi unohtuvan.
Ceta Lehtniemi