Luin itsekseni kotona Raamatusta kohtia, jotka liittyivät luottamukseen tavalla tai toisella. Löysin useita kohtia. Mietin lähinnä sitä, mistä luottamus nousee, kuinka se rakentuu. Itselleni on merkinnyt paljon Jumalan ominaisuuksien ajattelu. Hän näkee, kuulee, johdattaa, armahtaa, rakastaa, tietää kaiken, on uskollinen, ja Hänellä on kaikki valta.
Eilinen oli hyvä päivä, samoin toissa päivä. Näihin päiviin liittyi arkisia asioita, joissa koin Jumalan johdatusta. Kyse ei ollut ihmeellisistä asioista. Saatoin auttaa ystävää, antaa eteenpäin puutarhan satoa, antaa kortin naapurille ja olla yllättäen kävelyseurana oman kerrostalon asukkaalle. Joskus on niin, että nämä arkiset tilanteet tuovat tunteen läsnä olevasta ja kuulevasta Jumalasta. Sitä on liikkeellä itse, ja on jollakin tavoin enemmän kuuleva kuin yleensä. Ehkä luottamus kasvaa liikkeellä ollen, Jumalaa ja ihmisiä kuullen.
Sanoin alussa, että olin Raamatun äärellä. Seuraavasta Pietarinkirjeen kohdasta nousi useita sanoja erittäin voimakkaina. Vahvistin nuo kohdat.
1 Piet. 5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
5:11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.
5:12 Silvanuksen, uskollisen veljen, kautta – jona häntä pidän – olen lyhyesti teille tämän kirjoittanut, kehoittaen teitä ja vakuuttaen, että se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.
Aiheenani oli tutkia luottamusta, onko se jotain sellaista, minkä ihminen vain valitsee, päättää mielessään? Onko se jotain, minkä Jumala antaa lahjaksi ajoittain osalle ihmisistä? Jumalan sanalla on ainakin suuri merkitys kristitylle. Nämä Pietarinkirjeen sanat ovat käsittämättömän ihmeelliset ja ihanat. ”Se armo, jossa te olette, on Jumalan totinen armo.” Tämä on luotettavaa. Se perustuu Kristuksen sovitustyöhön.
Nyt tekee mieli palata taaksepäin ja lukea millaisiin kehotuksiin Pietari viittaa. 1.Pietarin kirje:
5:1 Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:
5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,
5:3 ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,
5:4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
5:5 Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.”
5:6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
5:7 ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.”
5:8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
Pietari, joka on Kristuksen kärsimysten todistaja, on antanut nämä kehotukset. Kristityillä on kärsimyksiä maailmassa ja on murheita. Saamme kuitenkin ottaa vastaan vakuutuksen, että Jumala pitää huolen. Entä sitten nöyrtyminen Jumalan väkevän käden alle tai keskinäinen nöyryys; mitä kaikkea tämä sisältääkään? Kyllä tällä kaikella on merkitystä, kun mietimme luottamusta.
Ylpeä ihminen luottaa lähinnä itseensä. Nöyrä tietää tarvitsevansa Jumalaa ja lähimmäistä ja tahtoo olla kuuleva ja näkevä ympäristössään. Hän tahtoo olla sitä myös suhteessa Jumalan sanaan. Nöyrä näkee sen kuinka helposti erehtyy ja miten suuressa avun ja armon tarpeessa onkaan joka päivä. Ja kuitenkin tämän kaiken keskellä nousee toivo, ilo ja luottamus. Nöyryys on myös ominaisuus, jonka hyvin ymmärrämme, mutta emme voi omistaa ihan helposti. Keskinäinen nöyryys sisältää ajatuksen toisen kunnioittamisesta ja kuulemisesta.
Artikkelikuvaksi valitsin malvat, jotka kukoistavat kerrostalomme pihapiirissä. Kukat tuovat minulle paljon iloa. Niiden kasvun seuraaminen lisää myös luottamusta. Heikossa kunnossa oleva vanhus istutti kukat vuosia sitten muuttaessaan taloomme. Ja joka vuosi tähän aikaan ne kukoistavat meidän asukkaiden ja ohikulkijoiden ilona.
Lisään vielä jälkikäteen, että kesä on tuonut sen muutoksen, että kukkien hoitajavanhus on tarvinnut jo enemmän hoivaa itsekin ja tuskin palaa enää tähän kerrostaloomme. Tuntuupa hyvältä, että tiputin hänen postiluukustaan kortin, jonka tein hänen omista kukistaan. Minä uskon, että kortti kertoo hänelle Jumalan huolenpidosta ja antaa luottamusta uuteen elämäntilanteeseen. Joku läheinen toimittaa kyllä kortin perille. Vanhus muutti kukkien kanssa kerrostaloomme. Nyt minä huolehdin, että nämä kukat siirtyvät kortteina hänen tämänhetkiseen hoivapaikkaansa.
Sunnuntaina 7.8. Lisään vielä. Olen palannut kirjoitukseeni useamman kerran. Olen tähän kovin tyytymätön. Olin jo poistaa sen kokonaan. Jätin sen kuitenkin tänne, koska se vaivaa minua. Vasta nyt ymmärrän syyn. Minulle kävi niin, että Pietarinkirjeen jakeista jäi viimeiseksi kehotuksen sanat. Kehotuksen jälkeen olisi pitänyt tulla ”Mutta kaiken armon Jumala …”
Jumala tulee apuun tähän kaikkeen mahdottomuuteemme ja kykenemättömyyteemme. Anteeksiantamus on kaikkein tärkeintä ja pysyminen Jeesuksessa Kristuksessa. Se armo missä olemme, on Jumalan totinen armo. On se vaan suuri siunaus, kun on näitä ”mutta” lauseita, jotka kääntävät oman mahdottomuutemme Jumalan mahdollisuuksiin ja Jumalan suuruuteen. En muuta kirjoitustani. Se kertoo tällaisena juuri sen minkä pitääkin.
https://ceta.nettisivu.org/mutta-jumala/
Tein myös YouTuben aiheesta luottamus, n. 11 minuuttia https://youtu.be/1Rvozs16bzk
Ceta Lehtniemi