Sain osallistua Lohjan Seudun Kristillisten Eläkeläisten kirkkokierrokselle. Ensin ajattelin, etten ottaisi kuvia lainkaan, vain lepäisin ja nauttisin. Tämä ei voinut toteutua näin. Puhelimeeni tuli monta kuvaa tukemaan muistiani.
Saatan tehdä jonkinlaisen kuvakertomuksen vielä bussiretkestämme. Nyt itselleni tärkeintä on purkaa joitain hengellisiä ajatuksia. Aloitan retkemme viimeisestä kohteesta, Nummen kirkosta. Elämme nyt aivan kirkon 200v. juhlan aikoja. Tämän suuren kivikirkon massiivinen olemus tekee vaikutuksen. Kirkkoon mahtuu noin 800 – 850 henkeä.
Oma kiinnostukseni kohdistui jälleen kerran yksityiskohtiin. Seurakunnan sivuilta saan lukea: ”Kun Nummen kirkko vuonna 1922 täytti sata vuotta, kirkossa tehtiin perinpohjainen korjaus: Tehtiin ulkorappaus, korjattiin vesikatto, uusittiin vanha lattia, muutettiin penkkien muotoa ja niiden ovet poistettiin. Kuorin ikkunoihin teetettiin arkkitehti Ilmari Launiksen piirustusten mukaan värilliset lasimaalaukset. Etelänpuoleinen ikkuna orjantappurakruunuineen kuvaa Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa. Pohjoisenpuoleinen ikkuna voitonkruunuineen ja rauhanpalmuineen kuvaa Kristuksen voittoa ja kuninkuutta.”
Lasimaalaukset ovat alttarin molemmin puolin. Alttaritoimituksen aikana pappi on näiden lasimaalausten välissä, ja ehtoolliselle asettuneet seurakuntalaisetkin ovat siten, että toiselle puolelle jää Kristuksen kärsimystä kuvaava lasimaalaus ja toiselle Kristuksen voittoa ja kuninkuutta kuvaava lasimaalaus. He saattavat nähdä molemmat ollessaan kumartuneena ehtoolliselle. Mutta eikö seurakunta-aika ole juuri ristin ja Kristuksen lopullisen voiton ja kuninkuuden välistä aikaa? Miten suuri lohtu ja toivo sisältyykään näihin maalauksiin. Ristin äärellä mielessä on: ”Ole minulle armollinen” ja voitonkruunun, A:n ja O:n äärellä: ”Tule, Herra Jeesus!”
Itselleni ainakin tuli Ilmestyskirjan sanat mieleen: ”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!” (Ilm. 22: 13-14)
Olen ollut yhden kerran Nummen kirkossa messussa ja myös ehtoollisella. Silloin en kiinnittänyt huomiotani näihin lasimaalauksiin. Nyt käydessäni kirkossa turistina, näin enemmän. Ja ottamani kuvat auttoivat minua hiljentymään. Oikeastaan taisi käydä niin, että olin mietteissäni kotona, ja tuli vaan tunne, että nyt olen hetken näiden lasimaalausten sanoman edessä. Sellainen tunne tuli, että Jumala tahtoo puhua minulle jotain tärkeää.
Kirjoitan paljon kuin itselleni suoraan tabletillani. Toivon, että näistä hieman viimeistelemättömistä mietteistä myös lukija saa jotain.
Ceta