Itseäni puhuttelevaa kuultavaa ja luettavaa

3 kommenttia artikkeliin ”Itseäni puhuttelevaa kuultavaa ja luettavaa”

1. Vasta tänään huomasin, että sivulle oli tullut kommentti Keijo Niemeltä, sekä Cetan vastaus siihen. On ajankohtainen aihe. Haluan osallistua keskusteluun, koska on aivan samoja kokemuksia,. Tämä aika on ahdistava.
   Keijo, kirjoitat:
   ”Itse ainakin koen ajoittain kovin suurta ahdistusta ja uhkaa kaiken tämän todellisuuden ja sen informaatiotulvan keskellä. Lienenkö sitten sielunelämältäni liian herkkä näin kokiessani.”
   Et varmaankaan ole liian herkkä. Ymmärrän silti taustasi vaikutuksen. Tiedän, että todella moni kaikkivaltiaaseen Jumalaan uskova ihminen kokee tällä hetkellä samoin. Myös todella monessa kohdassa Raamattua lukiessamme näemme ihmisten kokevan pelkoa, se on inhimillistä ja myös ihmiseen luotu suojareaktio.
   Ja miten vastaavasti monta kertaa Jumala sanoo silti: Älä pelkää! Ja miksi ei tarvitse pelätä – Hän itse on kanssamme.
   Voimme pelokkaina turvautua Häneen. Pelon tunne ja ahdistus ei ehkä kokonaan katoa, mutta silti luottamus Häneen lohduttaa. Pelkäävä lapsikin juoksee isän tai äidin luokse, syliin.
   Omalla kohdallani pelokkuus sotaa kohtaan lienee johtuvan siitä, että olen syntynyt heti sodan jälkeen. Sodan läheisyys näkyi vielä vuosia kaupungissa, jossa asuin, pommitettujen talojen raunioina, ja ihmisten vakavina kasvoina, kun lapsi joskus joutui kuuntelemaan aikuisten puhuvan sodasta. Ja vaikka ei tällaistakaan taustaa olisi, kuka tahansa kokee ahdistusta tänä aikana.
   Kirjoitat vielä: ”Siksi on pitänyt ihan tietoisesti välillä sulkea silmät ja korvat kaikelta siltä median ja lehdistön tuomalta informaatiolta ja etsiytyä Raamatun ja hyvien hengellisten kirjojen äärelle kuullakseen mitä kaikkivaltiaalla Jumalalla on sanottavaa minulle.”
   Sama täällä. Alussa seurasin uutisia, mutta en juurikaan enää. Olen ottanut tavakseni lukea sekä aamulla, että illalla jotain Raamatusta. Välillä on jokin aihe, joka nousee pinnalle. Joskus muistan jonkun yksittäisen lauseen, jonka asiayhteyden sitten katson. Ajatukset suuntautuvat muualle kuin päivän uutisiin.
   Ja tuntuu siltä, että juuri tänään, tänä ahdistavana aikana, on Jumalalla sanottavaa juuri meille, jotka luotamme Häneen.
   Kun koronapandemia alkoi levitä, Psalmi 91 oli monella ajatuksissa. Sitä kehotettiin lukemaan tekstiviestein, se oli esillä myös joissakin hengellisissä lehdissä jne. Kuin Jumala olisi lähettänyt juuri sen Psalmin omiensa mieleen. Elämme joka tapauksessa, kaikissa vaiheissa, Kaikkivaltiaan suojassa. Hän on turvapaikkamme.
   Lainaan edelleen Keijon tekstiä:
   ”Herran ajatukset ovat meitä kohtaan rauhan ajatuksia. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon. Ja näitä hänen ajatukset ovat edelleen. Se on äärimmäisen lohdullista.”
   Kirjoitat myös joistain nykyajan julistajista:
   ”Tosin usein heidän puheissaan voi puuttua kokonaan toivon näkökulma ja puheiden sävy on kova. Toisin kuin Jeremian, jonka sydän oli äidillinen, vapiseva ja kyynelehtivä, murtunut.” Kyllä, tältä välillä tuntuu.
   Ja tämä on tärkeintä, muistetaan tämä joka päivä:
   ”Mutta aroille, särkyneille, avuttomuutensa kokeville, tarvitseville ja syntisille Jeesuksen sydän oli aina avoin ja läheinen.” – Itse koen olevani juuri tällainen.
   Jumala on kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme. Ja juuri tätä tulisi ennen kaikkea julistaa, ja meidänkin olla lohduttamassa toisiamme.
   Kiitos paljon Keijo, ajatuksistasi! Rohkaisivat!
   Ja, Ceta, kiitos sinulle todella hyvästä ja viisaasta, ja rohkaisevasta ja lohdullisesta kirjotuksestasi ”Särjettyjen sydämet eläviksi.”.

2. Kiitos, Keijo! Olipa hyvä, kun jaoit ajatuksiasi ja mietit taustoja. Kiitos myös palautteestasi.

   Itselleni uutisten seuraaminen, ja varsinkin uutiskuvien näkeminen älylaitteilla ja televisiossa on stressaavaa, ahdistavaa ja erittäin surullista. Erilaiset kuvat jäävät pyörimään mieleen. Täytyy sanoa, että pienten videoiden teko on itselleni yksi tapa paeta. Ja yritän muistaa, että sekin saattaa hiukan väsyttää etenkin, kun kaikki ei tahdo onnistua sujuvasti. Toisaalta juuri lyhyen hartauden äärellä joudun viipymään yllättävän pitkään ja keskittyneesti. Yksittäinen jae saattaa saada suurta syvyyttä.

   Yritän kyllä olla muutenkin Raamatun äärellä, mutta se ei ole minulle helppoa. Tiedän, että se olisi tarpeen, ja kaipaan sitä. Ja kuitenkin tartun milloin mihinkin muuhun. Ja älylaitteet eivät tässä taistelussa hirveästi auta; tosin tabletin olen mykistänyt muulta. Lapin maisemat ja meren saaristo ovat osaltaan auttaneet lepoon. Samoin koen yllättäen hyvänä, kun kohtaan yksittäisen ihmisen ulkoilemassa Lohjalla tai vaikka naapurin. Ja vaikka puhuisimme näistä ikävistäkin uutisista, niin jakaminen on hyvä asia. Jakaminen sanoittaa tunteita ja tuo yhteyttä.

3. Hei, kuuntelin ja katselin tuon Jumalan lapsen turvallisuus- teemaan liittyvän puheesi. Omalle kohdalle se kyllä tuli hyvin tarpeeseen, rohkaisuksi ja lohduksi. Varskinkin tämän päivän maailmassa ja yhteiskunnassa tapahtuvien järkyttävien tapahtuminen keskellä. Ja joista tulee uutisointia median ja lehdistön kautta valtavasti. Aistein havaittava ja koettava todellisuus näyttää todellakin varsin lohduttomalta.

   Itse ainakin koen ajoittain kovin suurta ahdistusta ja uhkaa kaiken tämän todellisuuden ja sen informaatiotulvan keskellä. Lienenkö sitten sielunelämältäni liian herkkä näin kokiessani.
   Ehkä tuollainen mitä erilaisimpia uhkakuvia sisältävä informaatio löytää erityisesti tarttumapintaa omassa tunne- ja sielun maailmassa osaltaan myös siksi kun oman varhaislapsuuden aina teini-ikään saakka elin kotioloissa joita sävytti lähes ainainen uhka väkivallasta ja riittävän ruoan ym. ym. lapselle/nuorelle tärkeiden turvaa ja luottamusta tuovien asioiden puute. Ehkä ne on omat jälkensä jättäneet, joiden kanssa pitää vaan elää.

   Siksi on pitänyt ihan tietoisesti välillä sulkea silmät ja korvat kaikelta siltä median ja lehdistön tuomalta informaatiolta ja etsiytyä Raamatun ja hyvien hengellisten kirjojen äärelle kuullakseen mitä kaikkivaltialla Jumalalla on sanottavaa minulle. Jumalalla jolla kuitenkin on edelleenkin kaikki valta ja joka pitää tiukasti historian ohjakset käsissään, vaikka se ei meidän kokemuksesta ei näyttäisi siltä.

   Tuo Jeremian kirjan teksti, jota tuossa siteeraat on todella aivan huikaisevan lohdullinen. Herran ajatukset ovat meitä kohtaan rauhan ajatuksia. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon. Ja näitä hänen ajatukset ovat edelleen. Se on äärimmäisen lohdullista. Ihmisten ajatukset ja tunteet kyllä vaihtelevat ja muuttuvat ja näyttävät olevan kovin riippuvaisia olosuhteistamme.

   Kyllähän Jumala käytti Jeremiaa toki kovien tuomion sanojenkin julkituomisessa. Tänäkin aikana kuulee monia ns. tuomionprofeettoja jotka esim. tulkitsevat nykyajan tapahtumia Jumalan tuomioiksi. Ja ehkä niin onkin. Tosin usein heidän puheissaan voi puuttua kokonaan toivon näkökulma ja puheiden sävy on kova. Toisin kuin Jeremian, jonka sydän oli äidillinen, vapiseva ja kyynelehtivä, murtunut. Mietin, että millaisen julistajan me ihmiset olisimme valinneet julistamaan kovaa sanomaa? Paksunahkaisen, kivikovan ”lavaleijonan”, joka retorista kykyää hyväksi käyttäen saa kuulijat jähmettymään?

   Tuli mieleen, että Jeremissa oli tiettyä esikuvaa Jeesuksesta. Hänkin julisti itkien Jerusalemin kohtaloa. Kyllähän Jeesus käytti myös ankaria tuomion sanoja, mutta yleensä niiden kohteena olivat ihmiset, fariseukset ja lainopettajat, jotka olivat juuri niitä jotka omasta mielestään tiesivät miten asiat olivat ja pitivät itseään Jumalalle otollisina. Mutta aroille, särkyneille, avuttomuutensa kokeville, tarvitseville ja syntisille Jeesuksen sydän oli aina avoin ja läheinen.

Kommentointi on suljettu.