MARTTI LUTHER

 

Luen Lutherin kirjoja vanhoina painoksina, yleensä fraktuurana. Useasti olen jaksanut tehdä myös muistiinpanoja muita varten. Näitä nyt pyrin kokoamaan tänne.

1. T:ri Martti Lutherin Rukouskirjanen

2. Tohtori Martti Lutherin Kuolleitten ylösnouseminen.

Apostoli Paavalin I Korintolaiskirjeen 15 luvun Selitys

3. Johanneksen Ensimmäisen kirjeen Selitys.

4. Martti Lutherin pidempi selitys Galatalaiskirjeeseen, vain pari lausetta

5. Paimen ja Lammas. Davidin 23:nen Psalmin selitys, v.1877

6. Sana ja armo, Martti Luther. Otin pari kastetta käsittelevää kohtaa

7. Seitsemän katumuspsalmia Selityksineen, Martti Luther.  Suomennos on Wilheim Malmbergin, painovuosi 1897

____________________________________________

pdf.Lutherin Rukouskirjasesta Ceta Lehtniemi

1.

T:ri Martti Lutherin

Rukouskirjanen,

Saksankielestä suomensi Eero Hyvärinen, 1908 WSOY

Poimintoja kirjasta kieliasua muuttamatta, Ceta Lehtniemi 2012

 

Lutherin Rukouskirjasen sisällysluettelo

I.Valmistus rukoukseen
II. Kiitosrukouksia
III. Juhlarukouksia
IV. Rukouksia Jumalan sanalla valistumisesta
V. Rukouksia kristillisestä elämästä
VI. Rukouksia autuaallisesta lopusta

Liite.
Lutherin katekismuksen yksinkertainen harjoitus, jonka rukouksen muotoon sovitti W. Joh. Stoltz. 20.10 1550
Lutherin rukousvirsiä

 

Valmistus rukoukseen

1. Rukous ei anna synnin itseään estää
2. Rukous ei katsele omaa kelvottomuutta
3. Älä anna ajatusten armopäätöksestä itseäsi estää
4. Rukous perustuu Jumalan käskyyn
5. Rukous luottaa lupaukseen
6. Rukous turvaa yksin välimieheen Kristukseen
7. Rukous tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimessä
8. Lyhyitä huokausrukouksia
9. Rukous odottaa kuulemista
10. Rukous anoo, etsii, kolkuttaa ja pitkittää

Oikea rukous ei anna itseään estää oman synnin eikä toivottomuuden eikä raskasten ajatusten. Se katsoo yksin Jumalan sanaan ja käskyyn, luottaa lupaukseen, turvaa yksin annettuun välimieheen Jeesukseen Kristukseen, rukoilee hänen nimessään. Uskossa häneen muodostaa se hädänhetkinä lyhyitä hartaita huokauksia ja odottaa varmaa kuulemista, eikä lakkaa pitkittämästä sekä käyttää siihen Jeesuksen Kristuksen meille opettamia sanoja.

 

Jumalan sanassa varjelemisesta

Rakas taivaallinen Isä, minä rukoilen sinua sydämenpohjasta, että äärettömästä hyvyydestäsi minua vahvistaisit, Hengelläsi valaisisit ja varjelisit, että ilolla ja kiitollisuudella ymmärtäisin Poikaasi Herraamme Jeesusta, Kristusta kirkastavan autuaallisen opin, johon sinun armosi on minutkin kutsunut ja johon olen kauhistavasta pimeydestä päässyt. Varjele ja täytä tämä alkamasi työ ja antamasi ymmärrys elämäni loppuun, aina tulevaan elämään ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen saakka.

Katso, Herra, tässä on tyhjä astia, suuresti kaipaa se täyttämistä. Herrani, täytä sinä se. Uskoni on heikko, vahvista minua. Rakkauteni on kylmä, innosta minua ja tee minut palavaksi, että rakkauteni lähimmäisiini olisi oikein palava. Minulla ei ole lujaa, vahvaa uskoa; on epäilyksiä ajoittain enkä voi silloin sinuun täydellisesti luottaa. Oi Herra, auta minua ja lisää uskoani ja luottamustani.

Sinussa on minulla koko omaisuuteni aarre kätkettynä. Minä olen köyhä, sinä olet rikas ja olet tullut köyhiä armahtamaan. Minä olen syntinen, sinä olet vanhurskas; minussa on syntiä kuin virrassa vettä, mutta sinussa on vanhurskauden täydellisyys. Sentähden pysyn sinun luonasi, jolta minä saan ottaa vastaan ja jolle minun ei tarvitse antaa.

Oi Herra Jumala, mitä me olemme, jos sinä annat meidän langeta? Mitä me teemme, jos sinä otat kätesi pois? Mitä me voimme, ellet meitä valaise? Kuinka pian tuleekaan oppineesta lapsi, taitavasta narri, viisaasta hullu? Kuinka hirmuinen sinä olet kaikissa töissäsi ja tuomioissasi! Anna meidän vaeltaa valossa, niin kauan kuin se meillä on, ettei pimeys meitä yllättäisi. Useat lankeavat, kyllästyvät armoosi ja kylmenevät sentähden, että saatanan pettäminä luulottelevat olevansa täydellisiä, voivansa nyt kaikki ja ettei heillä ole mitään hätää, tulevat täten laiskoiksi ja kiittämättömiksi sekä ennen pitkää pahemmiksi kuin ennen olivat. Anna meidän siis pysyä palavina uskossa, että me siinä pysyen päivä päivältä kasvaisimme Kristuksessa Jeesuksessa, meidän oikeassa ja ainoassa Auttajassamme. Totisesti. (s. 115-117)

 

Rukouksia Pyhän Hengen armosta

Herra Jumala, rakas Isä, joka olet uskoviesi sydämet Pyhällä Hengelläsi valaissut ja opettanut, anna armoa, että meilläkin saman Hengen kautta olisi oikea ymmärrys ja että me kaikkina aikoina hänen lohdutuksestaan ja voimastaan iloitsisimme, sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Totisesti. (s. 114)

Iankaikkinen Jumala ja Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, anna meille Pyhä Henkesi, joka kuullun sanan sydämiimme kirjoittaa, niin että me sen otamme vastaan ja uskomme ynnä saamme siitä iankaikkisesti iloa ja lohdutusta. Kirkasta sanasi sydämissämme, tee se niin valaisevaksi ja lämmittäväksi, että me tunnemme siitä iloa sekä pyhästä vaikutuksestasi ajattelemme sitä, mikä on oikeaa ja sitten nämä ajatukset myöskin toteutamme, sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Rakas Herra Kristus, sinä joka olet sydämeni totuudellasi valaissut, anna minulle myös Pyhä Henkesi ja voimaa tekemään ja jättämään, mikä on armollisen tahtosi mukaista. Totisesti. (s. 114)

 

Oikeasta uskosta ja sen vahvistumisesta

Minä kiitän sinua, rakas Jumalani, siitä saamastani opetuksesta, ettei minun ole syntieni kimppuun käytävä omalla katumuksellani eikä uskoani alettava töilläni, saadakseni syntini sovitetuksi. Ihmisten edessä voisin sen kyllä tehdä, maailman edessä ja tuomareille täällä se kyllä kelpaisi; mutta sinun edessäsi, Jumala, on iankaikkinen viha, siksi en minä voi kylliksi tehdä, vaan täytyisi minun epätoivosta nääntyä. Sentähden minä kiitän sinua, että toinen on edestäni synteini kimppuun käynyt, ne kantanut, ne maksanut ja sovittanut.

Tämän tahtoisin mielelläni uskoa, ja se tuntuu myös minusta sangen oikealta ja lohduttavalta. Mutta minä en voi oikein sen totuuden varaan heittäytyä, enkä omin voimin mitään tehdä; minä en voi sitä niin käsittää, kuin minun tulisi. Herra, kasvata sinä minua, auta minua, lahjoita minulle voimaa ja anna se lahja, että voisin uskoa niinkuin profeetta Daavid huokaa (Ps. 51): Luo minuun, Jumala, puhdas sydän ja anna minulle uusi, vakaa henki. Uutta, puhdasta sydäntä en minä voi luoda, se on sinun luotava ja tehtävä. Yhtä vähän kuin voin aurinkoa ja kuuta luoda, että ne nousevat ja kirkkaasti taivaalla paistavat, yhtä vähän voin sitäkään toimeensaada, että sydämeni olisi puhdas ja että minulla olisi vakaa henki, vahva, luja mieli, joka on varma eikä häily, ei epäile eikä sanaasi nähden horju.

Auta, että päivä päivältä edistyn uskossa; vaikka koko maailma kukistuisi ja kaikki liittyisivät yhteen ja perkele vihan vimmasta riehuisi, niin auta, etten minä sen mukaan kääntyisi, vaan jumalallisella avullasi evankeliumissa pysyisin. Totisesti. (s. 128)

 

Oi sinä laupias Jumala, miten ystävällinen, lempeä Isä sinä kuitenkin olet, kun niin isällisesti ja sydämellisesti kohtelet meitä köyhiä, tuomionalaisia syntisiä. Sysäät ainokaisen Poikasi Jeesuksen Kristuksen, kalleimman ja parhaimman omaisuutesi, kuoleman ja perkeleen kitaan, sallit hänen astua alas syvyyteen, että hän jälleen kohoaisi korkeuteen ja vangiksi ottaisi meidät kaikki vankeinaan pitävän vankeuden. Sen kautta on meistä tullut rakkaita lapsiasi ja hänen veljiänsä sekä kaikkien hänen iankaikkisten, taivaallisten tavarainsa kanssaperillisiä.

Anna Pyhä Henkesi, että hän säilyttäisi meidät tässä uskossa kuolemaamme asti. Ja lainaa armosi, että nuoriso ja vasta syntyvä sukupolvi, että heikkouskoiset ja ne, jotka eivät vielä ole hyvin opetetut, voisivat oikein ymmärtää ja säilyttää tämän opin, niin että hekin tulisivat enkelein kansalaiskumppaneiksi niinkuin me, Kristukseen uskovat, olemme. Totisesti. (s. 129)

 

Kuuliaisuudesta ja kärsivällisyydestä

Herra Jumala, minä olen käskysi rikkonut, olen vastusten kohdatessa ollut kärsimätön, en ole säälivä ja armelias, en auta lähimmäistäni j.n.e. Minä näen, etten voi lakata syntiä tekemästä enkä saada kyllääni pahuudesta. Mutta, rakas Jumala, vuodata minuun armosi ja anna minulle Pyhä Henkesi, jotta olisin sinulle kuuliainen ja joihinkin määriin pitäisin lakisi. Auta minua vihaamaan maailmaa ja saamaan halua ja rakkautta sinuun. Totisesti. (s.140)

 

Rakas Jumala, anna meille myös rauhallinen sydän ja rohkea mieli taistelussa ja sodassa perkelettä vastaan, jottemme ainoastaan kestä ja viimein voita, vaan myös keskellä taistelua ja sotaa saatamme olla rauhallisin mielin, ylistää sinua ja kiittää sinua, olla nurisematta ja tulematta kärsimättömiksi sinun jumalallista tahtoasi vastaan. Suo että rauha saisi pitää sydämissämme voiton, niin ettemme mitään sinua, Jumalaamme, emmekä ihmisiä vastaan kärsimättömyydestä alkaisi, vaan sekä sisällisesti että ulkonaisesti Jumalaa ja ihmisiä kohtaan hiljaisina ja rauhallisina pysyisimme, kunnes lopullinen ja iankaikkinen rauha joutuu. Totisesti. (s. 140)

 

Herra, me olemme rukoilleet sinun työsi edistystä. Siihen emme me voi vaikuttaa mitään, vaan tulee meidän antaa sinun vaikuttaa ja ottaa vain vastaan sinulta antimiasi ja lahjojasi. Sillä niissä sinä ilmoitat itsesi meille ja teet meidät autuaiksi yksin oman työsi kautta, kun pelastat meidät siitä vahingosta, minkä saatana koko ihmiskunnalle Aadamissa on tuottanut, nimittäin synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta.

Vasta tämän sinun työsi vaikutuksen jälkeen tulemme mekin töinemme, siten että me vanhurskautettuina elämme synnistä erillä pysyen kaikessa sanasi kuuliaisuudessa. Se on sinusta mieluista ja suloista ja kuitenkin koituu sekin sinun armostasi ja johtuu sinun ensinnä tekemästäsi työstä. Ole meille tässä, Herramme ja Jumalamme, ystävällinen, että me sinulle kelpaisimme, sittenkun Poikasi kuoleman kautta olemme sinun kanssasi sovitetut. Totisesti. (s. 141)

 

Veljellisestä rakkaudesta

Rakas Isä taivaissa, anna meille rakkaan Poikasi Kristuksen tähden Pyhä Henkesi, että tulisimme Kristuksen oikeiksi oppilaiksi ja että meillä olisi sellainen sydän, jossa on rakkauden tyhjentymätön lähde, mikä ei koskaan ehdy. Totisesti. (s. 142)

 

Herra, siinä minä puutun, että vaikka sinä annat itseäsi minulle niin runsaasti ja ylenpalttisesti, niin minä en voikaan puolestani tehdä samoin lähimmäisilleni. Sitä minä valitan sinulle ja rukoilen, tee myös minut niin rikkaaksi ja voimakkaaksi, että minäkin voisin sen tehdä. Totisesti. (s. 142)

 

Rakas Herra Jumala, mitä tämä merkitsee? Minulle tapahtuu vääryyttä; enhän minä ole näiltä ihmisiltä sitä ansainnut; mutta minun täytyy korottaa katseeni heitä ja itseäni ylemmäksi sekä tarkata, millainen on suhteeni sinuun. Ja siinä minä huomaan suuren pykäläpuun ja pitkän luettelon, joka vakuuttaa minua siitä, että olen kymmenen kertaa pahempi ja kymmenen, jopa tuhansin kerroin enemmän rikkonut sinua vastaan. Siksi on velvollisuuteni notkistaa polveni ja sanoa: Oi Herra, anna anteeksi, minä tahdon myös anteeksi antaa.

Katso, Herrani Kristus, tässä on lähimmäiseni minua vähäsen vahingoittanut, on jonkun verran kunnialleni käypää puhellut, on minua vähän vahingoittanut omaisuuteeni nähden. Tätä en voi sietää, sentähden toivoisin mielelläni hänet kuoliaaksi. Oi Jumalani, kuule tämä valitukseni; tahtoisin mielelläni häneen leppyä, mutta valitettavasti en kumminkaan sitä voi. Katso, kuinka niin kokonaan kylmä, vieläpä niin kokonaan kuollut minä olen.

Oi Herra, minä en voi itseäni auttaa, siihen olen kykenemätön. Tee sinä minut toisenlaiseksi, silloin minä olen hurskas; muutoin minä jään sellaiseksi kuin ennen olen ollut. Oi rakas Jumala, muuta minut ja anna minulle armosi. Totisesti. (s. 142-143)

 

Kaikenlaisen hädän voittamisesta

Oi sinä Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, anna meille pyhän sanasi ja Henkesi kautta luja, iloinen ja kiitollinen usko, että me tämän ja muun hädän voisimme autuaallisesti voittaa ja viimein maistaa sekä kokea, että rakkaan Poikasi, Kristuksen itsensä lausuma: ’Olkaa turvallisin mielin, minä olen voittanut maailman’, on totuus.

Oi Jumala, missä on sellainen Jumala kuin sinä olet? Joka synnit anteeksi annat ja poistat perimisesi jääneiltä pahat teot, joka et pidä vihaa iankaikkisesti; sillä sinä olet laupias, sinä armahdat pahoja tekojamme ja heität kaikki meidän syntimme meren syvyyteen. Pidä tämä laupeutesi meihin nähden iankaiken, että voimme sanasi valossa vaeltaa, kaikkea saatanan ja maailman vaaraa välttää sinun Poikasi, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Totisesti. (s. 144)

 

Taivaallinen Isä, sinä juuri olet minun Herrani ja Jumalani, joka olet minut luonut silloin, kun minä en mitään ollut, ynnä sen lisäksi olet vielä Poikasi kautta lunastanut. Nyt sinä olet minulle antanut ja tehtäväkseni määrännyt tämän toimen. Ei onnistu työni niinkuin tahdon, on niin paljon, joka minua painaa ja ahdistaa, kun en itsessäni huomaa neuvoa enkä apua. Sentähden jätän myös tämän asian sinun huostaasi: anna sinä neuvo ja apu ja ole sinä itse kaikkien näiden asiain johtajana. Totisesti. (s. 144)

 

Murheessa ja ahdistuksessa

Oi rakas Isä, olethan sinä minun rakas Isäni, sillä sinä olet antanut ainokaisen rakkaan Poikasi minun edestäni. Sentähden ethän sinä minuun vihastu etkä minua hylkää. Tässä surkeudessani katsot sinä minua niinkuin äiti pientä lastaan, jota hän on sydämensä alla kantanut. Kuule sentähden minua ja pelasta minut. Herra, jos sinä tahdot, niin sinä kyllä voit minua auttaa; mutta jos sinä et tahdo, niin tahdon minä tämän ristin ja onnettomuuden nimesi tähden mielelläni kärsiä. Totisesti. (s. 146)

 

Oi kaiken laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, vahvista ja tue minua Hengelläsi, kunnes ilmenee ja tulee se työ, jota sinä käsket meidän kaikissa murheissa odottamaan. Sillä et sinä sydämen halusta ihmisiä vaivaa ja murehuta. Ethän sinä antaisi mitään pahaa tapahtua, ellet siitä voisi jotakin hyvää luoda. Sinä tunnet hätäni ja heikkouteni, sentähden auta minua ja pelasta minut. Totisesti. (s. 147)

 

Rukouksia autuaallisesta lopusta

Oi rakas Herrani Jeesus Kristus, Sinä, joka olet sanonut: anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan; tämän lupauksesi mukaan anna, Herra, minulle, kun anon, en kultaa enkä hopeaa, vaan vahvaa, lujaa uskoa; anna minun löytää, kun etsin, en maailman iloa enkä riemua, vaan lohdutusta ja virvoitusta autuaallisen, terveellisen sanasi kautta; avaa minulle, kun kolkutan. En pyydä mitään sellaista, jota maailma pitää korkeana ja suurena, sillä en ole sen avulla hiuskarvan vertaa parannettavissa, vaan anna minulle Pyhä Henkesi, joka sydämeni valaisisi, minua hädässä ja tuskassa vahvistaisi ja lohduttaisi, pitäisi minua oikeassa uskossa ja luottamuksessa sinun armoosi aina loppuuni asti. Totisesti. (s. 169)

 

__________________________________________________

2.

Tohtori Martti Lutherin

Kuolleitten ylösnouseminen.

Apostoli Paavalin I Korintolaiskirjeen 15 luvun Selitys
Suomensi N. E. Wainio, Kirkkoherra, Helsinki 1908,
Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kustantama.

Kirja ilmestyi suomeksi jo v. 1862 nimimerkin G(ustaf) D(ahlbergin) kääntämänä. Tämä painos myytiin nopeasti loppuun.

 
1Kor.15:
35. Vaan joku taitais sanoa: kuinkas kuolleet nousevat? ja minkäkaltaisilla ruumiilla he tulevat?
36. Sinä tomppeli! Se, minkä sinä kylvät, ei tule eläväksi, ellei hän (ensin) kuole.
37. Ja jonka sinä kylvät, ei se ole se ruumis, joka tuleva on, vaan paljas jyvä, nimittäin nisun jyvä eli joku muu.
38. Mutta Jumala antaa hänelle ruumiin niinkuin hän tahtoi, ja kullekin siemenelle oman ruumiinsa. Vanha Biblia 1776 (1872)

Samoin on meidänkin nyt saatava sydämeemme se kuva ja käsitys, että emme suinkaan hautaan laskettuina ole kuolleet ja hukkuneet, vaan kylvettynä ja istutettuna, ja että me juuri sieltä kerran nousemme ja kasvamme uuteen, katoamattomaan ja turmeltumattomaan elämään ja menoon. Meidän on myös opittava uutta kielenkäyttöä kuolemasta ja haudasta puhuessamme, nimittäin ettemme sano erkanemistamme kuolemaksi, vaan kylvöksi tulevaa kesää varten, emmekä sano kirkkomaata hautausmaaksi tai kalmistoksi, vaan Herran pelloksi, johon hän on kylvänyt siemeniään, jotka kerran nousevat oraalle ja kasvavat kauniimmin kuin kukaan ihminen voi ajatellakaan. Tämä ei ole inhimillistä ja maallista kielenkäyttöä, vaan jumalallista, taivaallista kieltä.

Sellaistahan ei löydy minkään maallisen oppineen tai viisaan miehen kirjoista. Luepas vaikka kaikki historiat, filosofien ja lainoppineiden teokset ja kirjat, niin et löydä sanaakaan sellaisesta kuvauksesta ja puheesta, että kuolemasta on kasvava uusi, iankaikkinen elämä ja että ihmisten kuolemaa on sanottava kylvämiseksi, vaan kaikkialla sanotaan vainajia kadonneiksi ja edesmenneiksi, jotta heistä ei enää ole mitään toivottavaa tai odotettavaa. …

Mutta kristittyjen kesken tulee tämän olla tuttua, yleistä ja käytännössä olevaa kieltä. Hehän ovat uusia ihmisiä, jotka eivät enää elä ja puhu maallisesti vaan taivaallisesti, kuten Jumalan lapset ja enkelien seuralaiset ainakin. Heillä on myöskin aivan toinen opettaja, nimittäin pyhä Henki, joka Jumalan sanan kautta heitä opettaa ymmärtämään ja puhumaan tätä kieltä, jota taivaassa puhutaan. (lainaukset. s.217)

 

_____________________________________________

3. Johanneksen Ensimmäisen kirjeen Selitys.

Tohtori Martti Lutherus

Latinan kielestä suomentanut Juuso Hedberg

Helsinki 1902, Suomen Lutherilaisen Evankeliumi-Yhdistyksen kustantama

s.70

Lainaus:
Ensimmäisessä seurakunnassa saarnattiin, että alusta oleva Jumala on lähettänyt Poikansa. Nuo uudet opettajat ovat saarnanneet toista jumalaa, joka on lepytettävä meidän töillämme, harjoituksillamme, teoillamme, munkkikunnillamme, elämän säännöillämme, mutta sellainen Jumala ei ole ollut alusta, vaan hän on keksitty Jumala, joka katsoo minua leppyisästi munkkikaapuni ja lupausteni tähden. Hän on maailman ja saatanan Jumala, koska oikea Jumala ei katso tällaisia asioita, vaan uskoa.

Johanneksen Ensimmäisen kirjeen selityksen suomentaja Juuso Hedberg kirjoitti kirjaan alkulauseen. Siitä käy ilmi, että Wittenbergissä oli ruttoepidemia vuonna 1527. Silloin yliopiston opettajat ja opiskelijat pakenivat ruttoa ja lähtivät kaupungista. Luther sekä harvat opiskelijat jäivät.

Luther keskeytti profeetta Jesajan luennot ja ryhtyi selittämään harvoille opiskelijoille Johanneksen ensimmäistä kirjettä, todistaen sillä, että kristityn on kaikissa ahdistuksissa haettava voimaa ja valoa Jumalan sanasta.

Kirjassa on värikästä kieltä sen ajan tavan ja tilanteen mukaisesti. Johanneksen kirjeen sanomaa rinnastetaan Lutherin ajan hengellisyyteen monin kohdin. Kyllä ”villihenget” ja ”munkkikunnat” ja ”paavit” saavat myös kuulla osansa uskonpuhdistajalta. Kuitenkin itse juuri tänään mietin, pääsenkö milloinkaan eroon omista ”munkkikaavuistani”. Niin vaikeaa on ihmisen luottaa yksin Jumalan työhön ja Kristuksessa lahjoitettuun armoon. Ja kysyy myös kärsivällisyyttä rakentaa sanan pohjalle.

Uskonpuhdistaja itse sanoo suomentajan mukaan tästä kirjasesta olevan opittava, että kristinoppi ennen kaikkea on uskon, rakkauden ja ristin oppi.

s.47

Lainaus:
Jesus Kristus. Minkälainen on Hän? Vanhurskas, meidän asianajajamme ja lohduttajamme, joka Isän edessä puhuu puolestamme hyvää ja meille suloista lohdutusta. Hän on ilman syntiä, Isä ei saata Häneltä mitään kieltää, koska Hänessä ei ole sitä, mikä on meissä.

Meissä on tosin syntiä sekä ennen sitä että sen jälkeen, kun opimme Kristusta tuntemaan, ja synti viittaa tuomioon. Mutta mitä vanhurskautta minulla ei ole, sitä katson Hänellä olevan. Kun Hän minun puolestani rukoilee, tulee Hänen rukouksensa kuulluksi, ja se mitä Hän sanoo, on totta.

 

Jumalan lapsiksi nimitetään

1 Joh. 3:1:
Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.

Lainauksia selitysteoksesta:

Lainaus:
Jumalan lapsiksi nimitetään. Sekin on ihana sana. Emme ole ainoastaan ystäviä, synnistä ja kuolemasta pelastettuja, vaan lapsia. Korkeammilla sanoilla ei hän olisi voinut meidän tilaamme ilmi lausua; kerro itsellesi nuo sanat erikseen. (s. 107)
Lainaus:
Sentähden ei maailma teitä tunne. Suuri on aina taistelu missä puhutaan kristityistä. Tämä lause on tarkoitukseltaan varsin laaja ja sen tarkoitus on, että meidän tulee syttyä rakkauteen. Koska meitä nimitetään Jumalan lapsiksi, on meillä Jumalan rakkaus. Tämä asia on niin korkea, ettei sitä järki käsitä eikä maailma ymmärrä, ja tuskin voin minä, kurja tomu, päästä siihen, että uskon olevani Jumalan lapsi. Ja kuitenkin tulee meidän se uskoa. (s. 107)

 

Lainaus:
Sillä ei se häntäkään tunne. …Mutta he puolustavat näitä menojansa mitä itsepintaisimmin sentähden, etteivät tunne Isää, joka on sanonut: Poikani armolla minä kaikki pelastan ja olen kaikki synnin alle sulkenut, että minä kaikkia armahtaisin, Room. 11:32. Ja koska kaikki ovat suljetut synnin alle, ei messu eikä mikään erityinen elämänsääntö eikä mikään muukaan työ tee syntisiä vanhurskaiksi. Sillä siihen tarvitaan yksinomaan jumalallista laupeutta. Sentähden sanookin Johannes selvästi, etteivät Jumalan lapset ole syntyneet lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta, vaan Jumalasta, Joh.1:13. Mikä siis ei ole laupeutta ja Isän rakkautta, se on toden teolla syntiä. Ja koska he tätä eivät tiedä, sanotaan heistä oikein, etteivät Jumalaa tunne. (s.109)

Itselleni on välillä aivan hämmentävä ja samalla ihana asia, että voin sanoa itsestäni: ”Olen Jumalan lapsi”. Myös Luther kirjoitti näin: ”Korkeammilla sanoilla ei hän olisi voinut meidän tilaamme ilmi lausua; kerro itsellesi nuo sanat erikseen.” Oikeastaan varmaan ihmettelen joka päivä sitä, että Jeesuksen tähden saan olla Jumalan lapsi, ja kiitän siitä rukouksissani.

 

Kristus on tullut lihaan 

1 Joh. 4:
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

Lainaus:
Kristus on tullut lihaan. Hänessä on kaksi luontoa. Poika on ollut ennen lihaan tulemistansa ja ennen kaikkia aikoja. Hän on Jumala ja ihminen ja Hänen lihaan tulemisensa on tapahtunut Jumalasta. …
On katsottava, minkätähden Hän on lihaan tullut. Hänen lihaan tulemisensa ei ole tapahtunut, että Hän tulisi ihmiseksi, vaan sentähden, että Hän olisi maailman vapahtaja ja antaisi itsensä maailman puolesta. (s.140)

 

Jumala ei ole muuta kuin rakkaus

7. Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Lainaus:
Jumalan tunteminen on rakkauden käskyn tunteminen, koska Jumala ei ole muuta kuin rakkaus. (s. 156)

9. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Lainaus:
Omat työmme ovat tuomitut, ja niiden tähden täytyy meidän pelätä Jumalaa. Siis ei rakkaus niissä ilmesty. Mutta jos Hän itse on vuodattanut töitänsä meidän kohtaamme, kun Hän antoi ainoan Poikansa maailmaan, niin on tämä samaa, kuin apostoli edellä on sanonut: rakastakaamme mekin vuorostamme, koska Jumala on meitä rakastanut. Kuinka? Hän on antanut meille lahjojansa ja vuodattanut itsensä kokonaan meihin. Meidän syntimme ja hurskaudenharjoituksemme eivät siis tee meitä otollisiksi, vaan pikemmin vihattaviksi. Mutta mikä tekee meidät otollisiksi? Jumalan Pojan lähettäminen maailmaan. Hän ei tullut maailmaan tuomitsemaan ja tappamaan maailmaa, vaan sentähden, että me eläisimme Hänen kauttansa. Ihana sana! …Jos elämme, olemme siis vapahdetut kuolemasta ja vanhurskautetut synnistä; jos olemme hyödylliset hyvissä töissä, rakastakaamme Jumalaa ja olkaamme kiitolliset Jumalalle, ja tämä kaikki Kristuksen kautta. (s. 157)


Lainaus:
Johannes sanoo: Jumalan rakkaus ei ole ilmestynyt vastaanottamalla ja omistamalla meidän lahjojamme, vaan tarjoamalla ja vuodattamalla omiansa. Tästä tulee oikein mieleen tämä huokaus: Ah hyvä Jumala, kuinka suuri ja erinomainen on se rakkaus, että Jumala on Isämme! Tämä rakkaus sytyttää uskoa ja rakkautta, ja silloin vastaanottaa Jumala meidän työmme, koska ne lähtevät uskosta ja rakkaudesta. (s. 158)

Olen käyttänyt vuoden 1938 raamatunkäännöstä, mutta säilyttänyt Lutherin 1 Johanneksen kirjeen selityksessä vähän vanhahtavan kieliasun. Tämä kirja on koottu erään Lutheria kuulleen henkilön luentomuistiinpanoista. Tässä vaiheessa Luther on jo luennoinut käsittääkseni ainakin Psalmeista ja Roomalaiskirjeestä, joten kirjasta näkyy sekä kirkas evankeliumin lohtu, että vaikean ajan tuoma ahdistus.

 

Pyhä Henki on kaikissa kristityissä 

1 Joh. 4:13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä

Lainaus:
Pyhä Henki on kaikissa kristityissä. Hänestä puhutaan tässä parhaasta päästä, vaikka ei apostoli sulje pois Pyhän Hengen nähtävää ilmoitusta. Jos meillä ei ole Kristuksen henkeä, emme ole Hänen omansa, Room. 8:9. Ilman henkeä ei ruumis elä. Tämän käsitämme siitä, että meitä hyvin rakennetaan Kristuksesta; meillä on sydän, joka iloitsee Kristuksesta ja Hänessä löytää rauhan. Sydämessä tunnemme, ettei meillä koskaan ole rauhaa paitsi Kristuksen ja Hänen sanansa muistamisesta, koska sydän silloin rauhoittuu, omatunto tyyntyy ja palveluksemme tapahtuu Jumalan kasvojen edessä. Tämä ei ole lihan ja maailman henki, vaan Pyhä Henki. Meidän voimamme kukistuvat, ellei Hän ole meissä. Sillä, joka tuntee iloitsevansa Kristuksen töistä, on Pyhä Henki, ja vaikka ei täydellisesti, kuitenkin Hengen esikoiset. Jos joku on Kristuksessa, riemuitsee hän Isästäkin, ja tämä on Jumalan oleminen meissä. (s. 170)

Minun henkilökohtainen käsitykseni on, että Luther useimmiten korostaessaan ”ulkonaisten armonvälikappaleiden” merkitystä, korosti samalla sitä, että Kristus itse palvelee näissä heikkoa ihmistä. Ja hän muistutti siitä, ettei ihminen voi olla ”pelkkää henkeä” edes kokiessaan erilaisia hyviä asioita Pyhän Hengen vaikutuksesta. Oma arvostukseni kastetta, ehtoollista, Raamattua ja perinteistä raamatunopetusta kohtaan nousee tämän näkemyksen pohjalta.

Kaikki hengelliset aarteet ovat kätketyt Kristukseen. Ihmisen pienuus ja erehtyväisyys heijastuu myös aivan kaikkeen. Juuri näistä syistä luultavasti kiinnyin vanhaan hengelliseen kirjallisuuteen jo noin 20v sitten. Erikoista kyllä se tapahtui niihin aikoihin, jolloin arvelen kokeneeni niin kutsuttua hengellistä uudistusta elämässäni. Ja jo ennen tätä vaihetta olin yhteydessä yksittäisiin vapaan suunnan kristittyihin ilman mitään ongelmia, vaikka itse olin tuolloin luterilaisessa seurakunnassa. Jumalamme on rauhan Jumala. Hän on Rakkaus.

Voin vain valittaa sitä miten vajavaista tämä yritykseni on käsitellä näitä hengellisiä aarteita. Otsakkeet olen itse laittanut vähän helpottamaan lukemista. Vanhoissa kirjoissa ei ole yleensä edes kappalejakoa, vaan koko sivu saattaa olla yhteneväistä tekstiä.

 

___________________________________________________

4. Martti Lutherin pidempi selitys Galatalaiskirjeeseen.

Juuso Hedbergin suomennos vuodelta 1903, lainaus sivulta 390

Meidän ei siis pidä epäillä Pyhän Hengen meissä asuvan, vaan varmaan uskoa ja tuntea olevamme, niinkuin Paavali sanoo, Pyhän Hengen temppeli (1 Kor. 6:19). Sillä se, joka tuntee Jumalan sanan rakkautta ja mielellään kuulee, puhuu, jotakin ajattelee ja kirjoittaa Kristuksesta, tietäköön, ettei se ole ihmisen tahdon ja järjen työ, vaan Pyhän Hengen lahja. Sillä sellaiset asiat eivät saata tapahtua ilman Pyhää Henkeä.

Luin vuosia sitten tätä hyvin vanhaa Galatalaiskirjeen selitystä. Nyt siitä löytää paljon internetistä, ja säilytänkin vain joitain virkkeitä kuin muistoina tästä vanhasta painoksesta.

_________________________________________________________________________

 

5.  Paimen ja Lammas.

Davidin 23:nen Psalmin selitys

Pidetty eräänä iltana vuotena 1536 ruokapöydässä kiitoksen jälkeen

Toht. Martin Lutherukselta.

Jyväskylässä, Weilin ja Göösin kirjapainossa, 1877

 

s.1 alkaen

Ensiksi vertaa hän itsensä lampaaseen, jota Jumala itse, uskollisena, ahkerana paimenena hyvin hoitaa, – kaitsee hupaisessa viheriäisessä niitussa, joka on täynnä mieleistä, runsasta ruohoa; jossa myöskin on yltäkyllä virvoittavaa vettä ja jossa ei ollenkaan mitään puutu. Tämä paimen vie ja ohjaa sitä vitsallaan oikeaa tietä niin, ettei se voi eksyä, suojelee sitä niin paimen-sauvallaan, ettei sudet saa sitä raadella.

Sitte vertaa hän itsensä vieraaseen, jolle Jumala valmistaa pöydän, jolla runsaasti on vahvistusta sekä lohdutusta, virvoitusta sekä iloa. Profeetta antaa niinmuodoin Jumalan sanalle moninaisia nimityksiä. Hän kutsuu sitä kalliiksi, makuisaksi, viheriäiseksi ruohoksi, virvoittavaksi vedeksi, oikeaksi tieksi, vitsaksi, sauvaksi, pöydäksi, balsamiksi eli ilo-öljyksi, maljaksi, joka aina on ylitsevuotavainen, ja hän ei tätä tee turhaan, koska Jumalan sanan voima on niin moninainen.

Sillä niinkuin pienellä lampaalla vaarattomana on ruokansa ja huvinsa ihanassa hupaisessa niitussa viheriäisine ruohoineen ja virvoittavine vesineen, paimenensa silmän alla, joka ohjaa sitä vitsallaan niin, ettei se eksy, suojelee sitä sauvallaan niin, ettei sille mitään pahaa tapahdu; eli niinkuin ihmisellä, joka istuu pöydässä, jossa yltäkyllä on ruokaa, juomaa ja kaikenlaista lohdutusta ja iloa, ei ole mitään puutosta; niin on vielä vähemmän niillä, jotka ovat tässä psalmissa mainitun paimenen lampaita, minkään hyvän puutosta, he ovat runsaasti ravitut, ei ainoastaan sielun, vaan myös ruumiin puolesta; niinkuin Kristus sanoo Matth. 16: etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin kaikki nämät teille annetaan.

____

Tästä löytyy uudempia käännöksiä kyllä jopa omasta hyllystäni. Tahdon kuitenkin laittaa esille tämän lähes puolitoista vuosisataa vanhan tekstin. Kysehän on myös minun harrastuksestani.

____________________________________________________________________________

 6. Sana ja armo

 Martti Luther
Kirja on Eero Metsolan käännös  Karl Witten laatimasta Lutherin hartauspuheiden kokoelmasta.
Oy Suomen Kirja, 1946

Tähän alkuun otan Roomalaiskirjeestä pari kohtaa, joissa Luther käsittelee kastetta. 1500-luvulla oli käytössä ainoastaan upotuskaste. Minusta tässä on hyvin syvällistä opetusta. Lutherin Roomalaiskirjeen selitys myös odottaa lukemista, eli tästäkin syystä otin juuri näitä kohtia.

s.276
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? (Room. 6:3)

Tämä tarkoittaa autuaalista synnistä poiskuolemista ja autuaallista ylösnousemusta Jumalan armossa siten, että vanha ihmisemme, joka on synnissä siinnyt ja syntynyt, kasteessa upotetaan, ja uusi ihminen, joka on armossa syntynyt, syntyy tilalle. Näin ollen synti uppoaa kasteessa, ja vanhurskaus nousee ylös sen sijaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että synnin upottaminen ja poiskuoleminen saattaisi tässä elämässä olla täydellinen, tässä elämässä, ennenkuin ihminen kuolee ruumiillisen kuoleman ja maatuu mullaksi. Kasteen sakramentti eli tunnusmerkki tapahtuu nopeasti ja yhdellä kertaa, niin kuin silmillämmekin näemme. Mutta tämän merkitys, hengellinen kaste, synnin upottaminen jatkuu koko elämämme ajan ja täyttyy vasta kuollessamme. Silloin ihminen vasta oikein uppoaa kasteeseen, ja silloin toteutuu kasteen varsinainen tarkoitusperä. Sen tähden ei tämä elämä ole muuta kuin herkeämätöntä hengellistä kastetta hamaan kuolemaan asti. Jokainen, joka kastetaan, tuomitaan kuolemaan.

Siksi kristityn ihmisen elämä ei ole muuta kuin suuntautumista, pyrkimystä kohti autuaallista kuolemaa, kasteesta hautaan asti, sillä Jumala tahtoo viimeisenä päivänä tehdä hänestä jotakin aivan toista ja uutta.

s.275
 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; (Room. 6:5-6)

Tämä on totisesti oikeata apostolista puhetta. Sitä. minkä apostoli toisessa kohdassa sanoi ”Kristuksen kuolemaan kastettuna ja hänen kanssansa haudattuna olemiseksi” hän tässä nimittää ”hänen kanssansa yhtäläisessä kuolemassa yhteenkasvaneena olemiseksi”. Hän siis sitoo ja yhdistää Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen yhteen meidän kasteemme kanssa, niin ettei kastetta käsitettäisi vain pelkäksi merkiksi, vaan niin, että siihen on kätkettynä sekä Kristuksen kuoleman että hänen ylösnousemisensa voima. Kumpikin on tapahtunut sitä varten, että meissäkin kumpikin kuolema ja elämä toteutuisivat. Sillä sen tähden meidän syntimme kuoletetaan Kristuksen kuoleman kautta, toisin sanoen, otetaan kokonaan pois, että se vihdoin meissä kuolisi eikä eläisi.

Se, että meidät kasteessa pannaan upoksiin, osoittaa siis, että mekin kuolemme Kristuksessa, ja se, että me jälleen nousemme veden pinnalle, merkitsee, että mekin tulemme uudestaan elämään hänessä, samoin kuin hänkään ei jäänyt kuolemaan, vaan on ylösnoussut. Mutta tämä elämä ei saa olla eikä se voikaan olla enää elämää synnissä, koskapa synti jo aikaisemmin on meissä kuoletettu ja meidän on taytynyt kuolla pois siitä, vaan sen on oltava uutta elämää vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Nyt meitä näin ollen sanotaan Kristuksen kanssa yhteenkasvaneiksi ja häneen yhdistetyiksi, aivankuin samaan leipään leivotuiksi, että meillä olisi itsessämme sekä hänen kuolemansa että hänen ylösnousemisensa voima, ja että meissä samalla olisi, tultuamme häneen kastetuiksi, hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa hedelmä ja seuraus.

Jälkikommentti

Olen saanut tästä kastetta käsittelevästä kohdasta arvostelua. En sitä voi oikein ymmärtää, koska en ole itse osallistunut milloinkaan kärkeviin kastekeskusteluihin. Minä olen jo eläkeikäinen, ja en näe suurta eroa siinä, jos ihminen kastetaan 2kk, 12 vuoden tai 22 vuoden ikäisenä. En myöskään näe ehdottomana kysymyksenä veden laatua tai määrää.

Ajattelen erityisesti tätä Se, että meidät kasteessa pannaan upoksiin, osoittaa siis, että mekin kuolemme Kristuksessa, ja se, että me jälleen nousemme veden pinnalle, merkitsee, että mekin tulemme uudestaan elämään hänessä, samoin kuin hänkään ei jäänyt kuolemaan, vaan on ylösnoussut. Mutta tämä elämä ei saa olla eikä se voikaan olla enää elämää synnissä, koskapa synti jo aikaisemmin on meissä kuoletettu ja meidän on taytynyt kuolla pois siitä, vaan sen on oltava uutta elämää vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Nyt meitä näin ollen sanotaan Kristuksen kanssa yhteenkasvaneiksi ja häneen yhdistetyiksi, aivankuin samaan leipään leivotuiksi, että meillä olisi itsessämme sekä hänen kuolemansa että hänen ylösnousemisensa voima, ja että meissä samalla olisi, tultuamme häneen kastetuiksi, hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa hedelmä ja seuraus.” Näen siis kasteen Jumalan lahjana ja merkkinä meille, ja voimme siihen katsoa jälkikäteen liittäen näin itsemme Jeesuksen Kristuksen työhön puolestamme. Ainoa todellinen ihme on ollut Jeesuksen ylösnousemus ja kuoleman voittaminen, ja ainoa pelastus Jeesuksen ristinkuolema.

Samoin uskon, että moni syytösten, lihan, maailman ja perkeleen petosten kiusaama saattaa kaivata kastetta nimenomaan uudestisyntymisensä jälkeen riippumatta siitä onko hänet vauvana kastettu vai ei. Itse liittäisin tähän irtisanoutumisen esim. okkultismista. En osaa ajatella tätä asiaa jyrkän teologisesti. Sen sijaan en usko siihen, että kaste voisi jäädä kuin ihmisen omaksi teoksi ja julkiseksi uskon tunnustamiseksi. Se ei myöskään saa jäädä kuin toimitukseksi ilman henkilökohtaista Jumalan herättämää uskoa. Kaikki uskonelämässämme perustuu Kristuksen ansioon.

Minulla on jotenkin sydän murtunut siitä, kun näen turhia kinasteluja. Monilla lähimmäisistäni on kovia kohtaloita ja suuria vaikeuksia. Avun saanti  ja Kristuksen ansioihin turvautuminen ovat tärkeimmät asiat, se että luottaa armoon ja Jumalan uskollisuuteen. Näin voi saada hengellistä apua ja toivoa. Emme me tavalliset ihmiset osaa elää ”teologisesti oikein”. Sen kuitenkin huomaa, milloin ihminen turvaa Kristukseen vaikeuksissaan ja juurtuu Kristukseen, ja milloin hän yrittää selvitä omissa suorituksissaan ja ansioissaan.

 

 

__________________________________________________

7. Seitsemän katumuspsalmia

 

Selityksineen, Martti Luther, Suomennos on Wilheim Malmbergin, painovuosi 1897

Toisena psalmina kirjassa on psalmi 32.

Laitan siitä joitain otteita, jotka ovat koskettaneet minua.
Ceta Lehtniemi

 

Autuas on se, jonka teot ovat annetut anteeksi

Ikäänkuin sanoisi hän: ei kukaan ole vääryydestä vapaa, vaan ovat joka aika vääriä Jumalan edessä nekin, jotka harjoittavat itseään vanhurskauden töissä ja niin luulevat vääryydestä pääsevänsä; sillä ei kukaan kykene itse itseänsä irti päästämään. Siis eivät ole autuaita ne, joilla ei syntiä ole, taikka jotka itse neuvottelevat itsensä irti, vaan ainoasti ne, joille Jumala ne armosta anteeksi antaa.

Jonka synnit peitetyt ovat

Ei kukaan ole myöskään vapaa pahoista teoista, jotka Jumala meissä kaikissa aivan ilmeisesti näkee. Mutta autuaat ovat, joille Hän ne peittää, ei tahdo nähdä, ei muistella, ei tietää, vaan perinpohjin armosta anteeksi antaa. He ovat sellaisia, jotka eivät itse niitä peitä, eivät itse itsellensä anteeksi anna ja unhota, vaan soimaavat, tietävät, muistelevat ja rankaisevat.

 

Ohitan joitain jakeita ja siirryn seuraavaan:

Minä neuvon sinua ja osoitan sinulle tien, jota vaellat

Tien, jolle minä sinua tahdon. Sinä rukoilet, että minä pelastaisin sinut; älä vaivaa itseäsi, älä sinä opeta minua, älä opeta itseäsikään, jätä itsesi minulle, minä tahdon olla mestarina sinulle riittämään asti, minä tahdon sinua taluttaa tietä, jota vaeltaessasi olet minua miellyttävä.

Sinusta näyttää, että asia on pilalla, kun se ei mene niinkuin sinä ajattelet; sinun ajatuksesi on vahingoksi sinulle ja esteeksi minulle. Sen täytyy mennä ei sinun ymmärryksesi mukaan, vaan ymmärryksesi yli; paina itsesi alas ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle ymmärrykseni.

Ymmärtämättömyys on oikea ymmärrys; kun et tiedä, mihin menet, se on oikea tapa tietää, mihin menet. Minun ymmärrykseni tekee sinut aivan ymmärtämättömäksi. Niin lähti Abraham pois isänmaastansa, eikä tiennyt mihin. Hän antoi itsensä minun tietämiseni varaan ja antoi oman tietämisensä mennä, ja on tullut oikeaa tietä oikeaan loppuun.

Katso, se on ristin tie, sitä et sinä pysty löytämään, vaan minun täytyy sinua taluttaa niinkuin sokeaa; siis et sinä, ei kukaan ihminen eikä yksikään luotu, vaan minä itse tahdon sinulle opettaa Henkeni ja sanani kautta tien, jota sinun pitää vaeltaa. Ei työhön, jota sinä valikoit, ei kärsimiseen, minkä sinä keksit, vaan siihen, joka vastoin sinun valikoimistasi, ajatustasi, haluaksesi osaksesi joutuu. Tule jälessä sinne, sinne minä kutsun, ole siellä koululaisena, silloin on aika, mestarisi on silloin tullut, älä ole silloin hevonen eli järjetön eläin. Jos seuraat minua ja hylkäät itsesi, niin huomaa nyt:

 

Minä johdatan sinua minun silmilläni

En tahdo sinua hyljätä, et sinä vajoa, en tahdo sinua unhottaa; omien silmiesi tulee olla itseesi nähden suljettuina, sentähden että minun silmäni valvovat sinun ylitsesi.

Etkö ole lukenut: Herran silmät ovat vanhurskasten puoleen? ja vuori Moria merkitsee: Dominus videbit (Herra on katsova), epäilemättä että minä yksin olen sen katsova, samaten kuin minä katsoin Abrahamin eteen siellä, missä hän ei ollenkaan eteensä katsonut. Tämä lyhyesti ei ole muuta, kuin että Jumala tahtoo meiltä oikeaa, yksinkertaista uskoa sekä lujaa luottamusta, uskallusta, toivoa.

 

 

Paluu sivulle yleinen eli julkaistaviin artikkeleihin

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *