Rauhan jätän -lyhyt hartaus

21.4.2020
Joitain vuosia sitten istuin rantapenkillä meren ääressä. Otin muutaman kuvan taipuneista heinistä. Minulle tuli tunne, että tahdon puhua muutaman sanan liittyen siihen miten kauaksi meistä jää tavoittelemamme eheys tai muu vastaava. Menin mökin yläkertaan puhumaan sanelimeeni. Myöhemmin sitten yhdistin kuvat ja pienen puheeni youtubeksi. Ja hymyilyttää, että huomasin heti ensimmäisen virheeni. Kuvan kasvi ei ole kaisla. Kuitenkin se ajaa saman asian.

Minulla on ollut syvä tunne siitä, että olen joutunut kaikesta syrjään, eristyksiin ja etenkin hengellisessä mielessä täysin turhaksi. Tähän tunteeseen ja tilanteeseen mieheni tuli kotiin tuoden minulle langattomat kuulokkeet. ”Testaapa näitä vaikka omilla puheillasi.” Niin tein. Ihan hyvin kuului.

Nykyisin on valtavat määrät erilaisia live -hartauksia. Itseäni hiukan häiritsee niissä tutut kasvot, kuin yksipuolinen kontakti, ja kovin monet näköaistille tulevat havainnot. Ehkä kyse on omasta keskittymisvaikeudestani. Yritän saada puheeni sanoman linjaan sen kanssa mitä silmät katsovat. Laitoin tämän yhteen facebook -ryhmään. Kolme henkilöä piti, kun yleensä muille videoille löytyy sata tykkääjää. Mutta teen vaikka yhdelle. Olisin poistanut tämän, jos yksikään ei olisi pitänyt, tai olisin laittanut oman tykkäykseni.

CetaLena

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *