Särkymisestä

Särkymisestä

Särkymisestä on vaikea kirjoittaa, koska kyse on kokemuksesta, jokaiselle erilaisesta. Jos toinen kuvaa jotain erityistä, erilaista ja hyvin vahvaa kokemusta tämän sananpaikan kohdalla, voi toinen kokea hylkäämisen pelkoa vain sen vuoksi, että ne omat kokemukset ovat niin toisenlaiset.

Emme oikein tiedä mitä särkyminen on, mutta hengellisestä näkökulmasta siihen liittyy varmasti Jumalaan turvaamista. Ja vakuutus siitä, ettei ole hylätty, on erityisen tärkeä. Ihmiseen on asettunut jotain haurasta, ja sana vakuuttaa hyvää tällaisen särkyneen osalle.

Kirjoitin joitain vuosia sitten hartauskirjoituksen aiheesta kotisivuilleni, ja liitin aiheen kevääseen ja jäiden lähtöön. Nyt pohdin jaetta ja teemaa lokakuun keskellä ystäväni kanssa. Hän poimi tuon pätkän kirjoituksestani leikekuvaksi. Syksyllä luonto muuttuu sekä värikkääksi, harmaaksi ja myös paljaaksi, riisutuksi. Ja kaikki tämä kätkee sisäänsä lupauksen uudesta. Tässä tapauksessa tiedämme odottaa kevättä. Omalla kohdallamme emme tiedä mitä särjettynä olo tai murtuminen  tuo elämäämme. Tiedämme kuitenkin pysyvämme hyvän Jumalan käsissä.

Ceta Lehtniemi