Soliseva kevätpuro ja hengellinen jano

Muistan kovin hyvin, kuinka olin Lohjan Porlassa pienen puron pientareella. Yritin sekä äänittää, että lukea Fredrik Wislöffin kirjaa ”Levähtäkää vähän”. Jokunen ihminenkin kulki ohi ja katsoi touhuani, ehkä kuulikin. Minua tahtoi myös naurattaa. Puro kuuluu turhan voimakkaalta, mutta ei sitä tuolla maastossa ajatellut. Peura niin kuin lammaskin juo mieluiten levollisesta, pysäytetystä, tyynestä vedestä. Ihmiselle ehkä kevätpuron lorina voi tuoda veden ikävän, janon ja kaipauksen, halun tulla juotetuksi ja ravituksi.

Nyt nämä raamatunpaikat puhuttelevat kovastikin. Samoin viimeisen kuvan vihreä silmu vesimaisemaa vasten pysäyttää. Jumalan Pyhä Henki voi virvoittaa ja tehdä eläväksi. Jumala tyydyttää hengellisen janomme, kun viivymme hänen edessään. Jumalan sana on ihmeellinen, se ei raukea tyhjiin. Sanan äärellä on hyvä viipyä ihan täydessä hiljaisuudessakin.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *