Suomessakin esiintyy käsitystä, että pyhäpäivää tulisi kristittyjenkin viettää lauantaina, sapattina, kuten juutalaiset ja messiaaniset juutalaiset tekevät. Tähän asiaan otan joitain ajatuksia. Lisäksi pohdin hiukan Nikean kirkolliskokoukseen liittyvää, koska asia on ajankohtainen tulevan juhlavuoden vuoksi, myös sen herättämän rajun vastustuksen tähden.
Minulla on kesken Adolf Shaphirin heprealaiskirjeen selitys, kirjoitettu 1800 -luvun lopussa. Kirjoittajan käsitys oli, että heprealaiset uskottuaan Jeesukseen joutuivat pois synagogasta ja temppelipalveluksesta, tulivat siis karkotetuksi. Eli kirje olisi kirjoitettu ennen temppelin hävitystä (v.70). He alkoivat kokoontua sunnuntaiaamuna, Herran ylösnousemuspäivänä, Herran päivänä. Ja heprealaiskirjeen lohtu on siinä kuinka paljon suurempi on Kristuksen uhri ja hänessä saatu anteeksianto kuin temppelipalveluksen uhrikäytännöissä toteutettava, joka sekin oli luonnollisesti Jumalan antama (löytyy 3. Moos.). Eli heprealaiset menetettyään yhteyden synagogaan, saivat iloita ja lohduttautua siitä mitä he omistivat Kristuksessa.
Teol.tri, pappi, Suomen Raamattuopiston työntekijä
https://raamattuajassamme.fi/sankamo-sunnuntai-on-herran-paiva/
Auringon päiväksi (sun-day) sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhteinen kokous, jossa luetaan Apostolien muistelmia tai profeetallisia kirjoja siinä määrin kuin aika riittää. Kun lukija on lopettanut, kokouksen johtaja rohkaisee kaikkia seuraamaan näitä hyviä opetuksia. Sitten me nousemme yhdessä seisomaan ja rukoilemme palavasti. Kuten edellä sanoimme, rukouksemme jälkeen leipä, viini ja vesi tuodaan esiin, ja kokouksen johtaja lausuu taivasta kohti pyyntörukouksia ja kiitosrukouksia parhaan kykynsä mukaan. Kansa vahvistaa tämän sanomalla ”aamen”. Kiitosrukouksin siunatut aineet jaetaan jokaisen nautittavaksi. (1. Apol. 67.)
Auringon päivä (Sunday) oli roomalaisessa maailmassa tavallinen työpäivä, joten juuri tämän vuoksi kristittyjen oli pakko kokoontua hyvin varhain – ennen auringonnousua.
Näemme jo Uudesta testamentista, että sunnuntai oli kristityille pyhä päivä. Paavali kirjoittaa Korintin seurakuntalaisille, samoin kuin kaikille Galatian maakunnan seurakunnille, että ”…kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa..” (1. Kor. 16:2.) Sunnuntaina seurakunnat siis keräsivät kolehdin – silloin oltiin yhdessä koolla Herran aterian vietossa.
Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka ”sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää”. (Ap. t. 20:7–12.) Leivän murtamisen yhteydessä koolla oleva seurakunta kuunteli Paavalin pitkää saarnaa. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että Johannes sai ilmestyksensä juuri ”Herran päivänä” (Ilm. 1:10).
Nikean kirjolliskokouksessa v.325 vakiinnutettiin sunnuntai lepopäiväksi koko läntiseen kristilliseen maailmaan. Tämä päivä tai päivän aamuhetki oli ollut seurakuntien kokoontumispäivä jo varhain (näissä oli taustoiltaan pakanoita ja juutalaisia). Ei meidän kenenkään tarvitse pyhittää lepopäivää pakanallisille jumalille tai menoille, vaikka sen nimi olisikin meillä sunnuntai. Sisimmässämme tiedämme tämän. Ja vaikka valtion ja kristillisten kirkkojen yhteys on tuonut sekä huonoja että hyviä asioita, voimme silti nähdä Jumalan myös historian Jumalana.
Nikean kirkolliskokouksen paremmin muistettu asia liittyy Areiokseen. Hän väitti, että Poika, Kristus, on luotu eikä siten samanarvoinen kuin Isä Jumala. Kokouksessa Areios tuomittiin harhaoppiseksi. Raamatun pohjalta muotoiltiin kristillinen kolminaisuusoppi: ”Jumala on kolmiyhteinen – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa, mutta vain yksi Jumala.”
Sama taho, joka vaatii tooran täydellistä noudattamista, vaatii myös irtisanoutumista Nikean kirkolliskokouksesta ja sen jälkeisestä kirkkojen teologiasta. Ymmärtääkseni liike pyrkii restauraatioon ja kristillisten ja messiaanisten kirkkojen yhdentymiseen ennen Jeesuksen toista tulemusta (tai paluun mahdollistamiseksi). Kirjojen nimet ovat ”Uskonnollisuuden syövän hävittäminen” ja ”MAP VALLANKUMOUS, Antikristus paljastetaan”. Kirjoittaja on piispa, tohtori Dominiquae Bierman.
Lainaus: ”Uskonnolliset kristityt ovat myös korvanneet Jumalan sanan haluamillaan tulkinnoilla kuolemanvaarallisista Nikean kirkolliskokouksen tulkinnoista alkaen. Tämä kokous erotti kristityt uskon juutalaiselta perustukselta 300-luvulla julistamalla Tooran ja pyhät kirjoitukset pätemättömiksi ja korvaamalla ne uudessa muodossa nimellä ”Vanha testamentti”. Tämän kokouksen vahvistamaa teologiaa kutsutaan korvausteologiaksi ja sille rakennettiin kirkon oppi. Tämä teologia, niinkuin kaikki uskonnollisuus tekee, on aikaansaanut miljoonien juutalaisten murhat, jotka on tehty Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Kyseessä on karismaattinen naispiispan johtama liike, joka hämmentää kristittyjä jo monissa maissa. Suomi ei ole poikkeus.
Palaan lepopäivään ja käskyihin. Mitä tulee käskyyn ”Muista pyhittää lepopäivä”, siihen kuten muihinkin käskyihin antaa Per Wallendorf hyvän ohjeen: ajattele käskyn antajaa, Jumalaa, käskyn takana. Ymmärrät silloin, että käsky on annettu rakkaudessa ja ihmisen itsensä parhaaksi.
Juutalainen ajattelee pelastusta lain täydellisen täyttämisen kautta. Hänelle käskyn sisältö on itse käskyn kirjaimellisessa suorittamisessa. Jeesus moitti tästä fariseuksia. Paavali myös varoitti seurakuntia lähtemästä lain suorittamisen tielle, johon liittyi myös juhlapyhien tarkka noudattaminen. Kirjoituksessani ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä” pohdin vähän samoja asioita, jotain mikä liittyy lain täyttämisen mahdottomuuteen. Judaismi ja lain täyttämisen vaatimukset järkyttävät sisintäni. Samoin minua järkyttää juutalaisten kohtalo nyt ja historiassa. On järkyttänyt itkuun asti. Elän syvissä ristiriidoissa, kun nousee lakiin perustuvia messiaanisia uskonliikkeitä.
-Johtopäätökset: Mitä on osallisuus kolminaisuudesta?
Seuraavassa lainauksessa huomaa kaikuja kirkon uskontunnuksista. Kirjassa oleva lainaus on peräisin Athanasiokselta. ”Koska kaikki mikä on luotu, on luotu Kristuksen kautta, ja koska ihmisen uudistuminen on myös luomistyö, tämä tehtävä kuuluu Kristukselle. Samoin Kristus, joka oli alkutilassa ihmisten elämä ja valo, voi palauttaa tämän kadotetun olotilan, koska hän itse on Elämä. Koska Kristus oli Jumalan oma ja ainosyntyinen Poika, vain hänen kauttaan ihmisistäkin voi tulla jälleen Hänen lapsiaan. Kun synnin tähden Jumalan kuva menetettiin, meidät uudistetaan nyt Kristuksen mukaiseksi, joka on Jumalan olemuksen kuva. Jumalan pelastustyön tarkoitus on, että meidät sovitettaisiin ja palautettaisiin armon ja rakkauden tilaan. Koska Kristus on täynnä Jumalan armoa ja rakkautta (Joh. 1:14; Joh.17:26), yhteydessä häneen me voimme tulla Jumalan armon yhteyteen ja hänen rakastamikseen.”
Chemnitz perustelee sitä, että Kristus oli todellisesti samaa olemusta meidän kanssamme, lihaan tullut. Vain näin Kristus on Välimiehen virassaan meidän vapahduksemme. Tämän kaltaista pohdintaa on joskus teologinen kirjallisuus. Itselleni kirkon ongelma ei olekaan näissä asioissa, vaan muissa.
Lähinnä suren sitä, jos ei pysytä evankeliumissa ja sanassa. Pelkään, että kirkko keskittyy niin virallisiin ”kirkollisiin” asioihin, ettei siihen mahdu uskovien yhteyttä ja elävää uskoa, jota ei ehkä osata ilmaista ”oikein”. Samoin kirkon tiivis yhteys kaikkeen muuhun elämänpiiriin voi hämärtää näkemästä useita oleellisen tärkeitä hengellisiä asioita. Elävä Pyhän Hengen synnyttämä usko on joskus kuin häiriötekijä, koska se ei perustu lakiin tai perinnäissääntöihin eikä se ole mieleistä monellekaan taholle. Se on usein outoa myös kirkon tai kristillisen seurakunnan sisällä.
Olen äärettömän kiitollinen kirkolle Raamatusta KR33/38. Vanha testamentti käsittää juuri tooran ja pyhät kirjoitukset hepreasta käännettyinä. Käytän koko Raamattua ja välillä luen hyviä opetuksia ja selityskirjoja. Pidetään se mikä on hyvää.
Eletään Kristuksen lahjoittamassa armossa ja rakkaudessa vapaina – ei orjuuden ikeessä. Me olemme kalliisti ostetut Kristuksen ristin lunastustyön kautta. Ei siis palata minkään tahon vaatimiin kahleisiin. Myös Nikean uskontunnustukseen voin yhtyä sydämestäni ja vapaasti. Silti uskon saa tunnustaa näinkin lyhyesti: Jeesus Kristus on Herra.
Ceta