Herättäjä -lehti 03.01.1925 Katolikunnan käännynnäispuuha, Herättäjälle kirjoitti arkkipiispa Gustaf Johansson. Otan kirjoituksen esille, koska rengastamani kohta päätyi kirjasen ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” suomennoksen esipuheeseen osoittamaan kuinka myös arkkipiispa oikeutti juutalaisvihan. Tämän Martti Lutherin kirjan suomennoksen toimitti sotilaanakin Saksassa ollut selkeän antisemitistinen T. T. Karanko yhdeksän vuotta Gustaf Johanssonin kuoleman jälkeen.
Gustaf Johansson (10. tammikuuta 1844 Ylivieska – 24. heinäkuuta 1930 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 1899–1930. Käsittelemäni Herättäjä -lehden kirjoitus on tammikuulta 1925. Lutherin kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” suomennos ilmestyi 1939.
Karangon esipuheeseen (s.8) kirjoittama lainaus Gustaf Johanssonilta: ”Juutalaiset odottavat Messiasta, joka tuo heille maailman vallan. Messias on tullut, mutta hän ei ollut semmoinen kuin juutalaiset toivoivat. He kokoavat rahoja ja koettavat kaikin keinoin heikentää muita kansoja, jotta Messiaalla tullessaan olisi helpompi päästä valtaan. Tämä väärä messiastoivo kannattaa juutalaisten pyrintöjä, mutta se pettää, sillä lupaus Messiaan maailmanhallinnosta toteutuu tulevassa maailmanajassa. Siionismi on luopunut isien uskosta ja uskonnosta. Herättäjä, n:o 1, 3/1. 1925)” Leikekuvassa nuoli näyttää lyijykynällä rengastamani kohdan. Se on noin viisi prosentti (5/100) koko Herättäjä -lehden artikkelista.
Suomen juhlavuonna 2017 kirjoitettiin ja julkaistiin tutkimuksia ja artikkeleja liittyen Suomen papiston ja piispojen antisemitismiin maailmansotien välisenä aikana. Kirjoittajana oli useammin toimittaja ja historioitsija kuin teologi tai muu luterilaiseen uskoon perehtynyt henkilö. Vaikuttaa siltä, että juuri yllä oleva lainaus siirsi Gustaf Johanssonin vahvasti juutalaisvastaiseen leiriin. Lutherin juutalaisista ja heidän valheistaan kertovaa kirjaa ladattiin suuri määrä Heldan sivuilta juuri vuoden 2017 alussa. Nyt on kulunut 100 vuotta tuosta Herättäjä -lehden kirjoituksesta. Tulostin sen ja liimasin kokonaisuudeksi lukemisen helpottamiseksi. Eiköhän ole aika paneutua artikkeliin, josta pieni murto-osa päätyi antisemitistien käsiin. Mitä Johanssonin artikkeli käsitteli?
Herättäjälle kirj. arkkipiispa G. Johansson
Alku kertoo kirjoituksen päämäärän: ”Ihmiskunnan syvin taistelu käy uskon ja epäuskon välillä. Uskova etsii ylimaallista elämää ja valoa ja voimaa itselleen ja siihen uudistustyöhön, joka on käymässä hengen alalla koko maailmassa. Epäusko työntää tyköään ne vaikutteet, jotka ylimaailmasta koskettavat omaatuntoa, eikä se tahdo tietää mitään Jumalasta ja Vapahtajasta. Kasvava materialismi on epäuskon kehitystä tukenut, ja sen valta on nykyajan suurin onnettomuus. Katolikuntakin on kiivaassa taistelussa epäuskon kanssa, ja luulisi sillä olevan siinä riittävästi työtä, mutta se toimii väsymättä muita kirkkokuntia vastaan, jotka myös ovat taistelussa epäuskon kanssa.”
Osa artikkelista käsittelee katolista kirkkoa, sen valtavia, loisteliaita kulkueita, pyhimysten kuvia, kardinaalin vierailua Pohjoismaissa, paavia Kristuksen sijaisena ym. Katolisen kirkon julistama kirkonkirous mainitaan tähän tapaan: ”Katolinen kirkko julistaa kirouksen muiden kirkkokuntien yli, jota saadaan sen juhlista kuulla, mutta se unohtaa kirkon Herran sanat: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. (Matt. 7:1,2) Ei ole millään kirkkokunnalla oikeutta julistaa kirous toisen kirkkokunnan yli.” Pieni osa artikkelista on luonnollisesti protestanttisen uskon puolustusta. Uskonpuhdistus ja Luther mainitaan.
Artikkelin loppuosasta lainaan vielä pätkän koskien katolisia juhlakulkueita: ”Ja Wilhelmsdorfissa otti samanlaiseen juhlakulkueeseen osaa 40000 henkeä, 380 yhdistystä 365 lippuineen (Germania 18. elok. 1924). Mitä Kristus tästä ajattelee? Tuli hän kerran Jerusalemiin kansanjoukon huutaessa Hoosianna, mutta hän itki.”
Tämän jälkeen tulee tuo lainaus koskien juutalaisuutta. Johansson palaa lopussa vielä katolisuuteen: ”Paavikunta tavoittelee Rooman valtakunnan maailmanvaltaa ja toivoo sen ajan koittavan, jolloin se voi hallita kaikkia kansoja. Lupauksen sana toteutuu yhdestä Paimenesta ja yhdestä laumasta, mutta tämä rauhan aika tulee vasta Kristuksen tullessa.”
Kirjoitus on valtaa ja materialismia vastustava sekä suunnattu etenkin katolisen kirkon käännytystyötä vastaan. Pieni sivuosa on lauseilla, jotka viittaavat juutalaisten odottavan Messiasta, mutta väärällä tavalla, maallisen vallan tuovana kuninkaana. Tässä yhteydessä oli viittaus rahaan ja haluun heikentää muita kansoja. Silti tämäkin liittyy hyvin kirjoituksen alkuun ja kokonaisuuteen. Arkkipiispa Johansson oli suuresti huolissaan epäuskon ja materialismin kasvusta ja katolisen kirkon halusta vetää suuruudellaan ja loistollaan puoleensa Suomenkin luterilaisia kansalaisia ja pappeja.
Ceta Lehtniemi
En tietenkään tällä artikkelilla pyri kertomaan, ettei juutalaisvastaisuutta olisi ollut Suomessa 1900 -luvun alussa. Ikävä kyllä sitä oli. Otan kirjoituksessani vain esimerkin siitä miten yksi murto-osa tärkeän vaikuttajan kirjoituksesta voidaan lähes vuosikymmen myöhemmin liittää täysin toiseen yhteyteen, tässä tapauksessa tukemaan T. T. Karangon omia juutalaisvastaisia ajatuksia. Valta, loisto ja raha sekä katolisen kirkon tekemä käännytystyö oli arkkipiispan huolena.
Olen lukenut Heldan kautta väitöskirjoja ja 1900 -luvun alun hengellisiä lehtiä ja antisemitistista Tapparamiestä. Luin luonnollisesti perusteellisesti muistiinpanoja tehden Lutherin kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan.” Olen siis varsin hyvin selvillä kaikenlaisesta pahasta ja väärästä.
Mutta jääkö elämään väärä leima Gustaf Johanssonin tai Martti Lutherin ylle, niin ettei heitä kohta voi edes lainata. ”Niin, hänhän oli juutalaisvastainen, vihasi juutalaisia!” Olemmeko selvillä näiden miesten välittämästä hyvästä? Ja saako joku myös nykyisin ikävän leiman otsaansa vastaavalla tavalla?