Tänään kuljin kameran kanssa pitkään itsekseni saaressa. Oli alkuilta. Aurinko valaisi puiden latvukset. Päästyäni pienen matkaa kohti matalikkoa rannalla olevan risukon lähelle, pysähdyin kuin vaistomaisesti kuuntelemaan. Peukaloisen naksuttelu kuului, mutta näin vain kahdesti pienen vilauksen linnusta. Kas, lepän runkoa myöten kiipesi puukiipijä. Ihana hetki – ei yhtään kuvaa.
Jatkoin matalikon reunustaa pientä polkua myöten. Kuulin jotain hentoa, outoa linnun ääntä. Pysähdyin. Harmi, ettei putki ollut valmiina, kun pikkutikka lähti lentoon muutaman metrin päästä. Samassa jokin vaalea lintu lensi vasemmalla pääni yläpuolella. Suuntasin putken ylös oksalle, mihin lintu jäi hetkeksi. Laitoin ”sarjatulen” soimaan. Kameran näytöltä vasta tunnistin pyrstötiaisen. Muutaman linnun parvi kiirehti pois lennähdettyään puiden yläoksilla. Sain tunnistuskuvan.
Otin vielä joitain ruskakuvia ja palasin mökkiin. Hemmottelin itseäni vielä menemällä maisemakalliolle katsomaan auringonlaskua. Mukaan otin kameran ja puhelimen. Otin varoiksi myös otsalampun. Tosin vain yhden kerran olen unohtunut niin pitkäksi aikaa ihailemaan illan sävyjä, etten ollut löytää polkua takaisin mökille. Nyt oli taivas niin vaalea, ettei lamppua tarvinnut.
Nämä viimeiset tunnit täällä meren saaressa ovat olleet levolliset ja kauniit. En tarkoita ainoastaan luontoa. Minussa on tapahtunut jotain. Jokin puristus ja kiristys on poissa. Jo aamulla oli jokin muuttunut ja täällä saaressa muutos on jatkunut.
Kamina pitää pientä huminaa, hehkuu aivan hiukan. On aika mennä nukkumaan.
Ceta
Kiitos myös paperikirjeestä, kirjekortista kuten minä sanon. Ihania merellisiä päiviä teille! Ceta
Olipa ihana yllätys, että sain tänne kirjeen pitkäaikaiselta ystävältä, koulutoverilta. Lyhensin tekstiä ja nimiä, mutta laitoin itselleni talteen koko kirjeen. Ihanasti sanot:
”Luonto kertoo paljon Luojasta. Saaristomme ja meri siinä kaikkialla saarten ympärillä on ainutlaatuista aluetta! Kun nyt ryhdyn oikein ajattelemaan, huomaan ja muistan, että aivan kaikkialla on ihmeellistä luontoa. Olen itsekin ihme, samoin Sinä, Ceta.”
Siunausta ja varjelusta teille kaikille sinne Fuerteventuralle, joka on tuttu saari myös meille. Ceta
Olen juuri tehnyt matkaselvityksen tietokoneella. Ennen kuin suljen koneen, jää tämän illan viimeiseksi lukemiseksi Sinun tunnelmallinen kuvauksesi saaressanne kokemastasi ja näkemästäsi. Olen pian – ylihuomenna – poikani perheen kanssa toisella saarella, Fuerteventuralla. Koetan siellä tarkkailla luontoakin, erityisesti lintuja, vaikka tiedän, että suureksi osaksi aikani kuluu vuokraamamme villan uima-altaan reunalla.
. . .
Vietin neljänä kesänä viikkoja E:n huvilasaaressa Hiittisissä. Nyt se paikka olisi liian rankka hänelle, liikaa kipuamista ylös alas portaikoissa rantalaiturilta saaren huipulle. Mutta opin silloin paljon ihan uutta merestä ja saaressa asustamisesta, sekä vesitse liikkumisesta. Elämä on hieno seikkailu! Maakrapu pääsi meren tuntumaan! Eikä mikään tässä elämässä ole sattumaa.
Luonto kertoo paljon Luojasta. Saaristomme ja meri siinä kaikkialla saarten ympärillä on ainutlaatuista aluetta! Kun nyt ryhdyn oikein ajattelemaan, huomaan ja muistan, että aivan kaikkialla on ihmeellistä luontoa. Olen itsekin ihme, samoin Sinä, Ceta. Ollaan kiitollisia siitä, että saamme olla vielä mukana tässä kaikessa mitä on.
Pysy terveenä, rakas kouluaikainen ystäväni, jonka muisteleminen yhä lämmittää sydäntäni. Vaikka en osaa enää olla aktiivisempi.
Yön jälkeen alkoi myrsky. Tuli sähkökatko noin klo10. Jätimme syystoimet kesken. Pakkasin pakastetut marjat mukaan ja palasimme kotiin. Sähkökatkoksen arvioitu kesto on noin klo18 saakka eli kahdeksan tuntia. Saaristolaisena olen tottunut säiden vaihteluun ja huomioimiseen. Aika töyssyttelevää merta myöten jouduimme palaamaan saaresta. Kaikki hyvin.