Käytän kirkkoraamattua 33/38. Kirje heprealaisille, Adolf Saphir, 1899 WSOY, 782 sivua, englannin kielestä suomentanut Matti Tarkkanen. Alkuperäinen teos julkaistiin 1874. Eksegeettinn tutkielma Teologi ja sielunpaimen, Keijo Nissilä, Heprealaiskirjeen kirjoittaja sielunhoitajana, Helsinki 1981, 123 sivua. Näitä kirjoja olen lukenut rinnalla.
Hebrealaiskirje:
8:1 Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa,
8:2 tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen.
8:3 Sillä jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja, jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on jotakin uhraamista.
8:4 Jos hän siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja,
8:5 ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: ”Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin”.
8:6 Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
8:7 Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.
8:8 Sillä moittien heitä hän sanoo: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
8:9 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.
8:10 Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
8:11 Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
8:12 Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.”
8:13 Sanoessaan ”uuden” hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.
Alkulause tälle artikkelille
Adolph Saphir kasvoi Unkarissa juutalaisperheessä, joka kääntyi kristinuskoon. Tämä antoi Saphirille hyvän pohjan käsitellä Heprealaiskirjettä, kun vielä huomioi hänen laajat teologiset opintonsa. Hän toimi presbyteerikirkon ja juutalaislähetyksen parissa ainakin Belfastissa ja Lontoossa. Lähteenä käyttämäni kirja on Matti Tarkkasen englannin kielestä suomentama. Tarkkanen toimi Suomen Lähetysseurassa pitkään. Luen myös Keijo Nissilän tulkielmaa hiukan tässä rinnalla. Hänen taustansa on lestadiolaisuudessa.
Adolf Saphirin kirjan pohjalta sivuilta 391-453
Kristus ylimmäisenä pappina taivaassa
Jeesus on ylimmäinen pappimme taivaissa. Tämä on se pääasia, johon kirjeemme kaikki edelliset opetukset kohdistuvat. ”Meillä on sen kaltainen ylimmäinen pappi, joka istuu majesteetin istuimen oikealla puolella taivaissa”. Jumala on puhunut meille Pojassansa, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, ja jonka kautta hän on myös tehnyt maailman. Jeesus on tehtyään itse kauttansa syntiemme puhdistuksen, istuutunut profeetallisen sanan mukaan majesteetin oikealle puolelle, missä hän nyt on kuninkaallisessa arvossa ja vallassa.
Jos Jeesus on Poikana Jumalan oikealla puolella, niin siitä on johdonmukaisena seurauksena, että koko aaronilaiseen pappeuteen ja ensimmäiseen pyhäkköön liittynyt armotalous on kadonnut, ja että Jeesus, ei enää maan päällä, vaan kaikkein pyhimmässä, on nyt oikea ja iankaikkinen ylimmäinen pappi, uuden ja paremman liiton takausmies. Juuri tässä on ainoa turva ja lohdutus niissä vainoissa ja kiusauksissa, joihin heprealaiskristityt olivat joutuneet. Juutalaiset heidän ympäristössään riippuivat yhä vanhassa liitossa ja painostivat kirjeen vastaanottanutta juutalaistaustaista seurakuntayhteisöä palaamaan takaisin yhteyteensä.
Pojan iankaikkinen kirkkaus, hänen jumalallinen valtansa luomistyössä, hänen keskeinen asemansa tulevaiseen perintöön nähden, hänen herrautensa yli enkelien, hänen istumisensa Jumalan oikealla puolella – kaikki nämä suuret totuudet tuodaan eteemme osoittamaan, kuinka täydellinen on istuimella istuvan kuninkaallinen pappeus. Pojan todellinen ihmisyys, lihaksi tulemisen salaisuus, on kerrottu toisessa luvussa. Hän oli kaikessa tehty veljiensä kaltaiseksi voidakseen tulla laupiaaksi ja uskolliseksi ylimmäiseksi papiksi. Kolmannessa luvussa oli tarkoitus osoittaa, että Jeesus, ylimmäinen pappi, on täydellinen välimies, ja että Poika on suurempi kuin Mooses.
Neljännessä luvussa on meille kaikille rakkaat sanat Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. (4:15,16)
Viidennessä luvussa kuvattiin Melkisedekin kaltaista täydellistä pappeutta. Siinä kehotettiin katsomaan häntä, joka kärsimisensä ja kuolemansa kautta on tullut ylimmäiseksi papiksi. Pappeuden muuttuessa muuttuu välttämättä myös armotalous. Heprealaiskirjeen pääpaino on siinä, että Jeesus on taivaassa ylimmäisenä pappina. Kirjeessä tarkastellaan taivasta pyhäkkönä, missä ylimmäinen pappi rukoilee meidän edestämme. Heprealaiskirjeen tarkoituksena oli lohduttaa ja samalla kehottaa juutalaisia, joiden usko oli koetuksella sen vuoksi, että he olivat joutuneet suljetuiksi ulos jumalanpalveluksesta Jerusalemin temppelistä. (Saphir 391-397)
Todellinen liitonmaja (Hepr. 8:1-5)
Aikaisemmin vastakohtina oli laki ja evankeliumi tai armo ja työt. Nyt pääpaino kohdistuu paikkaan, jossa ylimmäinen pappi toimittaa tehtäviänsä. Vastakohtana on maallisen ja ajallisen eroavaisuus taivaallisesta ja iankaikkisesta. Leeviläinen pappispalvelus ja armotalouskausi päättyi, kun temppelin esirippu repesi kahtia Jeesuksen antaessa henkensä puolestamme ristillä. Ulkonaisesti temppelipalvelus jatkui temppelin hävitykseen asti noin vuoteen 70.
Temppelin ja siinä tapahtuvan palveluksen ollessa voimassa, heprealaisten oli vaikea käsittää kutsumuksensa ja jumalanpalvelustoimensa taivaallista luonnetta. Heistä näytti, että usko Messiaaseen sulki heidät Messiaan kansan siunauksista ja etuoikeuksista. Missä siis oli uskovien heprealaisten paikka?
Jeesus on ylimmäisenä pappina taivaassa. Temppelimme on taivaallinen. Se pysyy ikuisesti ja sen kirkkaus on pysyvää. Kaikki tämä sisältyy siihen perustotuuteen, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Pojan pappeus ei perustu enää vanhaan liittoon, vaan on eroittamattomassa yhteydessä uuteen, missä lahjoitetaan jumalallinen rakkaus ja elämä armon ja lahjaksi saadun vanhurskauden kautta. Tässä uudessa armotaloudessa anteeksi saaneet ja uudestisyntyneet syntiset palvelevat Isää hengessä ja totuudessa.
Jos Jeesus, Jumala ja ihminen samassa persoonassa, on ylimmäinen pappimme, on pyhäkkökin, jossa me palvelemme, ylhäällä. Tämä maja asetetaan vastakohdaksi erämaavaelluksen ilmestysmajalle. Taivaallinen pyhäkkö ei ole ihmisen rakentama eikä katoava. (Saphir ss. 416-418)
Liitonmaja esitti ihmeellisiä totuuksia Israelille. Sen uhreissa ja säädöksissä Jumala julisti kansalleen heidän syntiensä anteeksiantamusta. Hän toi heidät itseään liki sovituksen ja välityksen kautta. Hän paransi heidän kipunsa ja lohdutti heidän sydämiänsä. Kaiken lopullisena tarkoituksena oli ilmoittaa Jumalaa itseään, hänen täydellisyyttään ja kirkastaa hänen kunniaansa.
Kaikissa anteeksiannon lahjoissa, kaikissa Jumalaa lähestymisen etuoikeuksissa ilmaisi Herra oman täydellisyytensä ja kunniansa. Siinä näki Israel Lunastaja-Jumalan kunnian. Kaikkialla toteutui kaksi tarkoitusperää: syntisen, vikapään ja erehtyvän ihmisen tarpeet täytettiin, ja tässä armoteossa Jehovan mieli ja kirkkaus ilmoitettiin. Samoin me ristiinnaulitussa Kristuksessa omistamme kaiken, mitä tarvitsemme, ja näemme nämä Jumalan ominaisuudet ja aivoitukset.
Sillä hänessä on Jumalan maja ihmisten keskellä. Hänessä asuu jumaluuden täydellisyys ruumiillisesti, jotta me hänessä asuessamme olisimme Isän yhteydessä. Esikuva täyttyi Jeesuksen lihaantulemisessa: ”Ruumiin sinä olet minulle valmistanut.” Jeesus asui ihmisten keskuudessa kuten liitonmaja oli kansan keskellä. Liitonmaja oli Herran kirkkauden läpitunkema ja pyhittämä. Jeesus oli sekä ihminen että pyhä Jumala. Tässä majassa näkyi Jumalan kunnia.
Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa Jeesus selittää kuinka hän ei ole ainoastaan maja, vaan myös se temppeli, joka pysyy iankaikkisesti. Tämä temppeli piti ensin rikottaman, Jeesuksen täytyi kuolla, mutta se piti uudelleen rakennettaman kolmantena päivänä hänen ylösnousemisensa kautta. Tämä näkyi myös siinä, kun temppelin esirippu repesi kahtia. Taivas ei ainoastaan auennut tuolloin, vaan pääsy avattiin kaikille syntisille, jotka uskovat Jeesukseen.
Isä on saattanut meidät omaan välittömään yhteyteensä Pojassaan. On vaikea yhteensovittaa kaikki eri näkökohdat Kristuksesta, joka on pyhäkkö, pappi, ja uhri. Saamme pysähtyä katsomaan häntä ainoana, joka on kaikki kaikessa. (Saphir ss. 417-424)
Liiton arkki ei ollut ainoastaan istuin, jossa Jumala ilmoitti itsensä pyhyydessään. Se oli myös istuin, missä ilmeni hänen suhteensa kansaansa. Kaikissa esikuvissa tuli näkyviin Jumalan vanhurskaus syntiin nähden, mutta hänen laupeutensa syntiseen nähden. Juuri tässä Jumala ja syntinen kohtasivat toisensa. Vain Jeesuksessa meillä on tämän kuvan täydellinen täyttymys. Hänessä yhtyvät Jumala ja ihminen. Hänessä Jumala ja ihminen asuvat ja ovat toistensa osallisuudessa. Jeesuksessa ja Jeesuksesta olemme saaneet Hengen. Jumala asuu nyt pyhissään Henkensä kautta, jonka kautta he tulevat pyhäksi temppeliksi hänelle. Me rakennumme toistemme kanssa hänessä (Kristuksessa) Jumalan asuinsijaksi Hengessä (Ef.2:21,22). Me olemme hengellinen huone, jossa tuodaan Jumalalle kiitoksen ja kuuliaisuuden uhreja. Jumala Kristuksessa, me Kristuksessa, Kristus meissä. (Saphir s. 425)
Herra hoitaa pappeuttansa taivaassa. Hän palvelee Jumalan edessä ja toimii meidän hyväksemme lahjoittaen meille uuden liiton siunauksia. Ylimmäisellä papilla piti olla uhrattavaa, jotta hän saattoi lähestyä Jumalaa. Siten oli suurella ylimmäisellä papilla taivaaseen astuessaan jotain Isälle tuotavaa. Me tiedämme, että uhri uhrattiin, kun Jeesus kuoli ristin päällä. Suuren sovintopäivän esikuva sai täyttymyksensä Golgatalla. Hänen kallis verensä vuodatettiin kirouksen puussa. Mutta niinkuin jo esikuvassa kävi ilmi, kuului Jeesuksen veri, vaikkakin maan päällä vuodatettu, taivaalliseen pyhäkköön. Jeesus menee oman verensä kautta kaikkeinpyhimpään. Tämä on ainoa oikea ja todellinen lepytys syntiemme tähden.
Nyt on ylimmäinen pappi yhden uhrinsa vuoksi taivaassa, siellä voi olla vain yksi temppeli. Jumalan anteeksiantava, laupias ja kirkas läsnäolo ilmenee nyt istuimelta, jolle Jeesus on korotettu. Nyt Jeesus on iankaikkinen välimies ja pappi. Hän on taivaallisessa pyhäkössä Jumalan oikealla puolella ja lähettää sieltä Hengen meidän sydämiimme. Näin uskovaiset ovat hengellinen, papillinen valtakunta. He lähestyvät Jumalaa uskon täydessä varmuudessa.
Uuden liiton lupaukset ovat hengellisiä ja ikuisia. Syntien anteeksisaaminen, Jumalan tunteminen, osallisuus Jumalan kanssa, hänen asumisensä meidän sydämissämme, taivaassa talletettu perintö, sellaisia ovat uuden liiton lupaukset ja lahjat.
Lupaukset ovat ehdottomia, suuren välimiehen ja ylimmäisen papin varmentamia. Ne ovat parempia kuin vanhan liiton lupaukset. Ne on annettu Kristukselle jo ennen maailman alkua ja vuotavat siitä äärettömästä rakkaudesta, jolla Isä rakastaa ainoaa Poikaansa, jossa hän on meidät omakseen ottanut. Lupaukset ovat parempia, sillä uudessa liitossa kuuluvat siunaukset kaikille, juutalaisille ja pakanoille, ja yhdistävät kaikki uskovaiset kuninkaalliseksi pappeudeksi, jolla on vapaa pääsy Isän tykö yhdessä Hengessä.
Kun vertaamme vanhaa ja uutta liittoa toisiinsa, niin huomaamme miten ihmeteltävän selkeä, yksinkertainen ja sisältörikas omistamamme jumalallinen opetus on. Pienet lapsetkin sen ymmärtävät jo sanoissa Jeesus, Hyvä Paimen tai turvaaminen Vapahtajaan. Saamme katsoa Jeesukseen ja vastaanottaa kaiken häneltä. Niinkuin hän rakasti omiansa loppuun asti, niin rakastaa hän heitä nyt ja kautta kaikkien aikojen. Hän tahtoo palata ottamaan meidät tykönsä. Hän on sama rakastava, palveleva Jeesus kuin maan päällä ollessaan. Rakkautensa, voimansa ja kirkkautensa täydellisyydessä korotettu Herramme, Jumalan Poika, ihminen Kristus Jeesus, on aina toimimassa pyhiä varten ja heidän hyväkseen. Vain uskon kautta voimme rukoilla Jumalaa ja vain uskon kautta voimme käsittää hengellisiä todellisuuksia. (Saphir sivuilta 426-435)
Kuinka suuri onkaan vanhan ja uuden liiton vastakkaisuus! Toiselta Jumala vaatii syntiseltä ihmiseltä: ”Sinun pitää!” Toisessa Jumala lupaa: ”Minä tahdon!” Toinen on ehdollinen; toisessa ilmestyy Jumalan vapaa armo ja Jumalan rajaton voima. Toisessa tehdään lupaus ihmisen tottelemattomuuden kautta tyhjäksi; toisessa ovat kaikki Jumalan lupaukset ”Niin” Kristuksessa ja ”Aamen” Kristuksessa. Uudessa liitossa on Kristus kaikkena; hän on Alfa ja Oomega. Kaikki on Jumalasta, ja kaikki on varmaa ja pysyvää. (Saphir ss. 445,446)
Uuden liiton siunaukset perustuvat kaikki syntien anteeksisaamiseen. Jumala lupaa painaa lakinsa meidän mieliimme ja kirjoittaa ne meidän sydämiimme, koska hän on sovitettu meidän vääryydestämme eikä enää muista meidän syntiämme. Syntien anteeksisaaminen ei ole alku, vaan se on perustus, lähde, se on kuin kaikkien jumalallisten siunausten äiti. (Saphir s. 446)
Tätä täydellistä anteeksiantamusta jakamalla tekee Jumala sydämen uudeksi ja kirjoittaa siihen lakinsa. Laki käskee rakastamaan. Lain täyttäminen edellytti elämää ja henkeä, ja toisaalta lain täyttämisen kautta eivät kuolleet sielut voi tulla eläviksi. Pyhä Henki saadaan evankeliumin saarnan kautta, syntien anteeksisaamisen kautta, uuden liiton kautta. Nyt on Jumalan pelastava armo ilmestynyt opettamaan meitä ja näyttämään synnin meissä. Persoonallinen Jumalan tunteminen on hengellisen elämämme salaisuus. Se on turvanamme erehdyksiä ja syntiä vastaan. Se on Jumalan suuri ja alituinen lahja, Kristuksen lunastuksen hedelmä. (Saphir s.449, s.453)
Meillä on Pyhän Hengen voitelun kautta myös Opettaja, joka johdattaa kaikkeen totuuteen. Kaikki hengellinen elämä vuotaa Jeesuksesta Vapahtajastamme. Hänen kallis verensä ei ole ainoastaan rauhamme, vaan myös väkevyytemme.
Uusi liitto on armon ja elämän liitto, jossa turvamme on Kristuksen työssä. Kristus on meille viisautena, vanhurskautena, pyhityksenä ja lunastuksena. Sydän on uudeksi luotu ja Pyhä Henki on lahjoitettu meissä asuvaksi Hengeksi. Jumala on Isämme ja me olemme hänen lapsiansa. Kaikki nämä autuaalliset asiat ovat alkuisin sekä saavat elinvoimansa ja kestävyytensä lunastuksesta, joka täytettiin Golgatalla. Ne jaetaan meille taivaallisesta pyhäköstä Välimiehen kautta, joka oli Pääsiäislampaana ristin päällä. (Saphir ss.452-454)
Olen ymmärtänyt tämän luvun äärellä, että saan jakaa näitä löytöjäni eteenpäin kovin keskeneräisinä. Vaikeudet löytää oikeita sanoja tekee minut todella tavattoman epävarmaksi. Korjailen useaan kertaan ja yritän selventää sisältöä. Kätkeydyn nyt siihen armoon Kristuksessa, mistä yläpuolella olevat sanatkin kertovat. Ylimmäinen pappimme tietää nämä ihmisen puutteet ja virheet. Hän rakastaa ja jakaa armoaan.
Ceta Lehtniemi