Poimin kahdesta luvusta muutaman jakeen:
9:11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa,
9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.
10:1 Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
10:2 Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
10:3 Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
10:4 Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
10:6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
10:7 Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala’.”
10:8 Kun hän ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
10:9 sanoo hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi”. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Iankaikkinen lunastus Kristuksessa
Nämä esiin laittamani jakeet ovat niin tavattoman selkeitä ilman lisäsanojakin. Kristus antoi vapaaehtoisesti oman ruumiinsa kertakaikkiseksi uhriksi. Synnit on sovitettu, koko maailman kaikki synnit kertakaikkisella uhrilla. Tämä merkitsee uhrikäytännön loppua. Se merkitsee myös lain loppua vanhurskauden tienä. Kristus on meidän vanhurskautemme. Olemme Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan pyhitetyt.
Mihin uuden liiton kristitty tarvitsee esikuvia ja lakia? Voisiko ikään kuin alkaa suoraan Uudesta testamentista ja evankeliumeista? Mielestäni näin ohittaisimme Jumalan aivoitukset liittyen valittuun kansaan ja tälle annettuun lakiin ja esikuviin sekä lupauksiin myös. Jo Raamatun ensi lehdiltä lähtien saamme oppia Jumalasta ja ihmisestä, synnistä ja tulevasta Sovittajasta, Vapahtajasta, Messiaasta. Tämän ymmärräme, kun tutkimme Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin. Synti vaati uhrin, sovituksen. Sitä ei voitu kuitata anteeksi annetuksi ja unohdetuksi vain jonkin inhimillisen asian perusteella, jonkin pahoittelevan sanan tai suorituksen tähden.
Kristuksen ja sovituksen kirkkaus loistaa meille jo läpi Vanhan testamentin. Samoin Jumalan pyhyys ja ankaruus syntiä ja epäjumalanpalvelusta kohtaan näkyy Israelin kansan vaiheissa ja temppelipalveluksessa, kuten myös Jumalan kutsu, uskollisuus ja kansastaan huolehtiminen. Myös läpi Uuden testamentin viitataan vanhaan. Heprealaiskirje ja Ilmestyskirja lienevät tästä parhaat esimerkit.
Jumalan sana on laaja ja ihmeellinen kokonaisuus, jota pääsen kuin aavistuksen verran ihmettelemään. Otan Adolf Saphirin kirjasta Kirje heprealaisille (1899, Porvoo, WSOY) lainauksen koskien salattua Jumalaa:
Kaikkein pyhimmässä ei ollut valoa. ”Herra on sanonut asuvansa pimeydessä” (1 Kun. 8: 12). Me luemme, että pilvet ja pimeys ympäröivät Jumalaa, ja kuitenkin tiedämme, että hän on valkeus ja puettaa itsensä valkeudella niinkuin vaatteella. Kuitenkin valkeus, jossa Jumala asuu on pimeä kirkkauden ylenpalttisuuden tähden. Yksikään ihminen ei voi sitä lähestyä. Ei ole kukaan koskaan Jumalaa nähnyt. Kuitenkin tämä Jumala, joka on rajaton ja käsittämätön, asuen valkeudessa ja sanomattomassa kirkkaudessa, on pyhä Jumala, jonka rakkaus iloitsee saadessaan vetää valittua kansaansa luokseen ja rikastuttaa heitä armonsa tyhjentymättömillä rikkauksillansa.
Hän, joka on Jumalan kunnian kirkkaus, näkymättömän Jumalan kuva, lähetettiin luoksemme, ja näin me näimme valkeuden Jumalan valkeudessa. Niin kuin Jumala, joka on valkeus, sanoi ensimmäisenä päivänä: ”Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli”, niin on hän antanut meidän tuntea sen kirkkauden, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoista. Tätä kirkkautta saamme katsoa, ja kuitenkin on kyse samasta täydellisestä ja äärettömästä valkeudesta. Joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän.” (Saphir s.486)
Ja tee myös seitsenhaarainen lamppu puhtaasta kullasta. Tee lamppu jalkoineen ja varsineen kohotakoista tekoa; sen kukkakuvut, nuput kukkalehtineen, olkoot samaa kappaletta kuin se. … Ja tee siihen seitsemän lamppua, ja lamput asetettakoon niin, että seitsenhaarainen lamppu heittää valonsa etupuolelle. (2 Moos. 25:31,37)
Herran enkeli puhutteli Sakarjaa:
Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa.
Ja hän sanoi minulle: ”Mitä sinä näet?” Minä vastasin: ”Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. (Sakarja: 4:1,2)
Otin internetistä leikekuvan lampusta. Olisin kovin mielelläni nähnyt myös Sakarjan kuvaamat öljyputket lamppuihin:
Meillä on myös Suomen kirkoissa tämän mallin mukaisia kynttelikköjä alttarin lähellä, myös Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Meille kynttelikkö edustaa ennen muuta sitä valoa mitä Kristus lahjoittaa seurakunnalle. Jeesus itse sanoo: ”Minä olen maailman valo”. Luku seitsemän edustaa Jumalan täydellisyyttä ja pyhyyttä. Lampun herkkä kuviointi tuo mieleen Elämän, jonka ylösnoussut Jeesus on lahjoittanut jokaiselle, joka tahtoo elää hänen yhteydessään. Alkuperäisen öljylampun öljyn puhtaus ja öljyn jatkuva täydentäminen tuo mieleeni Pyhän Hengen. Pyhää Henkeä voi kuvata myös lähteenä, josta vesi ei lopu.
Kaikki nämä vertauskuvat auttavat ymmärtämään joitain puolia Kaikkivaltiaasta, kolmiyhteisestä Jumalasta. Silti vain puinen risti kertoo Jeesuksen Kristuksen antamasta uhrista puolestamme. Kyse on todellisesta tapahtumasta, todellisella ristin puulla. Jeesuksen ristinkuolema muutti ajanlaskun ja historian. Risti muuttaa jokaisen Jeesukseen uskovan elämänhistorian ja ikuisuuden. Jeesus kutsuu elämään lähellään ja nimenomaan kutsu on samalla elää Jumalan lapsena maailmassa. Jumalan rakkaus ja osallisuus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Emme ole millään tavoin emmekä minään hetkenä omassa varassamme. Sana ”lahja” toistuu lukuisia kertoja Uudessa testamentissa liittyen Pyhään Henkeen tai lahjavanhrskauteen. Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa.
Ceta Lehtniemi