Hyvä Paimen on lähellä hengellisen yksinäisyyden hetkissäsi
Jaan vanhan kirjoitukseni, johon liitän loppuun jakeita Raamatusta. Tahdon kertoa näin tunteistani, joihin ehkä joku voi yhtyä. Olin tuolloin erossa entisestä seurakunnastani, työtovereistani ja ystävistäni uudella paikkakunnalla. Jäin ehkä hyvinkin tarpeelliseen yksinäisyyteen hengellisessä mielessä. Jumalan sanasta löytyi tuolloinkin kestävä apu ja kalliopohja. Suvun ja läheisten ihmisten merkitys kasvoi myös ihan tavallisen arjen keskellä. 12.5.2015, Ceta Lehtniemi.
18.8.2004
Yksinäisyys, yksinäisyys
Tämä tunne on
kuin virta, joka vie.
Se on kuin aava meri,
jolla ei ole loppua.
Se on kuin avaruus.
Missä on kätesi, Isä?
Missä on sylisi?
Yksikin oikea sana sydämelle
murtaisi yksinäisyyden muurin.
Pienikin kosketus ylhäältä
täyttäisi sydämeni ilolla.
–– —- —-
Rakas lapseni, pieneni.
Sinua rakastan, tuen.
Opastan tiesi valoon.
—- —– —-
Katso niin näet.
Avaa korvasi äänelleni.
Se on yhä hiljainen.
Se on sävyisä, hillitty.
Katso, lehti puhkeaa
vaikka on jo syksy.
Se on sanoma uudesta.
Se tuoksuu rakkaudelle.
Älä itke mennyttä suvea.
Hengelliset vuodenajat
syntyvät ja vaihtuvat
taivaallisen käden alla.
– Sana pysyy.
Ceta Lehtniemi
Sana pysyy:
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä” (Joh.10:9-11)
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10:27-30)
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta. (Apt.10:43)
Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! (Room.4:7)
Hei! Seitsemän vuoden takainen kirjoitukseni kommentteineen tuli vastaan, kun järjestelin vähän uusiksi kotisivujani. En poista tätä. Kosketti syvästi vieläkin. Ehkä ”hengellinen yksinäisyys” on teema, josta on syytä puhua ja kirjoittaa.
Kiitos! Tämä merkitsi minulle paljon. Se tuli erittäin hyvään aikaan. Jeesuksen seura ”poistaa pelon, pimeyden raskaan peiton”. Tuo on uskomattoman hienosti sanottu.
Yksinäisyyden kokemuksen jakaminen helpottaa yksinäisyyttä. Kiitos Ceta, että kirjoitit siitä, ja jaoit samalla lohdutusta sekä Jumalalta, että itseltäsi. Kiitos Keijo, hyvin sanoitit auki tuota kaikkea.
”Sokea tuli näkemään Jeesuksen kasvot”.
Entä voisiko yksinäisyys avata näkemään myös toisen ihmisen kasvoja.
Olen aika sosiaalinen tyyppi. Kuitenkin on eri asia olla yleisellä tasolla menossa mukana, ja sielun tasolla ystävä, kuin jakaa uskonystävyys.
Uskonyhteys uskonvanhurskauden Kalliopohjalla on syvintä mahdollista yhteyttä. Se on tosi arvokasta.
Yksinäisyyden kokemus on tuttu hetkittäin. Avioliitto kalliopohjalla olisi jotakin, mitä en ole koskaan kokenut.
Ystävien kanssa voi jakaa iloja ja suruja. Yhteinen kieli löytyy tuntemisen kautta. Niin varmasti elämänkumppanuudessakin.
Mutta Jeesus tuntee syvimmin sielumme. Hänen seuransa poistaa pelon, pimeyden raskaan peiton. Myös yksinäisyys helpottuu. Onkin Valkeuden, armon ja rakkauden lapsi. Osallinen Hänestä, joka elämän ja yhteyden lähde. Kuten Ceta kirjoitit
Sana pysyy:
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä” (Joh.10:9-11)
Saa jättää elämänsä Hyvän Paimenen käsiin.
Keijo, vastaukseni viipyi vuoden. Jos sokeus tai yksinäisyys ovat sen kaltaista avuttomuutta, että ne tekevät tilaa Hyvälle Paimenelle ja sanalle, niin ne ovat siunaukseksi. Erikoinen tunne lukea tätä bussissa. Facebook tarjosi vuoden takaisen kirjoitukseni.
Lohdullista ja rohkaisevaa tekstiä! Yksinäisyys. Voi kuinka monen kärsimys ilmenee tänä päivänä mm. yksinäisyytenä. Mielenkiintoinen kuvaus yksinäisyyden luonteesta; ”Tämä tunne on
kuin virta, joka vie…” Tämä ei ole itse valittua yksinäisyyttä, yksin oloa, vaan yksinäisyys tekee ikään kuin valinnan? Todella hyvä kuvaus siitä kuinka lohduton kokemus voi olla ja kuinka avuton ihminen onkaan sen äärellä. Ihmeellistä ja paradoksaalista on se, kuten runokin kuvaa, että yksinäisyydestä voi tulla lahja. Katseemme ja korvamme voi tavoittaa sitä, mitä emme näe ja kuule muulloin. Silloin voi herkistyä kuulemaan juuri Hyvän Paimenen äänen. Liittyneekö ajatus hieman siiihenkin kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, että olemmeko mekin sokeita, mihin Jeesus vastasi, että jos te olisitte sokeita teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte näkevänne, sentähden teidän syntinne pysyy? Sokea tuli näkemään Jeesuksen kasvot. Näkevät taas eivät. Molemmat, niin yksinäisyys kuin sokeuskin merkitsee ihmisen avuttomuutta ja koituvathan ne todellisiksi lahjoiksi, jos ne saa tehdä tilaa Hyvälle Paimenelle.