Taustoja
Kaarlo Rietrikki (K. R.) Kares oli suomalainen lääninrovastin arvon saanut kirkkoherra, toimittaja ja Suomalaisen puolueen, kokoomuksen ja IKL:n kansanedustaja. Herättäjä-lehden toimittajana hän oli vuosina 1908-1942. Näistä taustoista kumpusi juutalaisvastaisia kirjoituksia, joissa politiikka ja uskonto olivat molemmat vahvasti mukana.
Edellisen poika Olavi Kares ( 1903 – 1988) oli suomalainen piispa. Hän toimi Kuopion hiippakunnan piispana vuosina 1962–1974. Kareksen ensimmäinen työpaikka avautui Lapuan seurakunnassa sen virallisena apulaisena sekä kirkkoherran, isänsä K. R. Kareksen apulaisena 1928–1930.
Minulla on avonaisena edessäni Olavi Kareksen kirja LUTHER Henkilökuva ja kehitysaika, WSOY 1944. Luther eli 1483-1546. Kirjan alkupuolella kuvataan keskiajan uskomuksia, taikuutta ja julmuutta. Paholaisusko oli yleistä. ”Silmin nähtävä ja käsin kosketeltava paholaisen maailma vallitsi siinä määrin ihmisten mielikuvitusta, että esimerkiksi Luther ja Calvin eivät koskaan siltä kohdalta vapautuneet keskiajan katsomustavasta” (s. 53). Vallitseva taikausko sai juuri keskiajan lopulla kirkollisen vahvistuksen inkvisitio-tuomioistuinten toimeenpanemissa noitavainoissa. Pelkästään Saksassa väitetään poltetun 200 000 – 300 000 ihmistä noitina. (s.55).
”Meidän aikamme poliittisten ja taloudellisten intressien kahlitseman ihmisen on parhaassakin tapauksessa vaikea ymmärtää Lutheria, joka eli siinä suhteessa niin kokonaan erilaisessa maailmassa.” ”Ehkä parhaiten Lutherin persoonaa koskevan luvun yleismotoksi sopisi nimitys homo religiosus.” (s. 83)
Seuraavaksi Kares käsittelee keskiajan karkeaa kielenkäyttöä ja ottaa siitä rajuja esimerkkejä. Sen jälkeen viivytään Lutherin ominaisuudessa ”viha”. ”Rudolf Thiel toteaa Luther-biografiassaan, että viha on ollut uskonpuhdistajan väkevimpiä elämänvoimia. Tämä ei merkitse, että Lutherin viha olisi sinänsä ollut jotakin hyväksyttävää ja kaunista, mutta se on historiallinen tosiasia, joka hyvin määräävänä piirteenä kuuluu hänen henkilökuvaansa.” (s. 95) Kirjan mukaan Lutherin kiivaus ja karkeus näytti kasvavan iän lisääntyessä. Selitys tähän on nähty osaksi sen taistelun kiivaudessa ja katkeruudessa, jota Lutherin täytyi käydä elämänsä loppuun asti. Siinä taistelussa säästettiin yhtä vähän hänen vaimonsa, lastensa, vanhempiensa ja ystäviensä kunniaa kuin hänen omaansakaan. (ss. 97,98) Luther oli myös hyvin sairas 40 ikävuodestansa lähtien.
Nyt siirryn jälleen kirjaan Juutalaisista ja heidän valheistaan. Tämä Lutherin kirja on kirjoitettu v. 1543 ja suomennettu v. 1939. Suomentaja on Toivo Karanko, kustantaja Kustannusosakeyhtiö Vasara https://ceta.nettisivu.org/2-juutalaisvastaisuudesta-1900-luvun-alussa/ On selvää, että Olavi Kares on tutustunut tähän kirjaan, koska hänen isänsä Kaarlo Kares oli mukana politiikassa ja oli juutalaisvastaisimpia pappeja Suomessa. Ehkä hän joutui pohtimaan osaksi samoja kysymyksiä kuin mekin tänään? Kuinka paljon eletty aika vaikuttaakaan ajatuksiimme.
Lutherin syyt kirjan kirjoittamiseen
Sivulla 10 eli kirjan alussa mainitaan kirjoitustyöhön ryhtymisen syyt. ”Olin kylläkin ajatellut, etten enää kirjoita mitään juutalaisista enkä heitä vastaankaan. Mutta koska olen saanut tietää, etteivät nämä kurjat ja parantumattomat ihmiset lakkaa houkuttelemasta meitäkään, se on kristityitä, puoleensa, olen julkaissut tämän kirjasen osoittaakseni, että minäkin lukeudun niihin, jotka sellaisia juutalaisten myrkyllisiä toimenpiteitä vastustavat ja että olen varoittanut kristityitä kavahtamaan juutalaisia.”
”Olen saanut vastaanottaa erään kirjoituksen, jossa eräs juutalainen keskustellessaan erään kristityn kanssa rohkenee raamatunlauseita vääristellä ja tulkita aivan toisella tavalla, millä hän luulee kumoavansa uskontomme perustuksen. Siihen minä annan teille ja hänelle tämän vastauksen.”
Kirjan lopussa sivulla 217 Luther vielä toteaa juutalaisiin liittyen: ”Miksi he meitä kiroavat? Ainoastaan siitä syystä, että me tunnustamme tämän Jeesuksen, oikean Messiaan, lohdutuksemme, ilomme ja riemumme, Häntä ylistämme ja kiitämme, ja josta me emme myötä- ja vastoinkäymisessäkään anna itseämme reväistä irti emmekä eroittaa, vaan elämme ja kuolemme Hänessä ja Häneen uskoen turvallisina ja mielellämme.”
”Näin paljon kirjoittamista, rakas herra ja hyvä ystävä, olette te minusta ulospuristaneet kirjasellanne, missä eräs juutalainen keskustelussa näyttää taitoaan erästä poissaolevaa kristittyä vastaan.” ”Kristitty, jolla ei ole halua tulla juutalaiseksi, saa tästä niin paljon, ettei hän sokeita, myrkyllisiä juutalaisia vastaan voi ainoastaan hyvin puolustautua, vaan hänen on myös juutalaisten häijyyttä, valheita ja kiroamista vihattava ja käsitettävä, ettei heidän uskonsa ole ainoastaan väärä, vaan että kaikki perkeleet ovat heidät varmasti villinneet.”
Käyn vähitellen itse kirjan kimppuun. Alku ja loppu kyllä viittaa siihen, että Luther tahtoo antaa työkaluja kristityille uskon puolustamiseen. Sen vuoksi pääpaino on tuossa asiassa. Monessa kohtaa kirjassa tulee esiin kiroaminen, jopa Lutherin oma joutuminen kirkonkiroukseen. Kiroaminen edustaa ilmeisesti todellisia perkeleellisiä voimia ja aiheuttaa ahdistusta ja häviön pelkoa Lutherissa. Tämä on tietysti minun pohdintaani. Yllätyin miten äkisti Luther alkoi luetella toimenpiteitä kaikkia niitä juutalaisten tiloja vastaan, missä he opettivat omaa uskontoaan ja ”kirosivat” kristittyjä. Sen sijaan henkilöitä vastaan toimenpiteet olisivat olleet karkoitus tai työn teko, ei tuhoaminen. En tietenkään pidä mitään aineellistakaan tuhoamista oikeana, ja pidän kirjaa noilta osin kauheana.
Olisiko myös Lutherin sisällä jossain määrin vallinnut luonteenominaisuus ”viha” vaikuttanut siihen miten hän kirjoitti? Viha nousi kirjan loppupuolella hurjiin mittoihin. Erityisesti Jeesukseen, Mariaan ja muihin henkilöihin kohdistuva pilkka tai kirous vaikuttivat kovin raskaasti Lutheriin, ikään kuin aivan henkilökohtaisella tasolla.
Olen monistanut itselleni kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Lukiessani kirjaa olen tehnyt jyijykynämerkintöjä. Yhä vielä nykyaikana voi joutua käymään keskustelua judaismia vastaan. Ilman vihaa tietenkin, eikä suinkaan aina ole kyse juutalaisista.
Ceta