12.7.2019
Pitkästä aikaa muistan lisätä tänne ison jaekortin. Nyt olin hetken merenrannassa aamuviideltä. Kivikkoisen rannan kumartuneet heinät pilviheijasteita vasten puhuttelivat. Minun riemunikin on usein tällaista hiljaista ja vähän salaista riemua. Ei se näy ulospäin, tai jos näkyy, niin katsojalla on erityistä taitoa nähdä. Tähän uuteen päivään herääminen ja ulko-oven avaaminen on jo ihmettä. En vaan malta pysyä aina vuoteessa muiden heräämiseen asti. Muistan jo lapsena nousseeni kerran yksinäni viideltä uimaan. Enkä uinut edes lähirannassa, vaan saaren päässä puolen kilometrin päässä mökistä. Halusin vain lähteä yksin uimaan ja samalla kuin seikkailulle. Rakastan aamuja. Olen toki myös väsynyt, mutta nyt ei tarvitse tehdä tarkkaa työtä.