Ystävälleni!
Jumalan rakkaus karkoittaa pelon
Tässä asetetaan ikään kuin toisiaan vastaan rakkaus ja pelko. Ei pelkäävää hylätä, vaan sanotaan lukuisia kertoja: Sinua rakastetaan.
Täydellinen rakkaus on aina Jumalalta. Se ei etsi omaansa, se lahjoittaa. Tämä rakkaus on vuodatettu Pyhän Hengen kautta sydämiimme. Jumala on ensin rakastanut täydellisellä rakkaudellaan meitä, kun lahjoitti Poikansa syntien sovitukseksi -meille, sinulle ja minulle.
Viimeisinä aikoina kylmenee useimpien rakkaus. Rakkaus totuuteen joutuu koetteille eksytyksissä ja liberaaliteologiassa. Kyseessä on ennen muuta uskollisuus sanalle, joka on totuus. Mutta samalla koetteille joutuu myös keskinäinen rakkautemme. Tämä koskeekin jo meitä kaikkia.
Rakkaus on täydellisyyden side. Keskinäinen rakkaus on aina todistus myös maailmalle Jumalan rakkaudesta. ’Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa’. Paimen rakastaa ja etsii eksynyttä loppuun saakka. Ei Jumalan täydellisen rakkauden yhdysside katkea elämän antajan taholta. Hän on jo näyttänyt armonsa kirkkauden meille Jeesuksessa.
Mikä meille sitten on avuksi meille pelokkaille? Se, että myönnämme puutteemme ja jatkuvan tarpeemme olla yhteydessä Jeesukseen, joka on tie, totuus ja elämä. Anomme sitä, että Jumala sydämiimme vuodattamansa Pyhän Henkensä kautta hoitaa meitä rakkaudellaan, ja että voimme tämän yhteyden ja armon kautta elää omalla paikallamme Jumalan tahdossa levossa ja turvallisina. Tiedämme, että Jumala on ottanut hoitoonsa ja rakkautensa turviin meidät ja Hän tietää pelkomme syyt. Hän poistaa myös pelkojamme, mutta tekee sen oikein ja ajallaan.
Mutta me emme tule koskaan ajassa aivan täydellisiksi rakkaudessa. Me pelkäävät sen kyllä tiedämme ja koemme. Kukaan ei ole ihmisistä täydellinen rakkaudessa. On vaarallista, jos sitä ei lainkaan tiedä. Tällainen ihminen on joutunut väärän rohkeuden ja paatumuksen valtaan.
Me pienet ja paljosta puuttuvaiset pyydämme aina Jumalalta, että Hänen täydellinen rakkautensa saisi tehdä meissä työtään Pyhän Hengen kautta. Elämme näin rauhallisesti Jumalan, Taivallisen Isämme huolenpidossa tämänkin uuden päivän.
Terveisin
Ceta
Kiitos, Keijo! Olipa mukava lukea ajatuksistasi, aina on ollut. Pelko ja pelästyminen ovat tuttuja piirteitä kaikille ihmisille ja eläimille tässä vaarojen maailmassa. Pieni pakenee suurimmaksi ymmärtämänsä turvan lähelle, isän, äidin, emon luo. ”Täydellinen rakkaus” kuulostaa minusta aivan ihanalta, Jumalan ominaisuudelta. Olen ollut kiitollinen noista 1. Johanneksen kirjeen jakeista. Samoin ajatuksesi liittyen Ps. 56:4 on todella mainio: ”Sinä päivänä, jona pelkään, minä turvaudun sinuun”. Peloissamme ja ahdingoissamme podemme pienuuttamme, jolloin nekin kirkastavat ja korottavat Kristuksen kunniaa. Mitä pienempiä me olemme, sen suuremmaksi Hän kasvaa.
Kiitos jälleen oikein hyvästä ja lohdullisesta tekstistä, rakkauden ja pelon- teeman äärellä.
Muistelen joskus kuulleeni jonkun Raamatun tutkijan tai puhujan sanoneen, että Raamatussa on kaikkiaan yhtä monta älä pelkää-sanaparia tai siihen läheisesti liittyvää kuin vuodessa on päiviä. Mistä se kertookaan? Ainakin siitä, että Jumala tuntee varsin hyvin meidät ihmiset ja sen, että me pelkäämme. Muutoinhan tuollaiset kehotukset olisivat tarpeettomia.
Muistelen, joskus tulkinneeni tuota Raamatun tekstiä (”rakkaudessa ei ole pelkoa, täydellinen rakkaus karkoittaa pelon”) jotenkin vaatimuksena, lainomaisesti. Jos kerran olen kristitty ja täydellisen rakkauden kohteena, joka poistaa pelon, minun ei tulisi pelätä. Jotain on siis vialla uskossani. Enkö luota tähän rakkauteen jne.? Näin siis painopiste helposti meneekin meihin ihmisiin ja siihen mitä meissä pitäisi tapahtua.
Mutta armon evankeliumin ja Jumalan näkökulmasta tulkittuna teksti puhuukin aivan muuta; Hänen rakkautensa minuun ei ole riippuvainen minun kokemuksistani, tunnoistani, peloistani jne. Ja mitä enemmän saan kasvaa hänen tuntemisessaan ja vakuuttua hänen armostaan sen seurauksena myös pelkoni lievittyy.
Tuli mieleeni sellainenkin näkökulma, että pelkomme, epävarmuutemme ja ahdinkomme usein ”pakottavat” meitä etsiytymään Vapahtajamme lähelle. Esimerkkejä löytyy paljon mm. psalmeista. Esim. Ps. 56:4: ”Sinä päivänä, jona pelkään, minä turvaudun sinuun”. Peloissamme ja ahdingoissamme podemme pienuuttamme, jolloin nekin kirkastavat ja korottavat Kristuksen kunniaa. Mitä pienempiä me olemme, sen suuremmaksi Hän kasvaa